KESKUSTELU

Tokihan massa näyttää olevan olemassa. Mutta onko oikeasti vai illuusiona. Materiallakaan ei tarvita välttämättä massaa jos se johtuu vain vuorovaikutuksista ja inertiasta. Inertia on vuorovaikutuksen hitaudesta ja niiden nopeuseroista johtuva ilmiö, massa ei välttämättä ole mitään "alkutöhnää" LT:tä lainatakseni. Kappale lilluskelee avaruuden tyhjiössä, gravitaatio liikuttelee sitä miten liikuttelee. Inertia tulee kuvaan heti kun kappaletta yritetään liikuttaa ulkoisella voimalla, mihin sitä massaa vielä noiden lisäksi tarvitaan.
Fotoni on tuo ulkoinen vuorovaikutus osaltaan, aiheuttaa muutoksen materian sisäiseen tasapainoon, siis liikuttaa sitä massatonta "massaa". Massaton voi liikuttaa massatonta, aiheuttaen illuusion massasta. Tai jotain tuon suuntaista tuli mieleen.

Tai siis jos se inertia on se hitausvuorovaikutus. Samaa ideaa yritin tuoda esiin taannoisessa hitausvoimakeskustelussa. Hitausvuorovaikutus vastustaisi siis vain todellista / absoluuttista kiihdyttämistä eikä kiihtymätöntä tasaista (suhteellista) liikettä (tai näennäiskiihtyvyyttä).

Newtonin mekaniikassa häiritseekin käsite että massakappale pyrkii jatkamaan suoraviivaista tasaista liikettä, kun ei se mielestäni pyri tekemään yhtään mitään vaan pelkästään jatkaa olotilaansa sisäisesti jännitteettömänä ja vapaana kappaleena (jos suinkin mahdollista), siihen asti kun eri suuntiin vaikuttavat vuorovaikutukset aiheuttavat siihen sisäisen jännityksen ja liiketilan muutoksen.

Onko tuo yksi tapa kuvata asiaa, vai onko sillä muita seurauksia?

Toki myös liikemäärä on energiaa, joka on jostain saatua.

Onko liikettä, itsenäisenä "oliona" vai täytyykö sen aina olla sitoutuneena massaan?
No kysymys taitaa liittyä painovoimaan, eikä siihen taida olla vastausta.

No äkkiä ajatellen sen liikkeen pitää olla sitotunut johonkin, onko se sitten massaa, ei välttämättä jos massaa kerran ei ole varsinaisesti olemassa. Mutta jotakin sen pitää olla mikä liikkuu.
Liike ilman kohdetta joka liikkuu alkaa muistuttaa tyhjästä syntymistä, minä ei tykkää.

Vitut fotonilla mitään massaa ole, turha edes haahuilla sellaisesta. Energiaa sillä kyllä on, minkä halutessaan voi ilmaista myös massan yksikköinä. Niinkuin voi ilmaista lämpötilankin Kelvineinä, Celsiukseina tai Fahrenhaitteina. Tai halutessaan massana.

Ei sillä lähtökohtaisesti pitäisi olla sen kummempia seurauksia kuin massakäsitteelläkään.


Massan ja nopeuden tuloa vastaava liikemäärä liittyisi vain siihen miten sidosvoimien (vahvojen vuorovaikutusten) koossa pitämä aineellinen kimppu hiukkasia käyttäytyy suhteessa toiseen samanlaiseen kimppuun. Liikemäärää joutuisi ehkä käsittelemään massasta riippumattomana suureena tai se pitäisi korvata jollain vastineella.


Vapaa liike olisi suhteellista liikettä kuten nytkin. Kiihtyvä liike olisi niiden vuorovaikutsten aikaansaanosta, massan vain korvaisi hitausvuorovaikutus kiihtyville hiukkaskimpuille. Kiihtyvyyden suuruudelle pitäisi löytää korvaavat yhtälöt, koska sellaiset käsitteet kuin voima ja massa menettäisivät merkityksensä.

David: Vapaa liike olisi suhteellista liikettä kuten nytkin. Kiihtyvä liike olisi niiden vuorovaikutsten aikaansaanosta, massan vain korvaisi hitausvuorovaikutus kiihtyville hiukkaskimpuille. Kiihtyvyyden suuruudelle pitäisi löytää korvaavat yhtälöt, koska sellaiset käsitteet kuin voima ja massa menettäisivät merkityksensä

Tiedemiehet ovat jo kauan vierastaneet käsitteitä voima ja massa, koska ne ovat mohkälemaailmamme epätarkkoja sanontoja kuvaamaan jokapäiväisiä tarpeitamme. Eli kysymys on aina vuorovaikutuksista. Kiihtyvyyden yhtälöt ovat gravitaatioyhtälöitä.

Tarkoitatko että myös ulkoinen sähkömagneettinen voimavaikutus kappaleeseen olisi vain jonkinlaista lähiavaruuden kaareutumista kappaleeseen liittyvien hiukkasten kannalta.

Toki sähkömagneettinen vuorovaikutus on olemassa. Sähkömagneettinen vuorovaikutus on kentän vuorovaikuttamista varattujen kappaleiden/hiukkasten kesken aivan QCD:n mukaisesti. Tietysti KAIKKI kolme (tai neljä jos gravitaatio lasketaan mukaan) vuorovaikutusta ovat olemassa.

Kysymys kuuluikin miten vuorovaikutukset saavat aikaan tietyn kiihtyvyyden niihin hiukkasiin johon ne vaikuttavat, jos ne ajatellaan massattomiksi. Eli kun ei olisi olemassa mitään yhtälöä a = F/m tai I = F*t.

Se a on kuitenkin ihan todellinen eikä näennäinen suure. Mikä sen yhtälö on vuorovaikutuksiin liitettynä? Jos virtuaalihiukkaset potkivat ainehiukkasia (noin vertauskuvallisesti) niin ilmeisesti sitten hitausvuorovaikutuksen virtuaalihiukkaset potkivat takaisin vai ? Näiden liikemäärämuutosten (jos ajatellaan että hiukkasten liikemäärä on se varsinainen perusarvo) summanako syntyy kiihtyvä liike.

Kun esität, aivan oikein, että voimien käyttö fundamenttitutkimuksessa on krouvia, eikö vuorovaikutuspommitus ole mallinnustapana miltei yhtä krouvia? Minusta aaltokenttien geometrinen tulkinta täysin ilman hiukkasia on mahdollinen esitystapa. Sieltä sitten nousevat eri vuorovaikutukset. Gravitaatiokin voidaan näkemykseni mukaan kuvata makroskooppisesti sähkömagneettisina tukivoimina energiapakettien hitauksista kiihtyvyyskentässä.

Siis tutkimus on mielestäni tehokasta aggressiivisen hypoteettis-deduktiivisen metodin avulla. Tavoitteena on aaltokenttägeometria, jonka premisseistä nousee mittakaavaprojektioina nano-, mikro- ja makrotason kuvauksia mittakaavan mukaisin käsittein. Voima on makrokäsite, hiukkanen ja sähköinen vuorovaikutus mikrotason käsitteitä - nanotasolla on sitten järkevä puhua spineistä, kvanteista ja aaltovaikutuksen koherenssista/dekoherenssista jne.