Ok, pidetään lupauksista kiinni. Teoria koostuu kahdesta osasta. Jälkimmäinen osa kuvaa gravitonien olomuotoa ja vuorovaikutuksen mekaniikkaa. Osat on kasattu pienellä aikataululla ja ilman sparrausapua. Täsmennyksiä tulee varmasti. Oleellista on kuitenkin hiukkasten pyörintä, värähtely ja liike, nauttikaa! Ainiin, toimitukselta saa varmasti tiedot Nobel-komitealle
OSA 1
Theory of Everything
Miksi? Ärsyttää kun ei tiedä.
Pienin alkeishiukkanen
Nykytietämyksen mukaan fotoni lienee pienin alkeishiukkanen. Fotonin massan ylärajalle on laskettu muutamia mahdollisia arvoja, mutta massattomuus sopii hyvin olemassa olevien teorioiden hypoteesiksi. Yksinkertainen on kaunista. Oman teoriani mukaan kaikki nykyisin tunnetut hiukkaset muodostuvat loppupeleissä saman alkeishiukkasen monikerroista tai/sekä stabiileista ko. alkeishiukkasen kokonaisuuksista, kutsutaan tätä alkeishiukkasta vaikka gravitoniksi, kun tuo nimi on muodikas tieteessä ja toteuttaa teoriassani painovoiman, toki kaikki muutkin tunnetut voimat.
Gravitoni
Alkuräjähdyksen seurauksena syntyi erilaisia hiukkasia, joista muutamat ovat erittäin pitkäikäisiä kuten protonit, elektronit, fotonit jne. Kaikki ”isommat” hiukkaset koostuvat gravitoneista ja niiden muodostamista systeemeistä. Yhtä gravitonia ei voida enään jakaa pienemmäksi, alkuräjähdys ”jauhoi” sen pienimmäksi mahdolliseksi hiukkaseksi. Gravitonit myös värähtelevät erittäin isolla frekvenssillä (vaihtelu riippuu gravitonieetterin tiheydestä), jonka vuoksi gravitonit eivät pääse muodostumaan liian tiiviiksi ”eetteriksi”; singulariteetiksi. Gravitoneilla on vetovoimaksi kutsuttu ominaisuus. Kirjoitan myöhemmin uuden kirjoituksen vetovoimasta ja sen synnystä.
Fotoni
Teoriani mukaan fotoni koostuu n-kappaleesta gravitoneja, jotka ovat päässeet alkuräjähdyksessä riittävän lähelle toisiaan ja värähtelevät samalla taajuudella. Fotoni voisi muodostua myös hiukkasista, jotka muodostuvat gravitoneista jne. Fotonien ”pinnalle” muodostuu tiheämpi gravitonien eetteri. Tiheämpi gravitonieetteri toimii samalla hyvänä ”laakerointina” fotonin ollessa liikkeessä. Koska alkuräjähdys loi fotonin yhdeksi pienimmistä alkeishiukkasista, niin epäilen, että fotonin paloittelu ei onnistu koskaan ihmisen toimesta. Fotoni jolla ei ole muuta energiaa kuin oma värinänsä tai fotoni jolla on erittäin vähän muuta energiaa (aallon pituus) voisi selittää mustan aineen, ainakin osan siitä.
Fotonin liike gravitonien luomassa eetterissä saa aikaan gravitoniaaltoja. Tiheämpi gravitonien eetteri vähentää fotonin energiaa (enemmän gravitonien törmäyksiä), jolloin fotonin ei-sisäinen värähtely pienenee eli aallonpituus kasvaa. Esimerkiksi jos lähetetään fotoni maapallolta avaruusasemalle, näyttää avaruusaseman saama fotoni pidempää aallonpituutta kuin lähtiessä maan pinnalta. Sanotaan yleiskielellä painovoiman vaikuttaneen valoon.
Mielenkiintoista olisi tehdä double slit experiment avaruudessa, pienemmässä painovoimakentässä verrattuna maan pinnalla tehtyyn kokeeseen. Pienempi ympäröivä gravitonien määrä voisi vaikuttaa teoriani nojalla interferenssikuvioon samalla käytetyllä fotonin aallonpituudella.
Vetyatomi
Vetyatomi on atomimme, yksi protoni, yksi elektroni. Tiedetään että erimerkkiset hiukkaset vetävät toisiaan puoleensa ja samanmerkkiset työntävät toisiaan erisuuntiin. Teoriani mukaan, tämä on vain gravitonien luoma illuusio tai ilmiö vetovoimasta isommassa mittakaavassa. Elektroni pyrkii kyllä kohti atomin ydintä vetovoiman takia, mutta gravitonien tiheämpi eetteri yhdessä ytimen värähtelyn kanssa kilpistää elektronin tunkeutumisyritykset. Stabiileja ratoja elektroneille ytimen ympäriltä löytyy niin kuin tiedetään.
Lähelle vietynä kaksi elektoria tai protonia hylkivät toisiaan, eivätkä pysty muodostamaan atomin kaltaista olomuotoa. Hiukkasten värähtely yhdessä hiukkasia ympäröivän tiiviimmän gravitonieetterin (värähtelyn) kanssa estää pysyvän liitoksen syntymisen. Voidaan ajatella gravitonien luovan sähkömagneettisen ilmiön. Myös gluonit voidaan selittää gravitonien avulla.
Atomeja voidaan luoda sopivissa olosuhteissa joko fuusiolla tai fissiolla. Hieman epävakaammat neutronien ja protonien muodostamat ytimet voivat hajota spontaanisti, lieneekö kyseessä sopivan harvinaisesta ulkoisesta häiriöstä atomin ytimeen. Neutroni itsessään ei vapaana ole kovin pitkäikäinen (alle 15 min).
Double slit experiment
Vuosikymmeniä mieliä kiehtonut koe, jonka perusteella fotonilla sanotaan olevan myös aaltomainen olomuoto. Interferenssi-kuvion muodostuminen lähettämällä fotoni kerrallaan, selittyy mielestäni fotonin muodostamien gravitoniaaltojen aiheuttamasta interferenssistä fotonin polkuun. Fotoni siis kulkee jommasta kummasta raosta, mutta gravitoniaallot kulkevat molempien rakojen kautta. Joissakin koetilanteissa on saatu interferenssikuvio katoamaan ”lyömällä luukku kiinni” fotonin mentyä jo jommasta kummasta vaosta. Teoriassa samasta asiasta on kyse tässä kokeessa
https://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_c ... tum_eraser.
Interferenssikuvion häviämisen voisi selittää gravitoniaallon hajoamisella, hajoaminen tapahtuu välittömästi, jonka vuoksi myös interferenssikuvio ei muodostu täydelliseksi. Gravitoniaallon hajoamisen vuoksi minkään tunnistimen käyttö raoissa ei tule kyseeseen. Selvyyden vuoksi sanotaan, että gravitoniaalto etenee valon nopeudella, mutta gravitoniaalto hajoaa häirittäessä välittömästi (aalto joko on tai ei ole), jolloin häviää välittömästi myös interferenssi. Aallon häviämistä ymmärretään varmasti paremmin tulevaisuudessa.
Yksinkertaistettuna fotonilla on vain hiukkasmuoto. Aaltotulkinta tulee fotonin itsensä värähtelyn, annetun liike-energian ja gravitoniaaltojen yhteisvaikutuksena (double slit).
Fotonista isommaksi energialla
Nykyään on kokeellisesti todistettu fotonien muuttuminen muiksi hiukkasiksi riittävän isolla energialla. Gravitonien kannalta voisi kuvitella tarpeeksi ison energian aiheuttaman värinän saavan aikaan tilan (fotonin värähtelyn) joka ”kaappaa” sisäänsä lähistöllä olevia gravitoneja ja näin saavuttaa suuremman hiukkasen olomuodon.
Lopuksi
Gravitonien kokeellinen tutkimus tapahtuu pelkästään vaikutustensa kautta. Gravitonien mittaluokka on nykytieteelle kiusallisen pieni. Mielenkiintoinen testi voisi olla double slit experiment paikassa, jossa on hyvin pieni painovoimakenttä. Mikäli muutoksia interferenssikuviossa ilmenisi verrattuna maan päällä tehtyihin testeihin, voidaan todeta painovoimalla (gravitoneilla) olevan sormensa pelissä tässä tapauksessa.
OSA 2
Gravitaatiovoima ja gravitoni
Alkuräjähdyksessä muodostuneet gravitonit voidaan kuvitella syntyneen yhteenkietoutuneista sauvoista. Periaatteessa gravitoneja voisi olla useita erilaisia kokoja. Alkuräjähdyksen ensi vaiheessa tuskin pystyi syntymään hiukkasia, jotka olisivat pistemäisiä ja pyöreitä. Kovassa paineessa sauvat, tangot (todennäköisesti vääntyilivät ja) muodostivat erikokoisia ”piikkipalloja” ja jatkoivat hiukkasten evoluutiota tunnetuin seurauksin.
Mitä isompi piikkipallo, sitä enemmän sen ympärille mahtuu muita piikkipalloja pyörimään. Kutsuttakoon piikkipalloja tästä eteenpäin hiukkasiksi. Hiukkasille muodostui kyky vuorovaikutukseen piikkiensä ja ympäröivien pienempien hiukkasten ja gravitonien avulla. Alkuräjähdyksen kovan paineen vuoksi hiukkasista, varsinkin gravitoneista tuli äärimmäisen kestäviä. Kenties mustan aukon paineessa aine saadaan murskattua gravitoneiksi tai ainakin jonkinkokoisiksi gravitoni-hiukkasiksi.
Gravitonit muodostavat maailmankaikkeuden eetterin ja tiheys vaihtelee hiukkaskertymien mukaan. Isoja hiukkaskertymiä, esim. galakseja, ympäröi gravitonien vaippa ja sen vaikutus ulottuu kauas. Atomin ydintä ympäröi vielä tiheämpi gravitonien eetteri, ytimen sisällä luonnollisesti vielä tiheämpi. Tiheän eetterin sisältä on vaikea päästä jopa elektorin karkuun. Elektorin liikkuessa lähellä atomiydintä elektoronin liikkeestä muodostuvan värähtelyn aikaansaama gravitoniaalto interferoi elektorinin itsensä kanssa ja saa aikaan stabiilin kiertoradan.
Gravitaatiovoima on gravitonien ja muiden hiukkasten yhdessä liikkeen kanssa muodostama ilmiö, illuusio.
Aaltofunktion hajoaminen double slit -kokeessa
(Gravitoni)Hiukkasten muodosta johtuen aaltofunktion hajoaminen tapahtuu välittömästi. Ikään kuin hammasrattaan väliin heitetään kapula, jolloin koko koneisto pysähtyy, mutta erittäin paljon hienovaraisemmin tässä tapauksessa. Gravitoniaallot hajoavat välittömästi, jonka vuoksi double slit experiment toimii niin kuin toimii. Jopa fotonin jo ohitettuaan aukot voidaan interferenssi-kuvio estää peittämällä toinen raoista.
1
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
Ei muuta kuin hyviä unia!
Mutta totta puhuen sauvat, säikeet, miksi niitä nyt kutsutaankin ovat pienintä mitä alkuräjähdyksen voimalla sai aikaan. ToE Osa 3 voisi ottaa kantaa näihin säikeisiin ja alkuräjähdykseen. Valitettavasti minulla on muutakin "elämää", joten tähän hätään en ole sitä vielä kirjoittanut 
