KESKUSTELU

Terve olen uusi taalla.

Eli teoriassa, onko jollain etaisyydella S aarettomasti positioita (mahdollisimman suurella tarkkuudella), vai maaraako jokin fysiikan laki tai alkeishiukkasten tms koko rajallisen maaran niita?

Tuli mieleen pohtiessani todennakoisyysjakaumia... (sori myos skandien puutteesta en nyt jaksa miettia miten saan ne lennosta kaynnistamatta selainta uusiksi).

Ei ole. Fysiikassa ei esiinny äärettömyyksiä kuin väärissä malleissa.
Tarkemmat perustelut:
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirre ... teoria.htm

Pekka Virtanen

Epätarkkuusperiaatteen mukaan hiukkasella ei voi olla täsmällistä paikkaa.

Ei, maailmassa ei ole mitään mikä voidaan määritellä äärettömin tai absoluuttisin käsittein. Tämän vuoksihan klassinen fysiikka feilaa, koska se olettaa jatkumon, joka on kuitenkin Demokritoksen argumentin mukaan absurdi ajatus. Tämä on asia minkä tiedämme kaikkein parhaiten, koska kaikki myös epäsuorat äärettömyydet, absoluuttisuudet ja deterministisyydet ovat aina äärettömän epätodennäköisiä.

Luonto on varsin tarkka äärettömyyksien välttämisten kanssa. Eli myös hyvin suuret tai hyvin monitahoiset asiat ovat kielletty, vaan kaikki mitä on, on hyvin määritelty ihmisen käsityskyvyn rajoissa. Eli tarkemmin sanottuna, planckin vakio asettaa maailman skaalalle reunaehdot. Toinen tärkeä ja planckin vakiolle sukua oleva määre on valonnopeus, joka säätelee kuinka nopeasti kausaliteetti voi kulkea matkan s välillä a ja b. Eli mikä on suurin nopeus kappaleelle. c:n arvo on hyvin suuri, muttei liian suuri ihmiselle käsittää ainakin likimääräisesti.

Elämme siis varsin rajallisessa, pienessä ja nuoressa maailmankaikkeudessa, jossa on vain muutamia elektroneja, protoneja ja fotoneja siellä täällä. Mutta oletettavaa on, ettei elektronien ja fotonien sisällä ole enää mitään hienorakenteita tai piilotettuja muuttujia, vaan elektroni ja fotoni ovat mitä ovat. Näitä pienempiä olioita ei vain ole olemassa, koska Demokritoksen argumentti.

PS. Tuore havainto neutriinojen ylivalonnopeudesta falsifioi Pekan D-teorian, koska sen myötä ajatus neliulotteisesta avaruudesta joutaa historian romukoppaan.

Matemaattisella rajatulla käyrällä voi olla ääretön määrä pisteitä mutta tietyllä matkalla vain äärellinen määrä positioita.

Onko ne positiot Planckin matkan välein? Jos liikkuu yhdestä positiosta sen viereiseen positioon, tapahtuuko liikahdus "muljahtamalla" tai jotenkin "teleporttaamalla" siihen, vai kuitenkin portaattoman liukuvasti, smoothisti.. sitä olen miettinyt koko ikäni. Tuota asiaa. Ala-asteelta asti ainakin. Että miten se liike loppupeleissä toteutuu. Ihan siellä pienimmässä skaalassa.

Täällä sama dilemma, toki ei noin aikaisin aloitettuna.

Eli mikään ei ole täsmällisesti missään eli täsmälleen mitään, milloinkaan, tarkalleen?

Hiukkasesta on turha edes puhua hiukkasena ennen kuin sitä katsotaan eli mitataan jollakin. Ennen havainnointia se on vain jonkinnäköinen todennäköisyysklöntti. Tavallaan se sijaitsee kaikkialla samaan aikaan tai oikeastaan ei missään, hiukkanen on ns. superpositiotilassa. Vasta mittaus romauttaa hiukkasen aaltofunktion(superpositiotilan) ja lokalisoi hiukkasen johonkin pisteeseen. Mittaus on kuitenkin mahdotonta tehdä äärimmäisen tarkasti ilman että muuttaa hiukkasen tilaa jotenkin(muutenkin kuin romahduttamalla superposition). Mitä tarkemmin tiedetään paikka, sitä huonommin tiedetään liiketila(nopeus) ja päinvastoin. Kyseinen epätarkkuusperiaate ei ole vain mittausvälineistön tuottama ongelma vaan luonnon ominaisuus, mikä määrittää kvanttimekaanisissa systeemeissä monia asioita.
Hiukkaset siis ei ole täsmällisesti missään eli täsmälleen mitään, milloinkaan, tarkalleen.

Wikipedia ja kirjat kertovat lisää ja selvemmin.

Älkää viitsiko. Ei se noin mene. Havainoilla ei ole mitään merkitystä kappaleen, tai hiukkasen olemiseen tai syntymiseen. Fotoni nyt vain on siitä ongelmallinen hiukkanen, että sitä ei voi mitata, tai havaita tuhoamatta tai muuttamatta sitä. Eli sitä ei näin ollen voi havaita ennen kuin se luovuttaa energiaa, siis muuttuu. Havainnoinnin jälkeen se on taas muuttunut, eikä paljasta muutostaan kuin vasta seuraavassa vuorovaikutustilanteessa ja taas se muuttui jne.

Ja tietysti se realisoituu havainnoksi vasta kun sen havaitsee, ei siis niin että havainnointi sitä jotenkin liikuttaisi. Jos et ole havainnoimassa, sillä ei ole mitään mihin absorboitua, tai vaikuttaa muuten, eikä näin ollen tapahdu realisoitumistakaan..


Materia taas koostuu pinenemmistä ja pienemmistä osista joiden tarkkaa paikkaa ei voi ennustaa eikä tietää pohjimmiltaan, infon hitauden ja muiden vuorovaikutuksien ja niiden hitauden takia, lisäksi fotonit kantaa sen infon sieltäkin..

Epäsuora havaintokin muuttaa hiukkasen luonnetta. http://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_ch ... tum_eraser



Niin, mitäköhän se informaatio pohjimmiltaan sitten on?

Jotain mikä ei ehkä kuulu meille. Ehkä sen jollain skitsolla tavalla on tarkoituskin olla selvittämättömissä. Oikeastaan ainakin minusta tuntuu että maailma on kiehtovampi paikka kun ei voi ymmärtää ihan kaikkea. Siis että ei voi ymmärtää.

Tuota kaksoisrakokoetta voisi yrittää lähestyä vaikkapa näin. Fotonin ja elektronin energiatasojen on vastattava toisiaan, muuten ei energian siirtymistä tapahdu. Siis fotonin tarjoama energia pitää vastata elektronin energiavajetta täydellisesti. Jos näin ei ole, energian siirtymistä ei tapahdu.
Ammuttu fotoni on energioiltaan sellainen, ettei se voi luovuttaa energiaa rakolevyjen materian elektronien kanssa, koehan epäonnistuisi, vaan sen tulee vaikuttaa vasta ilmaisimeen siellä takana.
Jos ja kun levyt ovat hyvin lähekkäin, eli rako pieni, eikä fotonien energiataso vastaa levyjen materian elektronien mahdollista energiavajetta, energian siirtymistä ei näinollen tapahdu, mutta ne häiritsevät fotonin lentorataa varmasti. Tuosta hyvällä mielikuvituksella saa varmasti yhtä ja toista outoa aikaiseksi fotonin "iskujälkiin". Ajatusapuja, eri elektronikuoret ja fotonin seikkailut esteviidakossa.

No jos se fotoni kuitenkin vaikuttaa rakolevyihin, silloin puhutaan aivan uusista fotoneista joita havaitaan ilmaisimella, ja nehän emittoituessaan lähtevät minne lähtevät.
Yhdensuuntainen valo lähteestä aiheuttaisi tuon "viivaston" ilmaisimelle, rakolevyjen materian eri elektronikuorien elektronien nopeuseron takia.



Sitä yhtä ja samaa mitä kaikki on, energiaa.

10^-48 metriä on hiukan eri asia kuin 10-48 metriä.