KESKUSTELU

Lännen todellinen henkilö oli myös Kenraali Custer

Tähän hänestä vähän:

Kenraali Custer


Taistelun alkaessa Little Bighornissa kenraali Custer antoi
määräyksen Arikara-tiedustelijoilleen, ettei näiden tulisi osallistua
taisteluun. Hän määräsi tiedustelijoittensa tehtäväksi koota siouxien
ponit ja viedä ne mukanaan. Silti moni intiaani-tiedustelija Little
Bighornissa taisteli yhdessä George A. Custerin kanssa. Kolme heistä
sai surmansa: Bloody Knife, Bobtailed-Bull ja Little Brave(Bear
Trail). Bobtailed-Bull'ille päivä oli merkittävä. Seitsemännen
ratsuväkirykmentin lipunkantaja ammuttiin Bobtailed-Bullin viereltä.
Tiedustelija nappasi lipun mukaansa, kuljetti sen niin, ettei se
koskettanut maata ja iski sen hetkeä myöhemmin kukkulan huipulle.
Tiedustelijat tiesivät lipun edustavan heidän aluettaan, jota he
tulisivat puolustamaan loppuun saakka.

Bobtailed-Bull(Hocus-ta-nix) oli 45-vuotias Arikara-intiaani
ottaessaan kuuden kuukauden mittaisen pestin Seitsemännen
ratsuväkirykmentin tiedustelijaksi 26.huhtikuussa 1876 Fort Abe
Lincolnissa Dakota territoriossa. George A. Custer nimitti Bobtailed-
Bullin ree-tiedustelijoittensa johtajaksi ja ylensi hänet
kersantiksi. Bobtailed-Bull oli mukana 25. kesäkuuta 1876, kun
luutnantti Varnumin tiedustelijat havaitsivat aikaisin aamulla
vihollisten valtavan leirin. Bobtailed-Bull oli yksi 13 intiaani-
tiedustelijasta, jotka ottivat osaa alhaalla laaksossa käytyyn
taisteluun. Hän kuoli siellä.
Tiedustelija Little Sioux kertoi myöhemmin nähneensä Bobtailed-
Bull'in, joka ratsasti äärimmäisenä vasemmalla sivustalla, yrittävän
paeta vihollista läheiseen metsikköön, mutta cheyenne-soturit
katkaisivat hänen pakoreittinsä. Viholliset ampuivat Bobtailed-
Bullilta hevosen, sitten hän yritti jalkaisin ylittää kostean
hetteikön, mutta cheyennet ampuivat hänet kuoliaaksi pensaikkoon,
jonne hän oli piiloutunut.
Tiedustelija Red Bear kertoi myöhemmin, että hänen vasemmalta
puoleltaan kohti alavirtaa ryntäsi pelästynyt ja verissä oleva
hevonen ilman ratsastajaa. Red Bear tiesi hevosen kuuluvan Bobtailed-
Bull'ille. Satula oli yltä päältä veressä, ja Red Bear koetti
pysäyttää hevosen. Hän menetti virralla mokkasiininsa kamppaillessaan
rauhoittaakseen vauhkoutuneen eläimen. Lopulta Red Bearin oli
jätettävä Bobtailed-Bullin hevonen ja pelastauduttava itse vihollisen
kynsistä.

Legenda kertoo, että Bobtailed-Bullin hevonen palasi pahasti
haavoittuneena ilman ratsastajaa arikarojen leiriin, joka sijaitsi
lähellä Fort Bertholdia, kuljettuaan Little Bighornista lähes 300
mailia. Intiaanit uskoivat, että hevonen oli Bobtailed-Bullin henkien
ruumiillistuma ja oli palannut kotiin kertoakseen tämän urhean
Little Bighornissa kuolleen soturin uroteoista.


PS. Bobtailed-Bullista on olemassa yksi valokuva, se on vuodelta
1872. Kuvan on ottanut kuuluisa rajaseudun valokuvaaja Stanley J.
Morrow. Bobtailed-Bull on pukeutunut valokuvassa euro-amerikkalaisen
sotilasunivormun kopioon, jota yleisesti kutsuttiin nimellä "Chief's
coat". Univormu oli yleensä joko punaista, sinistä tai mustaa
villakangasta, ja siinä oli kultaiset epoletit.


Luutnantti E. S. Godfrey kirjoitti Century magazinessa tammikuussa
vuonna 1892: "Löysimme useita ruumiita ympäri Custerin
puolustuslinjaa aina joelle saakka, sekä läheltä Reno-kukkulaa. Ei
ollut epäilystäkään, etteivätkö nämä miehet olisi yrittäneet paeta
intiaaneja. Osa miehistä oli luultavasti Custerin lähettämiä
kuriireja. Yksi ensimmäisistä ruumiista, jonka tunnistin lähellä
kahlaamoa, oli kersantti James Butler, Tom Custerin L-komppaniasta.
(Godfrey muisti väärin, sillä luutnantti James Calhoun oli
väliaikaisesti määrätty johtamaan kyseistä L-komppaniaa. Tom Custer
johti C-komppaniaa.) Kersantti Butlerilla oli useiden vuosien
taistelukokemus, ja tunsin hänet erittäin urheana sotilaana.
Hän "myi" elämänsä kalliilla hinnalla, sillä löysimme kasan tyhjiä
kiväärin hylsyjä hänen ruumiinsa viereltä."

Charging Bear (sioux-soturi) kertoi myöhemmin: "Yksi Pitkätukan
sotilaista, jolla oli keltaisia merkkejä hihassaan (kersantti J.
Butler) taisteli meitä vastaan yksin pienellä kukkulalla, kunnes
ammuimme hänet täyteen luoteja. Hän oli yksi urheimmista Pitkätukan
sotureista."

New Yorkissa syntynyt James Butler (1843-1876) taisteli Unionin
riveissä sisällissodassa. Hän jäi armeija palvelukseen, ja heinäkuun
28 päivä vuonna 1866 hän sai siirron Seitsemänteen
ratsuväkirykmenttiin. (Erään lähteen mukaan Butler oli
brittisiirtolainen, joka kotimaassaan oli saanut sotilaskoulutuksen.)

Kun hänen ruumiinsa löydettiin taistelualueelta eräästä syvänteestä,
noin mailin päässä ns. Custer-kukkulalta, lähellä Minneconjou-
kahlaamoa, spekulaatiot siitä, että Custer olisi mahdollisesti
lähettänyt hänet viemään avunpyyntöviestiä majuri Renolle tai
kapteeni Benteenille alkoivat. Tämä viesti ei milloinkaan
tavoittanut kyseisiä upseereita. Kersantti Butler oli riisuttu ja
hänet oli osittain silvottu. Miehet, jotka hänet löysivät kertoivat,
että ruumiin vierellä oli 19 kiväärin tyhjää hylsyä sekä seteleitä,
jotka oli revitty. (Kersantti oli luvannut huolehtia joidenkin
miestensä palkkarahoista ja säilytti niitä itsellään miestensä
pyynnöstä.)

Taidemaalari J. K. Ralston maalasi sarjan tauluja vuonna 1959 Little
Bighornin taistelusta, joista yksi oli nimeltään "Custer's Last
Hope", jossa taiteilija kuvasi kersantti Butlerin hurjaa yritystä
viedä Custerin antama viesti läpi vihollislinjojen. Myös kirjailija
Usher L. Burdick kuvasi kirjassaan "Tragedy in the Great Sioux
Camp"(1936) urhean kersantin yksinäistä 'kujanjuoksua' kilpaa
kuoleman kanssa.

James Batler on haudattu Little Bighorn National Monument Cemetery ?
hautausmaahan.

Tarina jatkuu, jos olette kiinnostuneet?......



Tarkastaja

Lakota-intiaani Luther Standing Bearin mukaan länsi oli kesy siihen saakka, kunnes valkoiset tulivat, sitten se muuttui villiksi. Eli Lännen villeys voidaan katsoa alkaneen viimeistään Kolumbuksen Karibialle tulosta 1492, ellei sitten viikinkien tuloa 980-luvulla jo pidetä villeyden alkuna. Lännen alkuperäinen "kesyys" ei tarkoita, etteikö silloinkin olisi ollut sotia yms. Mutta Amerikan ympäristön totaalituho alkoi eurooppalaisten myötä.

Muistaakseni joku intiaaninainen (crow?) taisi sanoa, että valkoinen mies toi rauhan, joten Lutheria ei kannata ihan sokeasti uskoa.

Tuo crow-nainen oli Pretty Shield ja hän puhui lakotojen ja crowien keskinäisestä kahakoinnista, jonka valkoiset "lopettivat" tuhoamalla koko elämänmuodon. Standing Bear puhui laajemmasta ilmiöstä, Amerikan koko ympäristöstä eläinkunta mukaanluettuna. Sota ei Amerikastakaan loppunut, vaikka Pretty Shield ei sitä myöhemmällä iällä enää kokenutkaan. Sota siirtyi muualle, saastuminen, eroosio ja muu kurjuus jäivät crowienkin osaksi. Valkonaamat eivät ole maailmasta sotaa lopettaneet, eivätkä voikaan lopettaa.