KESKUSTELU

Tarkistin vielä, ettenkö ilmaissut sauvan olevan vaakasuorassa mutta se oli tosiaan jäänyt pois. Sorry, se tietenkin oli tarkoitus ilmaista. Mutta nuo muut kuuklen mainitsemat asiat ovat pilkun viilaamista ja tämä topikki on muutenkin turhan pitkä joten kuukle saa itse arvailla mitä nämä kymmenet ellei sadat pikku yksityiskohdat saattavat olla.

Tuosta liekasatelliitista vielä. tarkoitin enrgialla sitä, että jos samalla korkeudella ja nopeudella kiertävien satelliittien kokonaisenrgia on muuta kuin alkuparäisen tilanteen kokonaisenrgia, niin silloin niillä täytyy olla pystysuuntaista nopeutta mikä kertoo, pääsevätkö tuon labiilin kohdan yli vai jäävätkö heilumaan edestakaisin pystyasennon molemmin puolin.
Joskus aiemmin olen jo jonkun ohjelman väsännyt liekasatelliitista ja sillä sain laskettua annetuilla arvoilla vetovoimaksi hieman yli 2 N.
Yritän vääntää simulaatiota, jolla näkisi kuinka tuossa käy.

Jos työnnän tässä pöydällä kaljalasia niin suuntautuuko voima pöydän kantilta kaljalasin liikesuuntaan koska pöydän yläosan kohdistuu sensuuntainen vääntö, vai onko voimavektorin suunta päivastainen koska pöydän jalkoihin suuntautuu vastakkaisuuntainen vääntö.
Kumpaa siis teen, työnnän kädelläni kaljalasia ottaen tukea lattiasta vai työnnän jaloillani lattiaa ottaen tukea kaljalasista.

Tästä voisikin päätellä että ainoa "voima" jolla on suunta, on massan kiihtyvyyttä vastustava voima (joka kuulemma ei oikeaa voimaa ollutkaan). Tukipisteensä se tavallaan saa paikallisesta avaruuden koordinaatista. Kaikki muu "oikea" (sm-)voima, joko kahden tällaisen kiihtyvän massan (tai sen sm-säteilyn Casimir luotaimen tapaan) välillä tai pelkästään sm-vuorovaikutuksena kuten kitarassa tai jousipyssyssä, on aineeseen kohdistuvaa puristusta, vetoa tms.

Tuo liekasateliitti toimii minusta seuraavalla tavalla.Koska satelliitin nopeus pitää olla tietyllä radalla tietyn suuruinen jotta voimat olisi tasapainossa, siis gravitaatio ja keskipakovoima, tällöin ratakorkeus säilyy.
Satelliittien kytkeminen liealla yhteen muuttaa noita tarkkoja nopeuksia. Alin häiritsee ylimmäistä ja päin vastoin. Alimmainen liikkuu liian hitaasti ja ylimmäinen liian nopeasti yhteenkytkeytyneenä.

Alimmaiseen vaikuttaa tällöin gravitaatio voimakkaammin koska keskipako pienenee nopeuden laskiessa, ylimmäisessä keskipako on liian voimakas liian suuren nopeuden johdosta.
Lieka kuitenkin tasapainottaa kokonaisuuden, rata ei nouse eikä laske, vaan voimat kumoavat toisensa, lieassa on jatkuva jännitys, kulma on mahdollisen huojunnan loputtua säteen suunta..

Tosin tässä taas häiritsee nuo teidän oudot koordinaatistot ja laskukaavat. Ylimmäisen ratanopeus on teidän mielestä pienempi, vaikka nopeus on oikeasti suurempi, mutta pidemmän ratamatkan takia se jää silti jälkeen alimmaisesta satelliitista maasta katsoen.

_________________
Minun mielestä noin.

Ei se sanamuodosta riipu vaan asiasisällöstä. Siihen liikkeen jatkavuuteen ei sisälly hitautta lähtökohtaisesti. N-II:een sisältyy, mutta se taas ei edusta liikkeen jatkavuutta,

Unohdit taas, että satelliitin ratanopeus ympyräradalla on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöjuureen Maan keskipisteestä. Eli sen ylemmän satelliitin ratanopeus on todellakin pienempi kuin alemman ennen liean kytkemistä. Kun ovat lieassa, molemmat kiertävät tietenkin samalla kulmanopeudella ja lieka kiristyy juuri niin kuin kerroit.

En unohtanut, ei vain mene koneistoon niinpäin kuin selittelette, ei voi auttaa..
Sen myönnän että kyllä se toki näyttää hitaammalta, mutta ei ole. Avaruus on kaareutunut, vaikkei tietysti oikeasti olekkaan. Selitys on kuljettavassa matkassa.

Tehdään pieni ajatuskoe. Kuvitellaan kaksi satelliittia kiertämään eri korkeuksille päiväntasaajalle, vaikkapa toinen georadalle ja toinen 200 km korkeuteen.
Hävitetään maapallo zip, hetkellä kun satelliitit ovat suoraan linjassa keskenään maan säteen kanssa, siis sama suunta, mitä tapahtuu satelliiteille.ulkopuolisen havaitsijan suhteen satelliitien liikesuunnasta katsoen. Kysytään vaikka näin, kumpi on perillä vaikkapa mars planeetan radan etäisyydellä ennemmin. Selvyyden vuoksi unohdetaan auringon ja muidenkin kappaleiden vaikutukset.

_________________
Minun mielestä noin.

Tämä kukkanen oli sinun luomasi, jos haluat pitää kiinni hitausvoimista.

Ei. Kyllä minä ymmärrän mitä sinä ajat takaa. Mutta ymmärrätkö sinä minun pointtini?

Jos hiukankin on laskutaitoa ja ymmärtää Newtonin lait, niin jos voimien summasta saa nollan (kuten vistin esimerkissä sinä sait soveltaessasi "hitausvoimaa"), niin kappaleen ei pitäisi kiihtyä minnekään. Vaikka se selvästi tilanteen alkuperäisessä kuvauksessa kiihtyy. Kysyn nyt ensimmäistä kertaa tätä sinulta: mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?

Ja niinhän sinä sotketkin.

Riippuvatpa. Olen tämän näyttänyt rakettikuvauksellani. Sinun koordinaatistollasi maahankin vaikuttaisi pseudovoimia. Todellisuuden objektiivinen kuvaus on sellainen, jossa pseudovoimia ei ole.

Jos haluat käyttää Newtonin määritelmää voimasta, on sinun hyväksyttävä inertiaalikoordinaatiston olemassaolo. Sorry.

Korant, jos asut Helsingin lähettyvillä, niin voidaan laskea ja piirtää näitä asioita yhdessä. Luulen, että se olisi kehittävin lähestymistapa. Koska en yhtään ymmärrä mitä ajat nyt takaa. Kuvaamallani Newtonin mekaniikalla voidaan rakentaa maailman pisimpiä siltoja ja laskeutua Kuun pinnalle. Sinun fysiikallasi taas... niin onko kukaan oikea insinööri tai fyysikko (oppiaineen opettajatkin lasketaan mukaan) edes puolustanut ajatuksiasi? Minä en tahdo solvata. Tahdon vain ymmärtää miksi ihmeessä haluat ajatella noin kummallisesti, koska tapasi ei johda realistisiin tuloksiin, eikä se siksi sitä voi käyttää aitona teoriana.

Trash: Anteeksi, en ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitit. Jos voit selventää käyttämällä yleisiä termejä, niin joku voisi jopa vastata järkevästi.

No, tietysti nopeammin kulkeva on ensiksi perillä. (matka on sama) Eli se sisemmällä radalla kulkeva.

_________________
Jos sorruin (taas) virheeseen, niin tukka varmaan vain oli silmillä, kuten kuva osoittaa...

Olen nyt turhan aktiivinen yön tunteina.

Ajattelin yksinkertaisinta mahdollista tilannetta. Esim. pallo avaruuden tyhjiössä, jossa sankarimmekin on. Sankarimme S työntää palloa P jonkin määrittelemättömän ajan voimalla F1:


Sori, unohdin nimetä voimat kuvaan. Olkoon punainen voima F1 ja sininen voima F2. Voiman F1 suuruus ei muutu työnnön aikana. (Yleensähän tapana on piirtää vain käteen tai kappaleeseen erikseen kohdistuvat voimat, mutta tehdään nyt poikkeus.)

No, mikähän on tämä mysteerinen S:n tuntema voima F2?
Sehän on Newtonin 3. lain mukainen reaktiivinen voima, joka on yhtä suuri kuin F1.
Mitään hitausvoimaa ei ole kuvassa, eikä sellaista ole syytä piirtää, koska sellaista ei ole. Kertokaa miksi käsitykseni olisi väärä?

Hitausvoiman kannattajat:
Piirtäkää kuvaan voimat uudestaan. Mielestäni te laittaisitte kuvaan (ainakin teidän kuuluisi Newtonin mukaan?): työntävä voima ja sen reaktiivinen voima, sekä myös hitausvoima ja sen reaktiivinen voima.

Mutta miksi ihmeessä mennä tämän tien kautta? Eikö kuvani (ilman hitausvoimaa) kerro jo kaiken oikein?

Nuo molemmat piirtämäsi voimat ovat hitausvoimia, jotka välittyvät kosketusvoiman kautta työntäjästä palloon ja päinvastoin. Pallo kiihtyy oikealle ja työntäjä vasemmalle. Jos ajatellaan tilannetta askarteluhuoneessa ja pallo on pultattu kiinni pöytään ja työntäjä seosoo lattialla, jonka kitka pitää hänet paikallaan. Nyt kyseiset voimat eivät kiihdytä mitään, ei siis ole hitausvoimia mutta niiden tilalla on nyt aivan muut voimat. Koetapa miettiä ankarasti mitkä?
Opetus: Jos näitä muita voimia ei ole, tapahtuisi kiihtymistä ja niiden tilalle tulisi hitausvoimat. Siinä se pieni ero. Sangen olellinen ero.

Kappaleen kiihdyttäminen vaatii voimaa, mutta samalla se myös tuottaa vastavoiman.
Avaruudessa ponnistaminen kappaleen pinnalta, kiihdyttää ponnistusvoima kappaletta joka samalla kohdistaa vastavoiman ponnistajaan, jolloin sekä ponnistaja että kappale kiihtyvät eri suuntiin.

Garvitaatiovaikutus ja hitausvaikutus kiihdytettäessä ovat samanarvoisia, eivät varsinaisesti voimia kumpikaan mutta niiden seurauksena kehittyy (tai aiheutuu) voimavaikutus vastinpintaa kohtaan. Toista sanotaan painovoimaksi joten toista olisi näin ollen mielekästä kutsua hitausvoimaksi.

Saanen kysyä, että mikä on käyttämäsi termin voima tarkka määritelmä?

Myönnän virheeni auliisti, voitteko kuvitella laskin ihan itse (ensimmäinen lasku). Sekaannus piuhoissa päässäni johtui tuosta kuvasta jonka linkkasin aiemmin. Hölmöilyni ei vaikuta tuohon esimerkiin liekasatelliitista mitenkään. Korkeamman satelliitin nopeus nousee ja alemman laskee.

_________________
Minun mielestä noin.

Minäpä otan kantaa onko hyvä vai huono.
Voimat syntyvät Newtonin muodikkaan teorian mukaan vuorovaikutuksista. Esimerkiksi maa ja kappale vetävät toisiaan, Jussi työntää laatikkoa (ja laatikko Jussia). Muodikkaasti vaaditaan, että voima pitää ankkuroida johonkin vuorovaikutusilmiöön. Voima on näennäinen, jos tätä ei voi tehdä.
Hitausvoima - ma ei edusta mitään vuorovaikutusta, joten se ei ole voima. Siksi Un. Ph. sen kieltää. Takana on siis Newtonin ultramoderni teoria. Esitän nyt omenoilla, kuinka asiat opetettiin ennen esimerkiksi minulle. Jos en olisi joutunut perusteellisesti pohtimaan niitä, pitäisin varmaan saamaani opetusta parhaana mahdollisena.

Laatikkoon tuodaan omenoita, mutta niitä voidaan myös hakea sieltä, kunhan ei oteta viimeistä. Tämä huomautus on ainoa ero voimiin loogisella tasolla. Me sanomme näitä laatikolla käyntejä vuorovaikutuksiksi. Fom on omena-asiointivektori. Komeasta nimestään huolimatta se saa vain kokonaislukuarvoja. Siis Fom(1) = 6, Fom(2) = - 3 merkitsevät kuutta tuotua ja kahta otettua omenaa. Lam on omenoiden kokonaismäärä kaikkien käyntien jälkeen.
Newtonin II omenalaki sanoo, että Fom(1) + Fom(2) + . . . . + Fom(n) = Lam (kaava 1)
Selventävä esimerkki 6 + (-3) +(-2) + 7 = 8
Tämä on kuitenkin liian vaikeaa, joten siirrytään laatikon koordinaatistoon .
Laatikon koordinaatistossa otamme käyttöön uuden vektorin, - Lam. Tämä - Lam ei tietenkään ole todellinen omena-asiointivektori, eihän se liity laatikollakäyntiin lainkaan.
Nyt kirjoitammekin näppärästi ja todella selkeästi uuden kaavan:
Fom(1) + Fom(2) + . . . . + Fom(n) + (-Lam) = 0 (kaava 2)
On kuitenkin huomattava, että kaavasta 2 päästään kaavaan 1 siirtämällä termi - Lam oikealle.