KESKUSTELU

Jos näkee tieteessä ja uskonnossa ristiriidan, ei ole ymmärtänyt uskonnollisuuden perusluonteesta mitään. Silloin kuvitellaan uskonto jonkinlaiseksi prototieteeksi.

Luonnontieteet ja uskonnonopetus ovat yhtä suuressa "ristiriidassa" kuin luonnontieteet ja englanninopetus tai luonnontieteet ja kuvaamataito.

Ei se nyt aivan noin ole. Englannin kielen ja kuvaamataidon paradigmat menevät täysin yksiin tieteellisen paradigman kanssa. Uskonnollinen paradigma taas ei käy lähelläkään tieteellistä. Luomiskertomukset ja vedenpaisumukset eivät mitenkään ole selitettävissä tieteellisesti. Uskonnonopetus ei olekaan mitenkään ristiriidassa tieteen kanssa niin kauan kun sitä opetetaan vain historiallisena totuutena ottamatta kantaa itse uskonnollisten oppien totuueen.

En voisi enemmän olla eri mieltä. Jos kerta lapsi ei osaa itse valita ja kuitenkin haluttaisiin jakaa opetusta ilman vanhempien vakaumuksen vaikutusta, miksi asettaa jotakin pakolliseksi ja jotakin ei. "Nämä on ne pakolliset ja nämä on osattava. Valkkaa tuolta, jos kiinnostaa vaikka satuja ne on. Eikä täällä kukaan niitä oikeastaan osaa eikä halua opettaa"

Samoin kuin on pahaa ja hyvää stressiä, on myös pahaa ja hyvää ristiriitaa. Usein oma asenne ratkaisee, onko ristiriita pahaa, tukahduttavaa, vai hyvää, luovuutta lisäävää. Jokainen voi pohtia, onko asenne sosiaalipsykologiasta tuttuun kognitiiviseen dissonanssiin torjuva vai hyväksyvä. Pakenemmeko keskenään törmäävien ajatuskompleksien aiheuttamaa outoutta vai annammeko "aivotietokoneen" rauhassa raksuttaa toteuttaakseen omalta vähäiseltä osaltaan kosmista luovuusprinsiippiä, teesin ja antiteesin sopeuttavaa synteesiä.

Maailma on hologrammi ja meidän fyysinen ja henkinen asenteemme ratkaisee, millaisena se meille hahmottuu. Joku valitsee yhden ainoan hyväksyttävän näkökulman, joku toinen antaa hahmojen kavalkadin virrata lävitseen ja valitsee suosikeikseen ehkä liittymisarvoisimmat.

Kun maailmankuvamme ja ihmiskuvammekin on monelta osin hatara ja kaikkea muuta kuin tieteellinen tai looginen, kuinka jumalakuvamme sitten vastaisi mitään mahdollista tai mielekästä jumaluuden ideaa? Tämä syvä tietämättömyys koskee yhtä lailla kristittyjä kuin muitakin. Ideat jumaluudesta, joka ei ole maksimaalinen, joutavat romukoppaan. Kaikkein vähiten ne kuuluvat uskon ja tieteen kiistojen argumenteiksi.

Niinpä esimerkiksi Raamattu ei ole monen luulemalla tavalla maailman alkeellinen selitys, vaan vastaus uskonnollisen heräämisen kokeneen ihmisen hengelliseen ahdistukseen osoittaessaan Jumalan toimivan maailmassa ja antavan synnit anteeksi sovintosaarnan uskomisen kautta.

Kokemukseni mukaan hengellinen näkökulma paljastaa Raamatusta syvälogiikan, joka muistuttaa modernin fysiikan formalismeissa esiintyviä jännitteitä. Vastaavia jännitteitä voidaan löytää ehkä vielä eksplisiittisemmässä muodossa hindulaisuudesta, kuten kuusinkertainen fysiikan nobel-ehdokas George Sudarshan toteaa:

Omassa elämässäni minulla on ollut etuoikeus kokea sekä tieteellisen että hengellisen löytämisen ilo ja hurmio. Sellaisina hetkinä ero tieteellisen ja hengellisen tien välillä lakkaa minulle olemasta. Todella, sama tunne hallitsee molempia.

“In my own life, I have been privileged to experience the joy and ecstasy of discovery in
both the scientific and spiritual domains. In such moments, the distinction between scientific
and spiritual paths vanishes for me. In fact, the feeling is identical for both.”

My tradition affirms that any spiritual
search, whether academic or not, is bound to lead to God. Within Hinduism, there is
nothing which is not sacred. God is not an isolated event, something separate from the
universe. God is the universe.”4

Vaikka jumaluuden ideaa vastustavia tai siitä piittaamattomia tieteilijöitä ja yliopistoteologeja onkin enemmistö (joka siis demokratian nimissä voi pitää itseään oikeassaolevana), on myös täysin yhtä luovia, älykkäitä ja ajattelukykyisiä jumaluuden mahdollisuuden tunnustavia tai jumalaan uskovia tieteilijöitä

evoluutio-ja-fossiilit-f8/tieteen-ja-uskon-suurimmat-ristiriidat-t43648.html

evoluutio-ja-fossiilit-f8/tieteen-ja-uskon-suurimmat-ristiriidat-t43648-30.html

evoluutio-ja-fossiilit-f8/tieteen-ja-uskon-suurimmat-ristiriidat-t43648-45.html

Jo nämä muutamat esimerkit pakottavat tunnustamaan korkealla älyllisellä tasolla esiintyvän uskonnollisuuden ja tieteen positiivisen vuorovaikutuksen mahdollisuuden.

Kyllä, mielestäni täysin sekopäistä opettaa noita yhdessä, koska uskonnossa on tietty perusväite, joka ei voi pitää paikkaansa samaan aikaan noiden muiden aineiden kanssa.

Kuinka helvetisti meneekään €uroja hukkaan sen tähden, että fiksut oppilaat suuntaavat kiinnostuksensa niinkin turhaan, vähemmän hyödylliseen ja tuottamattomaan aineeseen kuin uskontoon.

Japetus


Alkuperäinen asia maailmanselitys, joka sitten monien
vaiheitten kautta päätyi viimein uskonnoksi, oli ei enempää eikä vähempää kuin aikakautensa tieteellinen selitys
kaikkeuden synnystä, ja ihmisen ja muunki elollisen synnystä.

Ketjussa Raamatun muuttumattomuus selitin nuita sitten enemmän, enkä viitti nyt alkaa selittelemhän enempää, sillä istuminenki tyräleikkauksen jälkeen on tuskaista. Heij!

Anteeksi, kenenkäs kanssa nyt sitten olet eri mieltä?

Minkälainen maailma olisi jos tieteellinen lähestymistapa maailman ymmärtämisessä olisi jäänyt uskonnollisen varjoon tai kokonaan pois? Jos kaikkiin hankaliin kysymyksiin vastaisimme "jumala sen teki" ja jatkaisimme pyllistelyä mekkaan tahi raamatun ulkolukua kinkereitä varten tai uhraisimme naapurin kissan ennen töihin lähtöä? Mikä olisi tällöin ihmisen keski-ikä, tai paranemisennuste umpisuolen tulehduksesta?

Vihertaapero

No en mie tiijjä, mutta jo kolmisen , tai jopa neljätuhatta vuotta sitte egyptiläiset lääkärit tehit kaihileikkauksia, ja
tekohampaatkin oli keksitty vishin parituhatta vuotta ennen kristusta. Kaikesta huolimatta ei egyptiläiset pärjänneet
lääketieteessä kaldealaisille. Kuuluisimmat lääkärit tulit muinoin "kaldean maagien" joukoista.

Kiinalainen akupunktio oli kehitetty huippuunsa noin 5000 v
sitten, jopa silloinkin tehtiin leikkauksia akupunktio puudutuksella.

Minulle ei ihan kaikki ole selvinnyt , mihin se muinainen tieto katos , ja miksi ?
Mutta osasyyllinen on Aleksanteri suuri joka tuhos paljon , säilytti vähän, kuten kaikki sotapääliköt.
Rooma täydensi Aleksanterin hävitystyötä tuhoamalla Aleksantrian kirjaston, joka oli valtava kirjasto minkä tahansa nykyisenkin mittapuun mukaan.

Sitten tuli Attila, ja myöhemmin Tsingis kaani, ja lopuksi
muhamettilaiset. Niin taisi se Hannibalkin jotaki touhuta, ja
nekki jokka pakenit Attilaa, ja muita hunneja.
Jaa ja Ottomaanikki touhus jotaki maailmalla,mutta ei mithän hyvvää ainakhan.

Nuitten jälkeen olikin sitten eessä keskiaikainen pimeys, ja tietämättömyys inkvisiittoineen.

Onneksi tuosta " alhosta " on pikkuhiljaa alettu nousemaan,
mutta eessä on uusi maailmanjärjestys, terrorismit ja atomipommit sekä biologiset aseet.

Tuskin on kovinkaan pitkän ajan päässä taas se, että
hirtetään ihmisiä jokka sanovat muinaisten kyenneen lentämään koneitten avulla.
Varma kuolema on jos kertoo muinaistarua, että entisillä oli seinällä taulu joka näytti tapahtumat kaikkialta maailmasta. Jos tuon sannoo on polttorovio ihan varma paikka sanojalle.

Onkohan tuossa oikeastaan kehitystä tapahtunut? Ainakin kehitys on ollut huonoon suuntaan kaikkien muiden lajien, ympäristön ja koko maan ekosysteemin kannalta. Pitää nostaa näkökulma pois omasta navasta ja jopa omasta lajista. Tietty sopiva määrä ihmisiäkin mahtuu tällä pallolla asumaan, mutta ei 6,5mrd. Tuo on fakta. Suurin kehitysaskel ihmiskunnalle ja koko planeetalle olisi kaikkien naisten kouluttaminen, etenkin kehitysmaissa. Tiedon lisääminen, oikeus oman kehon hallintaan. Tiede on palvellut liikaa vain itsekästä ihmistä.

Tähän maan tuhoamiseen osallistuu uskonnoista virallisesti ainakin Katolisten paavi kieltämällä ehkäisyn ja abortin. Muslimien väestöpolitiikkaan en ole tutustunut, mutta paljon heitäkin maailmaan syntyy, eikä naisen asema taida edistyä uskonnossa, joka pitää ihanteenaan Muhammedin aikaa.

Mielestäsi ensiksi kehitys on huono juttu ja kuitenkin haluat opetusta ja kehitystä tietyille väestönosille lisää? Toisaalta, voidaan myös todeta että mitä korkeampi koulutus, sitä vähäisempi lisääntymistarve sillä länsimaissa yleensä piisaa 1-3 kersaa. Poikkeuksen muodostavat muutamat uskontoyhteisöt, mutta ne vain korostavat tiedon tarvetta ja uskontojen haitallisuutta.

Keksintöjä ei saa keksimättömiksi. Siis emme voi palata 1400 vuotta taaksepäin.



Vain tiedon ja vallan lisääminen etenkin niille, joille se kuuluu, vaikuttaa.

Tajusit pointtini.

En ole nainen, enkä feministi, mutta jos ihmisten määrää halutaan vähentää ilman, että ketään tapetaan, täytyy antaa päätösvalta äideille.

Minusta tieteeseen sisältyy kehitysoptimismi, suurimpiin uskontoihin on sisäänrakennettuna tuo maailmanlopun ja lopunaikojen odotus. Tuossa on yksi suurimmista ristiriidoista mun mielestä.

Tässä on kyllä jotain hyvin oikean tuntuista tavoitettu asiasta. Tällaisen oman tietämättömyytensä tunnustavan uskonnollisuuden kanssa voisin kuvitella yhdessä pohtivani elämän ja maailman kummallisuuksia, vaikka yhteistä näkemyspohjaa ei edes olisi. Samoin tunnustan itse olevani aivan yhtä tietämätön, sillä tieteen edistysaskeleilla on tapana vain paljastaa yhä laajemmat tietämättömyytemme alueet.

Jopa tuo uskonnollinen tietämättömyys - se ettei SEKÄÄN ole yksi monoliittinen sääntökokoelma ja muuttumaton oikein/väärin lista - on ihan toisenlainen lähtökohta erilaisille arvopohdinnoille. Se myös haastaa ihmisen itse miettimään ratkaisujaan toisella tavalla kuin luja usko kirjoitusten totuuteen. (Voihan kirjoitus olla totta, mutta kuka takaa, että 'vajavainen' ihminen sen aina oikein tulkitsee?)

Tällaisen uskonnollisuuden kanssa ei tiede tosiaankaan ole pahalla törmäyskurssilla. Ennemminkin vain samassa puutteellisen ymmärryksen suossa. Valinta uskonnon tai uskonnottomuuden välillä onkin silloin juuri sellainen tunnepitoinen sisäinen juttu, jonka kallistumiseen jommalle kummalle puolelle on paha ulkopuolisen mennä puuttumaan. Mitä todennäköisimmin suurin osa tekee tämän 'valinnan' paljolti perhetaustansa perusteella. Ei välttämättä samoin kuin vanhempansa, mutta vahvasti lapsuuden ajan kokemusten kautta.

Kiitos P.S.V. Kirjoituksesi oli raikas tuulahdus näissä usein raiteilleen jämähtäneissä uskonto/tiede -keskusteluissa. (Tunnustan myös oman syyllisyyteni asiassa.) Olin jotenkin missannut sen aluksi ja kelannut vahingossa koko kommentin ohi.

Tieteellä ja uskolla on käytännössä vain yksi ristiriita: Tiede perustuu käsitykeen että todellisuus on havaittavissa ja laskettavissa, kun usko(nto) perustuu (useimmiten) käsitykseen että havaintojen takana on jokin tärkeämpi todellisuus