KESKUSTELU

Salamatkin sulatelevat hiekkaa lasiksi. Magneettiset voimat tekevät myös jotain.

Pointtihan on se, että "alamäki" on tietysti suurempi mutta myös "jyrkkenee" hitaammin suurempaan aukkoon.

Epäilen että aloittajan timantin kylkeen tarjottu rälläkän hiomalaikkakin tekee siitä selvää.

Lainaus vanhasta kemian oppikirjasta ( Holleman-Wiberg: Anorganische Chemie)

"Erhitzt man Diamant unter Luftabscluss auf über 1500 C, so geht er unter Wärmeentwicklung in Graphit über:
C(diamant) -> C(graphit) + 0.2 kcal."

Viimeistään 1500 C:ssä metastabiili faasi muuttuu stabiiliksi.


"Beim Erhitzen an der Luft verbrennt der Diamant bei 800 C langsam, in reinem Sauerstoff unter hellem Aufleuchten zu Kohlendioxyd:
C + O2 -> CO2 +94.2 kcal."

Timantit eivät ole ikuisia, palavat hitaammin tai nopeammin ja kirkkaammin hiilidioksidiksi.

Olisiko ollut tuo kirja: "Heather Couper ja Nigel Henbest: Mustat aukot. Matka mustan aukon keskustaan", jossa käsiteltiin mustien aukkojen kokoa.

Siinä mainittiin pari mielenkiintoista asiaa mustien aukkojen koosta.

Pienimmät ovat tietenkin pistemäisiä. Niiden minimimateriaalimäärä pystytään laskemaan.

Maksimikoolle ei taida olla tällä hetkellä tarkkaa ylärajaa.
Kirjassa esitettiin teoria:
"Jos aurinkokunnan kokoisessa tilassa olisi tarpeeksi paljon materiaalia, eli käytännössä tähtiä, joita "paimennettaisiin" pysymään erillään toisistaan, niin kokonaisuus olisi musta aukko. (Tuo paimentaminen on suora lainaus kirjasta.)
Tällaisen aukon rajapintaa on vaikea huomata, avaruusmatkustaja ei välttämättä huomaa,
että on siirtynyt tapahtumahorisontin yli.
Riittävän ison mustan aukon (ulkopuolelta havaittava?) tiheys voi olla sama kuin vedellä, kunhan materiaalia on tarpeeksi."

Voi olla, että muisti pettää tuon kirjan nimessä, detaljit unohtuvat kymmenen vuoden takaisissa asioissa. Ainakin kirjan nimessä esiintyi "musta aukko". Tuo ison aukon teoria jäi mieleeni. Ei kait sitä kumota voi, jos joku löytää sopivat paimentajat.
Eli ihminen ja timantti menisivät elossa suuren harvan mustan aukon rajapinnan läpi. Pienemmässä (normaalissa?) aukossa vuorovesivoimat muuttaisivat ihmisen makaroniksi, timantin murusiksi.

Timantista: Koovuus ja lujuus eivät korreloi toisiaan. Tuommoinen nyrkinkokoinen timantti, jollaista ennen käytin sormuksessani, menee rikki pudotessaan lattialle.

Eiköhän timanttipallo tuon 600 kN kestä tasaisesti jakautuvaa kuormitusta.



Kyllä se menee nimenomaan niin, että isolla massalla vuorovesivoma on pienempi. Ison massan tapahtumahorisontti on kaukana keskipisteestä ja voiman muutos matkayksikköä kohti on pienempi kuin pienellä aukolla, vaikka voima itse onkin sama.

Vertaa vaikka Maa-Kuu-systeemiin. Auringon Maahan vaikuttava painovoima on muutamaa kertaluokkaa isompi kuin Kuun, mutta Kuun vuorovesivoima on kuitenkin selvästi isompi.

Uskotaan, kun monelta taholta perustellusti vakuutellaan.
Aina oppii uutta.

Maasta-Kuusta/Maasta-Auringosta kuitenkin sen verran että asiaan vaikuttanee myös etäisyydet, n. 400000 km / 150000000 km.
Tai sitten ei. Mikä minä olen mitään määrittelemään...

Näin minuakin on varoitettu,(myöskin ettei saisi kokeilla naarmuttaako korukivi lasia). Vaikka timantti on hyvinkin kovaa ainetta niin kovuus on käsittääkseni hankaus kulutus kestävyyttä. Iskuja timantti ei välttämättä kestä. Aikoinaan timantin käsittelijät halkaisivat niitä kiilaterän ja vasaran avulla. Timantin lohkeavuus on eri suunnissa erilainen.

yst. pn

Joskus hurjassa nuoruudessani luin kirjasta (on se varmaan vieläkin hyllyssäni), että otetaan sopivankokoinen timantti, kolautetaan se palasiksi, ja isoimmat sirut käytetään sorvin terinä. Pienemmistä muruista sitten murskataan jauhoa, jota käytetään laakerikivien reikien porauksessa hioma-aineena.

Sen verran olivat varat vähissä, ettei tullut kokeilluksi. Nyt sitten on aika niin vähissä ettei ehdi mitään tekemäänkään.

Mikä muuten on kultajousi (gold spring)?