KESKUSTELU

Törmäsin sattumalta Umberto Econ teoksessa "Matka arkipäivän epätodellisuuteen" minulle outoon nimeen: Eusapia Palladino. Econ teos kertoo hänen USA:n matkastaan, jossa hän pohtii mm. aitojen jäljennösten problematiikkaa. Ne ovat jotenkin kulttuurin peruskiviä. Mielestäni kysymys laajenee aristoteeliseen problematiikkaan "saman" ja "samankaltaisuuden" eroista. Nykyään voisi kai kysyä että mistä tiedämme, että kyseessä on "sama" kvantti, fotoni tai muu hiukkanen.

Mutta Eusapia Palladino. Hän paljastui oudoksi tapaukseksi ainakin Wikissä. Sen mukaan myös pariskunta Curie osallistui tämän mm. telekineetikon istuntoihin ja tuli vakuuttuneeksi! Pitääkö se paikkansa? Pitikö Marie todella kiinni Eusapiasta, kun Pierre todisti outoja ilmiöitä samassa huoneessa? Miksi tieteen nobelistit ovat sokeita huijaukselle?

Kun nyt olemme varmoja todellisuuden "todellisesta" luonteesta ja sen välttämättömistä ehdoista (päinvastoin kuin vain noin 100 vuotta sitten), onko sokeat pisteet todella valaistu? Miksi esimerkiksi "pimeä energia" ei heivauta ketään sen enempää outoudellaan? Ihminen itse empiirisenä, deterministisenä karvattomana apinana ja refleksikoosteena on "täydellisesti" selitetty, mutta mysteerit muissa kokoluokissa ovat todellisia ja vain matemaattisen näppäryyden varassa? Matematiikassa ja fysiikkassahan ei voi olla reikiä tai sokeita pisteitä.

Kun toisaalla kunniotettavat ja lukuisat tieteelliset ajatushautomot hautovat muniaan tulevaisuudelle, ei yhdestäkään munasta voi syntyä Eusapiaa. Ei myöskään Marieta tai Pierreä. Vain kokkien itse tekemiä munakkaita, joihin ainekset saadaan Eusapia Palladinon huoneesta, jossa kukaan hautojista ei ole käynyt. Tulevaisuus on aina myös tieteen sokea piste.

eihän ihmisestäkään ole selvitetty kuin pinta ja se mitä on sisällä on täysi mysteeri ja selitykset vain teorian tasolla mitä käytännössä ei olla voitu näyttää toteen. jos oletetaan, että tiede jossain vaiheessa täydentyy kokonaisuudeksi ei ihmisillä enää ole huolenhäivää, tai pulaa mistään.