KESKUSTELU

Modaalilogiikka Aristoteelisessa logiikassa tarkasteltiin erikseen niitä lauseita, joihin liittyy jokin koko lausetta koskeva määre. Mahdollisia tällaisia määreitä erotettiin useita. Yleisimmin tarkasteltuja olivat kuitenkin ® modaalisuutta ilmaisevat määreet: mahdollisuus, välttämättömyys ja kontingenssi. Lauseet, joihin liittyy modaalinen määre, ilmaisevat pikemminkin jonkin asian mahdollisuutta tai välttämättömyyttä kuin mitään asiasta itsestään. Sanomme esimerkiksi, että on mahdollista, että huomenna sataa, jolloin emme ota suoranaisesti kantaa sateeseen vaan sen mahdollisuuteen. Kolmen tavalliseen suomen kieleen kuuluvan modaalisuuden (mahdoton, mahdollinen, välttämätön) ohella loogikkojen tarkasteluissa olivat useimmiten mukana myös kontingenssia eli satunnaisuutta ilmaisevat lauseet. Asiaa, joka ei ole välttämätön eikä mahdoton, sanotaan satunnaiseksi eli kontingentiksi (lat. contingo, sattua, tapahtua). Mahdollisuuteen liittyvien modaalisuuksien lisäksi keskiajan logiikassa tarkasteltiin modaalisina lauseina myös esimerkiksi tietoa (tiedän, että huomenna sataa), velvollisuutta (Jumalalla on velvollisuus järjestää huomiseksi sadetta) tai myös totuutta (on totta, että huomenna sataa) koskevia lauseita. Myös 1900-luvun logiikassa on uudelleen kiinnostuttu modaalisuudesta. Yleensä modaalisuudeksi on kuitenkin kutsuttu vain niin sanottuja aleettisia eli totuuteen liittyviä määreitä (mahdoton, kontingentti, mahdollinen, välttämätön). Tiedon käsitettä tarkastelevaa episteemistä logiikkaa ja velvollisuuden käsitettä tarkastelevaa normilogiikkaa on pidetty erillisinä logiikan alueina, jotka ovat analogisia modaalilogiikalle. Myös muita analogisia logiikkoja on kehitelty.

Modaalisuus Modaalisuudeksi (lat. modus, mitta, määrä, rytmi, tapa) kutsutaan yleensä sitä todellisuuteen liittyvää piirrettä, että asiat eivät vain joko tapahdu tai ole tapahtumatta, vaan ne ovat myös mahdollisia tai välttämättömiä. Välttämätön ei ole vältettävissä. Mahdoton taas tarkoittaa sitä, mitä ei voi sattua. Mahdollisella tarkoitetaan yleensä sitä, mitä voi sattua ("on mahdollista, että voitan Lotossa") tai kenties sattuu välttämättäkin ("on mahdollista, että aurinko laskee"). Kontingentiksi sanotaan sellaista, mikä ei ole mahdotonta eikä välttämätöntä. Esimerkiksi olin tänään kontingentisti ainoa punapaitainen bussissa, mutta kuolen välttämättä jonakin päivänä. Tällaiset modaalisuudet vaikuttavat varsin ratkaisevasti moniin inhimillisiin tapoihin jäsentää mahdollisia vaihtoehtoja erilaisissa valintatilanteissa. Se, mitä on mielletty mahdolliseksi tai välttämättömäksi on kuitenkin vaihdellut varsin huomattavasti eri aikoina. Pääasialliset tulkintavaihtoehdot ovat seuraavat: (a) Mahdollista on se, mitä tapahtuu joskus, ja välttämätöntä se, mikä toteutuu aina. (b) Mahdollisuus liittyy kykyihin eli ® potentiaalisuuksiin. Tällöin mahdollista on se, minkä toteuttamisen edellytykset eli kyvyt ovat todellisia. Välttämätön määrittyy vastaavasti mahdottoman vastakohtana: välttämättömän estämiseen ei ole kykyä eli potentiaalisuutta. (e) Mahdollista on se, mikä ei sisällä mitään ristiriitaista, eli minkä toteutuminen on kuviteltavissa. Vastaavasti mahdoton ei ole kuviteltavissa. Tulkintavaihtoehtojen (a) ja (b) tapauksissa on huomionarvoista, että samaan ajan hetkeen viittaavia synkronista toteutumattomia mahdollisuuksia ei ole. jos olen ainoa punapaitainen bussissa, on mahdotonta, että siellä olisi toinenkin punapaitainen. Mikä on nyt totta, on siis välttämättä totta. Sen sijaan tiettyyn ajanhetkeen etukäteen viittaavia diakronisia mahdollisuuksia on yleensä useita. Seuraavalla pysäkillä bussiin voi nousta vaikka useitakin punapaitaisia matkustajia. Malli (c) on luontevinta ymmärtää siten, ettei aika vaikuta mahdollisuuksiin mitenkään. On helppo kuvitella erilaisia määriä punapaitaisia matkustajia bussiin.

Modus Spinozan ontologian käsite, joka tarkoittaa äärettömän ja jakamattoman substanssin muunnelmaa. Kaikki yksilöt ovat yhtenäisen ® substanssin moduksia. Ks. myös ® modaalilogikka.

Olet siis sittenkin sitä mieltä että tuloerojen tasoittaminen, jossa siis lisätään keskiluokan suhteellista osuutta kakusta, on hyvä asia?

Kuitenkin veroparatiisien kurittaminen olisi triviaalia, mutta kun perustoopet eivät ymmärrä edes veroparatiisien olemassaoloa ja sitä kuinka ne estävät finassialan verottamisen myös kehittyneissä maissa.

Tarkoitan sitä, että keskiluokan ja enemmistön hyvinvointi on stabilisoiva tekijä yhteiskunnassa. Tulonjaon ei tarvitse olla tasaista, koska ihmiset eivät ole samanlaisia kyvyiltään tai tavoitteiltaan. Tulonjaon tulee olla pääosin "reilua" tavallisen taavin mielestä. Tuloerot ovat vinksallaan, jos keskiluokka tai työväenluokka lähtee kaduille. Mikä on se ideaali tulonjakauma, saisin taloustieteen Nobelin, jos pystyisin tuohon vastaamaan.

Pidän perinteistä liberaalia talousnäkemystä nykyistä pienemmän valtion kera hyvänä päämääränä. Valtiota ja mm. sosiaaliturvaa yhteiskunta tarvitsee, mutta valtion itsessään on annettu paisua liian suureksi ja dominoivaksi.

Käytät mielelläsi köyhää haukkumasanana. Tästä voi päätellä että olet tunne-elämältäsi lapsen tasolla, tai vaihtoehtoisesti kokoomuksen edustaja?

Minusta on vaikea ymmärtää miksi tämä malli on epäreilu, verrattuna nykySuomeen, jossa 50 miljoonaa euroa vuodessa tienaava Kimi Räikkönen maksaa tuloistaan noin 5 % eli 2,5 miljoonaa euroa veroa.

Valitattavasti tavoitteesi on idealistinen ja epärealistinen, koska pienellä valtion roolilla saat välttämättä valtavasti ylipöhöttyneen ja dominoivan finanssisektorin. Sinun pitää valita joko merkittävä valtion rooli kuten Ruotsissa (tai Suomessa vielä 80-luvulle saakka kun elettiin vaurastuvan keskiluokan kulta-aikaa) TAI valtavasti ylipöhöttynyt finanssisektori kuten yhdysvalloissa Reaganin ja Bushin jäljiltä. Suuryritykset voidaan aina laittaa kuriin kartellien vastaisilla lailla, mutta finanssisektoria on mahdoton laittaa kuriin ilman aktiivista makrotalouspolitiikkaa, mikä tarkoittaa korkeaa kokonaisveroprosenttia, mutta toisaalta myös massiivisia tulonsiirtoja keskiluokalle.

Kertaakaan tuossa dokkarissa ei ehdotettu verojen korotuksia - päin vastoin.

Kokonaisveroasteen alentamisestakaan ei tosin puhuttu mitään. Siinä pohdittiin, että tuloverosta voitaisiin luopua vaikka kokonaan, mutta siis sillä edellytyksellä, että tulisi tuntuvasti uusia kulutukseen kohdistuvia veroja.