ubikon kirjoitti:
No miun mielestä yle tarjoaa ja tekee aika paljon tolla maks. 140€ vuodessa
Toki. Kaikkihan sen on kulutettava mitä sille lahjoitetaan, joten väkisinkin siitä syntyy jotain tulostakin, edes valtion erityisturvattu virasto ja entinen monopoliyhtiö ei sentään ihan pelkkiin hallintokuluihin pysty 450 miljoonaa euroa tärväämään.
Siitä voidaan olla montaa mieltä, mikä tuosta kaikesta paljosta on todella tarpeellista, mutta pääasia tässä ketjussa on ollut edelleenkin se maksutakan epäoikeudenmukainen jako. Huomautettakoon, että maksimi ei suinkaan ole 140 euroa, vaan se voi olla paljon enemmän esimerkiksi pienyrittäjälle. Samoin perheille maksu on suurempi.
Katsotaan nyt huvikseen, mitä se raha oikein sitten saa aikaan:
Lainaa:
Ylellä on neljä televisiokanavaa ja HD-koostekanava, kuusi radiokanavaa sekä kattavat verkkopalvelut suomeksi ja ruotsiksi. Valtakunnallisia radiolähetyksiä oli vuonna 2010 lähes 50 000 tuntia ja alueellisia lähetyksiä lähes 46 000 tuntia. Tv-lähetyksiä oli vuonna 2010 20 146 tuntia.
Oletetaan että nuo kolme rööriä nielevät koko budjetin tasan samassa suhteessa. Se tekee 150 miljoonaa euroa kullekin. Radiolähetyksen hinta on siis noin 3000 euroa tunnilta. Telkkarista lähetetty ohjelmatunti maksaa puolestaan noin 7500 euroa. Toisin sanoen 140 euron maksulla saa esimerkiksi 1min 20 sek televisio-ohjelmaa tai 2min 50sek radio-ohjelmaa. Ei kerkeä edes merisäätä lukea tuossa ajassa. Tämä kuulostaa melko kalliilta, luulisi että tehostamisen varaa olisi, no katsotaanpa:
Lainaa:
Yle lähettää neljällä tv-kanavallaan ennen esittämätöntä ohjelmaa yhteensä yli 20 tuntia vuorokaudessa.
Kaikki ohjelmisto siis mahtuisi mainiosti yhdellekin kanavalle ja vielä jäisi vuorokauden hiljaisimmat tunnit vapaaksi toiveuusinnoille tai vaikkapa tv-shopille jonka tuotoilla voitaisiin osa menoista rahoittaa. Miksi ihmeesä tarvitaan neljä kanavaa? Uusintojen vuoksiko? Kuka edes enää oikeasti kaipaa uusintoja sen jokavuotisen Tuntemattoman Sotilaan lisäksi?
Lainaa:
Yle tuottaa 73 % kaikista kotimaisista tv-ohjelmista, noin 90 % kotimaisista toimitetuista radio-ohjelmista sekä kansallisesti tärkeää sisältöä netissä YLE Elävään arkistoon ja YLE Areenaan. Yle tekee esimerkiksi televisioon 13 tuntia uutta kotimaista ohjelmaa joka päivä.
13/20 eli 65% on siis YLE:n omaa tuotantoa eli ei riipu varsinaisesti markkinahinnoista. Kuulostaa siltä että tehostamisen varaa olisi paljon. Ostetun tuotannon hintoihin voi olla vaikeampi vaikuttaa. Elävä arkisto ja Areena hyödyntävät jo tehtyä materiaalia eikä digitaaliseksi muuntaminen ole mitenkään järin työvoimaintensiivistä hommaa eikä alkuinvestointien jälkeen maksa kuin hiukan sähköä ja palvelinkapasiteettia. Tästä tuskin syntyy miljoonankaan vuosikustannuksia, joten merkitys on mitätön kokonaissummassa.
Lainaa:
Yle käyttää 88 % ohjelmatarjonnan kustannuksista kotimaisten sisältöjen tekemiseen. Yle ostaa ohjelmia kotimaisilta ohjelmayhtiöiltä ja kaikkialta maailmasta, vuonna 2010 lähes 60 maasta. Eurooppalaisen ohjelmiston osuus on 84 %, amerikkalaisen vain 8 %.
Ok, eli siis 65% ohjelmista aiheuttaa 88% kustannuksista. YLE toisin sanoen tärvää tehottomaan, kalliiseen tuotantoon niitä meidän ikiomia rahojamme. Mitä jos haluaisin että saisin maksuosuudellani kokonaiset kaksi minuuttia pääuutislähetystä sen 1:20:nen sijaan? Onko aivan kohtuuton vaatimus?
Lainaa:
Ylellä on suomalaisista tiedotusvälineistä kattavin alueverkosto. Yle toimii 25 paikkakunnalla. Tarjolla on palveluja suomeksi, ruotsiksi ja saameksi, englanniksi ja venäjäksi. Yle palvelee myös viittomakielellä, selkokielellä, tekstittämällä ohjelmia kuulorajoitteisille sekä äänitekstityksin.
Tämä on varmasti totta. 25 aluetoimistoa á 3 työntekijää on ainakin 75 henkilöä, ja laitetaan nyt sitten vielä 25 kpl kielenkääntäjiä ja tekstittäjiä sekä viittojia päälle, niin tuosta saadaan ainakin 100 hengen ylimääräinen perusteltavissa oleva palveluorganisaatio, joka saattaa maksaa esim. 40 000 euron vuosikeskipalkoilla jopa 4 miljoonaa. Edelleen aika mitätöntä koko 450 miljoonan potissa.
Lainaa:
Yle on kulttuuriohjelmistojen suurin ja joillakin osa-alueilla myös ainoa tekijä. Syksyn 2011 aikana Yle on tarjonnut suoria verkkolähetyksiä eli striimannut Musiikkitalosta esimerkiksi klassisen musiikin konsertteja viikottain. RSO:n konsertteja välitetään myös tv:ssä YLE Teemalla.
Niin, pitäähän sitä sikakallista veronmaksajien kustantamaa musiikkitaloa ja RSO:ta tietysti levittää maksajien saataville toisella sikakalliilla menetelmällä. Kun kerran sitä rahaa ikkunoista ja ovista joka vuosi tungetaan niin kaiki on jotenkin tuhlattava.
Se on sitten eri asia, mitenkä hyvin striimattujen nettilähetysten laatu todella palvelee RSO:n tasoisen orkesterin ja Musiikkitalon akustisen erinomaisuuden jaloja ominaisuuksia, dynamiikkaa ja nyansseja klassisen musiikin ystäville. Vaikuttaa silkalta haaskaukselta. Tosin enpä usko että tuo striimaus sinänsä mitään merkittäviä maksaakaan, joten siedettävissä olevaa, joskin turhaa, sekoilua. Yritetään muka pysyä ajan hermolla tajuamatta että web 2.0 tarkoittaa hassuja kotivideoita kissoista ja lapsellisesti piirrettyjä meeminaamoja.
Lainaa:
Yle lähettää tv-kanavillaan lähes 1 800 tuntia lastenohjelmaa. Lisäksi Yle tuottaa turvallista sisältöä lasten omaan Areenapalveluun.
Jee. Tosin 1800 tuntia lastenohjelmaa DVD:llä ostettuna maksaa ehkä 10 000 - 20 000 euroa ja kirjastosta niitä saa ilmaiseksi. Ei kulu ihan satoja miljoonia tuohonkaan. Mikäli lasta pitäisi suojella epäasialliselta sisällöltä niin en nyt ainakaan ihan ensimmäiseksi päästäisi valvomatta tietokoneen ja netin ääreen. Ei tarvitse kummoisia randominäppäilyitä tapahtua niin nenän edessä on sarja pop-uppeja joissa joku hoonosoomihoro levittelee kalustoaan aatamin ja eevan asussa mutta ilman sitä viikuanlehteä - itse viikuna tosin voi löytyä työnnettynä johonkin..
Lainaa:
Yle on merkittävä suomalaisen luovan talouden tukija. Ylen kautta menee noin 50 miljoonaa euroa vuodessa käsikirjoittajille, näyttelijöille, säveltäjille, sanoittajille, ohjaajille, freelance-toimittajille, ulkopuolisille tuotantoyhtiöille jne. vuodessa. Vuonna 2010 ulkopuolisten ohjelmatuottajien osuus tv-lähetysten tunneista oli 28 prosenttia.
Eli siis oliko se YLE nyt joku taiteen tukija vai ne YLE:n vastentahtoiset tukijat? Epäilemättä ilmaiseksi annetulla rahalla on hyvä ostaa tukemisen vuoksi ylikalliilla tekotaiteellista paskaa jota voi sitten lähettää ylimääräisillä kanavapaikoilla moninkertaisena uusintana ja vieläpä striimata netissä. Tässä herää sitten kysymys korruptiosta, eli paljonko YLE:n kukkaronhaltijoilla on hyviä taiteilijatuttuja, baarikierroksentarjoajia ja kalastuskavereita, joiden marginaaliset ja epäkaupalliset tuotteet ilman YLE:n tukiostoja muutoin jäisivät ansaittuun historian unholaan?
Lainaa:
Yle on mukana rahoittamassa kolmea neljästä pitkästä elokuvasta ja melkein kaikkia lyhyt- ja dokumenttielokuvia.
Rahoitus ei liene pyyteetöntä eli eiköhän vastikkeena ole sitten yksinoikeussopimus televisiolevitykseen. Tämän epäilisin vääristävän markkinoita pahasti monellakin tapaa. Mutta olkoon niin, ei tämä kohta laadullisesti eroa mitenkään aiemmista tukemiseen ja kustannustehokkuuteen liittyvistä asiakohdista.
Lainaa:
Yle on pitänyt kulunsa kymmenen vuoden ajan samalla tasolla. Samaan aikaan on mm. siirrytty digitaaliseen ja nauhattomaan teknologiaan, aloitettu HD-lähetykset sekä panostettu internetsisältöihin.
On siis aletty hyödyntää tehokasta nykyaikaista digitekniikkaa ja siitä huolimatta kuluja ei ole saatu kuriin.
Jokainen käsittää, millaisen muutoksen sekä tuottavuudessa että hinta-laatusuhteessa esim. kuluneiden 10 vuoden aika on tuonut mediasisältöihin kuluttajasektorilla. Filmille kuvaaminen oli osaamisintensiivistä, kallista ja vaati vähänkään laadukkaampia kuvia haluavilta suuria investointeja. Digitaalisuus ja automaatio ovta tuoneet valo- ja elokuvaamisen massojen arkihuvitteluksi jossa kelvollista sisältöä saa vaivatta ja sisällöntuotannon määräkustannus on romahtanut naurettavan pieneksi. Hyvälaatuista dgimediaa pursuilee jokaisen kotona ja kaikissa laitteissa ja silti hinta on pienempi kuin kinofilmien aikaan halvallakin perusjärkkärillä kuvailtaessa, puhumattakaan nyt videokuvauksesta. YLE:n ammattilaiset ja suomalaiset tuetut luovan alan työntekijät ovat kuitenkin onnistuneet ryssimään tuottavuuspiikin niin, että eivät pysty tuottamaan hinta-latusuhteeltaan juurikaan parempaa sisältöä yhtään enempää.
Väittävät että kulut ovat pysyneet samalla tasolla, mutta silti TV-maksu ja nyttemmin YLE-vero kasvavat joka ikinen vuosi.
Lainaa:
Henkilöstön määrä on vähentynyt lähes neljänneksellä vuosituhannen alusta. Ylessä työskentelee vähän alle 3 100 vakituista ja noin 500 määräaikaista työntekijää.
Eli siis vaikka sekä teknologinen kehitys on ottanut jättiharppauksia ja vielä lisäksi henkilöstökulujakin karsittu ankarasti, niin alati kasvavaa budjettia vain ei ole saatu kuriin eikä tehokkuuden ja tuottavuuden kautta ole saatu määrää tai laatuakaan merkittävästi parannettua.
Lainaa:
Lähes yhdeksän kymmenestä yleläisestä tekee ohjelmia ja verkkosisältöjä. Ylen yleisin ammattinimike on toimittaja.
Mitä siis tekevät ne loput 10%, joiden kontolle menee arviosta 45 000 000 euroa, tai 14 euroa siitä jokaiselle pakollisesta YLE-verosta? No joo, ainahan pakollista hallinto- ja tukiorganisaatiota löytynee, mutta melko runsaasti yleläiset toimittajat näemmä johtajia ympärilleen tarvitsevat. Vai johtuuko löysäily rahan kanssa siitä, että esimerkiksi fiskaalista kuria ja yhtenäistä organisaatiota ei ole?
Lainaa:
Yleläiset ovat monipuolisia ja kansainvälisesti arvostettuja ammattilaisia. Ylen tv- ja radio-ohjelmat ovat saaneet useita merkittäviä kansainvälisiä palkintoja. Ylen ammattilaisten käsiin on uskottu myös esimerkiksi Pekingin ja Ateenan olympialaisten avajaisten kansainvälisen tv-lähetyksen teko. Suuri joukko yleläisiä on mukana myös Lontoon olympialaisten kansainvälisessä tuotantoryhmässä.
Tokihan 450 000 000 eurolla pitää päästä silloin tällöin sadan hengen ilmaisreissuille kuukaudeksi esimerkiksi olympiakisoihin. Epäilemättä tukityöllistetty iso joukko yleläisiä tuottaa riveistään aika ajoin huippuammattilaisiakin. Luulenpa, että mikä tahansa inhimillisen toiminnan ala saavuttaisi vähitellen menestystä mikäli sitä edustamaan luodulle yksittäiselle organisaatiolle lahjoitettaisiin liki
puoli miljardia euroa joka ikinen vuosi lainvoimaisella pakkojärjestelyllä tavallisten kansalaisten omaisuutta saatteena avoin valtakirja tehdä rahalla mitä lystää, kunhan kaikki vain poltetaan.
Minä voisi mielelläni perustaa vaikkapa kissansilityskerhon, joka varmasti puolella miljardilla verorahaa joka vuosi saavuttaisi äkkiä kansainvälisen menestysaseman, palkintoja, runsaasti tukityöllistettyjä kissa-alan ammattilaisia suomessa, paljon joka paikkaan syydettyä rahaa, nettisivuja käännettynä kaikille maapallon kielille ja kaiken kukkuraksi ainakin 100 000 tuntia Kiasmassa kuvattuja kissavideoita Youtubesta striimattuna jokaisen kodin ulottuville.
Saahan sillä rahalla kieltämättä aika paljon. Mitä muuta samalla rahalla saisi? Esimerkiksi 40 000 sairaanhoitajaa:
Laskelmien mukaan Suomeen tarvitaan seuraavan viidentoista vuoden aikana lähes 250 000 uutta hoitoalan ammattilaista, kun eläköityminen käynnistyy toden teolla.
post1687985.html#p1687985
5
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
