KESKUSTELU

Vihreys ei ole ollut punaiselle kaartille aate vaan väylä päästä sinne minne punikit ei ennen päässeet; Eri puolueisiin ja merkittävien yhtiöiden hallituksiin, niin ettei heidän agendansa näy. Kansallistamishankkeiden tilalle on valittu keinoiksi erillaiset luontoviittauksiset pakotteet ja verot, joilla on lopulta sama päämmärä eli yksityisomistuksen kieltäminen ja diktatuurin luominen. Politrukit hiipivät erillaisin peitevakanssein yrityksiä kontrolloimaan niin että oma aate on niskan päällä. Se että onnistuessaan olisi edessä neukkulan kohtalo, ei tavoita niiden tajuntaa.

Tää kyllä pitää alleviivata. En olisi itse osannut laittaa sitä näin hyvin sanoiksi!

* * *

Jotenkin tuntuu siltä, ettei Suolakaivos/Tuulikki ole ihan perillä tämän aikakauden käsityksistä liberalismista. Samoin hänen haavistofanien syyttelynsä on käsittämätöntä ja loukkaavaa valehtelua. Toki Niinistöä morkataan, koska Niinistöä pitkääkin morkata, koska hän asettuu liiaksi uskovaisen konservativismin edustajaksi, joka suhtautuu kritiikittömästi kapitalismin arvoihin.

Niinistö on siis objektiivisesti huono ehdokas, koska kristillinen ja luterilainen työmoraali on aikansa elänyt, eikä miljardiomaisuuden keränneitä kapitalisteja tarvitse pitää minään muuna kuin yhteiskunnan loisina ja vapaamatkustajina, joita työtä tekevä keskiluokka elättää. Jos joku tykkää sellaisista arvoista että tietty porvarieliitti saa elää MINUN RAHOILLANI vapaamatkustajana, niin toki hän saa äänestää Niinistöä, mutta ei se tarkoita että minun pitäisi sietää tällaisia ihmisiä. (Tähän tulee se liberalismin dilemma, eli pitääkö liberaalin suvaita rikollisia...)

Mutta joka tapauksessa, Haavistofanit ovat olleet suvaitsevaisia. Niinistöfanit ovat kyllä ihan yhtä aggressiivisia, ja tämän toteamiseen riittää, että katsoo Uuden Suomen Puheenvuorosta mitä Niinistöfanit kirjoittaa siellä. Hyvä esimerkki loan heittämisestä on esimerki tuo Tuulikin herjaava ja solvaava teksti.

Hyviä kysymyksiä.

Mielipiteilen tuota "Onko väki hurahtanut käsitykseen että vihreiden lukuisille teeseille löytyy sittenkään niin paljon tieteellistä pohjaa kuin he ajattelevat eli onko vihreillä vain tieteellinen imago?".

Vihreät ovat onnistuneesti ratsastaneet tieteellisyyden mielikuvilla ja osatotuuksilla. Perille on mennyt. Hyvillä valheissa on tietysti hippunen osatotuutta, jota voi tarvittaessa liehutella. Ovat siis - monen mielestä - supertieteilijöiden sakki. Lisäksi talousneroja.

Olivat myös 70-luvun lapsia ja silloin kerkisivät ensimmäiseksi hyödyntämään täysipainoisesti ja onnistuneesti kaikki uudet tiedottamisen ja vaikuttamisen keinot. Liekö yhdistelleet nykyaikaan myös kommunisteilta ja natseilta, jotka molemmat olivat aikansa "tiedottamis"mestareita. Haavisto on yksi tuon linjan masinisteista.

Hiukan on alkanut heillä mennä överiksi, mutta ei se haittaa. Uskolliset ja tajuttomat uskovat kaiken.

Esim. nyt Hautala arvioi Suomen Pohjolan Kongoksi kaivosteollisuuden suhteen. Meni pikkasen pieleen. Ihme kyllä, Hesarikin salli tuon ajatuksen arvostelun.

Sama tytsi moitti kerran julkisesti maataloustukia. Pieleen meni sekin, mutta taatusti perille. Kukapa sitä viitsii (ei vissiin Hautalakaan) pysähtyä ajattelemaan, että maataloustukien ensisija on oman maan tuotannon turvaaminen, ei kehitysmaiden sorto. Mitenkäs kävisi, jos tuet poistettaisiin. Tuotanto muuttuisi kannattamattomaksi (luultavasti) ja suuret ruokafirmat alkaisivat innolla hankkia halvalla maata kehitysmaista (mitä ne tekevät jo nyt).

Notta näin se menee ja päin prinkkalaa, että kohisee.

Olen jo aiemmin maininnut että myös fennomaanien ja taistolaisten aatteellisen pauhun taustalla olivat myös sosioekonomiset syyt. Fennomaanien liitto tsaarin hallinnon kanssa oli ovela poliittinen operaatio jonka toki venäläiset tajusivat. Tuo liittoutuminen mahdollisti että heikommilla eväillä valtiollisiin virkoihin pyrkineet fennomaanit kykenivät ohittamaan virkakierrossa heitä pätevämmät ja laillisuuteen paremmin turvautuneet ruotsinkieliset kilpailijat. Taistolaisten (ja K-linjan kepulaisten) taustalla olivat myös vastaavat ambitiot. 1960-luvulla ylioppilaiden määrä kasvoi Suomessa rajusti ja kisa pääsystä julkisiin virkoihin tuli entistä ankarammaksi. Tässä tilanteessa liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa ja poliittisen tuen saaminen siltä suunnalta turvasi monen nousukkaan tulevaisuuden.

Nyt meillä on jälleen yksi esimerkki siitä kuinka "ulkoiseen voimaan", nimittäin maailmanlaajuiseen vihreään ympäristöliikkeeseen sekä ihmisten alkukantaisiin pelkoihin tukeutuvat mitättömyydet pyrkivät ohittamaan virkakierrossa itseään pätevämmät. Kesken koulunsa jättäneet hampunpolttajat ja ex-jalkapallohuligaanit ovat nousseet merkittäviin virkoihin. Heitä on avittanut Rouva Joulupukki ja hänen tonttutätiarmeijansa.

Seitsemästä presidenttiehdokkaasta peräti 3 oli opintonsa kesken jättänyttä maailmanparantajaa. Ja tämän kaiken jälkeen vielä kehdataan julistaa kuinka koulutuksessa on Suomen tulevaisuus. Todellisuudessa herrojen Arhinmäki ja Haavisto sekä rva Biaudetin viesti Suomen nuorisolle oli:

"Älkää opiskelko. Älkää menkö töihin. Ryhtykää aktivisteiksi ja edistyksellisiksi. Menkää politiikkaan ja jauhakaa paskaa."

Milloin poliittiseen päätöksentekoon (eteenkin eduskunnassa) kirjataan että ennen merkittäviä päätöksiä, silloin kun se on välttämätöntä, on pyydettävä tieteen asiantuntijoilta asiantuntijalausunnot?

Yhtä naurettavaa on ollut vanhemman ikäluokan, 'Kekkosen lastenkamarin', poliitikkojen myöhemmin valmiina poliitikkoina hankkimat akateemiset meriitit. Hauskimpana tietenkin Väyrysen tohtorinväitöskirja, jossa vuosi ennen NL:n romahdusta se tiedettiin "ikuiseksi" naapuriksi. Olihan Väyrysellä, Kanervalla, Liikasellla jne. jne. henkilökohtaiset ja syvälliset suhteet NL:n korkeisiin päättäjiin ja muutoinkin alan erityisosaamista.

Vieläkään ei enemmistö kansalaisista suorita akateemista tutkintoa. On pöyristyttävää kuvitella, että kaikenkirjavasta erityisosaamisesta ja yliopistolla hankitusta yhteiskunnallisesta tietoudesta ja maailmanymmärtämisestä tulisi jokin kriteeri poliittisen toimen saamiseksi. Presidentin virkaan toivoo titetenkin edustavaa, kielitaitoista ja laajaa arvostusta nauttivaa henkilöä. Akateeminen loppututkinto ei yksinään takaa mitään näistä.

Kun hallinto erkanee vanhaan malliin kielellisesti ja ajatuksellisesti omiin diskursseihinsa ja kontekstisidonnaisiin kompurointeihinsa, olisi hyvä ravistaa kvasikulttuurista akateemista pölyä ja puhua selkokielellä näennäisen 'vaikeista' asioista niin että puhujan olisi pakko ymmärtää myös itse, mitä hän sanoo. Jo Platon kyllä näki tärkeänä, että hallinto käyttää rahvaalle avautumatonta kieltä, pitää rahvas tyhmänä. Se takaisi myös onnellisuuden, koska rahvas ei tällöin tule tietoiseksi paremmasta.

On tietenkin selvää, että asiat ovat oikeasti monimutkaisia, mutteivät ne ole auenneet akateemiselle arrogantille tietämättömyydellekään. Asiat eivät selvene, vaikka tietämättömyys puetaan hallintokielen mitäänsanomattomuuteen, ja toistellaan iskusanoja "kilpailukyky", "vastuu" ja "brändi". Ei, vaikka akateemiset ystävät kirjoittaisivat selostuksen henkisestä tilastaan huimia korvauksia vastaan.

Moni akateeminen pöyhkeilee edelleen kuin 50-luvun elokuvasankari ylioppilaslakki päässä heinäpellolla. Peruskoulun ansiosta tällainen on jo snobismia, johon on oikeasti varaa vain Matti Klingellä ja Laura Kolbella.

Ps.
Eikö muuten nyt käynnissä olevan nettivallankumouksen alkuunpanijat ole pääosin opintonsa keskeyttäneitä?

Olihan Pave hienossa seurassa. Eihän tuolloin vuotta aikaisemmin CIAlla ja Yhdysvaltain johdollakaan ollut aavistusta asiasta.

Siltikään ei kannata rohkaista opintojen keskeyttämiseen. Toki pieni kerma neroja ja kyvykkäitä pärjää keskeytyneestä koulutuksesta huolimatta, mutta sille suurelle tavisten massalle koulutus, ei koulutuksen keskeyttäminen on tie edes joltisenkinlaiseen menestykseen.

Todelliseen liberalismiin ei kuulu mikään itse liberalisimillille ulkopuolinen ismi vielä vähemmän toisten painostaminen ko. ismillä. Toisaalta kaiken suvaitseminen ei myöskään ole suvaittavaa. Mitä kukin suvaitsee tai on suvaitsematta on henkilökohtainen asia, näin ollen myöskään suvaitsemattomuus "suvaitsemattomia" kohtaan ei ole oikein. Sellaista käytöstä ei voi nimittää edes (ääri)liberalismiksi vaan ääliöliberalismiksi.

Pitää muistaa että äänestys ei ole syrjintää, vaikka sen avulla voidaankin syrjäyttää.