KESKUSTELU

Niin siis suhtiksen mukaan


Maahan pysyy kohtuu hyvin (onneksi) samalla etäisyydellä auringosta. Jos sijoitetaan havainnoijat päiväntasaajalle, jotka mittaavat auringosta saapuvien fotonien nopeuden itsensä suhteen, toinen aamukuudelta ja toinen iltakuudelta, niin kaiken järjen mukaan fotoneille mitattu nopeus pitäisi olla eri.

Aikadilataation esim. satelliiteissa voi kyllä selittää ihan vaan sen perusteella että valo etenee itsenäisesti vakionopeudella, jolloin viivettä atomikelloihin syntyy ihan vaan sen vuoksi että ne etenevät suhteessa pidemmän matkan, jolloin myös koneiston sisäiset vuorovaikutukset joutuvat tekemään pidemmän matkan suhteessa maan pinnalla olevaan referenssikelloon (tai maan keskiöön kuviteltuun levossa olevaan kelloon). Se ei suinkaan edellytä että jostain lähteestä tulevan valon pitäisi olla kaikkien havaitsijoiden suhteen olla sama, niiden liiketilasta riippumatta.

Maan napa ei tietenkään ole mikään absoluuttinen koordinaatisto, mutta se on suhteellisessa tarkastelussa staattinen tuossa tilanteessa.

"muka"?

Onko sinulla jotakin havaintoja päinvastaisesta vai onko kyseessä vain oma "maalaisjärki" - päätelmäsi vailla näyttöä? Maalaisjärjelle kun ei oikein ole fysiikassa sijaa luonnonlakien ollessa juuri sellaisia kun ne sattuvat olemaan.

Nobelin palkinto odottaa ihan varmasti sitä, joka kokeellisesti onnistuu todistamaan sähkömagneettisen aallon etenemisnopeuden riippuvan suunnasta tai kiihtyvyyksistä. Se kun olisi suhteellisuusteorian kokeellinen falsifiointi, jota kukaan ei vielä ole onnistunut tekemään yrityksistä huolimatta.

Kyllä minä pistän puhtaan logiikan epävarmojen mittaustulosten edelle (olkoon se minun oikeuteni arvottaa asioita) ja esim. aikadilataatio on aito fysikaalinen ilmiö, kuten tuossa edellä koetin selittää (ja ihan sillä samalla logiikalla pääteltynä).

Muistaakseni se oli Einstein joka sanoi ettei tärkeää ole tieto vaan mielikuvitus.

Kaiken järjen mukaan valolla ei pitäisi olla samaa nopeutta "vastavaloon" ja "myötävaloon" mitattuna, mutta sehän se juju juuri on, että sillä on sama nopeus. Siihenhän tämä erityinen suhteellisuusteoria juuri tarvittiin. Siis kaiken pahan alku ja juuri on se, ettei meidän järkemme toimi tässä oikein.

Suhteellisuusteoriaa vastaan ei kannata alkaa soutamaan newtonilaisittain.

Vai voidaan ihan hyvin selittää...
Tavallinen seinäkello viedään junaan, jolloin se kulkee siellä pitkiä matkoja. Minkä takia kellon pitää jätättää siellä junassa (suhteellisuusteorian mukaan tietysti ajan suhteellisuuden takia)? Millä tavalla "koneiston sisäiset vuorovaikutukset joutuvat tekemään pidemmän matkan"?

Täytyy sanoa, että en ymmärrä vieläkään. Äänenkin nopeus on aina sama riippumatta eri havaitsijoiden nopeuksista. Vain taajuus muuttuu. Mikä tässä nyt tökkii ? (mihin tarvitset noita sulkeita ?). Jos kerran valo on hiukkasia, niin tottakai sillä on eri nopeus riippuen siitä, mistä se valo on lähtöisin. Näinhän ei ole, vaan valo on samanlaista aaltoliikettä kuin äänikin. Nopeus pysyy. Vain taajuus muuttuu.

Voisitko siis esittää suhteellisuusteorian tilalle matemaattisesti ristiriidattoman mallin, joka tuottaa samat ennusteet jo mitatuille asioille mutta ennustaa jonkun vielä mittaamattoman ilmiön eri lailla kuin suhteellisuusteoria? Jos mallisi ennusteet yhtenevät kaikkialla suhtiksen kanssa mittaustulosten suhteen niin mallisi on identtinen suhteellisuusteorian kanssa. Vertailua varten tarvitaan jotakin testattavissa olevaa, jossa on ero ennusteissa.

Suhtis kilvoitteli aikoinaan samalla tavalla kilpailevien teorioiden kanssa. Se ennusti tietyt ilmiöt eri tavalla kuin muut ja osui niiden kohdalla oikeaan. Nyt sinun pitäisi kertoa edes puhtaan logiikan muodossa mitä pitäisi testata ja miten. Monet suhtiksen haasteista ja testeistä on aikanaan esitetty ajatuskokeina, joten tälläkin on pitkät perinteet.

[/quote]
Täytyy sanoa, että en ymmärrä vieläkään. Äänenkin nopeus on aina sama riippumatta eri havaitsijoiden nopeuksista. Vain taajuus muuttuu. Mikä tässä nyt tökkii ? (mihin tarvitset noita sulkeita ?). Jos kerran valo on hiukkasia, niin tottakai sillä on eri nopeus riippuen siitä, mistä se valo on lähtöisin. Näinhän ei ole, vaan valo on samanlaista aaltoliikettä kuin äänikin. Nopeus pysyy. Vain taajuus muuttuu.[/quote]

Ääni liikkuu (tietyssä) väliaineessa samalla nopeudella. Jos juna ajaa 60 km/h ja sinä ajat autolla junan vieressä 80 km/h,
on sinun nopeutesi junaan nähden 20 km/h. Samanlainen tilanne on äänen suhteen. Esimerkiksi, jos onnistut liikkumaan juuri äänen nopeudella, on teidän suhteellinen nopeutenne 0. Klassinen fysiikka siis piti nopeutta suhteellisena käsitteenä (havaitsijain omasta liiketilasta riippuvina). Valon suhteen tilanne olikin yllättäen toinen: valon nopeus ei riippunutkaan havaitsijan ja valonlähteen keskenäisestä liiketilasta, vaan oli absoluuttisesti sama kaikille mittaajille. Tämä taas johti outoihin tuloksiin. Jos valonnopeus ei ole suhteellinen, täytyy etäisyyksien ja ajan olla suhteellisia, siis eri havaitsijoille erilaisia.

Havaitsijan lepokoordinaatistossa (lähettäjä liikkuu): lähettäjän viimenen pulssi lähtee etäisyyden vt (v lähettäjän nopeus, t ensimmäisen ja viimeisen pulssin lähettämisen välillä kulunut aika) lähempää kuin ensimmäinen pulssi. Kaikki pulssit kulkevat samalla nopeudella. Täten viimeisellä pulssilla menee vähemmän aikaa saapua perille (koska lähti lähempää), josta seuraa, että koko aaltopaketti tulee perille lyhyemmässä ajassa ja aallonpituuden on pakko lyhentyä.

Lähettäjän lepokoordinaatistossa (havainnoitsija liikkuu): havainnoitsija on liikkunut jälleen etäisyyden vt (v havainnoitsijan nopeus, t ensimmäisen ja viimeisen pulssin havainnoinnin välillä kulunut aika) lähemmäs ensimmäisen ja viimeisen pulssin havainnoinin aikana, joten aaltopaketin pituus on jälleen lyhentynyt.

Kyseessä siis Toblerone-ilmiö (myös Doppler) ja löydät sen kaikista hyvinvarustetuista koordinaatistoista. Valonnopeus on vakio ja se on todistettu mittauksilla, sekä teoreettisesti sähkömagnetismin avulla.

Kiitos oikaisusta.

Tuossa nyt unohdetaan kokonaan se, että se informaatio (esim säteilypakettina) on ihan oma fyysinen kokonaisuutensa (muutenhan sen eteneminen riippuisi jotenkin lähteestä tai havaitsijasta).

Annapa välillä sama suomeksi.

Lähdetään nyt ensiksikin siitä että sähkömagneettisen aallon lähteitä on vain yksi ja sen tuottaman energianpurkauksen havainnoitsijoita voi olla periaatteessa miten paöljon hyvänsä.

Lähteessä tapahtuva energianpurkaus siis luo tuon olion, jota nyt sitten voidaan esim. säteilypaketiksi kutsua. Sillä on tietysti fysikaaliset ominaisuudet, jotka edelleenkin riippuvat siitä miten lähde sen kokonaisuuden muodostaa.

Muodostumisensa jälkeen lähteen osalta ei enää ole merkistystä tuon säteilypaketin käyttäytymiseen ja se etenee tyhjässä avaruudessa ominaisuutensa muuttumattomina säilyttäen.

Tämän jälkeen vain sillä on merkitystä, mikä on kunkin havaitsijan liiketila suhteessa tuohon säteilypakettiin.

Kuvitellaan että meitä lähestyy 300000km mittainen säteilykenttä, mittaamme antennilla sitä ja toteamme vaikutusajaksi 1s:n. Säteilyn etenemisnopeus on siis 300000Km/s, josta voimme päätellä että sen (joskus jossain) lähettänyt lähde on ollut lähetyshetkellä suunnilleen levossa meihin nähden.

Jos kiihdytämme vauhtiamme johonkin suuntaan ja samaisesta lähteestä tulee toinen samanlainen purske, niin nyt mittaammekin nopeudeksi gamman suuruisen poikkeaman alkuperäiseen nopeuteen nähden (huomioiden tietysti myös nopeudenmuutos kiihdytyksen seurauksena), johtuen siitä että oma sisäinen aikakäsityksemme on muuttunut kiihdytyksen seurauksena.

Tämä on sitä sinun yksityisajatteluasi, jota kuorrutat viitteillä tosiasioihin (tässä ajan muuttuminen). Katso Wikistä kohta Michelsonin–Morleyn koe. Se on toistettu lukemattomia kertoja ja kaikki muut vastaavat + Maxwelin yhtälöistä saatu sähkömagneettisen säteilyn etenemisnopeuden koordinaatistoon liittymätön kaava, c=(säkövakio*magneettivakio)^(-½). Nämä kertovat vääjäämättömästi, että valon nopeus on kaikille mittaajille sama. Kaikki sinun pohdiskelusi kiertyvät aina tämän saman asian kieltämiseen. Sitten saat jotain tällaista: En minä koskaan ole kieltänyt, etteikö Maan pinta olisi kaareva, tai väittänyt, että se olisi tasainen pannukakku. Minun järkeeni ei vain mene, kuinka australialaiset eivät tipahda.