KESKUSTELU

Salon seudulla tosiaan korostuvat suhteessa Varsinais-Suomen muihin osiin Itä-Baltia-kontaktit ainakin roomalaisajalla ja myöhemmin viikinkiajalla. Välissä on suhteellisen niukkalöytöisiä jaksoja, jotka nekin tavallaan korostavat eroa muuhun Varsinais-Suomeen nähden.

Kirja jäi luodolle mutta kuten Gee sanoo, esille nousevat nuorempi roomalaisaika, kansainvaellusaika, ja viikinkiaika. Löydöt kytkevät Halikonlahden seudun varsin selkeästi alueeseen joka sijaitsee sektorissa Volga-Veiksel. Yhteydet Länsi-Suomeen ovat epäselviä, mutta Hämeeseen selviä. Yksittäiset löydöt viittaavat mm. Masuriaan.

Jaska kyseli joskus, jossain ketjussa, tietoja preussilaisten perimästä:
http://www.familytreedna.com/public/Pru ... n=yresults

Totaa... Mitä tämä nyt sitten kertoo?

Lähinnä sen, että preussilaisilla esiintyisi melko runsaana"suomalaistyyppinen" N/N1c haplotyyppi jolloin voi ajatella baltialaistyyppisen väestön alunperin asuttaneen myös Preussia.

N-haplo näyttäisi olevan ns. balttilaista tyyppiä, esim. oletettu karjalais-liiviläinen on mukana vain kuriositeettinä. Tämä tulos ei siksi oikein täsmää esim. jatkuvuusteoria-ketjun kartan kanssa, jossa tätä oletettua karjalais-liiviläistä DYS 390 24 ja DYS 19 14-tyyppiä esiintyy laajasti Baltian alueella. Saman ketjun kartan mukaan ns. yleissuomalainen tyyppi taas puuttuu eteläisestä Baltiasta, mikä taas täsmää taulukon kanssa.

Mitäs noista löytyy tokaareilta, heettiläisiltä ja sardinialsilta? Mitä muuta erikoista mieluiten yhteistä heillä on keskenään sekä germaanien, balttien suomalaisten kanssa? Kaksi ensimmäistä ovat nimittäin germaanien lähimpiä kielisukulaisia kantalielimetodin valossa...

Täyttä puppua! Katselepa muutamia indoeurooppalaisia sukupuita, niissä ei germaaneja todellakaan sijoiteta tokaarien tai heettien lähimmiksi kielisukulaisiksi.

Eikä se olisi minkään metodin tulos vaan ihan esittäjän tulos: samalla metodilla saadaan erilaisia sukupuita, riippuen siitä mitä kielen tasoja ja piirteitä käsitellään ja painotetaan.

Eikä kaiken huipuksi ole edes olemassa mitään "kantakielimetodia".

En nyt osaa arvioida mitä historiatapahtumaa haette N1c1-tyypeistä, mutta koko Itämeren alueen N1c on arvioitu vain 4000-5000 vuotta vanhaksi. Lisäkäsi ainakin osa ns. balttityypeistä arvioidaan edustavan kielenvaihtajia SU-kielestä balttikieleen. En ota itse kantaa asiaan.

Ainakin ne ovat pesunkestäviä kentum-kieliä, mitä taas balttikielet eivät ole, ja slaavikielet ovat selviä satem-kieliä.

Tokaarista, heetistä ja kantagermaanista puuttuu muille kentum-kielille ja myös ns. välikieiille baltille ja kreikalle erityisen tyypillinen -(el)-sananjohtopääte (joka skandinaavisissa kielissä kyllä esintyy BALTTLAINOISSA kuten "sol" (Baltt. "saule", germ. "sonne", gootissa on molemmat sanat "son" ja "siaul", mutta niissä esinntyy germaanille erityisen tyypillinen johtopääte -(e)n-. Se esiityy myös baltissa, mutta sillä on merkitysero omaan -l- päätteeseen (esim. "gelti"=pistää, tappaa, keihästää, "*genti"= ajaa takaa, vuodattaa, esim verta, tervaa), ja noin -n-muotoja voitaisiin ehkä pitää "germaanivaikutteisina", joka tapauksessa nimenomaan ne ovat yhteisiä kantagermaanin ja kantabaltin kanssa, jos jotkin ovat. (Myös itämerensuomessa esityy n:llisiä ja l:llisisiä rinnnakkaismuotoja kuten suomen liivin "äń" (suomen "ääni") ja "әl" (viron hääl = ääni), sanat ovat perua IE.rinnakaismuodosta "*ṥ'en-" (> lt. ṥiauti...ṥiauna) = huutaa, ääntää ja "*ṥ'el-" (> lt. ṥėlti...ṥėsta)= meluta hälistä, helistä, vatjassa on sekä "ǟni" että "ǟli".)



On se myös metodi, johon liellillä ei varnaista EHDOTONTA VELVOLLISUUTTA ole "lutviutua, kuten ei päivän säälläkään ole "ehdotonta velvollisuutta lutviutua aamun säätiedotukseen", vaikka jälkimmäinen olisi METODISTESTI KUINKA P:LEEN OIKEA JA MOITTEETON. kaikki kielet eivät "istu" kantakielimalliin, ne ovat sen kannata tarkasteluna esimerkiksi "keinotekoisia".

Pannaas täältä pläjäys liettualaisesta kielentutkimuksesta, sieltä sekä pesee että linkoaa vielä ainakin noista muinaisita paikannimistä Baltiassa:

http://www.delfi.lt/news/daily/science/ ... d=27913163

2010 sausio mėn. 17 d. 11:12
(17.01.2010)
Lietuvių kalba gimė iš trijų bendrinių kalbų

Liettuan kieli syntyi kolmesta heimokielestä

Žymaus Lietuvių kalbininko, baltisto, dialektologo, akademiko Zigmo Zinkevičiaus pranešimas, perskaitytas jo 85 metų jubiliejaus proga Lietuvos mokslų akademijoje (LMA) sausio 7 d. Jis yra vienas tituluočiausių LMA narių, Nacionalinės mokslo premijos, LMA Kazimiero Būgos premijos laureatas, kelių užsienio mokslų akademijų narys. Nors sulaukęs garbaus amžiaus, profesorius Z. Zinkevičius toliau aktyviai dirba. Šiuo metu spaudai ruošiamos net kelios jo knygos.

Tunnetun leittualaisen kielitieteilijän, baltistin, dialektologin, akateemikko Zigmas Zinkevičiausin 85-vuotijuhlan vuoksi Liettuan Tiedeakatemiassa (LMA) 07.01.2010 lukema esitelmä. Hän on LMA:n ansioituneimpia jäseniä, kansallisen tiedepalkinnon ja Kazimieras Būgan tiedepalkinnon saaja, useiden ulkomaisten tiedeakatemioiden jäsen. Korkeasta iästään huolimatta prof. Z. Zinkevičiaus työskentelee yhä aktiivisesti. Tänä vuonna painoon valmistuu useita hänen kirjojaan.

2005 m. išleistoje knygoje „Lietuvių tautos kilmė“ buvo išdėstyta visa, ką tuo klausimu buvau ištyręs. Viena svarbiausių išvadų – lietuvių tautos kilmė labai glaudžiai susijusi su kalbos kilme. Tuo gali pasigirti toli gražu ne visos tautos.

2005 julkaistussa kirjassa ”Liettuan kansan synty” on esitetty kaikki, mitä tuosta kysymyksestä on tutkittu. Yksi tärkeimpiä johtopäätöksiä on, että liettuan kansan synty liittyy mitä läheisimmin kielen syntyyn. Tuota läheskään koko kansa ei oikein voi sulattaa.

Pavyzdžiui, prancūzai yra kilę iš senovės galų, kurie kalbėjo indoeuropietiška keltų kalba. Pirmaisiais mūsų eros šimtmečiais jie tą kalbą pakeitė į liaudies lotynų kalbą. Būtent iš jos susiformavo dabartinė prancūzų kalba. Panašiai formavosi portugalų, ispanų, rumunų ir kitų Europos tautų kalbos.

Esimerkiksi ranskalaiset ovat syntyneet muinaisista galleista, jotka puhuivat indoeurooppalaista kelttiläistä kieltä. Aikamme ensimmäisinä vuosisatoina he vaihtoivat tuon kielen kansanlatinaan. Sittemmin siitä muotoutui nykyinen ranskan kieli. Samaan tapaan muodostuivat portugalin, espanjan, romanian ja muut Euroopan kansojen kielet.

Lietuvių tauta praeityje niekuomet nėra keitusi savo kalbos. Būta dvikalbystės periodų, tačiau jie palyginti neseni. Ilgus tūkstantmečius mūsų kalba rutuliojosi savarankiškai, labai mažai veikiama kitų kalbų. Tas poveikis ėmė stiprėti tik pastaraisiais šimtmečiais. Todėl tiriant lietuvių tautos kilmę, labai svarbi yra ir kalbos kilmė.

Liettuan kansa ei ole menneisyydessä koskaan vaihtanut kieltään. Oletettua kaksikielisyyden aikaa ei voi verrata siihen. Vuosituhannet kielemme kehittyi omakohtaisesti vaikuttaen hyvin vähän muihin kieliin. Siksi liettuan kansan syntyä tukittaessa on erittäin tärkeää sen kielen synty.

Atlikta analizė rodo, kad lietuvių tauta ir kalba kilę iš rytų baltų pietinės dalies, kai šiaurinė dalis kalbine prasme ėmė tolti dėl labai stiprios finų kalbų įtakos. Maišantis su finais, jų kalbos įtaka padėjo formuotis tos šiaurinės dalies gentinėms kalboms: kuršių, žiemgalių, sėlių, latgalių. Iš šio mišinio susiformavo latvių kalba. Išsiskyrimas įvyko pirmojo mūsų eros tūkstantmečio viduryje.

Esitetty analyysi osoittaa, että liettuan kieli ja kansa muodostuivat itäisten balttien eteläisestä osasta, samaan aikaan kun pohjoinen osa alkoi erottua suomalaisten kielten erittäin voimakkaan vaikutuksen takia. Sekoittuessa suomalaisten kielien kanssa näiden kielten vaikutus alkoi muotoutua tuon pohjoisen osan heimokieliin: kuuriin, zemgalliin, seeliin ja latgalliin. Tästä seoksesta muodostui latvian kieli. Irtaantuminen tapahtui aikamme ensimmäisen vuosituhannen keskivaiheilla.

Kalbos evoliucija
Kielen evoluutio

Kaip lietuvių kalba vystėsi prieš šį išsiskyrimą? Čia susiduriame su sunkiai išsprendžiama problema. Spręsti apie tai tik iš kalbinių duomenų lyginimo sudėtinga, nes raštų nėra. Neaišku, kada susiformavo ta kalbinė struktūra, kurią jau galima vadinti lietuvių kalba. Tiesiog neturime duomenų.

Miten liettuan kehittyi ennen tätä irtautumista? Tässä kohtaamme vaikeasti ratkaistavan kysymyksen. Tämän ratkaiseminen vain kielten vertailun perusteella on monimutkaista, sillä kirjoituksia ei ole. Ei ole selvää, milloin muotoutui se kielen rakenne, jota jo voi nimittää liettuaksi. Suoria lähteitä meillä ei ole.

Laimė, mums čia padeda archeologija. Archeologai lietuvių materialinės kultūros elementų randa nuo antrojo, trečiojo mūsų eros amžių. Jeigu buvo tam tikrų tautos kultūros elementų, reikia manyti, kad būta ir kalbos, taip pat ir kalbos struktūros elementų. Tiesa, kalbos ir materialinės kultūros pakitimų chronologija retai sutampa. Matyt, lietuvių kalbos struktūra bus susiformavusi gerokai prieš nutolstant aukščiau minėtai šiaurinei daliai, t.y. pirmaisiais mūsų eros amžiais.

Onneksi tässä auttaa arkeologia. Arkeologit löytävät liettualaisen materiaalisen kulttuurin elementtejä aikamme toiselta-kolmannelta vuosisadalta. Jos oli siellä silloin selviä kansan kulttuurin elementtejä, voi ajatella, että oli myös kielen ja kielen rakenteen elementtejä. Totta kyllä kielen ja aineellisen kulttuurin vaihtamisen kronologia käyvät harvoin yksiin. Nähtävästi liettuan kielen rakenne oli muotoutunut kauan ennen aikaisemmin samankaltaisten pohjoisten osien irtautumista, eli aikamme aivan ensimmäisinä vuosisatoina.

Tie pseudokalbininkai, kurie apie kalbos istoriją neturi supratimo, teigia, kad lietuvių kalba susiformavo prieš kelis tūkstančius metų. Jie teisūs tuo, kad kalbėjimo tam tikra tąsa tuomet jau tikrai buvo. Tačiau tuo metu tikrai nebuvo struktūros, kurią būtų galima pavadinti lietuvių kalba. Jie visiškai nepagrįstai baltų prokalbę ir net indoeuropiečių prokalbę tapatina su lietuvių kalba.

Ne pseudokielitieteilijät, jotka eivät ymmärrä kielten historiaa, väittävät, että liettuan kieli on muodostunut joidenkin tuhansien vuosien kuluessa. He ovat oikeassa siinä, että kielenkäytön aito jatkuvuus jo varmasti oli. Mutta silloin ei ollut rakennetta, jota voitaiin nimittää liettuan kieleksi. He samaistavat täysin perusteettomasti indoeurooppalaisen kantakielen tai kantabaltin liettuan kielen kanssa.

Taigi kada atsirado lietuvių kalbos struktūra, priklauso ir nuo požiūrio. Jeigu lietuvių kalba laikysime tokią, kuri turi dabartinę struktūrą, jos pradžios galima ieškoti ne anksčiau, kaip pirmaisiais mūsų eros amžiais. O jeigu nekreipsime dėmesio į struktūrą, turėsime omenyje tik kalbėjimą, galime ieškoti bet kuriame amžiuje. Deja, tai yra nusišnekėjimas.

Sekin, milloin liettuan kielen rakenne löytyi, kuuluu tarkatselun piiriin. Jos pidämme liettuan kielenä sellaista, jolla on sen nykyinen rakenne, sen alkua ei pidä etsiä varhaisempaa kuin aikamme ensimmäisten vuosisatojen ajalta. Mutta jos emme kiinnittäisi huomiota rakenteeseen vaan seuraisimma vain puhejatkuvuutta, voimme etsiä vaikka miltä vuosisadalta. Tästä on nyt kysymys.

Mokslų sandūroje
Tieteiden yhtymäkohdassa

Kalbos kilmę be kalbos istorikų tiria ir archeologai bei antropologai. Aš pradėjau bendrauti su archeologu Aleksejumi Luchtanu ir (dabar jau mirusiu) antropologu Gintautu Česniu. Iki šiol šių trijų sričių mokslininkai nerasdavo bendros kalbos. Nesutarimų esmė – chronologizavimas. Esmė ta, kad kalbos pakitimai ir tą kalbą išreiškiančios materialinės kultūros pakitimai dažnai chrologiškai nesutampa.

Kielen syntyä tutkivat kielihistorioitsijoiden lisäksi myös arkeologit ja antropologit. Aloin tehdä yhteistyötä arkeologi Aleksejus Luchtanasin ja (jo edesmenneen) antropologi Gintautas Česnisin kanssa. Tähän päivään mennessä nämä kolme alan tutkijaa eivät ole löytäneet yhteistä kieltä. Erimielisyyksien olemus on ajoittaminen. Olemus on siinä, että kielen muutokset ja tuota kieltä ilmaisevan materiaalisen kulttuurin vaihdokset osuvat harvoin kronologisesti yhteen.

Archeologai nustato materialinės kultūros, o kalbininkai – kalbos pakitimus. Pavyzdžiui, paimkime artimųjų Vilniaus apylinkių istoriją. Mes žinome, kad Vilniaus apylinkės galutinai sulenkėjo XIX a. paskutiniame ketvirtyje. Archeologiniai duomenys tokių pakitimų nerodo. Žmonės pakeitė kalbą, o jų materialinis pagrindas išliko toks pats.

Arkeologit toteavat materiaalisen kulttuurin ja kielitieteilijät kielen muutoksia. Esimerkiksi otamme Vilnan lähiympäristön historian. Tiedämme, että Vilnan alueen reuna-alueet puolalaistuivat 1800-luvun viimeisen neljänneksen aikana. Arkeologiset kaivaukset eivät kerro muutoksesta mitään. Ihmiset vaihtoivat kieltä, mutta heidän heidän materiaalinen perustansa säilyi tasan entisellään.

Panaši situacija ir antropologijoje. Tarkime, jeigu antropologas, suradęs kokią nors kaukolę nustato, kad tos kaukolės savininkas atsikėlęs iš Vakarų į Lietuvą, jis negali teigti, kad visa lietuvių tauta irgi iš ten atkeliavusi. Galbūt tik vienas žmogus iš ten atsibastė ir čia mirė. Jeigu kaukolių daug, išvadas jau galima daryti tikslesnes.

Tasan sama on tilanne antroplogiassa. Sanokaamme, jos jonkin kallon löytänyt antropologi väittää, että tuon kallon omistaja on tullut länsi-Liettuasta, hän ei voi väittää, että koko Liettuan kansa olisi tullut sieltä. Ehkä vain yksi ihminen vaelsi sieltä ja täällä kuoli. Jos kalloja on paljon, johtopäätökset on jo tehtävä tarkemmin.

Taigi, suvieniję jėgas ir duomenis, mes parašėme knygą, pavadintą „Iš kur kilo lietuviai“. Knyga iš pradžių pasirodė anglų, vokiečių, rusų, italų kalbomis, ir tik po to – lietuvių kalba. Tie vertimai svarbūs ir tuo, kad populiarina Lietuvą bei lietuvių mokslą užsienyje.

Siten yhdistettyämme voimat ja tiedot me kirjoitimme kijan, jonka nimesimme ”Mistä liettualaiset ovat tulleet”. Kirja ilmestyi ensin englannin, saksan, venäjän ja italian kielillä ja vasta sitten liettuaksi. Nuo käännökset olivat tarpeen tekemään tunnetuksi Liettuaa ja liettuan tiedettä ulkomailla.

Tarmės
Murteet

Lietuvių kalba neturi senų rašytinių šaltinių. Pirmieji raštai pasirodo tik XVI a. Laimė, tos informacijos trūkumą kompensuoja tarmės. Aš jau senokai tyrinėju tarmes. Ypač man rūpi, kaip formavosi ir atsirado tarmės.

Liettuan kielellä ei ole vanhoja kirjalllisia lähteitä. Ensimmäiset kirjoitukset ilmestyivät 1500-luvulla. Onneksi tuota informaationpuutetta kompensoivat murteet. Olen kauan tutkinut murteita. Erityisesti minua kiinnostaa, miten murteet muotoutuivat ja ilmaantuivat.

2006 m. buvo išleista mano knyga „Lietuvių tarmių kilmė“. Kuo ji ypatinga? Joje gerai ištirtas senasis indoeuropietiškas tarminis paveldas. Tie indoeuropiečių tarminiai reliktai, kurie išlikę dabartinėse lietuvių tarmėse. Svarbiausia man buvo išsiaiškinti, kaip ir kodėl atsirado tarmės. Kalbininkai tokiu atveju tiria vadinamąsias izofonas – seniausius garsų pakitimus.

Vuonna 2006 julkaistiin kirjani ”Liettuan murteiden synty”. Ketä se kinnostaa? Siinä on paljon tutkittu vanhaa indoeuropeistista murteiden jäljitystä. Siinä on indoeuroppalaisia murrejäänteitä, joita on säilynyt nykyisissä liettuan murteissa. Tärkeintä minulle oli päästä selville, miten ja miksi murteet ovat syntyneet. Kielitieteilijät tuollaisessa tapauksessa tutkivat sanastollista isofoonia – vanhimpien äänteiden säilymistä.

Ištyrus paaiškėjo, kad dabartinės lietuvių kalbos tarmės pradėjo formuoti IX-X a. Jau tuomet lietuvių kalbos klodas buvo suskilęs į du protodialektus: rytinį ir vakarinį. Savo ruožtu rytinis protodialektas vėliau suskilo į rytų aukštaičių ir pietų aukštaičių. O vakarinis davė pradžią dabartinei vakarų aukštaičių ir žemaičių tarmėms. Pastarajai atsirasti didžiausią reikšmę turėjo kuršių substratas. Kartais vaizdingai sakoma, kad žemaičių tarmė – lietuvių kalba kuršio lūpose.

Tutkittuamme kävi ilmi, että liettuan nykyiset murteet alkoivat muodostua 800 – 900 -luvuilla. Jo tulloin liettuan kielen kokonaisuus oli jakautunut kahteen protomurteeseen: itäiseen ja läntiseen. Vuorostaan itäinen protomurre myöhemmin jakautui itäaukštaitiin (itäyläliettuaan) ja eteläaukštaitiin. Ja läntisestä protomurteesta saivat alkunsa nykyiset länsiaukštaitin ja žemaitin (alaliettuan) murteet. Viimemainittujen synnylle on suurin merkitys kuurilaisella substraatilla. Usein kuvaannollisesti sanotaan, että žemaitin (alaliettuan) murre on liettuan kieltä kuurilaisten huulilla.

(Tämä ei kyllä kovin hyvin vasta stereotypioita, joissa žemaitit ovat liettuan ”hitaita hämäläisiä”, samoin kuin Latvian zemgallitkin, ja ”kuurilaiset” ovat latvialaisia pisnessliippareita, A. )


Knygoje „Lietuvių tarmių kilmė“ daug dėmesio skirta substrato reiškiniams. Pavyzdžiui, šiaurės rytų aukštaičių tarmės atsiradimui didžiausią reikšmę turėjo žiemgalių substratas. Pietryčių Lietuvoje, dzūkų krašte – jotvingiai. Na, o šiaurės rytų Lietuvoje – sėlių substratas.

”Liettuan murtetiden synty”-kirjassa on paljon huomiota osoitettu substraattien merkityksille. Esimerkiksi pohjoisen itäaukštaitin synnylle suurin merkitys on zemgallisubstraatilla. Kaakkois-Liettuassa, Dzukijan alueella sellainen on ollut jotvingilla. Ja Koillis-Liettuassa seelisubstraatilla.

Bendrinė lietuvių kalba
Yhtenäinen liettuan kieli

Be tarmių turime ir bendrinę kalbą. Esu parašęs knygą „Lietuvių bendrinė kalba, jos kilmė ir raida“, kuri turėtų netrukus pasirodyti knygynuose. Kas joje nauja? Paprastai sakoma, kad lietuvių bendrinė kalba atsirado iš suvalkiečių tarmės XIX a. pabaigoje. Šis teiginys nėra tikslus.

Murteiden lisäksi tunnemme yleiskielen. Olen kirjoittanut kirjan ”Liettuan yleiskieli, sen synty ja kehitys”, jota pitäsi olla yhä kirjakaupoissa. Mitä siinä on uutta? Yksinkertaisesti sanoen se, että liettuan yleiskieli muodostettiin Suvalkijan murteesta 1800-luvun lopussa. Tämä näkökanta ei ole eksakti.

Iš tiesų jau pačiuose pirmuose XVI a. rankraščiuose pastebime tam tikrus norminimo reiškinius. Žmonės stengėsi prisiderinti prie kitų tarmių. Man rūpėjo ištirti ir aprašyti visą mūsų kalbos norminimo istoriją nuo pačių seniausių rašytinių tekstų iki šių dienų. Paaiškėjo, kad tam tikrais laikotarpiais buvo kuriama ne viena bendrinė kalba, o net trys. Viena iš jų, sukurta Mažojoje Lietuvoje, labiausiai ir įsigalėjo. Ji buvo gerai sutvarkyta, todėl XIX a. pabaigoje mūsų tautinio atgimimo veikėjai, ypač Jonas Jablonskis, ją pritaikė visos Lietuvos reikalui. Prie jos kūrimo, be abejo, prisidėjo daug kalbininkų.

Tosiaan jo aivan ensimmäisissä 1500-luvun käsikirjoituksissa tapaamme erityisiä nomituksen ilmenemiä. Ihmiset pyrkivät sopeutumaan vieraisiin murteisiin. Minua kiinnosti tutkia ja kirjoittaa kielemme koko normittamishistoria kaikkein vanhimmista kirjoitetuista teksteistä aina tähän päivään. Kävi ilmi, että eri aikausina ei ollut luotu vain yhtä yleiskieltä vaan jopa kolme. Yksi niistä, Vähä-Liettuassa luotu, on jo kadonnutkin käytöstä. Se on säilynyt hyvin, sillä 1800-luvun lopussa kansalliset herättäjämme, erityisesti Jonas Jablonskis, kayttivät sitä kaikissa Liettuan asioissa. Sen luomiseen osallistui epäilemättä suuri joukko kielititeilijöitä.

Kalbos archeologija
Kielen arkeologia

Kalbos istorikai daug dėmesio kreipia ne tik į bendrinius žodžius, bet ir į tikrinius. Vardynas – tai savotiška kalbos archeologija. Kiekvienas tikrinis žodis – vietovardis ar asmenvardis yra kilęs iš kokio nors bendrinio žodžio. Ilgainiui tas bendrinis žodis išnyksta ir išlieka tik jo atspindys šiame tikriniame žodyje, t.y. vardyne.

Kielihistorioitsijat kiinnittävät paljon huomiota paitsi yleissanoihin, myös erisnimiin. Nimistö, se on omanlaisensa kielen arkeologia. Jokainen erisnimi – paikannimi tai henkiönimi – on syntynyt jostakin yleissanasta. Ajan myötä yleissana katoaa ja jää vain tämä sen heijastuma tässä erisnimessä, nimistössä.

2008 m. pasirodė mano knyga „Lietuvių asmenvardžiai“. Šią knygą su pertraukomis aš rašiau visą gyvenimą. Duomenis kaupiau labai ilgai. Man rūpėjo mūsų asmenvardžių kilmė ir raida. Dabar lietuviai įvardijami vardu ir pavarde. Atrodo, tarsi vardas ir pavardė būtų du skirtingi dalykai. Žiūrint kalbos istoriko akimis, tai vienas ir tas pats.

V. 2008 ilmestyi kirjani ”Liettuan henkilönimet”. Tätä kirjaa olen aika ajoin kirjoittanut koko ikäni. Aineisto kertyi pitkän ajan kuluessa. Minua kiinnosti henkilönimiemme synty ja kehitys. Nykyään liettualaisilla on etu- ja sukunimi. Tuntuu kuin etu- ja sukunimi olisivat kaksi eri asiaa. Katsottessa kietä historioitsijan silmin ne ovat yksi ja sama asia.

Buvo laikai, kai lietuviai, ir ne tik jie, neturėjo pavardžių. Tik vėliau iš vardų atsirado pavardės. Kuomet vardas pradėtas vartoti ne tik asmeniui, bet ir jo palikuonims. Pavardė nuo vardo skiriasi tuo, kad tai yra paveldimas asmenvardis. Tačiau ne visada įmanoma nustatyti, kuomet vardas jau buvo naudojamas kaip pavardė. Todėl ir knygą pavadinau „Lietuvių asmenvardžiai“.

Oli aikoja, jolloin liettualaisilla, eikä pelkästään heillä, ei ollut sukunimiä. Vasta myöhemmin etunimistä tuli sukunimiä. Sukunimi eroaa etunimestä siten, että siitä on jäljitettävissä henkilönimi.
(Tuo sääntö ei pidä paikkaansa aina, esimerkiksi preussilaisilla eikä länsisuomalaisilla, eikä saksalaisilla. On yllättävää, jos noin on liettuassa, A.)
Kuitenkaan aina ei voida osoittaa, kuinka kauan etunimeä on jo käytetty kuin sukunimeä. Tuon vuoksi kirjan nimi on ”Liettuan henkilönimet”.

Atlikta visų lietuvių asmenvardžių analizė rodo, kad juos pagal kilmę sudaro trys skirtingi klodai. Pirmasis ir seniausias yra senieji dvikamieniai asmenvardžiai. Ne tik lietuviai, kai dar buvo vienavardžiai, bet ir kitos indoeuropiečių tautos vartojo asmenvardžius, sudarytus iš dviejų kamienų. Svarbiausia yra išaiškinti tų dėmenų, iš kurių sudaryti asmenvardžiai, kiltį. Reikia juos „inventorizuoti“. Senieji lietuvių dvikamieniai asmenvardžiai turi net apie 800 dėmenų. Tikslaus skaičiaus nurodyti neįmanoma.

Suoritettu koko Liettuan henkilönimien analyysi osoitti, että niitä on kolme kerrostumaa. Ensimmäinen ja vanhin ovat vanhat kaksivartaloiset henkilönimet. Eivätkä vain liettualaiset ollessaan vielä yksinimisiä vaan muutkin indoeurooppaliset kansat käyttivät henkilönimiä, jotka oli muodostettu kahdesta vartalosta. Tärkeintä on selvittää, mistä tulevat kaksi komponettia, joista henkilönimet muodostuvat. Ne pitää ”inventoida”. Vanhoissa liettualaisissa kaksivartaloisissa henkilönimissä on noin 800 vartalo-osaa. Aivan tarkkaa määrää on mahdotonta osoittaa.

Mūsų protėviai vartojo ne tik asmenvardžius, bet ir jų trumpinius. Mat juos vartoti kasdieninėje kalboje buvo nepatogu dėl ilgumo. Pavyzdžiui, Gediminas, Algirdas, Mindaugas – labai ilgi žodžiai. Šeimos aplinkoje jie nuo seniausių laikų buvo trumpinami. Pavyzdžiui, Tautgirdą vadino tiesiog Taučiu. Arba naudodavo pirmąjį dėmenį ir antrojo pradžią. Tarkime, Algirdas = Al + Gis.

Esi-isämme käyttivät paitsi henkilönimiä myös niiden lyhennelmiä. Nähtävästi niiden käyttö jokapäiväisessä puheessa oli epämukavaa niiden pituuden takia. Esimerkiksisi Gediminas, Algirdas, Mindaugas ovat aika pitkiä sanoja. Perhepiirissä ne on muinaista ajoista lyhennetty. Esimerkiksi Tautgirdas (”Kansa(n)ääni”) sai kutsumanimen Tautis. Tai käytettiin ensimmästä vartaloa ja toisesta vain alkua, sanokaamme Algirdas = Al-Gis (Algis).

Antrasis mūsų asmenvardžių klodas – krikščioniškasis vardynas. Tuos vardus atnešė krikščionybė. Šiame klode vyrauja vardai iš Artimųjų Rytų. Pradžią jiems davė senoji hebrajų kalba. Didelė dalis asmenvardžių yra graikų kilmės, taip pat lotynų. Man rūpėjo išaiškinti visų tų vardų ištakas. Kuri kalba davė pradžią konkrečiam vardui, per kokias kalbas jis perėjo, kol pasiekė Lietuvą. Mat šitaip keliaudamas per kalbas, vardas šiek tiek pasikeičia.

Toinen nimistömme kerrostuma on kristillinen nimistö. Nuo nimet on tuonut kristinusko. Tässä nimistössä ovat määräävässä osassa Lähi-Idästä lähtöisin olevat nimet. Ne ovat alun perin lähtöisin vanhasta heprean kielestä. Suurehko osa nimistä on kreikkalaisia ja on myös latinalaisia. Minua kiinnosti selvittää kaikkien noiden nimien tausta. Mistä kielestä kukin konkreettinen nimi on, kuinka monen kielen kautta se on kulkenut, kunnes on ehtinyt Liettuaan. Siten liikkuessaan kielien kautta nimi monin tavoin muuttuu.

Trečiąjį asmenvardžių klodą pavadinau pravardynu. Sudariau jų klasifikaciją, nustačiau kai kurių jų amžių.

Kolmatta henkilönimien kerrostumaa nimitän muinaisnimistöksi. Olen suorittanut niiden luokittelun, ja myös ajoittanut joitakin.

Be abejo, nelengva nustatyti, per kokias kalbas krikščioniškas asmenvardis atėjo į Lietuvą. Reikia papildomos istorinės analizės. Ši analizė atsispindi kitoje knygoje, pavadintoje „Krikščionių vardyno kelionė į Lietuvą”. Ši knyga jau parašyta, ji pasirodys vasario ar kovo mėnesiais.

Epäilemättä ei ole lainkaan helppoa osoittaa, minkä kielten kautta kristillinen henkilönimi on saapunut Liettuaan. Tarvitaan täydentävää historiallista analyysiä. Tätä analyysia suorittaa toinen kirja ”Kristillisen nimistön tie Liettuaan”. Kirja on jo kirjoitettu, se ilmestyy maalis- tai huhtikuussa.

Antroji problema – baltų kilmės pavardės, esančios už Lietuvos ribų, senovinėse etninėse baltų žemėse. Aš galėjau jas surankioti tik iš dalies. Tas pavardes, kurios yra Baltarusijos teritorijoje, esu aprašęs. Tačiau man labai rūpėjo ir šiaurės rytų Lenkija. Čia irgi turėtų būti išlikę daug lietuviškų, baltiškų elementų. Deja, tų pavardžių Šiaurės rytų Lenkijoje niekas nėra surinkęs. Kolega Kazimieras Garšva pasiūlė pasinaudoti telefonų knygomis. Jis man parūpino Suvalkų ir Augustavo krašto telefonų knygų. Kraštas telefonizuotas, todėl abonentų labai daug. Pasirodo, kad tame krašte tiek daug lietuviškų elementų, kad drąsiai galima tvirtinti, jog ten palyginti neseniai, prieš 100-150 metų buvo kalbama lietuviškai. Tai aprašiau knygoje „Lietuvių pavardės Suvalkų – Augustavo krašto Lenkijoje pavardėse“. Ši knyga irgi jau paruošta spaudai.

Toinen ongelma ovat balttilaisperäiset sukunimet, jotka ovat (olleet) Liettuan rajojen ulkopuolella, vanhassa etnisten balttien maassa. Onnistuin ne siirtämään vain tämän osan ulkopuolelle. Niistä nimistä, jotka ovat Valkovenäjän alueella, olen kirjoittanut. Kuitenkin minua erityisesti kiinnostaa myös Koillis-Puola. Siellä on myös täytynyt olla paljon liettualaista, balttilaista elementtiä. Kuitenkaan tuota nimistöä Koillis-Puolassa ei ole kukaan kerännyt. Virkaveli Kazimieras Garšva ehdotti käytettäväksi puhelinluetteloja. Seutu on puhelinverkossa, joten tilaajia on erittäin paljon. Osoittautui, että sillä alueella on niin paljon liettualaisperäistä nimistöä, että rohkeasti voidaan vahvistaa, että siellä on verraten hiljattain, 100 – 150 vuotta sitten puhuttu liettuaa. Siitä kerron kirjassa ”Liettualaiset nimet Puolan Suwalkijan – Augustawan alueiden sukunimistössä”. Myös se kirja on jo valmisteilla painoon.

Paruošė Rolandas Maskoliūnas
Toimitti Rolandas Maskoliūnas

CORRU(ption) (no it b)URROC
SORRU(ption) (so it)BURROS : 'burros'

SORRU(ption) (so it)BURROS
< C
> D = S/§
C
DORJU(ption)
TORJU(ption)

DORJUU(ption) : ti = 'si' = §
TORJUU(ption)

'itse' ('isse')<i> 'esti' -> 'etsi' <i> 'is te' = 'is on' = 'is me' = 'is us'
it (englanti) + se (suomi)

Tämä oli siis vihjeeksi Arkkikselle itselleen.

Aika paljon vaan on lainoja, jotka ovat kuin suoraan nykyliettuasta, esimerkiksi näitä h-akuisia, joissa liettuassa suhuässä. Latviassa on suhuton s-äänne tai tyhjää. Suhuäänne on, jos liettuassa tṥ(č)i) tai dž(i).

Kyllä, sellaisia on paljon. Se johtuu siitä, että liettua on monessa suhteessa hyvin arkaainen kieli. Tällaiset sanat (tarkoitan oikeita, tutkijoiden hyväksymiä lainasanoja) on lainattu jo varhaiskantasuomeen.

http://www.sgr.fi/susa/92/junttila.pdf