KESKUSTELU

Epävarmuus hiertää. Ota burana.

Asiallinen kommentti,

Viihtyvyys on erittäin tärkeä asia ja minä ainakin koen taiteen tuovan sitä parhaiten, musiikki, maalaukset vaikka työpaikalla. Aweb maintsikin tuosta, mitä jos kaikki olisi vain betonia ja asfalttia, ei voi sanoa mukavaksi paikaksi.
Itse vaikka näyttelemällä, laulamalla tai tanssimalla tuntee palaavansa alkujuurille, oikeasti merkitykselliseen... tilaan, tekoon.. en tiedä.

Suomesta on kyllä tullut nykymaailman hyvä esimerkki kun inspiraatio ja luovuus on korvattu jollain käytännöllisemmällä ja tehokkaammalla, Suomesta tullut kuin Kiina... omasta luovuudesta ole enää mitään jäljellä. Pari innovativiista tyyppiä teki Nokian ja koko Suomi lepäsi laakereilleen.
Lähin esimerkki erittäin korkeatasoisesta inspiraatiosta löytyy Tanskasta, esim. vaatemuodissa ottanut kokonaan valtaansa käsityksen pohjoismaalaisuus... sanat Nordic jne.

Jos ihmisiä ja heidän työtään aletaan arvioimaan taloudellisen tuottavuuden perusteella, niin loppupelissä jäljelle jäävät vain maataloustuotannossa ja teolisesa tuotannossa olevat ihmiset. joita nykyään on todella vähän.
Edes kaikki insinööritkään eivät mahdu tähän kuviöön.
Kaikki - jopa näyttelijätkin - maksvat veroja.

Jos haluaa maailman, perustuen vain tuotantoon, ilman ammatteja, joiden tuottavuus on on taloudellisesa mielessä vähäinen, niin kannattaa siirtyä kivikauteen.
Tutkimalla yhteiskuntarakennetta voi päästä paljon pdemmälle.
Palvelut ovat osa yhteiskuntaa.Niin näyttelijät, huorat, kauppiaat kuin lakimiehetkin.
Näin se vai menee.
Teollistuneissa valtioissa suhde tuotannon ja palvelujen kanssa on muuttunut.

Maataloustuotanto saa eri arvioiden mukaan vuodessa tukia 3 miljardia, joka lienee maataloustuottajaa kohden maailmanennätysluokkaa. Maataloustuotanto muuttuisi radikaalisti, jos se joutusi toimimaan taloudellisen tuottavuuden perusteella. Taloudellisen tuottavuuden kannalta suuri osa yksityisellä sektorilla työskentelevät jäisi jäljelle. Tilannetta tosin sotkee valtion palveluostot.



Tuottava toiminta on kehityksen olennainen ehto.

Taiteen kohdalla vaan saattaa käydä niin, että se tuottavuus ilmenee vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Kuinka moni taidemaalari, kirjailija tai säveltäjä teki parhaimman tilinsä elinaikanaan? Aika monella teosten arvo on noussut huimiin lukemiin vasta vuosia myöhemmin. Onpa niitäkin, joille kuoleminen on ollut se kannattavin investointi omien teosten arvossa mitattuna. Kuoleman jälkeiset "tulot" saattavat jatkua vuosisatoja. kun onnistuu pääsemään klassikkosarjaan. Toisaalta monet omana aikanaan menestyneetkin jäävät nopeasti unohduksiin vain aikansa (muoti)ilmiöinä, joiden teoksilla ei ole enää myöhemmille polville mitään sanottavaa.

Taidetta ei myöskään aina käsitellä siten, että pyrittäisiin maksimoimaan sern taloudellinen tuotto. Miten lasketaan kansallisesti ylläpidetyssä museossa ilmaiseksi nähtävillä olevan maalauksen tuottavuus? Miten lasketaan arkkitehtonisesti upean rautatieaseman tai lentokenttärakennuksen tuotto? Miten lasketaan kaikkien tunteman ja jotakin hyvin yleistä ihmisyydestä tavoittavan kertomuksen tuotto? Mikä on Aleksis Kiven olemassaolon merkitys euroina tavalliselle suomalaiselle? Elinaikanaan hän ei ainakaan ollut taloudellinen menestyjä, mutta aika tärkeä osanen edelleen suomalaista identiteettiä. Mikä on tämän merkityksen hintalappu?

Ilmeisesti vastikkeeton rahan syytäminen taiteilijoille jotenkin muuttaa tämän tilanteen? Suomessa on jonkin verran tehokkuutta, mutta ei maininnan arvoisesti.



Nokia on hyvin vanha yritys, jonka historia alkaa vuodesta 1865. Se on puhdasta sankarimyyttiä, josta ihmiset näyttävät löytävän turvaa ja toivoa omaan säälittävään elämäänsä, että pari tyyppiä tekivät Nokian. Pari johtoportaan tyyppiä voi yrittää suunnata firmaa, mutta lopputulos on silti melkolailla arpapeliä.

niin no kumpi hyödyttää enemmän kansaa ? 3 insinöörin suunnittelema keskinopeusvalvonta vai iloa ja elämyksie antava näytelmä ?

kolikolla on aina kaksi puolta.

Kolme näyttelijääkin muuten maksaa aika tukun veroeuroja joka vuosi. Teattereissa jotakuinkin 80 % menoista on palkkamenoja. Suuri osa tästä tukiaisrahasta palaa siis suoraan takaisin valtiolle ja kunnille. Kuinkas suuri osa niiden insinöörien firmojen menoista onkaan raskaasti verotettua palkkakulunkia? Entä kuinka suuri osa nykypäivän insinööreistä tuottaa todella jotakin sellaista, jota maailma tarvitsee?

Ainakaan rakennusinsinöörit eivät oikein ole vakuuttaneet paremmalla rakennusosaamisellaan verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Sutta ja asumiskelvotonta uudisrakentamista tekevän insinöörin tuotto yhteiskunnalle on pahasti negatiivinen. Kun kokonainen kerrostaloyhtiö pistetään asumiskieltoon sortumisvaaran vuoksi, saa se vastaava insinööri muutaman vuoden veroja maksellakin kattaakseen aiheutuneet menetykset.

Kuoleminen poistaa omistusoikeuden, joten se ei tuota kuolijalle mitään. Se tuottaa kyllä oikeuksien omistajille vrt. traaginen Jacksonin tapaus. Jackson oli musiikkiteollisuuden tuote, jota rakennettiin lapsesta alkaen. Myös lopun täytyi olla spektaakkeli, koska kaikki dramaattiset tarinat päättyvät spektaakkeliin. Tuottavuutta Jacksonin kohdalla on ajateltava häntä rakentaneen firman tai firmojen kautta.

"Artisteja" on huomattavasti enemmän kuin tunnettuja artisteja. Heidän hengentuotteiden arvo riippuu kuitenkin siitä mitä muilla on varaa maksaa niistä. Mitä enemmän annamme rahaa heille nyt, niin sitä vähemmän sitä voidaan antaa tulevaisuudessa ja sitä vähemmän arvoa heidän hengentuotteillaan on tulevaisuudessa.



Se on nolla. Ei se tuota mitään lisäarvoa ikääntyessään. Sillä on arvo, joka määräytyy kysynnän kautta.



Kuinka paljon Aleksis Kivi sai julkista tukea elinaikanaan? Todellisen taitelijan suurin palkinto on se, että hänet muistetaan. Muut ovat vain työläisiä.

Mitä sille muulle osuudelle tapahtuu?



Mitä maailma tarvitsee? Kuinka määritämme sen? Kuuntelemmeko sinun mielipidettäsi vai kaikkien ihmisten mielipidettä?



Ja rakennusten heikko laatu on vain rakennusinsinöörien vika? Suomen asuntomarkkinat ovat vakavasti sairaat kaikilta kanteilta katsottuna. Meillä on valtio, joka tukee rakennusliikkeiden, grynderien ja pankkien pyhää kolminaisuutta. Esim. Espoo, joka on pääasiassa metsää ja peltoa, kaavoittaa tänä vuonna 109 tonttia. Pääkaupunkiseudulla asuu miljoona ihmistä.

Meillä on rakennusfirmat, joilla ei ole mitään motiivia rakentaa hyvin, koska kysyntä on valtavasti suurempaa kuin tarjonta. Lopulta kaiken kruunaavat kansalaiset, jotka kuvittelevat kuten amerikkalaiset vielä viisi vuotta sitten, että vanhojen seinien arvo voi vain kasvaa, asunnot vain maksavat paljon ja he oikeasti hyväksyvät torppariasemansa sekä maksavat vaaditun summan.

Jos taiteeseen investointi on kannattavaa, niin sitten sitä toki kannatta ostaa. Mikä tässä on niin vaikeaa? Ei valtion tarvitse tässäkään asiassa paimentaa veronmaksajaa.

Eikös tässä puhuttu siitä tuotosta, jota yhteiskunta saa? Juuri sillä perusteltiin esim. insinöörien tärkeyttä, joka koostui yhteiskunnallisesti arvokkaasta tuotannosta ja heidän maksamistaan veroista. Mitenkäs nyt taiteilijan kohdalla merkittävää olikin se hänen itsensä saama palkkio? Mitäs yhteiskunnalle merkittävää siinä on? Onko todella mielestäsi kuolleen taiteilijan edelleen käytössämme oleva teos yhteiskunnallisesti arvoton, vaikka se saattaa olla Kansallismuseomme omaisuutta? Miksi ihmeessä taideaarteet esim. vakuutetaan, jos niillä ei ole mitään arvoa?



Niin? Sekö ei ole siis Jacksonin tuotannon arvoa, että hänen siivellään elää firmoja edelleen, vaikka itse hemmo onkin historiaa? Eivätkö nuo firmat tuota edelleen ja kasvata BKT:ta? Aika vähiin jää Edisoninkin "tuotannon" arvo, jos sen katsotaan lakkaavan hänen omaan kuolemaansa.



Tosiaankin. Kyllä Shakespearen näytelmät alkavakin olla niin lopuillaan, ettei paljon kannata odotella lipputuloja enää yhdestäkään Hamlet-esityksestä. Tulevaisuuden ihmiset eivät tosiaankaan enää rahojaan häneen tuhlaa, koska minä olen maksanut jo muutamastakin näytöksestä / kirjasta / elokuvasta itseni rahattomaksi. Hirveää resurssien tuhlausta tuollainen vanhojen näytelmien uudelleendramatisointi. Kuluttaa yhteiskunnan varat loppuun ja mitätöi tekstin arvon.



Kyllä tosiaan jokaisen Lontoon museon perusnäyttelyn arvo on nolla, koska sisäänpääsymaksuja ei siellä peritä. Jostain kumman syystä eivät kuitenkaan halua vanhoja antiikin aarteita palauttaa Kreikkaan. On ne tyhmiä!



Eihän nyt ollut kysymys Kiven saaman tuen määrästä, vaan siitä arvosta, joka hänen tuotannolleen on syntynyt hänen kuolemansa jälkeen. Me hyödymme siitä edelleen. Hänen eläessään taiteestaan saamansa palkka ei kerro hänen tuotantonsa arvoa. Se on syntynyt pitkälti myöhemmin ja hyödyn siitä ovat saaneet muut kuin hän itse. Tuota hyötyä - myös taloudellista, sillä kustantaja ihan varmasti saa voittoa myydyistä kirjoista - kertyy muille edelleen ja jatkuvasti. Aivan kuten me hyödymme tieteellisistä innovaatioista ja hyödynnämme niitä vuosikausia tekijänsä kuoleman jälkeen. Yhteiskuntamme elää hyvin pitkälti aina ja monessa suhteessa jo kuolleiden elämäntyön varassa. Niin taiteilijoiden kuin tieteilijöiden kuin muidenkin. Pelkkä työstä aikanaan saatu palkka ei todellakaan ole lopullinen tehdyn työn arvo - edes taloudellisesti.

Sillä mm. pidetään lippuhinnat suhteellisen alhaisina. Musikaali Lontoossa tai New Yorkissa on aika paljon kalliimpaa lystiä katsojalle. Meillä taas teatteri-iltaan on varaa tavallisellakin palkansaajalla. Tuki siis palaa tätä kautta hyödyttämään yhteiskuntaa. Jos olet huolestunut veroistasi saamastasi hyödystä, suosittelen käymään ahkerasti teatterissa. Jokaisesta lippuasi sponssaavat muut suomalaiset ihan kivalla summalla.



Samat sanat. Luuletko, että joku nettipalstan kovaäänisin kulttuurinvihaaja kuvaa parhaiten tätä "kaikkien ihmisten mielipidettä"? Miksi Ooopperan näytökset ovat niin hyvin myytyjä - hämärästi muistelen jotain 70-80 % täyttöasteita - jos kiinnostus tuohon lajiin on lähes olematonta? Mistä ne jonot Picasso-näyttelyyn taannoin ilmestyivät, jos taide on täysin kiinnostamatonta?



Ei yksin rakennsuinsinöörien, mutta kylläkin niiden kaikkien asian parissa hääräävien oman palkkansa ilman tukiaisia ansaitsevien alansa ammatti-ihmisten. Niiden, jotka joiden eläteiksi mm. näyttelijöitä on tässä luonnehdittu. Kaikki toiminta, josta maksetaan palkkaa ei missään tapauksessa ole aina lähtökohtaisesti yhteiskunnallisesti ehdottoman tuottavaa ja kannattavaa. Toisaalta on toimintaa, joka hyödyttää yhteiskuntaa, vaikka siitä ei kerätäkään markkina-arvon mukaisia maksuja. Tällaista on esim. koulutus, terveydenhuolto - ja kulttuuri. Lisäksi on toimintaa, jonka hyödyllisyyttä emme edes halua määritellä rahassa. Kukapa olisi innostunut laskemaan taloudellista hyötyä 80+ vuotiaan antibioottikuurista tai vaikeavammaisen hoidosta?

On selvästi arvoa. Kuinka paljon yhteiskunnan tukea Jackson sai?



Onhan niillä arvoa ks. alla sosialismin harha.



Sekoitat nyt käsitteet arvo ja tuottavuus. Tuottavuus tarkoittaa tuotannon tehokkuutta ja arvo sitä mikä on tuotannon hinta. Tuottavuutta pitää tarkastalle tuottajan näkökulmasta ja arvoa voi tarkastella tuotannon hinnan kautta.



Kuinka paljon Shakespeare sai julkista rahoitusta?



Tämä on sosialismin harha, että jokin on ilmaista. Ei mikään ole ilmaista ja joku on aina maksaja. Tässä tapauksessa se joku on veronmaksaja.



Kysymys on nimenomaan siitä. Aleksis Kivi juuri osoittaa sen, että julkista tukea ei tarvita suurtekijöiden avuksi.



Valitettavasti sitä ei vain voi tietää etukäteen ja niin paljon taidetta tuotetaan, että ei ole varaa tukea kaikkia.

Jos niitä Suti-Santereita ja Pensseli-Pekkoja tuetaan, niin ne pysyy tyytyväisinä, eikä ryhdy vasemmistolaisiksi. Siksi taiteilijoita on tuettu ja pitää tukea.



Naulankantaan!