Työmarkkinajärjestöt eivät tunnetusti ajattele muuta kuin omaa etuaan. "Loistavana" esimerkkinä tästä on ahtaajien aloittama lakko. Horjuva kansantalous aijotaan romahduttaa lopullisesti. Laskun maksavat tavalliset kansalaiset, eli sinä ja minä.

Kritiikkiä ei pidä mieltää pelkästään palkannauttiajärjestöjen mollaamiseksi. Samanlaista vastuuttomuutta osoittaa myös palkanantajajärjestöt. Sielläkin herrat ajattelevat vain lyhytnäköisesti omaa etuaan. Tässä taloustilanteessa palkkaneuvotteluja ei saisi päästää tällaiseen tilanteeseen, varsinkaan näin kansantaloudelle tärkeällä alalla.

Maassa tarvittaisiin nyt vahvaa johtajaa, joka lopettaisi moiset työriidat. Oma ehdotukseni on, että ahtaajat kutsutaan ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja sitä kautta työn ääreen. Palkkaneuvotteluissa tulisi valtiojohdon ottaa ohjat käsiinsä ja pakottaa osapuolet sellaiseen sopuun, joka olisi koko kansan etu, eikä pelkästään työntekijöiden tai työnantajien etu.

Nyt kai olisi ihmisten aika alkaa miettiä mikä maan tulevaisuus on.

Ensimmäisenä ihmettelen kyllä eduskunnan kantaa omista eduista, eläkeikä + eläkkeet... Jonkun kai pitäisi näyttää esimerkkiä, vaan se varmaan viimeinen on.

Kamalaa on ollut nähdä hyvinvointiyhteiskunnan romahtamista omassa maassa (meinaan tällä mm perustoimeentuloturvan pienenemistä viimeisen 20v aikana, sosiaalitukien pienenemistä ko aikana jne), mutta kaikilla on varmaan ollut fiilis että kyllä se tästä, eihän tämä meitä koske...

Tosi on että työmarkinajärjestöt (työntekijä/antaja, paljolti myös valtio liitoksillaan kuuluu näihin) ajavat omia etujaan, eivät heikoimilla olevien. Sylettää...

Voimme hukata maan tai pelastaa sen, kiinni on ihan ensimmäiseksi eduskunnasta, sitten ihmisistä. Mielenkiintoista on se että tarvitseeko Suomi 650.000 valtion/kuntien työntekijää (suhteutettuina muihin n.1 miljoonaan työntekijään) ? Onko tämä edes tavallista maailmassa?

Ammattiliitot ajavat jäseniensä etuja eivät mitään yhteiskuntavastuuta.

Tätä samaa debattia on käyty jo yli sata vuotta. Se on nähty historiassa että palkansaajien etuja ajaa vain oma ammattijärjestö - ei kukaan muu, ja näillä edunvalvonnoilla on saavutettu katkerien taistelujen jälkeen nyky-Suomen elintaso.

Lakko-oikeus on hyvinvointivaltion perusta.

Tietysti maailma on nykyään globalisoitumassa, mutta periaate tulee pysymään samana. Pääoma kerää rahavirtoja nykyään, mutta tulee taas se aika kun rahavirrat kulkevat pääomasta työntekoon. Tähän nimenomaan tarvitaan lakko-oikeutta ja työtätekevien yhteishenkeä.

En minä ole kyseenalaistamassa lakko-oikeutta, vaan vaadiin sen käyttämiseen harkintaa ja järjenkäyttöä. Ahtaajien lakko lama-aikana on lähes yhtä vastuutonta, kuin rautatieläisten lakko vaaranvuosina. Silloin yritettiin torpedoita sotakorvausten maksaminen ja idänsuhteet. Mitkä ovat ay-herrojen aatokset tällä kertaa, sitä en tiedä.

Väitteet siitä, että vain ay-liike aijaisi työläisten etuja on muutenkin yksiselitteisesti väärä. Mm. viisipäiväinen työviikko tuli Suomeen Johannes Virolaisen aloitteesta. Työmarkkinajärjestöt vastustivat kyseistä lakia.

Joillain on yhä näköjään mielensopukoissa riitaa ja epäsopua kylvävä ajatus luokkataistelusta ja sen tarpeellisuudesta.

Heh! Kepulit manaavat Kekkosta haudasta. Lopetetaan turhat maataloustukiaiset ja lehmänpieksemättömyyskorvaukset, niin Suomi pelastuu.

vaan köyhät kärsii lamasta (tosin eivät kaikki köyhätkään), kun rikashan on jo säästönsä köyhien selkänahasta repinyt. antaa tovereiden lakkoilla, siihen heillä on täysi oikeus

Mitä ovat ne turhat maataloustukiaiset?

On eroa siinä, ajetaanko omaa etua hinnalla millä hyvänsä, muista piittamatta, vaiko kokonaisuus huomioiden ja yhteistä hyvää uhkaamatta. Ahtaajat työtaistelutoimillaan kusevat välittömimmin toisten ammattiliittojen jäsenten muroihin, joista tärkeimpiä lienevät kuljetusalan sekä vientiteollisuusalojen porukka. Nuo alat ovat laman yms. vuoksi jo muutenkin erittäin tiukoilla, ja pienikin ylimääräinen häiriö tulee aiheuttamana konkursseja, irtisanomisia ja lomautuksia. Kun taas ahtajaien leipäpuu eli vientikauppa ja tavaraliikenne ajetaan syöksykierteeseen, mitä siitä mahtaisi seurata ahtaajien tulevaisuudennäkymille?

Äärimmäisen lyhytnäköistä, ahdasmielistä ja itsekästä toimintaa. Ammattiliitot, lakko-oikeus ja omien etujen ajaminen ovat kaikki OK, mutta idioottimaista on olla ymmärtämättä että yhteiskunta toimii symbioottisesti kaikkien yhteistyönä, eikä niin että kaikki lukemattomat pikku eturyhmät ovat toistensa kilpailijoita ja siten pahimpia vihollisia. Ei voi jakaa kakkua, jota ei ensin ole mukana leipomassa.

Luomutuotannon ylimääräiset tuet. Niillä pönkitetään hyödytöntä ja tehotonta uskomusperustaista tuotantoa. Lehmänpieksemättömyyskorvauksista en ole kuullutkaan - voinko minä saada sellaista jos lupaan etten piekse lehmiä?

Osinkojen maksu lama-aikana on vastuutonta.

Päin vastoin. Sehän tuottaa valtiolle välittömästi suuria määriä verotuloja, jotka jäisivät saamatta mikäli yritykset hautoisivat rahoja sisällään tai tekisivät vähemmän voittoa. Sen lisäksi osingot tuovat lisää rahaa kuluttajien käytettäväksi, joka ruokkii talouskasvua eli laman kukistamista.

Väitteesi on analoginen sen kanssa, kuin sanottaisiin että "palkkojen maksu lama-aikana on vastuutonta". Työ ja pääoma ovat molemmat tärkeitä tuotannontekijöitä ja taloudellisen aktiviteetin moottoreita. Vaikka lama usein pakottaa leikkaamaan niitä ja niiden korvaamista, niin ne ovat silti välttämättömiä.

Lakot eivät lisää työtä, taloudellista aktiviteettia ja lamasta toipumista, vaan vähentävät sitä.

Niinpä. Johannes Virolainen ajoi pakkoruotsin kouluihin 70-luvun alussa. Työmarkkinajärjestöistä ainoastaan työnantajat vastustivat 5 päiväistä työviikkoa, joten äklä puhu höpöjä.

Joitain ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinakehityksen tärkeitä tapahtumia wikipedian mukaan:

1917 8 tunnin työaikalaki
1922 Vuosiloma 4–7 päivää
1937 Kansaneläkelaki
1939 Vuosiloma 5–12 päivää
1940 Tammikuun kihlaus: työntekijä- ja työnantajajärjestöt alkavat neuvotella keskenään
1946 Vuosiloma 12–14 päivää
1947 Työehtosopimusjärjestelmä vakiintuu. Luottamusmiehet vakiintuvat osaksi työelämää.
1948 Lapsilisälaki
1959 Yleiseksi työajaksi 45 t/viikko
1960 Vuosiloma 18–24 päivää
1968 Ensimmäinen tupo Liinamaa I
1970 Yleiseksi työajaksi 40 t/viikko
1973 Neljän viikon kesäloma
1977 Talviloma

Ei ole kysymys mistään vanhasta luokkataistelusta, vaan asioista, jotka koskettavat kaikkia suomalaisista palkansaajista.

Totta. Voi kuitenkin esittää myös kysymyksen, kuinka pitkälle omaa etuaan kannattaa lopulta ajaa.

Paperityöläiset ovat perinteisesti olleet avainalan pieni joukko, joka ajoi etujaan tehokkaasti ja onnistuneesti vuosikymmeniä. Paperitehtaan työpaikat periytyivät isältä pojalle, parin vuoden koulutuksen jälkeen pääsi hommin joissa ei tarvinnut paljon mitään tehdä ja ikälisineen palkaakin kertyi helposti lopulta lähes 50 000 € vuosittain. Paperityöläiset ajoivat etujaan niin tehokkaasti, että lopulta he ovat olleet osaltaan ajamassa paperitehtaita ulos maasta (muistan kun eräänkin kerran kiista oli siitä, saako paperitehtaiden siivoustyötä teettää ulkopuolisilla. Paperityöläisten mielestä ei saanut, ja taisivat voittaa tämäkin kiistan).


Niin on. Viime aikoina tosin on tavaksi tullut, että laittomienkin lakkojen järjestämistä pidetään "hyvinvointivaltion perustana". Liitot budjetoivat jo lakkokustannuksiin mukaan ne mitättömän pienet sakot, joita työmarkkinatuomioistuimet laittomista lakoista määräävät (hyvä esimerkki on tämä ilmeisesti edelleen käynnissä oleva DNA:n työkiista).

On jotakuinkin ihmeellistä, että ammattiliittojen annetaan rikkoa lakia jatkuvasti ilman sen kummempia sanktioita. Muualla yhteiskunnassa rikoksenuusijoiden sanktioilla on ollut tapana tiukentua uusimiskertojen myötä.

Puolet osinkotuloista valuu ulkomaille. Onkohan yrityksen tulevaisuuden vaarantaminen kuitenkaan järkevää?

http://www.bof.fi/Stats/default.aspx?r= ... us_chrt_fi

Epäilemättä lakkoilijat sahaavat usein omaa oksaansa, mutta sitä ei voi kieltää, että ainoa tapa parantaa omia olosuhteita on taistella niiden puolesta.