Hitto, kun ärsyttää vieläkin. Kun ei käy noiden kolmen yhteispeli mitenkään järkeen. Joku siinä mättää.
Pohdintaa:
Mietitäänpäs nyt vaikkapa antennia. Antenniin, joka on jonkin mittainen johde vaikkapa vertikaalisesti sijoitettuna. Tarjotaan antenniin suuri DC. Elektronit rynnistää antenniin,Eli antenni alkaa varautu suhteessa ympäristöönsä. Virran kulkiessa antenniin muodostuu tietenkin magneettikenttä. magneettikenttä tietenkin putoaa nollaan varauksen tultua huippuunsa, jolloin ei enää virtaa kulje.
Mikä oikeastaan saa fotonimeren (kuvallinen ilmaisu) liikkeelle? Varaus vai magneettikenttä?
Jos taas miettii vastaanotinta, tarkemmin sen antennia. Tämä äsken aikaansaatu fotoniaalto kohtaa samanlaisen antennin, ja mitä sitten? Fotonit saa elektronit liikkeelle, ilmeisesti. Ja antennista pystytään mittaamaan selkeä varaus.( oletetaan, jotta fotoni ei absorboidu vielä näillä tehoilla)
Jos ajatellaan hommaa aikavektorilta käsin: Jos fotonit lähtee liikkeelle magneettikentän ansiosta, niin vastaanottoantennissa on havaittavissa varaus jo ennen kuin lähettimen varaus on noussut huippuunsa. Ei voi olla näin. Vaihesiirto on tällöin 90 astetta, ja vastaanotin on aikaansa edellä. Eli varauskentän täytyy olla se, mikä saa fotonit käyttäytymään halutusti ja siirtämään energiaa.
Eli oikeastaan olisi selkeämpää käyttää sanaa sähköfotoninen säteily. Magneettikenttä ei ole siinä ilmeisesti mitenkään mukana. Ja se saadaan mitattua vasta sitten, kun fotoniaalto on varannut johteen, ja siinä alkaa kulkemaan virta. Samaa mieltä?
Fotoni siis ei reagoi magneettikentän kanssa mitenkään. Ja sitähän pidetäänkin massattomana, koska sitä ei voi mitata, ja se ei tottele magneettikenttää. Ok?
Sama homma pätee lämpösäteilynkin taajuudella. Ei halot tule magneettiseksi, kun ne palaa..
Mutta miten se fotoni saa sen elektronin liikkeelle? voisi kuvitella kaksi akustista kieltä, jotka on viritetty samaan kireyteen. Toista näpäytetään, ja se saa ilman värähtelemään. ilman pulssimainen värähtely saa toisenkin kielen liikkeeseen. Tämä on simppeli juttu.
Tässä nyt tietenkin oletetan, jotta ne elektronit odottelee siellä vastaanottoantennissa. Oikeastaanhan ei kaiketi tiedetä, missä ne ovat, sillä saman elektroninhan saa mitattua yhtä aikaa rovaniemeltä ja helsingistä, ja silloin se häviää. Ilmeisesti fotonit kuitenkin vaikuttaa vain "vapaisiin" elektroneihin, joita on johteessa. Muutoinhan ilmakin sähköistyisi radioaaltojen vaikutuksesta.
Mutta miten se fotoniaalto saa elektronit liikkeelle? Massaton pirulainen, joka sanoo elektroniparvelle, jotta nyt suksitte tuonne hetkeksi, kunnes menen tästä antennin ohi. Siis ne hylkii toisiaan. Elektronit ei "mahdu" olemaan samassa paikassa fotonien kanssa, jolloin ne keksii mennä johdetta myöten muualle. Vai onko niin, jotta elektronit tuleekin johteeseen turvaan pahiksia, eli fotoneita. (Sviddu, mitä vertauskuvia..
)
Hmm. Aurinkopaneelissa tämä voisi myös toimia näin. Mites lämpö. Termoparissa taitaa käydä myös näin. Joskin mekanismi on eri.
Tämä tarkoittaisi sitä, että vapaat elektronit ei olisikaan johtimen sisällä, vaan ympärillä. Tai jos ne ovat johtimessa, niin täytyy olla jokin välittäjä, joka käskee elektroneja. Fotonit kun ei tunkeudu tässä radioaaltoesimerkissä tietenkään johteen läpi (mm. faradayn häkki)
Tai sitten ne voi ilmestyä siihen.
Suurempia taajuuksia (esim. radioaktiivinen säteily) homma ei koske näin visuaalisesti, koska antennin rakentaminen niin pieneksi on mahdotonta. Joskin ko. säteily saa aikaan vastaavia ilmiöitä omassa mikromaailmassaan.
Eli magneettikenttä on ihan oma juttunsa, joka tönii elektroneja hieman samankaltaisesti kuin fotonitkin. Ero on vaan se, että magneettikenttä vaikutaa suoraan elektroneihin. (esim generaattori, jossa pyyhitään johdinta magneetilla ja saadaan aikaiseksi varaus)
Ei tartte ottaa vakavasti. Tulipahan tuumattua. Ja osa selvisi jo kirjoittaessa.. Kiitti.
6
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
