KESKUSTELU

Oliko sellaisiakaan rautakaudella? Enpä usko.

En oikein jaksa uskoa tähän kyyti- ja turva-asemahypoteesiin. Asiassa vaivaa monimutkaisen organisaation olettaminen ympäristössä, jossa sellaisista organisaatioista ei ole viitteitä. Kaupankäynnin vilkkauttakin tässä taidetaan yliarvioida.

Yleisesti uskotaan suomen turku-sanan perustuvan muinaisvenäjän turg-sanaan, joka tarkoitti kauppapaikkaa. Turkuja onkin ilmeisesti ollut monia, kaikki vähintään kausiluonteisia kauppapaikkoja. Nykyään tälläinen paikka saattaa olla tunnettu vaikka Turkuniemenä.

Kuljetuskolonnat ovat olleet tehokkaita silloinkin. Pienehkö joukko on voinut suojat kauppapaikan varastoa, jonne myyjät toimittivat omalla vastuullaan ja kolonnassa siirrettynä satamaan, se oli tietenkin suuri saalis mutta sitä varten saattoi varata riittävästi joukkoja.

tietää




Tähän on helppo yhtyä, varastopaikkoja on tarvittu kausiluonteisen tavaran säilytykseen, kuten turkisten osalta. Pyynti ja kuljetus tapahtuivat eri vuodenaikaan.

Tuona aikana, kun ei poliisivoimia tai muutakaan valtiovallan suojelusta ollut,kovin pienellä ja huonosti aseistautuneella porukalla tuskin kannatti liikkua etenkään vierailla seuduilla. Yksityisille "turvapalveluille" ja oppaille saattoi hyvinkin olla käyttöä.

Ja joka turkista tuskin kannatti lähteä erikseen roudaamaan sisämaasta rannikon satamiin. Varmasti kannatti ensin kerätä isompi lasti.

Niin, joten eiköhän jokainen säilyttänyt turkiksensa omassa hoivassaan siihen saakka, että tuli aika lähteä käymään kauppaa. Mitä järkeä olisi jemmata niitä pitkin metsiä muiden ryövättäväksi? Tuskin kellään oli varaa pitää vartiota kaukana kotoa.

Kuka luottaisi paikallisiin? Nämähän voivat muiluttaa kauppiaan. Eikö mieluummin tulla isolla ja tutulla porukalla?.

Niin, joten eiköhän jokainen säilyttänyt turkiksensa omassa hoivassaan siihen saakka, että tuli aika lähteä käymään kauppaa. Mitä järkeä olisi jemmata niitä pitkin metsiä muiden ryövättäväksi? Tuskin kellään oli varaa pitää vartiota kaukana kotoa.

The usual pattern of Scandinavian advance was begun with armed traders, who having once detected a lucrative source of goods, established fortified centers with permanent warbands in residence to hold their gains. As these outposts prospered, settlement occurred around these garrisons, creating towns and trading cities. Once the lands and peoples in the vicinity were pacified, the process would be repeated further east. An excellent example of the start of such a pattern is to be found in Egils saga skallagrímssonar, where Egil and his brother Thorolfr travel to Kurland for both trade and raiding.

My grandfather Thorgny could well remember the Upsala king Eirik Eymundson, and used to say of him that when he was in his best years he went out every summer on expeditions to different countries, and conquered for himself Finland, Kirjalaland, Courland, Esthonia, and the eastern countries all around; and at the present day the earth-bulwarks, ramparts, and other great works which he made are to be seen.

Ainakin länsirannikolla ostajat pitivät välivarastoa ostamistaan tavaroista ennen kuskaamista eteenpäin.

Sama järki kuin myöhemmin oli koota verot yhteen ennen niiden kuljettamista eteenpäin. Ideana minulla oli tuossa, että ne muinaislinnoihin kootut turkikset oli hankittu niiltä paikallisilta verottamalla ja/tai ostamalla. Etenkin jos ne olivat verottamalla hankittu, niin parempi ne oli koota linnakkeen suojaan sotajoukon vartiomaksi, siltä varalta että paikalliset yrittäisivät saada ne takaisin. Idea on vähän sama kuin taktiikka millä skandinaavit etenivät itään Suomenlahden eteläpuolella, eikä mikään minusta todista, etteivätkö he olisi voineet tehdä samoin myös Suomenlahden pohjoispuolella:

Millä aikakaudella ja minkä todisteiden mukaan?


Muinaislinnoista kai iso osa oli pakolinnoja, lieneekö yhdestäkään löytynyt jälkiä pysyvästä asumisesta. Keskiaikaiset linnat vouteineen edustavat jo täysin erilaista resurssi- ja hallintorakennetta. Todistustaakka on lennokkaan idean esittäjällä eli sinulla. Kaikki on mahdollista, mutta minusta tuollainen ei vaikuta uskottavalta sen perusteella, mitä rautakaudesta tiedetään.

Millä aikakaudella ja minkä todisteiden mukaan?

Rautakautinen topografia voidaan konstruktoida ja silloisten vesistöjen varteen ne kauppapaikat ovat sijoittuneet. Vesitiet siksi koska ne olivat vuoden ympäri helpoin väylä ja yhteys merelle.
Puiset varustukset ovat riittäneet kaupan tekoon koska sen polttaminen olisi tuhonnut myös kauppatavarat.

Juuri näin. Esimerkiksi turkisten osalta kauppa käytiin talvella ja kuljetukset eteenpäin sulan veden aikaan, jolloin suurien tavaramäärien kuljetus oli helppoa.

Keskiajalla, se pitäisi myös sinun tietää. Sovellan tässä esittämääsi periaatetta, jonka mukaan esihistoriaan tulee soveltaa todennäköisintä tulkintavaihtoehtoa. MIkään ei todista siihen suuntaan, että historiallisen ajan kirjoitustaito mullisti myös kaupankäynnin ja elinkeinot Suomessa,
varsinkin kun kirjoitustaito oli rajautunut varsin pieneen ryhmään.

Yleisesti uskotaan suomen turku-sanan perustuvan muinaisvenäjän turg-sanaan, joka tarkoitti kauppapaikkaa. Turkuja onkin ilmeisesti ollut monia, kaikki vähintään kausiluonteisia kauppapaikkoja. Nykyään tälläinen paikka saattaa olla tunnettu vaikka Turkuniemenä.

Mm. Sastamalan Kupperinkosken vieressä on Jaama. Miltä ajalta paikan nimi on, jää tietysti täysin epäselväksi.

Jaama eli Kingissepp (ven. Ки́нгисепп, Kingisepp, viroksi Kingissepp) on kaupunki Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laukaanjoen varrella 114 kilometrin päässä Pietarista. Asukkaita kaupungissa on 52 000 henkeä (vuonna 2000).

Historia

Novgorodilaiset rakensivat vuonna 1384 Laukaanjoen rannalle kivisen linnoituksen, joka sai nimekseen Jam tai Jama (ven. Ям, Яма). Vuosina 1395 ja 1444–1448 linnoitus torjui ruotsalaisten ja Liivinmaan saksalaisten hyökkäykset.
1400–1500-luvulla Jaama oli tärkeä kauppapaikka ja samannimisen Novgorodin Vatjan viidenneksen läänin keskus. Ruotsalaiset valtasivat kaupungin vuonna 1583, mutta Täyssinän rauhassa se palautui jälleen Venäjälle.

Uudelleen alue siirtyi Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1617. 1630-luvulla Jaamaan perustettiin luterilainen seurakunta, ja seuraavalla vuosikymmenellä siellä toimi myös lastenkoulu.[1] Kirkkoherranvirka ja koulu lakkautettiin ilmeisesti jo vuonna 1654.[2] Jaaman linna räjäytettiin vuonna 1681.
Venäjä valtasi Jaaman suuressa Pohjan sodassa vuonna 1703, minkä jälkeen Pietari I antoi sille uuden saksalaisen nimen Jamburg (ven. Ямбург). Vuodesta 1708 lähtien alue kuului ruhtinas Menšikoville, jonka karkoituksen jälkeen se palautui valtiolle. Vuosisadan alkupuolella seudulle syntyi lasiteollisuutta. Vuonna 1784 Jaamasta tuli samannimisen kihlakunnan hallintokaupunki. 1700–1800-lukujen vaihteessa kaupungin lähelle perustettiin saksalaisia siirtokuntia.
1900-luvun alussa Jaama oli hiljainen maaseutukaupunki. Vuonna 1922 se nimettiin Kingiseppiksi virolaisen kommunistijohtajan Viktor Kingisseppin mukaan. Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä. 1960-luvun alusta lähtien se kehittyi voimakkaasti laajojen fosforiittiesiintymien hyödyntämisen ansiosta.