KESKUSTELU

"Näiden vaalien saldo on hurja: liberalismin täystuho, kuolema. Sitä ei aiheuttanut liberalismilla vaalikentille ratsastanut Pekka Haavisto, vaan hänen tukijansa, tieteen edustajat, kulttuurikuikelot (huom. oululainen ilmaus) ja sosiaalisessa mediassa mellastavat liberaalifundamentalistit. He tuhosivat liberalismin perusaatteen, suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden.

Liberalismia ei ole se, että julistaudutaan liberaaliksi,potkitaan ja herjataan toisinajattelijoita, riehutaan ja rällätään sosiaalisessa mediassa ainoiden oikeiden ehdokkaiden puolesta. Noita toisia saa haukkua ja kiusata, kilpailevasta ehdokkaasta saa levittää valheita –liberalismin nimissä. Kaikki jotka ajattelevat toisin tai uskaltavat epäillä näitä ehdottomasti oikeassa olijoiden mielipiteitä, ovat sieltä alapäästä.

Älkää tulko lankoja pitkin ja sanoko, että turpa tukkoon Ukkolan akka, et sinä mitään liberalismista tiedä. Enköhän minä jotain tiedä. Olen LKP:n (Liberaalisen Kansanpuolueen) viimeinen kansanedustaja ja entinen puheenjohtaja. Liberalismi ei todellakaan ole toisinajattelijoiden jahtaamista, panettelua. Se on vapaamielisyyttä ja suvaitsevaisuutta.

Olen myös iloinen siitä, että oppi-isäni Olavi Borg, entinen professorini Tampereen yliopistosta ja liberaali kansanedustaja 70-luvulta, on Niinistön kannattaja. Se mielestäni osoittaa sen, että Haaviston ympärille ryhmittyneen ”suvaitsevaiston” liberalismi on bluffia.

Liberalismi lähtee siitä, ettei ole olemassa ainoaa oikeaa aatetta. On monia aatteita, joiden puolesta itse kukin voi taistella ja tehdä töitä. Jokin aate voittaa, jokin häviää – kuten liberalismi. Sitä olen surrut kohta 20 vuotta. Mutta älkää pukeko älämölöä ja vihaa vastustajia kohtaan liberalismin kaapuun.

Kulttuuriväki on suurella joukolla ja tekemisen innolla rientänyt Pekka Haaviston taakse. Tässä ei ole mitään moitittavaa tai pahaa sanottavana, päinvastoin. Mutta siinä sen sijaan on, että juuri kulttuuriväki edustaa kaikkein ehdottominta ja suvaitsematonta joukkoa.

Olen todella ihmeissäni kulttuuriväen liikehdinnästä, kellokkaiden ehdottomuudesta. Tilanne vaikuttaa aivan samalta kuin 70-luvun stalinistiaikoina: jos et ole ajattele niin kuin me stalinistit, et ole mitään, et saa rooleja, et apurahoja, et etene uralla. ”Me pidämme
siitä huolen.”

Vaaran merkit ovat pelottavat. Jos kulttuuriväki, tieteen ja taiteen edustajat ja muutkin Haaviston kannattajat jatkavat toisinajattelijoiden jahtaamista, ajaudumme 70-luvun ahdasmielisyyteen, hulluihin ”stalinistiaikoihin”.

Hyvät Haaviston ympärille ryhmittyneet kolme-nelikymppiset: kysykää isiltänne ja äideiltänne, mitä 70-luku heille merkitsi. Oliko se muuta kuin sivistymätöntä panettelua, neukkujen nuoleskelua? Jokaisella on oikeus poliittisiin mielipiteisiin. Niin teillä kuin kaikilla muillakin, myös toisinajattelijoilla ja Niinistön kannattajilla."

Tuulikki Ukkola 3.2.2012

http://tukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi ... 3%A4ystuho

Ihan vaan mutu-tunne: Niinistön kannattajat (kuten Ukkola) säikähtivät, miten liberaalinen kulttuuriväki on ja kokevat eri syistä, etteivät saa vapaasti kannattaa Niinistöä.

Mielestäni Niinistön kannattajilla ei ole syytä huoleen - kyllä Haaviston kannattajat hyväksyvät Niinistön kannattajiakin, he vain ovat niin innokkaita ja innostuneita Haaviston tukemiseen, että voivat tahtomattaan tehdä ylilyöntejä.. He ovat loppujen lopuksi tosi liberaaleja.

Hyvä kirjoitus Ukkolalta, jota äänestin silloin kun hän vielä oli mukana valtakunnanpolitiikassa. Punavihreiden kuvitellun liberalismin illuusio alkaa siis vähitellen murtua myös julkisuudessa.

Myös Helsingin Sanomat kirjoitti tänään "suvaitsevaiston" ahdasmielisyydestä. Ruotsalainen kirjailija Bengt Ohlsson oli uskaltautunut kritisoimaan vasemmistoa.



DN:n nettiartikkeli:
http://www.dn.se/kultur-noje/debatt-ess ... intolerans

Kuinka moni Haaviston kannatajista on vanhoja taistolaisia politiikan ja kulttuurin tekijöitä ja kuinka moni näistä äänestää Niinistöä?

Niinistö on geneerinen ja kasvoton muovailuvahan palanen, jolle jokainen oikealla seisova voi vääntää mieleisensä arvot ja päämäärät. Sekö on sinusta jollain tapaa parempi vaihtoehto presidentiksi?



Kerrohan, että mitä on tämä punavihreys, kun sellaista puoluetta ei käsittääkseni Suomesta löydy? Sen sijaan sinä ja muutamat muut palstalla suuta soittavat oikeistolaiset viljelette tätä termiä vähän väliä.

Pikemminkin pahvinpalanen. Pahvi-Sauli on oikein osuva lempinimi Niinistölle.

Ihmeellistä kuinka Ukkola tietää mikä on oikeaa liberalismia. Ja Borg. Ja moniniminen Penttilä, ja neljä muuta.

Miksi ylipäätään riidellä siitä, minkälaista plakaattia kukin saa kantaa? Kuka on oikea ja todellinen liberaali ja kristitty? Eikö valtakunnassa, Oulussa ja jopa EU:ssa ole asioita plakaattien takana, edessä ja sivuilla? Itku "todellisen liberalismin" perään on yhtä ärsyttävää kuin syyllisten etsiminen nykyisyydestä orjakauppaan (liberalismi, kristinusko) ja entisten ja elossa olevien YYA-vastaisten ja -myötämielisten luettelointi. Ovatko ainoastaan Paasikiven-Kekkosen aikana avoimesti YYA-vastaiset oikeutettuja nyt esiintymään enemmistön tuomarina, ja vielä ainoina "liberaaleina"?

Nämä saatanan tunarit ja jeesustelijat eivät näe edes nykyisessä liberaalikapitalismissa sen itse aiheuttamia vääryyksiä sen omina tekoina, vaan jonkun muun pahantahtoisuutena ja historiallisten konnien rankaisemattomuutena. Miten maailma paranisi, liberalisoituisi (sic!), jos esim. entiset stallarit vietäisiin punaisten hautoihin heti?

"Tyhmyyden ylistys" on mainio teos, ja se kannattaa ottaa henkilökohtaisuutena.

Punavihreitä ovat ainakin ne puolueet, jotka kuuluvat Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoon:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoismai ... ton_liitto
"Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto (NGLA) on pohjoismainen vasemmistolainen punavihreiden puolueiden liittouma"

Suomesta tuohon kuuluu Vasemmistoliitto, mutta merkittävä osa vihreidenkin äänestäjistä sinne sopisi.

Tyypillinen punavihreä on entinen kommunisti, joka hilluu Pekka Haaviston vaalivalvojaisissa ja kuvittelee olevansa liberaali.

Vasemmistoliittohan on trendikkäästi mainostanut itseään punavihreäksi.
Olen miettinyt, mitä ihmettä se oikein tarkoittaa - Köyhyyttä poistaessa ei ole vahingoitettu delfiinejä?

Stallarit ratsastaa taas homolla. Ei siinä muuta ole. NE on ennenkin naamioineet totalitarisminsa untuvaisiin haavekuviin jossa homot kirmailee kukkaistyttöjen kanssa kedolla ja laulaa kansainvälistä.

Onko sinulla antaa esimerkki tuollaisesta? Ainakin se entinen kommunisti Esko Seppänen ilmoitti kannattavansa Niinistöä, samaten kuin entinen SKDL:n kaupunginvaltuutettu Jörn Donner.

Tyypillinen Niinistön äänestäjä on tyypillinen, tjaa..., Niinistön äänestäjä. Hänellä on oikeus olla selllainen. Jotkut heistä herättävät myötätuntoa, mutta useimmat tuntemistani ihmisistä yrittävät salata sen.

No helpollapa se Ukkolan liberalismi tuhoutui. Enpä olisi uskonut noin hauraaksi aatteeksi. Ja yllättävän järkyttyneeltä hän nyt tuhotun aatteensa tuhkan äärellä vaikuttaa, vaikka onkin surrut sitä jo kohta 20 vuotta:
Tai ehkäpä kyse on vaan Ukkolan joutavasta retoriikasta, ehkä hän vaan liioittelee suruaikaansa tai aatteensa tuhoa. Mutta silloin lukija joutuu päättelemään että hän ihan muuten vain syyttelee ihmisiä väärin perustein teosta jota ei ole edes tapahtunut. Ja jos sellainen pötypuhunta on sitä Ukkolan määritelmän liberalismia, niin olisipa vaan hyvä homma jos tosiaan tuhoutuisi.

Ukkolan kirjoitelma herättää sitä samaa säälin tunnetta mikä joskus syntyy ex-stalinistien kirjoituksista. Ilmeisesti on tosiaan niin että liberalismi aatteena tarvitsee vihollisensa, joutuen kamppailemaan jopa koko olemassaolostaan ellei tarjolla ole vihollista jota syytellä. Ennen oli kommunismi. Sen hävitessä hävisi myös liberalismi, mitä Ukkola on surrut kohta 20 vuotta. Nykyään liberalismin viholliseksi tarvitaan esimerkiksi määrittelemätön ja retorinen "punaviher"-aate, jota jo tässäkin ketjussa on retorisena kikkana ehditty viljellä.

Mutta ihan hauska kirjoitus. Ainakin mursi illuusion liberalistien kuvitellusta liberalismista näkymättömine vihollisineen.

Tyypillinen oikeistolainen on valkoinen, joka teloitti mielipidevangit pikkusieluisuuttaan.

Niin Seppänen kuin Donnerkin tukevat Niinistöä tämän pätevyyden vuoksi, ei arvojensa. Toisaalta eivät Haaviston ja Niinistön arvotkaan paljon toisistaan eroa: kumpikin on melko liberaali. Ukkolakin kritisoi vain Haaviston porukoita, ei Haavistoa itseään. Herää kysymys, tietävätkö punavihreät Haavistosta jotain mitä me muut emme tiedä, koska liberaalia ovat lähteneet tukemaan jo ensimmäisellä kierroksella, vaikka pari totalitaristiakin oli tarjolla.