KESKUSTELU

Meillä taitaa olla poliitikkojen pyrkyryydestä käsitteellisesti eri näkemys. Ei minuakaan kiinnosta jatkaa aiheesta tämän enempää.

Vaikea sanoa, kun et sitten näemmä aio edes kertoa mikä on oma käsityksesi. Ihmetyttää vain miksi edes vaivauduit asian esiin nostamaan. No samapa se minulle, tyhjää lätinää yhtä kaikki.

Miksi E mallin vanhaa mersua sanotaan Väyryseksi?

Ihan aiheen mukaan, kysehän oli siitä mistä vastenmielisyys Väyrystä kohtaan kumpuaa - tuo ainainen pyrkyryys (keinoja kaihtamatta) se, jopa kepukentän mukaan, on.

Tuntojahan tässä vain käydään läpi, ei tässä mitään faktaa ollakaan tarjoamassa. Äänestyskäyttäytyminen vain tuppaa nojaamaan enemmän tuntoihin kuin totuuksiin.

Mutta kun pyrkyryys edelleenkin on menestyneiden poliitikkojen normaali piirre. Vaikka nimesitkin joitakin poliitikkoja väittäen, etteivät he olisi pyrkyreitä, niin ethän sinä tällekään mitään selityksiä ja perusteluita ole esittänyt.

Huipulle ei politiikassa pääse olematta melkoinen pyrkyri. Ymmärrän toki jos sen vuoksi systemaattisesti vihaa kaikkia poliitikkoja, kuten moni ilmoittaakin tekevänsä. Mutta eihän se käy laatuun että poimitaan yksi valikoitu syntipukiksi ja unohdetaan muilta samat piirteet.

Kaiken kukkuraksi en edes ymmärrä, mitä väärää/pahaa pyrkyryydessä politiikassa on. Politiikka demokratiassa määritelmän mukaan on erilaisten näkemysten ja niitä edustavien ihmisten kilpailua vallasta ja tämän valta-aseman määräytymistä kansansuosion perusteella. Politiikassa on siis pakko pyrkiä huipulle käyttäen erilaisia pyrkyrille tyypillisiä keinoja, kuten muiden miellyttäminen, oman erinomaisuutensa ja omien avujensa sekä mielipiteittensä korostaminen, kilpailijoiden suhteen oman asemansa parantaminen kaikenlaisin pelein ja leikein, jne. Mikään nöyrästi omassa työmuurahaisen askareessaan luterilaisella moraalilla puuhasteleva vaatimaton talliainen ei koskaan päädy poliittiseen huippuasemaan. Ei edes vahingossa, eikä sinne haluaisikaan. Edes kirkollis- tai kunnallisvaaleissa ei tule valituksi olematta jossain määrin pyrkyri. Ehdolle asettuminen vaatii omaa aktiivisuutta ja tahtoa, puhumattakaan kampanjoimisesta eli itsensä ja ajatustensa esillenostamisesta, jota jo vaadittu vähintään useampi kymmentäkin ääntä ehdottomasti edellyttää. Tiedän ihmisiä, joita on turhaan pyydetty seurakuntavaaleissa tai kunnallisvaaleissa ehdolle koska heitä arvostetaan, pidetään luotettavina ja fiksuina ihmisinä, ja uskotaan että tällaiset olisivat juuri oikeita päättäjiä yhteisille asioille ja oman nurkkakunnan edusjania. Joillakin, siis hyvin monilla, ei ole vähäisintäkään intressiä hakeutua vastuutehtäviin. Heiltä puuttuu pyrkyryyden piirre. He menestyvät varmaankin erinomaisesti valitsemissaan ammateissa ja henkilökohtaisessa elämässä tämän vuoksi, mutta ei heistä koskaan poliitikkoja tule.

Kekkoslainen perseennuolija ja vastenmielinen, vallanhimoinen kiipijä. Riittääkö?

Jotkut harvat suostuvat (muiden aloitteesta), useimmat pyrkivät vaikuttamalla ja jotkut pyrkivät oikein kyynärpäätaktiikalla. Onhan näissä eroja. Joka tapauksessa ei ole pidetty Väyrysen tavasta toimia - en minä siihen sen enempää osaa sanoa.

Nimet jotka tuossa luettelin ovat toista maata. Omissa joukoissaan ja niiden ulkopuolellakin pidettyjä ja yleensä rehtejä kaikin tavoin. Heitä sitten suositellaan / pyydetään johonkin johtotehtävään tai ainakin asettumaan ehdolle. Onko se sitten pyrkyryyttä että suostuu (joskus jopa vastentahtoisesti) ehdokkaaksi ja tulee valituksi, minun mielestäni ei ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kaikilla ihmisillä ei ole aluperin tavoitetta tulla johtajaksi vaan heidät saadaan siihen suostuteltua heidän osoittautuessa kyvykkäiksi. Se ei tietenkään sulje pois sitä tosiasiaa, että kyllä pyrkyrikin voi olla erittäinkin kyvykäs - ei vain tule valituksi luonteen tms. rajoittavan seikan vuoksi. Valittaa saa sitten vaikkapa syrjinnästä, jos kehtaa ja Paavohan kehtaa.

Minäkin voisin valittaa siitä, että olet ottanut minut ns. silmätikuksi, mutta siinä ei olisi mitään uutta. En ole ihan niitä suosituimpia tällä foorumilla kun kyseenalaistan tiettyjä asioita ehkä hieman liikaakin. Toisinaan tulee esitettyä liian kärkeviä mielipiteitä, mutta minkäpä sitä luonnolleen mahtaa.

Se tosin ärsyttää, että vaikka kuinka yrittäisi esittää mielipiteensä kieli keskellä suuta toisen näkökulman huomioiden, niin silti tuppaa se leimakirves heilahtamaan.

Paavo Väyrynen julkisuuden hahmona on täsmälleen sellainen, mitä itse en edes lähimpieni kanssa haluaisi olla.

Ei-keskustalaisella medialla on tietenkin tässä väyrys-kuvassa osansa, mutta ei niitäkään juttuja ole tyhjästä nyhjäisty.

Ja kepu pettää aina. Jonkin muun puolueen edustajana Väyrynen olisi voittanut jo vuonna -94.

Sitähämmää just yritin sanoa (ja mielestäni sanoin), että kyse on nimenomaan tarinoista, sieltä tällaiset asenteet tulevat riippumatta siitä, mitä vaikkapa akateeminen historiankirjoitus sanoo.

Tässä asiassa on vaan nyt kaltaisilleni asiaa tuntemattomille valtiotieteiden maistereille (poliittisen historian oppiaineesta) se vaikeus, että akateeminen historiankirjoitus osoittaa Väykkä-legendat väritetyiksi totuuksiksi. Harmikseni olen joutunut toteamaan, ettei historiankirjoitus ole voinut osoittaa todeksi hienoa tarinaa siitä, miten Väykkä meni Tamminiemeen odottamaan Koiviston eroilmoitusta keväällä ´81, jotta pääsisi poseeraamaan Kekkosen rinnalla presidentin ilmoittaessa Tamminiemen portilla virkamieshallituksen nimittämisestä. Tämä on sitä värikynää. Sen sijaan täysin todennettua on, että Väyrynen oli täysillä mukana Kepun ja Kekkosen suunnitelmassa Koiviston syrjäyttämiseksi. Meille asiaa tuntemattomille on näin ollen vaikeaa päästä eroon mainitusta, erehdyksessä tapahtuneesta, Kekkoslovakia - Väykkä -assosiaatiosta.

Mitä tulee väitteeseen, ettei sukupolveni tunne tapahtumien taustoja ja kontekstia, rohkenen olla eri mieltä. Edustan ensimmäistä sukupolvea, jolla on ollut koko aikuiselämänsä ajan mahdollisuus saada tutkimustietoa Kekkosen ajasta. On täysin ymmärrettävää, että aikalaiskokijat reagoivat hyvin tunnepitoisesti, kun kyse on heidän todellisesta eletystä elämästään. Tuosta elämästähän minä en -toden totta- mitään tiedä. Historiallista kontekstia ja tapahtumien taustoja ei kuitenkaan kukaan koe -kontekstoinnissa aikalaiskokemuksesta ei ole hyötyä. Meidän nuorempien on syytä verrata kuultuja tarinoita historiantutkijoiden näkemyksiin, asettamaan vastakkain kaksi meille vierasta maailmaa. Paljon vaikeampi on aikalaiskokijoiden tilanne: he joutuvat vertaamaan syvästi henkilökohtaisia omia kokemuksiaan vieraalta ja tunteettomalta tuntuvaan historiantutkimukseen. En heitä todellakaan kadehdi, vaan toivotan onnea!

Okei, Väyrynen ei sit ottanu tuulta purjeisiin ja Kosh ryhty polttelee siltoja taustaltaan. Ei *****. Kosh sinä järjen ääni, eiköhän ryhdytä puhumaan fysiikkaa, siinä sinun leipälajissasi tällä palstalla läpi vuosien?

Niimpä niin Väyrysviha !

Tiijjä sitte mutta ainaki minusta tuntuu sille, että jos Paavoparka olis ollu jonku muun puolueen edustaja kuin keskustan , puhuteltas Paavoa Herra Presitendiksi !!

Ja nyt potkiessaan Paavon pois puolueen puheenjohtajuuden tavottelusta , kepu
tekee todellista itsemurhaa.
Onneksi olen puolueeton arvioija enkä keskustalainen, mutta jos olisin keskustalainen , niin heittäsin ja heti Mari Kiviniemen ulos puolueesta.
En kertakaikkiaan kykene ymmärtämään millä Mari Kiviniemi on noussut puolueen jophtoon, ei ainakaan poliittisilla meriiteillä.

Nytkin viimeviikolla kun muut eurokansanedustajat tuomitsivat jyrkästi Unkarin pääministerin menettelyt, niin Mariparka pyrki vähän siloittelemaan asioita !

Tuollainen nyhjäke , ja mitäänsanomaton saamattomuus sen sijaan että olisi pitänyt jyrähtää
osoittaa täydellistä poliitiikan todellisuuden arvostuksen puutetta.

Eikä Jutta viime eduskunta vaaleissa saanut Marilta vastausta siihen, mitä siellä euroopan
ministerikokouksissa päätettiin ?
Ei siittäkään huolimatta , että toisti kysymyksensä useita kertoja.

Sensijaan Jutta valtionvarain ministerinä on uskaltanut panna vastaan euroopan suurille, ja on ihan avoimesti tiedottanut sen , mitä kokouksissa on päätetty ja mistä on keskusteltu.

Kepulaiset sen sijaan ovat laijasta lukien jämähtäneet "siihen pelin politiikkaan" jossa
kansan ei katsota olevan arvoinen kuulemaan todellisista päätöksistä.

Hyvästi kepu, toivottavasti katoat puoluekentästä pian, tai uudistut ihmisiä kunnioittavaksi puolueeksi.

Lamput - silmät.

Silti jotkut poliitikoista onnistuvat tässäkin joukossa erottumaan pyrkyryydellään. Koska kyseessä on valikoitunt joukko, se onkin sitten suorastaan megalomaanista luokkaa heillä.



Pyrkyreiksi profiloituvien poliitikkojen kohdalla on se näkemys unohtunut taka-alalle ja oma asema muodostunut pääasiaksi, jonka eteen voi näkemyksen heittää romukoppaan, jos sillä pääsee eteenpäin.

Olen tuosta ehdokasasettelupuolesta jokseenkin samaa mieltä. Jos Väyrynen olisi kyennyt lähtemään esim. kepun ja demarien ehdokkaaksi tai kepun ja persujen ehdokkaaksi, hän olisi voinut päästä toiselle kierrokselle, mutta nyt kun hän joutui tyytymään vain kepun ehdokkaaksi, ollen siten liian kepulainen maailitaulu, saattoi tulos olla ehkä jopa odotettukin(?)