Aaltoyhtälöstä

Goswell · **Liittynyt:** Ma Maalis 08, 2010 1:59 pm **Viestit:** 2414

David kirjoitti:

Samaan suuntaan etenevien aaltojen summana syntyy aina etenevä aalto, se ei polje ns. paikoillaan.

Niin tietysti, mutta samanlailla aallot kohtaavat toisensa.

David kirjoitti:

Muuten menee viestisi ohi,

Pitää miettiä mikä on havaitsija, aina ja joka paikassa. Se ei ole mittari, ei ihminen, ei kappale, vaan atomin elektroni.Sen atomin oma elektroni josta osaltaan rakentuu tuo mittari, ihminen tai kappale.

David kirjoitti:

Toisen puolikkaan täytyisi kait sitten siirtää negatiivista energiaa lähteeseen päin :shock:

No ei kait negatiivista sentään. Tässä toimisi sama ajatus kuin raketin kiihdytyksessä ja jarrutuksessa. Molemmat on kiihdytystä, vain suunta muuttuu.

David · **Liittynyt:** To Elo 25, 2005 10:00 am **Viestit:** 7216

Goswell kirjoitti:

No ei kait negatiivista sentään ...

Säteilyenergia 0.5mc^2 + 0.5mc^2 = mc^2 (aineen hajotessa).
Toisaalta 0.5mc^2 - 0.5mc^2 = 0 (nollaenergiaperiaate).

Tässä (positiivisen ja negatiivisen energian siirtymisessä kaksoisaaltona) voisi piillä siis klassisen mekaniikan ja kvanttimekaniikan yhdistämismahdollisuus.

Mutta viisaampaa on antaa tämän asian olla ihan vain haihatteluasteella. Kommentit tältä osin siis enemmänkin leikkimielistä pohdiskelua kuin harkittuja kannanottoja.

Goswell · **Liittynyt:** Ma Maalis 08, 2010 1:59 pm **Viestit:** 2414

No tietysti jos sitä energiaa ajattelee vain yhdestä pisteestä, voi sen kuvata negatiiviseksi.
Meille negatiivinen on siellä positiivistä ja sama toisinpäin.

David · **Liittynyt:** To Elo 25, 2005 10:00 am **Viestit:** 7216

Goswell kirjoitti:

No tietysti jos sitä energiaa ajattelee vain yhdestä pisteestä, voi sen kuvata negatiiviseksi. Meille negatiivinen on siellä positiivistä ja sama toisinpäin.

Näin klassisesti, mutta entäpä jos mikrotasolla onkin "aitoa" erisuuntaista negatiivista ja positiivista vuorovaikutuksen siirtoa. Jos se mikromaailman kaksisuuntainen vuorovaikutus vain havaitaan makrotasolla klassisena yhdensuuntaisena energiansiirtona. Tämä oli se kuvitteellinen pointti.

Tämä tarkoittaisi sitä, ettei olisi erikseen lähdettä ja kohdetta vaan molemmat osapuolet toimisivat mikrotasolla (taustan puitteissa) sekä lähteinä, että kohteina.

En nyt jaksa kuitenkaan spekuloida tällä enempää.

David · **Liittynyt:** To Elo 25, 2005 10:00 am **Viestit:** 7216

David kirjoitti:

BlackKnight kirjoitti:

Aalto, missä ei siirry energiaa eli ns. seisova aalto ...

Kuvassa sininen ja punainen aalto eteneviä aaltoja, musta summa-aalto eli seisova aalto. Kuten kuvasta näkyy aallon harja tai nollakohdat eivät etene ajan kuluessa.

Tässä tullaankin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Kun tieto aaltojen muodostumistavasta häviää (oletuksella, että kaikki aallot muodostuvat alunperin etenevistä aalloista) ei enää pystytä erittelemään tilannetta pelkästään yhden muuttujan suhteen.

Tämä herättää ajatuksen siitä liittyykö kvanttimekeniikan paikan ja liikemäärän määrittelyongelmakin juuri siihen että kyse on (periaatteessa) tuollaisista synkronisita aalloista, jotka yhdessä muodostavat lokaallin värähtelijän. Vrt. atomimalli, jossa ratoja kuvataan seisovina aaltoina. Pitäisikö ne aallot kyetä erittelemään?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bohrin_malli

Lainaa:

Louis de Broglie esitti vuonna 1924 teorian, jonka mukaan elektronillakin on aaltoluonne, ja sille pätee sama liikemäärän (p) ja aallonpituuden (λ välinen yhteys λ = h / p kuin fotonillekin (h on Planckin vakio). Aaltoluvun (k) avulla yhtälö voidaan esittää myös muodossa p = h / λ= \hbar k. Sijoittamalla tämän kaavaan (1) saamme krn = n, eli \frac{2 \pi r_n}{\lambda} = n, jonka voimme tulkita seisovaksi aaltoliikkeeksi.

Elektronin kulmaliikemäärän ja samalla energian kvantittuminen selittyy siten, että sen kiertoradalle eli ympyrän kehälle on mahduttava tietty kokonaislukumäärä elektronin aallonpituuksia, jolloin elektroni itse asiassa on seisova aalto. Koska seisova aaltoliike ei välitä energiaa, ei elektroni niin ollen säteile sähkömagneettista säteilyä, ja atomi on vakaa.

Tämä teoria pitää elektroneja aaltoina, jotka luovat 3-ulotteisia seisovan aallon kuvioita atomissa. (Tämän takia kvanttimekaniikkaa sanotaan joskus aaltomekaniikaksi). Aineaallot keksi Louis de Broglie, ja havaittiin, että Bohrin atomimallissa sallittujen (stationaaristen) ratojen kehät olivat aineaaltojen aallonpituuksien monikertoja, mikä tarkoittaa sitä, että elektronien stationaariset radat ovat sellaisia, joilla ne muodostavat seisovia aaltoja. Tämä teoria pitää ajatusta elektroneista biljardipallon kaltaisina hiukkasina, jotka kiertävät ympäriinsä kiertoradoillaan täysin vääränä; sen sijaan elektronit muodostavat todennäköisyyspilviä. Elektroni voi löytyä jostakin kohtaa tietyllä todennäköisyydellä, jostain muualta jollakin toisella todennäköisyydellä. Kuitenkin on mielenkiintoista huomata, että täydellisen kvanttimekanistisen käsittelyn ennustama säde vetyatomin 1s-elektronille, jolla elektroni havaitaan suurimalla todennäköisyydellä, on tarkalleen yhtä suuri Bohrin säteen a0 kanssa.

Eiköhän nyt kuitenkin ole olemassa sekin mahdollisuus että kyse on sekä elektronista aineellisena oliona, että siihen liittyvän sm-kentän aiheuttamista seisovista aalloista (yhdessä ytimen vuorovaikutuksen kanssa), jotka muodostuvat em. tavalla interferenssin kautta. Eli eihän aineellisessa tapauksessa tarvitse kyse olla joko tai vaihtoehdosta. Aineettomille hiukkasille tilanne on eri, ne ovat joko aalto tai hiukkasmuodossa. Käsittääkseni vielä niin että hiukkasmuoto ilmenee vain vuorovaikutuksessa aineellisen objektin kanssa, johtuen siitä että se aineellinen objekti reagoi kvantittuneesti sm-säteilyyn.

Goswell · **Liittynyt:** Ma Maalis 08, 2010 1:59 pm **Viestit:** 2414

Minä luulen että ajatus aallosta vie harhaan. Aaltomuoto havainnoissa olisi seuraus atomirakenteen tavasta ottaa energiaa "sisään". Interferenssi syntyisi elektronikuoren omasta liikemäärästä lisättynä vakionopeudella liikkuvan fotonin kohtaamisesta saatuun energiaan eri osissa elektronin rataa.
Kun ajattelee atomirakennetta, elektroneilla on hylkivä vaikutus toisiinsa, on helppo ajatella että elektroneilla on hyvin tarkka järjästys, siis liikekuvio jota ne toistavat kiertäessään jollakin lailla omaa ydintään useista atomeista koostuvissa kokonaisuuksissa, naapuri atomin elektronit kontrolloivat omalla hylkimisellään mistä voi mennä mistä ei.

Koska elektronien liike riippuu myös sen oman ytimen protonista/protoneista, kaikessa on pientä huojuntaa. Eli aaltomuoto olisi vain atomikasan sisäinen ominaisuus, tuolla ulkona toimii se hiukkaspuoli. Hyvä ajatus sinänsä, tuota ei voi kaataa. Havaitsija koostuu aina atomeista olipa se havaitsija mitä tai kuka hyvänsä.

Elektronissa voisi kyllä aaltomuoto toimia, ei fotoneissa ja muissa c:n hiukkasissa jotka viipottavat tyhjyydessä...

David · **Liittynyt:** To Elo 25, 2005 10:00 am **Viestit:** 7216

Goswell kirjoitti:

Elektronissa voisi kyllä aaltomuoto toimia, ei fotoneissa ja muissa c:n hiukkasissa jotka viipottavat tyhjyydessä...

Kaksoisrakokokeiden mukaan fotoneillakin on aaltoluonne, voihan se tosin olla että ilmiö johtuu vastaanottajasta eikä fotonista. Eli voisiko ajatella että fotonilla ei tarvita aaltoluonnetta lainkaan (muuta kuin joukkokäyttätymisenä, muuten ei voitais puhua spektristä), mutta kaikki aineellinen sitä vastoin vaatisi aaltoluonteen. Kvantittuminen olisi tällä tavoin simppeli asia.

Aineellisten objektien sm-kentät ja niiden vaihtelu nyt joka tapauksessa ilmenee aatoiluna, joten tässä mielessä siitä aaltomuodosta ei pääse eroon atomin sisäisenä ominaisuutena, ei se pelkästään mitään elektronin "heiluriliikettä" voi tarkoittaa.

Goswell · **Liittynyt:** Ma Maalis 08, 2010 1:59 pm **Viestit:** 2414

Kaksoisrakokokeessa meillä on rako joka jakaa fotoneita erisuuntiin selvästi, ne kohtaavat ilmaisimen eriaikaan koska matka ilmaisimeen on eripituinen, ilmaisimen elektronikuoren asento ehtii muuttua tuon eriaikaisuuden takia. Yritys 1.

Kaksoisrakokokeessa meillä on rako joka muuttaa fotoneitten lentorataa selvästi, ne kohtaavat raon muodostavan materiaalin elektronit eri nopeuksilla eri elektronienkuorilla, syntyy erilainen suunnanmuutos eri fotoneille. Yritys 2.

Nuo molemmat yhdessä on yritys 3...

Neljäs yritys on suora vuorovaikutus raon muodostavaan materiaaliin, ilmaisimella on siten eri fotonit kuin ennen ilmaisinta.

KESKUSTELU

Aaltoyhtälöstä

Paikallaolijat