KESKUSTELU

Yksinäisyys on monelle arka aihe. Ainakin syrjäytymiseen se usein liittyy.

Meillä on teevee ja erilaista viihdettä. Sellainen käsitys, että siinä voi olla syy yksinäisyyteen ja ehkä masennukseen.

Kohtaatko mielestäsi riittävästi ihmisiä positiivisissa yhteyksissä? Jos et, niin mikset? Mikä siinä on vaikeaa?

Itse koen yksinäisyyttä. Ei oikein ole poistunut se tunne työnkään ollessa päällä.

Yksinäinen voi olla seurassakin, jossei saa oikeata kontaktia muihin ihmisiin. Jutustelutaito auttaa asiaan, myöski kyky luottaa. On se vähän korviketta, et suurimman osan kaverikontakteistaan hoitaa netin chatti- ja yhteisöpalveluissa, mut ennen vastaava hoidettiin joko kirjeillä tai soittamalla. oliko se sitte parempi?

_________________
Per se.

Ajattelin yksinäisyyttä, joka syntyy jo siitä, ettei ole aikaa tavata ihmisiä. Aikaa vie vaikka se Facebook, teevee ja muu sellainen.

Itse olisi enemmän valmis erilaiseen, mutta pitäisi mennä vaikka ravintolaan, että voisi tapailla muita. No, kai sitä on olemassa muitakin yhteyksiä...

Jokin aika sitten oli tutkimus, jossa yhdistettiin yksinäisyys ja masennus. Nyt sitä ehkä vähän köyhää elämää yritetään saavuttaa jotenkin kiertoteitse?

Tämänhekinen tilanne äänestyksessä:

kyllä, useimmiten 50% 50% [ 3 ] x
kyllä, joskus 33% 33% [ 2 ]
harvemmin 0% 0% [ 0 ]
en oikein koskaan 0% 0% [ 0 ]
en osaa sanoa 17% 17% [ 1 ]

jos mielenkiinnon kohteet eivät ole samoja on keskustelu tukkoista ja aika väkinäistä. pelkkä paskanjauhanta taas on sitä itseään, ei sellaista kovin usein jaksa. ihmisiä on kahdenlaisia on sellaisia ihmisiä joiden seurassa aidosti viihtyy ja sellaisia ihmisiä, joiden seurassa tuntuu omat energiatasot laskevan ja ihmettelee välillä itsekin mitä tekee sellaisessa seurassa, mutta kai kaikella on tarkoitus.

_________________
"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Näen yksinäisyyden kahdesta suunnasta. Yksiinäisyys johtuu omasta passiivisuudesta, koetusta ulkopuolisista asenteista. Yksinäisyys johtuu vallitsevasta maailman tilasta ja -menosta. Järjestelmä ei anna tarpeeksi aikaa löytää itseään ja muita puilta, tai se johtaa ihmiset dorkamaisiksi.

Itse yksinäisyydestä olen sitä mieltä, että se on sisäisen integraation hidastamisesta johtuva sivuvaikutus. Ihmisen pitäisi pystyä luomaan synteettistä onnellisuutta tarpeeksi herättääkseen sisäisen maailmansa, joka korvaa ulkopuolisen seuran sisäisellä seuralla ja jollain.

Jollei ihminen kestä yksinäisyyttä, se on osoitus henkisetä tilasta.
Sosiaalisuus on hyvä ja tavoiteltava asia, mutta se ei saa poistaa sitä, että ihmisen on oltava yksikseen ja ajateltava asioita.
Monille sosiaalisuus on vain pelkoa ja pakoa yksinäisyydestä.
Yksinäisyys voi olla myös opettavaa.

_________________
Vain kopiot ovat useita.

Minä olen ollut yksinäinen. Osaksi omasta valinnasta ja osaksi olosuhteiden pakosta. Eniten yksinäisyyteen on vaikuttanut se, että ei ole ollut samanhenkistä seuraa. Viihdyn myös hyvin yksikseni, mutta välillä se alkaa rassaamaan. Onneksi minulla on hyvä ystävä, joka pitää minuun sopivasti yhteyttä n. kerran puolessatoista kuussa. Hänen kanssaan on aina mukava päästä juttelemaan ja hölpöttelemään "tyttöjen juttuja". Olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, mutta vain silloin kun jaksan olla ihmisten parissa. Monesti en jaksa ja silloin olen yksin. Sitä en kuitenkaan koe yksinäisyytenä. En usko että jaksaisin olla paljoa enempää ihmisten kanssa, vaikka seura olisikin samanhenkistä. Täältä palstalta tuttuja on mukava tavata muutaman kerran aina vuodessa ja niitä tapaamisia odottaa mutta siinäkin tahti on minulle sopiva, joitain kertoja vuodessa.

Parisuhteen myötä yksinäisyyteen on löytynyt uusi piirre. Joskus kaipaa tukea toiselta, mutta toinen ei osaa tai kykene sitä antamaan. Silloin olo tuntuu korostuneesti yksinäiseltä, koska silloin oikeasti kaipaa kontaktia. Uskon että tuo muuttuu parisuhteen vanhetessa kun opin paremmin viestimään tarpeistani. Ja kunhan opin luottamaan ihmisiin. En päästä ketään lähelleni ja silloin toisenkaan on paha karkoittaa yksinäisyyttä jos toiselle ei anna siihen edes mahdollisuutta.

Nykyään en koe enää itseäni yksinäiseksi, koska minulla on juuri sopiva annos ihmisiä ympärilläni.

_________________
Hämmentää.

Raakaa, mutta ei tuo muutu. Vaikeissa asioissa olet aina yksin. Vastuu omasta elämästä on itsellä ja se pitää vain kantaa.

Mutta eihän kai kukaan parisuhteessa olekaan sen takia, ettei pärjäisi yksin. Toisen kanssa on vain mukavampi elää.

Olen aika yksinäinen, mutta se häiritsee vain harvoin. Mutta jos joku ei kestä yksinäisyyttä yleensä tai juuri nyt, hänen kanssaan pitää olla, ei saa jättää ketään yksin.

_________________
"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

No näinhän se on. Tarkoitin myös niitä vähemmän vaikeita. Ja lisäksi semmosia, mitkä ei oikeasti ole edes vaikeita. Toinen on hyvä myös siitä että palauttelee tällaista dramatisoijaa maan pinnalle.

_________________
Hämmentää.

Ei tuo sulje pois sitä, että kumppani tukee ja toimii jonkinlaisena pallotteluseinänä ajatuksille. Ehkä jopa tarjoaa ratkaisuehdotuksia.

Sivumennen sanoen: en allekirjoita venus/mars -ajattelua muussa kuin siinä, että tuon tuoen laatu tuntuu olevan hyvin sukupuolipainottunut. Nainen tulee mielellään pohtimaan ja ihmettelemään ongelmaa, kun taas mies turhautuu nopeasti, jos konkreettisia ratkaisuja ei löydy tai niitä ei haluta ottaa harkintaan.

Malliesimerkki: naisella on ongelmaa jonkun työkaverin kanssa, kinaa jostain työnjaosta ja siihen liittyvää vittuilua ja muuta. Nainen kertoo asiasta naiskaverilleen, joka kuuntelee ja päivittelee, kertoo omista kokemuksistaan ja yhdessä mietitään, mikä työkaverin saa käyttäytymään näin ja miten tilanne stressaa kertojaa. Nainen kertoo saman miehelleen, joka sanoo, että kysy pomoltasi, miten työt pitää jakaa (viisas neuvo sinänsä) ja jatkaa lätkän katsomista (jos sitä edes keskeytti). Nainen vetää herneen nenään, kun mies ei ole yhtään empaattinen. Mies itse ei edes kertoisi ongelmasta, joka ei ole selkeästi muotoiltu ja ratkaisua vailla.

Näin naisena siperia on opettanut, että jos haluan lohdutusta ja kainaloon, sitä ei pidä ilmaista valittamalla siitä, miten rankkaa on ollut tai miten väsyttää. Siihen kun sanotaan, että mene nukkumaan tai että lopeta sitten tuo touhuaminen, ihan ilman vittuilua tai muuta. Ratkaisu ongelmaan ja se siitä. Pitää sanoa suoraan, että nyt tarttis päästä laturiin, ja sitten juttu menee juuri niin kuin halusin. Mitään ihmissuhdevatvomista en edes yritä mieheni kanssa, jos kyse ei ole selkeästä ongelmasta. Sen olen ulkoistanut ystävien kanssa tehtäväksi. . Mieheni on kyllä keskivertoa suoraviivaisempi tuossa tunneskaalassaan ja kommunikaatiotavassaan.

Huonosti sain sanottua ajatukseni. En tarkoittanut yksinäisyyttä parisuhteessa mitään jokapäiväistä ongelmia ja niiden jakamista, vaan sitä, kun todella maailma potkii päähän. Pitäisi jaksaa ja hakee voimaa toisesta ja ajatuksesta, ettei tarvitse olla yksin. Silloin huomaa, että asiat on kuitenkin koettava itse, ei toinen pysty auttamaan. Se on se surullinen hetki, kun on yksinäisempi kuin ollessaan oikeasti yksin.

_________________
"kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu"

Niitä elämän korneimpia hetkiä, kun seurassa on yksinäisempi ko yksin ollessaa. Kait niitä sattuu kaikille..

_________________
Per se.

Useinmiten olen enemmän yksin kuin kukaan osaisi edes kuvitella. Miesten ja naisten väliset erot..no mitä niistä. Mutta yksin pitää osata olla, ihan oikeasti omissa oloissaan. Muuten ei maailma suju.
En osaa juurikaan kaivata naisten seuraa lörpötyksineen. En tykkää juoruilusta tai "elämän päivittelystä" sen enempää miestenkään kanssa. Muutama hyvä ystävätär on olemassa. Yksi on nettituttava, ja kaksi on ihan oikeita ihmisiä, joita tosin näen harvoin (toinen käy kesäisin kyläilemässä)

Olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa, mutta myös huomannut, valitettavasti, että sama juoru/seläntakanapuhuminen/selkäänpuukottaminen on ihan tavanomaista myös miehillä/miesporukassa. Joten jos mahdollista pysyttelen mieluummin omissa oloissani. Siihen ei tarvita nettiä/naamakirjaa/joogaa.

Tuntuu että pyyteetön eläin päihittää mennen tullen ihmiseuran aika usein..

_________________
Haisen, joten en siis enää ole olemassa?

Paljonkertova ja hieno paljasus henkilöstäsi.
Yksinäisyys opettaa myös ihmistä ajattelemaan.
Monet sortuvat itsesääliin, mutta ilmeiseti olet päässyt asian yläpuolelle.
Yksinäisyys on ihmiselle - muillekin kuin Sinuhe Egyptiläiselle - ominaista.
Ihminnen tuntee elämässään yksinäisyyttä.
Ihmisen ajattelun taso itseään kohtaan ei ole merkittävää, siitä pääsee yli.

_________________
Vain kopiot ovat useita.

Ihmissuhteet on tarve siinä missä seksiki. Ilman kumpaaki voi elää, mutta puute voi aiheuttaa ongelmia ja masennusta. Jotku vaan oppii elämään ilman ja jotku käyttää korvikkeita.

_________________
Per se.