KESKUSTELU

hain just sitä että mitä hittoa muinaisilla ihmisilä oli muuta kuin aikaa. varmasti nekin osasi ajatella että tehdäämpäs tällainen hieno juttu niin sen näkee monet muutkin. jonkin sortin luovuus on heilläkin ollut, ei kaiken pidä aina olla käytännöllistä ja rationaalista

Muutenkin jo tiedossa? Miten pappi esittelee oppilailleen että missä päin taivaalla näkyy mitäkin, huitaisee kädellä vähän sinnepäin? Miksi, jos voi viedä oppilaan tietyn rakennelman tykö ja sanoa että tuosta kun tähtäät tuonne päin katseellasi kiveä myöten niin näet sitä ja tätä, ja se on sitten merkki siitä että on se ja se vuodenaika. Joka on siis hyvin tärkeä tietää esim. maanviljelyn vuoksi. Ei ennenvanhaan voitu jokaiseen talouteen järjestää jotain keltaista almanakkaa josta katsoa tärkeät asiat, asiaan vihityt ihmiset ne katsoivat taivaalta apuvälineineen (megaliitit ynnä muut) ja sitten julistivat valtakunnalle missä mennään.

Ongelmana on vain se että osa rakennelmista väistämättä vuosituhansien varrella "ajautuu pois kurssista" koska taivas ei pysy samana juurikin prekession sun muun Maan akselin liikkeen vuoksi.

Kuvittelisin että vähän enemmän puuhaa peruselämän vaatimusten ylläpitämisessä kuin nykyisin. Ehkä olen väärässä. Saatan hyvinkin olla.

Mitäs me nyt sitten tehtäisiin, että saisivat tulevaisuudessa oikein ihmetellä?

Ei se yksittäinen rakennelma jossain ole voinut kovin suurta joukkoa palvella. Tietoliikenneyhteydet kun olivat vähän hitaammat kai joskus. Että eiköhän sen joka talouden voi unohtaa. Saattaa siinä mennä kylvö pitkäksi huhun kulkiessa kylästä toiseen satunnaisten kulkureiden matkassa.

Juu. Tiedämme jo että Schoch on oikeassa: paikka ei ole sijainnut kääntöpiirillä, vaan siitä pohjoiseen.
Mutta totesin että siteeraamaasi Hancockin väite ei pidä paikkaansa:
Paikkahan ei ole ollut kääntöpiirillä, kuten Hancock väittää.


Nuo spekulaatiot eivät nyt kyllä vastanneet kysymyksiini. Minusta se että jokin paikka sijaitsee tai on sijainnut lähellä kääntöpiiriä ei mitenkään osoita kyseessä olleen observatorio. Sellainen tulisi osoittaa ihan muilla historiantutkimuksen keinoilla (ja Hancockin lempihomma satunnaisten viivojen vetely, ja muutamien valikoitujen viivojen ja tähtikuvioiden avulla spekulointi ei kuulu niihin vakuuttaviin keinoihin).

Kysynpä vielä toisella tavalla: Jos sinä Rousseau olisit muinainen tähtitaivaan tarkkailija, niin harjoittaisitko sinä havainnointia mieluummin korkealta paikalta (Yonagunin saari) jolta näkisi joka suuntaan vai heti sen vieressä olevalta matalalta kukkulalta (po kalliomuodostelma) jolta näkyvyys on saaren rajoittama?

Kalenterin laatiminen on tosiaan yksinkertaista, helpoimmillaan tarvitsee vain laskea päiviä.

Hieman vaativammaksi homma muuttuu kun halutaan määritellä mitä sanalla "akkuraatti" tässä yhteydessä tarkoitetaan. Maapalloon, Kuuhun, tähtitaivaaseen ja Aurinkoon liittyvät syklit eivät ole keskenään yhteismitallisia, joten joudutaan väkisinkin sovittelemaan, ja olemalla tarkka jossakin asiassa hyväksytään epätarkkuus muussa.

Kalenterilla on käyttötarkoituksensa ja se määrittää millä tavalla sen tulisi olla akkuraatti ollakseen käyttäjälleen hyödyllinen, esim. onko oleellista että vuodenajat pysyvät kalenterissa paikoillaan, vai halutaanko laskea päivät ilman karkauspäiviä tai -kuukausia. Edellisellä voi olla paljonkin merkitystä vaikkapa pohjoisilla leveysasteilla joilla vuodenaikojen vaihtelu on suurta. Mutta jossakin päiväntasaajan ja kääntöpiirien välisillä seuduilla sellaisella ei välttämättä ole merkitystä, esimerkkinä Maya-kalenteri(t) joka ei välittänyt pysyä vuodenaikojen tahdissa, eikä ollut siinä suhteessa mitenkään akkuraatti.

Myös tähtitaivaaseen liittyvien havaintojen tekeminen on yksinkertaista ja onnistuu hyvin yksinkertaisillakin apuvälineillä. Jopa ihmiskeho voi toimia mittavälineenä. Hyvänä esimerkkinä ovat muinaisten egyptiläisten havaintovälineet kasvokello ja apuna käytetty mittakeppi merkhet: post735652.html#p735652



Nykyään ihmiset vaan tuntuvat olevan siinä määrin vieraantuneita tähtitaivaasta etteivät edes tunnista tähtikuvioita saati planeettojakaan, ja luulevat taivaan tapahtumien tarkkailua hyvinkin vaativaksi teknistieteelliseksi ponnisteluksi.

Eipä siinä pelkässä ajanlaskuhommassa tarvitse apuvälineeksi mitään megarakennelmaa. Fiksu pärjää vähemmälläkin - kun ihminen tietää mitä seurata ja mitata riittävät samaan hommaan jo keppi ja narukin (vrt. kasvokello). Tai vaikka tuollainen hemisferium-tyyppinen kompaktimpikin kivityöratkaisu riittää hyvin vuodenajan, seisausten ja tasausten määrittämiseen. Jos joku sitten haluaa vääntää jonkun megapytingin simppeliin hommaan niin oma on häpeensä.



Mutta historiassa on toki rakennettu aivan tarkoituksella jättikokoisiakin instrumentteja. Tällöin skaalan suurentamisen tavoitteena on ollut saavuttaa mahdollisimman suuri tarkkuus (tai maharadjojen keskinäinen mahtailu).

Samarkandissa olevan Ulugh Begin observatorion suuri kvadrantti 1400-luvulta:


Ja Intiassa on digattu jättimäisistä aurinkokelloista (=jantar mantar).




Mutta siinäkin on oltava fiksu koska:
Niin. Jos tekee megarakennelman niin kannattaisi tehdä sellainen ettei se vanhenisi käsiin. Prekessio kun kiertää Maan akselia jo asteen verran vain noin 72 vuodessa. Joten jos megarakennelman tavoitteena olisi saavuttaa suuri tarkkuus joidenkin tiettyjen tähtitaivaan suuntien suhteen vanhenisi rakennelma melko nopeasti.

Njaa. Kuinkahan vanha mahtaa olla sellainen keksintö kuin puluposti eli tiedon levittäminen kirjekyyhkysten avulla. Muistelisin että Robert Temple jo kirjassaan Sirius Mystery funtsaili että kreikkalaisten temppeleiden välillä oli tuollainen kirjekyyhkysverkosto että uutiset kyllä levisivät eteenpäin.

Toisaalta tuollainen megaliittinen temppeli on voinut palvella lopultakin hyvin suppealle alueelle levittyneen paikallisen väestön tarpeita. Eihän historiankirjoituskaan tunne mitään valtavan laajoja valtioita ajalta ennen Roomaa? Sitäpaitsi noita megaliittirakennelmia on yllättävän paljon ja kun niistä taitaa melkein kaikista löytyä aina noita ominaisuuksia että niiden avulla voi nähdä milloin ovat seisaus- ja tasauspäivät tai jotkut tietyt muut päivät niin kyllähän noita kalentereita on riittänyt. Esim. Englannissa lienee mahdollista vaikka kävellä yhden päivän aikana yhdeltä megaliittirakennelmalta toiselle. Siellä suorastaan kompastuu moisiin.

Toisaalta sitten taas joku Ranskan Carnac on kyllä täysi mysteeri josta en lähde itse arvuuttelemaan yhtään mitään. Luulisi sitä kivikauden ukoilla olleen tärkeämpääkin tekemistä kuin asetella kiviä riveihin loputtomiin.

http://en.wikipedia.org/wiki/Carnac

Ilmeisestihän ketjua inspiroi viikolla JIMiltä tullut History Channelin Ancient aliens -jakso. Tuli itsekin katsottua, melko paljon sanottiin kuinka perinteinen argeologia katsoisi ettei 10000 -vuotta sitten osattu mitään. Onko se tosiaan näin, katsotaanko argeologiassa ettei kivikauden ihmiset voisi tehdä tälläisiä monumetteja, vaikka vastaavia esimerkkejä on samalta ajalta ympäri mailman?

Tämän vuoksi pidänkin omituisena että tiedeorientoituneet eivät voi sietää ajatusta siitä että megaliittisia rakennelmia olisi käytetty kalentereina, kun ei se kerta ilmeisestikään mitään rakettitiedettä ole se että isketään niitä tikkuja pystyyn ja tarkkaillaan varjojen pituuksia ynnä muuta kun vuodenkierron kohokohtia selvitellään. Onko jotenkin hauskempaa uskoa että entisaikojen ihmiset ovat olleet väkivahvoja idiootteja joilla on ollut hinku pystytellä isoja paaseja sinne tänne ihan vaan silkasta tarpeettoman vaivannäkemisen ilosta? Jonkun esi-isän muistoksi?

Mieluummin ajattelisin vaikkapa näin että kivisillä rakennelmilla on haluttu varmistaa vempeleiden säilyminen pidempään kuin tovi; puuhenge on niin helppo polttaa vihulaisheimon toimesta. Sellainen ajatus että muinaisilla ihmisillä on ollut erityisiä menetelmiä kivimassojen käsittelyyn ja liikutteluun on tietysti myös kiintoisa. Onhan esitetty että esim. Egyptin isot pyramidit on itseasiassa valettu massasta joka kovettuessaan muistuttaa kalliosta louhittua kiveä niin täysin ettei niitä pysty toisistaan erottamaan. Painovoiman kumoaminen tai kiven leikkaaminen suuren kuumuuden synnyttävin laittein ovat sitten jo vielä hurjempaa kamaa, tottakai. Mutta mikäli kiven käsittely on ihmisille ollut yhtä helppoa kuin lapsille nykyään leegopalikoiden, se selittäisi miksi mitä "mitättömimmistä" syistä ja "täysin tarpeettomasti" on pykäisty kaikenlaisia kolosseja ihan minne huvittaa. Kuten vaikkapa Nan Madolille jossa paikallisen legendan mukaan kivet lennätettiin paikoilleen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Nan_Madol

Jos nyt ei mistään lennätysskenaarioista innostuisikaan, niin kysyä sopii että minkä helvetin takia nähdä vaivaa ja pelleillä kivipaasien kanssa kun voi aivan hyvin kököttää jossain ruokomajassakin eikä vilu tule?! Kysymys MIKSI on se mikä itseäni kiinnostaa kaikkein eniten. Siitähän voi riidellä vaikka maailman tappiin että miten, tai voi vähätellä kaikki vaihtoehtoiset näkemykset olemattomiin ja sitten ollaan kuin ei mitään megaliitteja missään olisikaan. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt että miten oikeasti olemassa olevat asiat yhtäkkiä muuttuvat olemattomiksi kun on tarpeeksi kiukuteltu siitä että miten ne on tehty eikä päästä yhteisymmärrykseen. Kai siinä on joku psykologinen ilmiö taustalla että tarpeeksi kiusallinen asia vaietaan olemattomiin.

Yhtä paljon tosiaan ärsyttää se että ihmiskunta 10.000 v takaa halutaan nähdä idioottilaumana joka ei ole saanut yhtään mitään aikaiseksi tai on raatanut (huomattakoon että nykyistä selkeästi vähäisemmällä porukalla!) typerien asioiden takia. Ei se että jossain vaiheessa iski pimeä keskiaika ja nykyisten uskontojen vimmassa on pitänyt rakentaa kirkkoja, temppeleitä ja moskeijoita välttämättä tarkoita automaattisesti sitä että ihmiskunta on aina pelkän uskonnon vuoksi jaksanut vaivautua yli-inhimillisiin ponnistuksiin. Itse ainakin olen kiinnostuneempi mahdollisista käytännöllisistä syistä rakennelmien taustalla.

Robert Temple kirjassaan Egyptian Dawn (kirja ei missään vaiheessa lepata kovin kauas virallisesta historiatieteestä, joten sen voi lukea skeptikkokin saamatta ahdistuskohtausta!) kuvailee miten tarkkaa egyptiläisten kirjanpito ajan suhteen oli. Oli useampikin tapa tarkistaa kellonaika Auringon avulla (vaihtoehtoisia menetelmiä tarvittiinkin kun keskipäivällä et mitään varjoja nähnyt, sanoo Temple) ja näiden avulla sitten justeerattiin vesikelloa.

Jos ajatellaan kalenteria noin ylipäätään, kautta vuoden, niin jos satut olemaan sellaisen ihmisryhmän jäsen joka on kärsinyt jostain suuresta katastrofista ja asiantilan vuoksi kaikki on aivan mullinmallin eikä ole niitä päiviäkään tullut laskeskeltua viimeaikoina, ei oikein ole mitään mistä ottaa kiinni. Jos meillä on Robinson Crusoe niin voihan hän toki vetää kallioon viivan joka päivä vaikkapa auringon noustessa ja laskea täten päiviä, mutta jos sattuu se polla jo vähän sekoamaan yksinäisyydessä niin sitten ei muista että vetikö sen viivan jo tänään vai ei. Ilman kokonaisen kulttuurin tarjoamaa taustatukea ajanlaskun ylläpito on äkkiä heikoissa kantimissa - ellei sitten satu tietämään kepeistä ja sen sellaisista jne. Kun kristinusko levisi kuviteltiin että Jeesus tulee äkkiä takaisin hakemaan omansa. Tuollaisen hypoteettisen katastrofin jälkeen on saatettu uskoa että tulee toinen samanlainen kohdakkoin, joten rakennelma joka menee käyttökelvottomaksi useamman vuosituhannen jälkeen ei välttämättä näille ihmisille jotka ovat sitä käyttäneet ole ollut niin nökönuukan väärti että onko se vielä 10.000 v päästä käytettävissä. Toisaalta se että on pitänyt rakentaa mahdollisimman järeää on taas se ongelma mihin jäädään ihmettelemään. Mutta toivottavasti ei nyt kumminkaan aleta leikkimään että "ei niitä ole olemassakaan" vain sen takia että emme kai ikinä saa tietää kaikkia vastauksia.