KESKUSTELU

Li­ha­vuut­ta ja sii­hen liit­ty­vää me­ta­bo­lis­ta oi­re­yh­ty­mää ei voi ym­mär­tää ym­mär­tä­mät­tä sen taus­tal­la roi­hua­vaa im­muu­ni­jär­jes­tel­män pa­loa. Se voi se­lit­tää, mi­ten li­ha­vuu­den ai­heut­ta­mat lu­kui­sat muu­tok­set eli­mis­tön toi­min­nas­sa liit­ty­vät yh­teen. Ai­noa asia, jo­ka nii­tä yh­dis­tää, on hil­jai­nen, kroo­nis­tu­nut tu­leh­dus­reak­tio.

Li­ha­vien ih­mis­ten ras­va­ku­dos on tu­les­sa. Jos sii­tä ote­taan näy­te, se on täyn­nä val­ko­so­lu­ja ja mui­ta im­muu­ni­so­lu­ja, jot­ka tais­te­le­vat ole­ma­ton­ta in­fek­tio­ta vas­taan. Ne erit­tä­vät ke­mial­li­sia vies­tiai­nei­ta, sy­to­kii­ne­ja, jot­ka kut­su­vat pai­kal­le uu­sia im­muu­ni­so­lu­ja, ja es­tä­vät tu­leh­dus­reak­tio­ta sam­mu­mas­ta.

Voi­si­ko ih­mi­nen li­hoa il­man tu­leh­dus­reak­tio­ta? Vält­täi­si­kö hän sil­loin li­ha­vuu­den lii­tän­näis­sai­rau­det? Esi­mer­kit ovat har­vi­nai­sia, mut­ta vas­taus näyt­tää ole­van kyl­lä. Mo­net Alas­kan Yu­pik-es­ki­mot li­ho­vat sa­moi­hin mit­ta­suh­tei­siin kuin län­si­maa­lai­set, mut­ta me­ta­bo­li­nen oi­reyh­ty­mä, tyy­pin 2 dia­be­tes ja val­ti­mon­ko­vet­tu­ma­tau­ti ovat heil­lä har­vi­nai­sia. He näyt­tä­vät sääs­ty­vän lii­tän­näis­sai­rauk­sil­ta sik­si, et­tei tu­leh­dus­reak­tio­ta tu­le.

Yu­pi­kei­den "­ter­veel­li­nen" li­ho­mi­nen on yh­dis­tet­ty hei­dän ruo­ka­va­lioon­sa. He ku­lut­ta­vat ka­la­öl­jy­jä 20 ker­taa enem­män kuin län­si­maa­lai­set. Mut­ta yh­tä hy­vin vas­taus voi ol­la sii­nä, mi­tä he ei­vät syö. Yu­pi­kit ni­mit­täin ku­lut­ta­vat huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa kuin län­si­maa­lai­set. Mo­net to­dis­teet viit­taa­vat sii­hen, et­tä tyy­dyt­ty­nyt ras­va on se to­del­li­nen kon­na tu­leh­dus­reak­tion ta­ka­na.

Tyy­dyt­ty­nyt ras­va on ol­lut ter­veys- ja ra­vit­se­mus­kes­kus­te­lun kiin­to­täh­tiä. Useim­mil­le ih­mi­sil­le se on jo­ta­kin mi­tä pi­täi­si vält­tää, kos­ka se nos­taa ve­ren ko­les­te­ro­lia. Vii­me vuo­si­na tyy­dyt­ty­neen ras­van suo­sio on kui­ten­kin ko­ke­nut pie­nen re­nes­sans­sin. Karp­paus on saa­nut mo­net in­nos­tu­maan myös tyy­dyt­ty­nees­tä ras­vas­ta, ja karp­paa­jat väit­tä­vät tut­ki­joi­den liioit­te­le­van ko­van eläin­ras­van vaa­ro­ja.

Ko­vaa ras­vaa on muun muas­sa vois­sa, ras­vai­sis­sa mai­to­tuot­teis­sa, juus­tois­sa, li­has­sa ja mak­ka­rois­sa.

Karp­paa­jien in­to voi ol­la pe­rus­tee­ton­ta. Tut­ki­jat ovat löy­tä­neet hil­jan yl­lät­tä­viä yh­teyk­siä ni­men­omai­ses­ti tyy­dyt­ty­neen ras­van ja tu­leh­dus­reak­tion vä­lil­tä. Li­ha­vuu­teen liit­ty­vään tu­leh­dus­reak­tioon ei ni­mit­täin tar­vi­ta bak­tee­ria tai vi­rus­ta. Tyy­dyt­ty­neet ras­va­ha­pot aja­vat sa­man asian.

Tyy­dyt­ty­neen ras­van tu­leh­dus­ta sti­mu­loi­va vai­ku­tus pa­lau­tuu im­muu­ni­so­lu­jen TLR-re­sep­to­rei­hin, jot­ka toi­mi­vat puo­lus­tus­jär­jes­tel­män he­rä­tys­kel­loi­na. Kun ne tun­nis­ta­vat bak­tee­rin tai muun tau­di­nai­heut­ta­jan, ne lau­kai­se­vat no­peas­ti täy­den tu­leh­dus­reak­tion.

Har­var­din yli­opis­ton tut­ki­jat ha­vait­si­vat vuon­na 2006, et­tä tyy­dyt­ty­neet ras­va­ha­pot he­rät­ti­vät tie­tyt TLR-re­sep­to­rit toi­min­taan, ja seu­rauk­se­na oli sa­man­kal­tai­nen tu­leh­dus­reak­tio kuin jos ne oli­si­vat ha­vain­neet oi­kean tau­di­nai­heut­ta­jan. Myö­hem­min ha­vain­to on vah­vis­tet­tu lu­kui­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa.

Peh­meil­lä ras­voil­la ei ole täl­lais­ta vai­ku­tus­ta; ne näyt­tä­vät pi­kem­min­kin jar­rut­ta­van tu­leh­dus­ta kiih­dyt­tä­viä ket­ju­reak­tioi­ta.

Tyy­dyt­ty­nyt ras­va näyt­täi­si tar­joa­van se­li­tyk­sen sil­le, mik­si li­ha­vuus joh­taa tu­leh­dus­reak­tioon län­si­mais­sa, mut­ta ei Yu­pik-es­ki­moil­la.

Län­si­mais­sa li­ha­vien ku­dok­sis­sa on run­saas­ti tyy­dyt­ty­nei­tä ras­va­hap­po­ja, jois­ta osa on pe­räi­sin ra­vin­nos­ta ja osa ha­jon­neis­ta ras­va­so­luis­ta. Nii­den an­ta­ma hä­ly­tys­sig­naa­li voi kas­vaa niin suu­rek­si, et­tä ne riit­tä­vät lau­kai­se­maan jär­jes­tel­mäl­li­sen tu­leh­dus­reak­tion, ja jos al­tis­tus on jat­ku­vaa, tu­leh­dus ei suos­tu sam­mu­maan.

Yu­pi­keil­la reak­tio­ta ei tu­le, kos­ka ras­van koos­tu­mus on eri­lais­ta.

Jos tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa syö koh­tuu­del­la, hä­ly­tys­sig­naa­li jää­nee niin pie­nek­si, et­tei se rii­tä lau­kai­se­maan laa­ja­mit­tais­ta tu­leh­dus­ta.

Sa­mal­la ta­val­la kuin Yu­pi­kit voi­vat li­hoa "­ter­veel­li­ses­ti", ih­mi­set voi­vat myös py­syä hoik­ki­na epä­ter­veel­li­ses­ti, jos he käyt­tä­vät pal­jon tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa. Esi­mer­kik­si kun Poh­jois-Kar­ja­las­sa kuol­tiin se­pel­val­ti­mo­tau­tiin, suu­ri osa po­ti­lais­ta oli hoik­kia tai nor­maa­li­pai­noi­sia, ja he te­ki­vät fyy­sis­tä työ­tä. Vaik­ka se­pel­val­ti­mo­tau­ti yh­dis­te­tään ko­les­te­ro­liin, sen idut ovat val­ti­mon­ko­vet­tu­ma­tau­dis­sa, jo­ka al­kaa tu­leh­dus­reak­tios­ta.

Ta­pah­tu­ma­ket­ju on siis voi­nut al­kaa tyy­dyt­ty­neen ras­van ai­heut­ta­mas­ta tu­leh­duk­ses­ta val­ti­moi­den sei­nä­mis­sä, jo­hon ko­les­te­ro­li on täl­läy­ty­nyt pääl­le – ja pa­hen­ta­nut ti­lan­net­ta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkijat+Kova ... 2411251680

"Har­var­din yli­opis­ton tut­ki­jat ha­vait­si­vat vuon­na 2006, et­tä tyy­dyt­ty­neet ras­va­ha­pot he­rät­ti­vät tie­tyt TLR-re­sep­to­rit toi­min­taan, ja seu­rauk­se­na oli sa­man­kal­tai­nen tu­leh­dus­reak­tio kuin jos ne oli­si­vat ha­vain­neet oi­kean tau­di­nai­heut­ta­jan"

Ympäristömyrkyistä vapaata eläinrasvaa käyttivät he?

Indikaattoreiden mukaan näinhän tässä pitää kehityksen edetäkkin. Mielestäni nuorten terveys pitäis laittaa THL toimesta erityistarkkailuun/erityistoimenpiteiden alle, tätä menoa meillä on vuoksikymmen / kahden pääästä erittäin sairas sukupolvi jota pidetään työ kunnossa/hengissä pääsääntöisesti lääkkeillä.

Jos ei valtioa tulevien "avainkansalaisten" (joiden pitäis se yhteiskuntaa pystyssä
pitävä työsuorite tehdä) terveys kiinnosta luulisi kiinnostavan edes se kuinka paljon ne tulevat maksamaan terveydenhoitokuluina yhteiskunnalle vuosien myötä.

Mielestäni tulevaisuuden yhtälö on kestämätön.

Yksi osa kokonaisuudesta muttei selitä itse sydän ja verisuonitautien kaikkia syntymekanismeja/syitä.

Kannattaa olla tarkkana myös miten käsitellään / uutisoidaan tutkimuksia liittyen kehossa varaostorasva / tyydyttyneessä muodossa ja nautitun tyydyttyneen rasvan oletetut vaikutukset. Näitä välillä sotketaan "lahjakkaasti" keskenään. Hiilihydraateilla saat ihan saman tulehtuneen /tyydyttyneen rasvan sinne vyötärölle/verisuoniin ilman grammaakaan ravinnosta nautittua tyydyttynyttä rasvaa.

Otetaan nyt pohdinnan alle miksi laskimoissa ei ole vastaavia ongelmia , sama ryynit ja rasvat/kolesterolit siellä kiertää kuin valtimoissakin.Kaksi merkittävää eroa verellä kuitenkin on valtimon ja laskimon välillä, mitähähän ne mahtaisi olla?

Älkää luulko tietävänne lopullisia vastauksia, oppiminen/motivaatio oppimiseen loppuu siihen kun luulee tietävänsä (lopullisen) vastauksen.

[quote="jussipussi"]....Kaksi merkittävää eroa verellä kuitenkin on valtimon ja laskimon välillä, mitähähän ne mahtaisi olla?[\quote]

No se punasolujen happi soluille?

Todellakin itse vuosikymmeniä liki vain leipää (hiilareita) syöneenä sain
jo lekurit esittää mulle dia II (=ins res) -diagnoosia (vyötärö pakus, kolesterolit korkeella eritoten trigly, verenpaine korkeella, sukurasitus jne) ja rasvoja en juurikaan syönyt paitsi tietty margariinithän oli muotia 70-80-luvuilla.

Jos siis oisin jatkanuts amaa linjaa olisi dia II -> diabetes koska haima ei enää pystynyt lisään insuliinia.

Tähänhän liittyy vielä sekin ettei magnesiumkaan pysty varastoitumaan kun on insuliiniresistenssi ja mitä kehossa seurakaan sitten kun magnesium varastot alkaa ehtyä?

_________________
Don't give up!

Kyllä se on se toinen niistä. hapekas valtimoveri. Hapen ja varsinkin happiradikaalien tulehdusvaikutukset valtimoihin pitäis myös ymmärtää/tutkia.

Diabeteslääkäri Markku Saraheimo kertoo, että diagnosoimattomia tyypin kaksi diabeetikkoja on lähes yhtä paljon kuin diagnosoituja.

– Erityisesti kakkostyypin diabetesta sairastavien määrä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin rajusti. Diagnosoituja diabeetikkoja on Suomessa tällä hetkellä noin 300 000. Diagnosoimattomia kakkostyypin potilaita on jo yli 200 000, Markku Saraheimo sanoo.

Kakkostyypin diabeteksen vähentämisen avain on lihavuuden ehkäisy. Se onnistuu oikealla ravitsemuksella ja liikuntaa lisäämällä.

– Ylipainoiset ihmiset ovat korkeassa riskissä sairastua diabetekseen. Myös raskausajan diabetekseen sairastuviin kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

– Tavoitteena on, että sairaus pystyttäisiin yhä useammin ehkäisemään. Toisaalta myös jo sairastuneet pitäisi saada hoitoon ennen kuin heidän verensokeritasonsa on kohonnut hyvin korkeaksi, Saraheimo sanoo.
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkel ... ata-tautia

Veren sokeri pitäisi voida tarkistaa esimerkiksi apteekissa pientä korvausta vastaan, lisäksi se pitäisi tarkistaa ylipainoisilla (lähes) aina terveyskeskuskäynnin yhteydessä.
Alkava diabetes voidaan useissa tapauksissa estää, ongelmana on ettei se aiheuta aluksi välttämättä oireita, eikä ihmiset siksi tiedä siitä.

Tyypin 2 diabetekselle on ominaista hidas kehittyminen ja salakavala oireettomuus. Oireina voi ilmetä väsymystä ja vetämättömyyttä varsinkin aterioiden jälkeen, masennusta ja ärtyisyyttä, jalkasärkyjä, näön heikkenemistä ja tulehdusherkkyyttä. Tyypin 2 diabeetikkojen lähisukulaisten on hyvä tarkistuttaa verensokeriarvonsa aika ajoin, varsinkin jos ilmenee taipumusta keskivartalolihavuuteen.

Diabeteksen toteamiseen tarvitaan veren sokeripitoisuuden määritys.
Diabetes diagnosoidaan, kun oireisella henkilöllä paastoplasman glukoosi (vähintään 8 tuntia ravinnotta) on 7 mmol/l tai korkeampi tai 2 tunnin arvo sokerirasituskokeessa on plasmasta mitattuna yli 11 mmol/l
Oireettomalla henkilöllä jompikumpi kohta tulee todeta vähintään kahdesti.



11 tutkittavan ryhmä, joilla oli alkava 2 tyypin diabetes oli 600 kilokalorin dieetillä 2 kuukautta, 3 kuukautta myöhemmin heistä seitsemällä ei ollut merkkejä diabeteksestä.

...mutta on yksi kuuri, jota myös virallinen terveydenhuolto käyttää ylipainon hoitamiseen: erittäin niukkaenerginen dieetti. Kun liikakiloja on päässyt kertymään kymmeniä, tätä laihdutuskeinoa kannattaa harkita.

Erittäin niukkaenergistä dieettiä käytetään aikuisilla, joiden painoindeksi on yli 30 eli kyse on merkittävästä ylipainosta. Ruokavalion avulla paino lähtee voimakkaaseen laskuun ja tulokset voivat olla lyhyessä ajassa hyvinkin dramaattisia. Painon laskiessa myös riski sairastua erilaisiin lihavuussairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin tai tyypin 2 diabetekseen, pienenee.

Paino putoaa turvallisesti

Dieetin aikana päivittäisestä ruuasta saatavaa energiamäärää rajoitetaan niin voimakkaasti, että sitä saa enintään 500-800 kilokaloria päivässä. Silti ruokavalio sisältää hyvälaatuisia proteiineja vähintään 50 g, hiilihydraatteja 10-80 g ja välttämättömiä rasvahappoja 3 g päivässä.

Ruokavalion toteuttamiseen on kaksi keinoa: ainoana ravintona voidaan käyttää laihdutukseen tarkoitettuja kliinisiä ravintovalmisteita ns. VLCD-tuotteita, joita myydään mm. apteekeissa. Ne sisältävät valmiiksi kaikki tarvittavat ravintoaineet, mutta vain hyvin vähän energiaa.

Toinen keino on valmistaa itse hyvin vähäenergisiä aterioita, joita nautitaan pieninä annoksina useita kertoja päivässä. Tämä luonnollisesti edellyttää tietämystä ruokavalion koostamisesta ja eri ruoka-aineiden energiapitoisuudesta. Itse valmistetun ruuan lisäksi tarvitaan erilaisia vitamiinivalmisteita, sillä päivittäinen ruokamäärä jää niin pieneksi, ettei siitä saa riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.

Ruuan vähäinen energiamäärä muuttaa aineenvaihduntaa siten, että keho alkaa käyttää energian lähteenään elimistöön kertyneitä rasvavarastoja. Keskimääräinen laihtuminen voi olla jopa 1,5 – 2,5 kiloa viikossa.
Tukea painonhallintaryhmästä

Ennen ruokavaliohoidon aloittamista olisi hyvä saada lääkärin arvio terveydentilasta, jotta laihdutuksen turvallisuus voidaan varmistaa. Varsinainen dieetti kannattaa toteuttaa ohjatusti, esimerkiksi painonhallintaryhmissä, joita järjestetään monissa terveyskeskuksissa. Niissä on mahdollista saada ravitsemusneuvontaa ja terveydenhoitohenkilöstön opastusta, mutta mikä tärkeintä, myös toisten laihduttajakavereiden tukea. Ryhmä kannustaa parempiin tuloksiin, kuin yksin toteutettu laihdutus.

Erittäin niukkaenergistä ruokavaliota käytetään terveydenhoidon ammattilaisen valvonnassa yleensä 6-12 viikkoa, enimmillään 16 viikkoa. Laihdutuskuurin tulokset voivat olla hyvinkin suuria: 10-20 kilon painon pudotus ei ole harvinaista, toki tuloksissa on yksilöllisiä eroja. Jotta lähteneet kilot eivät tule takaisin, pysyvät muutokset ruokailutottumuksissa ja liikunnan lisääminen ovat välttämättömiä. Myös niihin saa neuvontaa painonhallintaryhmässä.
http://www.terve.fi/aikuisten-lihavuus/ ... n-nopeasti

Diabetes Care -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ylipainoiset, joiden D-vitamiinipitoisuus oli viitetasolla, kärsivät heikentyneestä insuliiniaineenvaihdunnasta 20 kertaa todennäköisemmin kuin normaalipainoiset. Insuliiniresistenssin riski osoittautui 32-kertaiseksi, jos ylipainoisen D-vitamiinipitoisuudet olivat pienet.
http://www.laaketietokeskus.fi/ajankoht ... s_id-15839



Diabetes on varsinkin hoitamattomana yleisistä sairauksista ehkä pahin, koska se aiheuttaa runsaasti ongelmia.
Jos diabetes on puhkeamassa, parin kuukauden laihdutus-, D-vitamiini- (50-100 ug/vrk) ja kurkumiinikuuri on parempi vaihtoehto kuin loppuelämän sairastelu.
Kannattaako kuitenkaan odottaa että ryhtyy sairastumaan, se usein riittää kun miettii mitä suuhunsa työntää, "herkut", liika eläinrasva ja PCB-pitoiset kalat pois ruokavaliosta.

fenomenologi kirjoittaa:
"lihavuuden ehkäisy. Se onnistuu oikealla ravitsemuksella "
- millaisella?

Oireina voi ilmetä väsymystä ja vetämättömyyttä varsinkin aterioiden jälkeen, masennusta ja ärtyisyyttä, jalkasärkyjä, näön heikkenemistä ja tulehdusherkkyyttä.
- miksi?

"..mutta on yksi kuuri, jota myös virallinen terveydenhuolto käyttää ylipainon hoitamiseen: erittäin niukkaenerginen "

- millainen on sen ravitsemuksen sisältö, tuskin pelkkä "niukkuus" ketään parantaa?

"Ruokavalion toteuttamiseen on kaksi keinoa: ainoana ravintona voidaan käyttää laihdutukseen tarkoitettuja kliinisiä ravintovalmisteita ns. VLCD-tuotteita, joita myydään mm. apteekeissa."

-oudolta kuulostaa...

"Ennen ruokavaliohoidon aloittamista olisi hyvä saada lääkärin arvio terveydentilasta, jotta laihdutuksen turvallisuus voidaan varmistaa"

_________________
Don't give up!

Harva diabeetikko haluaa mitään muutosta.

Eiks juurikin VHH:lla parane II-tyypin diabeteksesta ja lukuisista muistakin vaivoista.

Ain voita ollaan syöty.

Ainoa mikä on lisääntynyt on vilja ja sokeri ja rajusti.

Ruokavalion vaikutus aineenvaihduntaan ja mahdollisesti lääkitykseen voi vaihdella huomattavasti diabeetikosta toiseen, diabeteslääkäri Markku Saraheimo sanoo.

– Kokemukseni mukaan energiansaantia kannattaa vähentää tasapuolisesti kaikista niistä osista, joista se muodostuu. Eli ruokavalioon saa kuulua niin valkuaisaineita, hyvänlaatuista rasvaa kuin hiilihydraattejakin. Sen sijaan, että karsittaisiin yhdestä, otetaan kaikista vähän pois, Saraheimo sanoo.

Hiilarit parantavat insuliiniherkkyyttä

Voiko hiilihydraattien kokonaan pois jättämisestä sitten olla jotain haittaa?
Paraneeko diabetes hiilarit pois jättämällä? Lääkäri vastaa

Kokojyväruisleivässä on hitaita hiilihydraatteja, jotka parantavat insuliiniherkkyyttä.

– Potilaita hoitaessani olen törmännyt siihen, että karppaamaan alkaneilla kolesterolitaso herkästi nousee. Diabeettista munuaissairautta potevilla runsasproteiininen ruokavalio saattaa puolestaan edistää munuaistaudin etenemistä.

– Näyttää myös siltä, että hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja syövien insuliiniherkkyys on paremmalla mallilla. Ihmisen ruokavalio on tutkimusten mukaan vaihdellut pitkällä aikavälillä, mutta yhtenä pääravintoaineena ovat yleensä aina olleet myös hiilihydraatit.

Karppaustakin on toki monenlaista.

– Se voi perustua moniin erilaisiin proteiinin lähteisiin. Proteiineja eli valkuaisaineita löytyy sellaisistakin ruoka-aineista, joissa ei ole juuri kolesterolia. Kannattaa valita esimerkiksi kalaa tai soijaa, Saraheimo sanoo.
http://www.studio55.fi/hyvaolo/artikkel ... ari-vastaa

Diabeteslääkärin(kin) olisi hyvä tietää että itämeren (ja kalarehulla ruokittu, kasvatettu) kala PCB:n lähteenä on ehkä eräs suurimmista syyllisistä yksittäisenä ruoka-aineena diabeteksen lisääntymiseen.
Kannattaa valita esimerkiksi kanaa..


Vähähiilihydraattisia ruokavalioita kutsutaan monilla nimillä, esimerkiksi: Atkinsin dieetti, vhh-dieetti, karppaus, Heikkilän dieetti, Pellinki-dieetti. Monet saavat näistä apua painonpudotukseen ja verensokerin hallintaan, ja se on arvokas asia.

Valitettavasti ruokavalioiden terveellisyys joiltakin muilta osin ja pitkäaikaisesti on kiistanalaista.
Amerikan diabetesliitto (ADA) on ottanut varovaisen myönteisen kannan vähähiilihydraattisen ruokavalion lyhytaikaiseen käyttöön laihdutustarkoituksessa tyypin 2 diabeetikoilla. (Lähde: Diabetes Care, tammikuu 2011, liitelehti Standards of Medical Care in Diabetes – 2011) Hiilihydraattien määrän rajoittamista alle 130 grammaan vuorokaudessa ei suositella.


Hiilihydraattien vähentäminen turvallisesti

Jätä ”höttöhiilihydraatit” pois. Kuiduttomien, sokeripitoisten elintarvikkeiden kuten virvoitusjuomien, sokerimehujen, makeisten, makeiden leivonnaisten, perunalastujen ja pikaruuan vähentäminen tai poisjättäminen ruokavaliosta on hyväksi aina. Pienennä perunan, riisin ja pastan annoskokoa.

Huolehdi hyvien hiilihydraattien saannista: erilaiset juurekset, hedelmät ja marjat sekä täysjyvävilja ja maitotuotteet ovat laadukkaita hiilihydraattilähteitä, niistä saat tärkeitä ravintoaineita.

Älä vähennä hiilihydraatteja liikaa: ruokavalion monipuolisuus ja elimistön riittävät sokerivarastot taataan noin 130 grammalla hiilihydraatteja päivässä. Sen saat päivän mittaan esimerkiksi seuraavista ruuista: neljä ruisleipäviipaletta, kaksi lasillista maitoa, kaksi hedelmää, 2 dl marjoja, yksi peruna, 200 grammaa juureksia.

Kiinnitä huomiota rasvan laatuun: vaihda kovaa rasvaa öljymäiseen rasvaan. Rypsiöljyssä on ihanteellinen rasvahappojen suhde. Rasvan kokonaismäärää ei kannata lisätä paljon.

Valitse proteiinipitoisista ruuista mieluiten vaaleata lihaa ja kalaa. Älä lisää proteiinipitoisten ruokien käyttöä varsinkaan, jos munuaisissasi on pienikin vaurio tai sinulla on kihti.

Perunan ja riisin poisjättäminen ei ole ravitsemuksellisesti haitallista, jos ruokavalio sisältää täysjyväviljatuotteita, hedelmiä ja marjoja sekä monipuolisesti vihanneksia ja juureksia.

Selvitä ruuan vaikutus verensokeriin: mittaa verensokeri ennen ruokailua ja 1–2 tuntia sen jälkeen. Aamiaisen hiilihydraattimäärässä kannattaa ottaa huomioon, että aamulla insuliinin – oman ja pistetyn – tarve on suurempi kuin muina vuorokauden aikoina.

Tiukka karppaaminen ei sovi tyypin 1 diabeetikoille, lapsille eikä ihmisille, joilla on alkava munuaistauti.

Vhh-dieetti supistaa maksan sokerivarastot

Kuitupitoiset, hitaasti imeytyvät hiilihydraattilähteet takaavat, että elimistössä on sen tarvitsemaa ”polttoainetta”, verenglukoosia. Glukoosia tarvitaan fyysisen aktiivisuuden ylläpitoon ja kaikkiin elintoimintoihin, erityisesti aivojen toimintaan.

Aikuisen ihmisen elimistö käyttää lepotilassa glukoosia 6–10 grammaa tunnissa painosta riippuen, ja voimakkaassa rasituksessa sokerin tarve voi olla moninkertainen. Sokeria vapautuu aterioiden välillä maksassa olevasta varastosta, tai maksa tekee sokeria valkuaisaineista insuliinin säätelemänä.

Tiukka vähähiilihydraattinen ruokavalio voi sotkea tyypin 1 diabeetikon sokeritasapainon. Jos ruokavaliossa on hyvin vähän hiilihydraatteja, maksan sokerivarastot käyvät niukoiksi, mikä altistaa vakavalle verensokerin laskulle.

Elimistö tarvitsee insuliinia

Tyypin 1 diabeteksen hoidossa tarvitaan aina pistettyä insuliinia, sillä tyypin 1 diabetesta sairastavan elimistössä ei erity insuliinia. Tilanne ei korjaannu laihduttamalla, eikä tiukalla vhh-dieetillä – ei tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsillakaan.

Nykyaikainen monipistoshoito matkii terveen haiman toimintaa: kun ihminen syö hiilihydraattipitoista ruokaa, insuliinia erittyy juuri tarvittava määrä viemään sokerin pois verestä kudosten käyttöön.

Aterioilla pistettävä insuliini mahdollistaa joustavan ruokailun.

On hyvä muistaa, että myös rasvainen ja proteiinipitoinen ruoka lisää insuliinin tarvetta. Lisäksi perusaineenvaihdunta tarvitsee ympäri vuorokauden pienen määrän insuliinia.

Munuaisten vajaatoimintaa sairastava
tarkkailee proteiininsaantia

Munuais- ja maksaliitto on laatinut yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ravitsemussuositukset munuaisten vajaatoiminnan hoidosta. Samat hoitolinjat koskevat myös diabeettisen munuaisten vajaatoiminnan hoitoa.

Kun munuaisten toiminnan vajaus on lievä, kohtalainen tai vaikea, proteiinin saanti sopeutetaan tarvetta vastaavaksi. Usein se tarkoittaa liiallisen proteiininsaannin vähentämistä, jolloin myös munuaiselle haitallisen fosforin saanti vähenee. Liiallisen proteiinin ja fosforin saannin välttäminen auttaa säilyttämään munuaistoiminnot ja hidastamaan luustosairauksien sekä sydän- ja verisuonitautien ilmaantumista. Tiukasta vhh-dieetistä saa helposti liikaa proteiinia.

Tärkeää munuaisten hoitoa on saavuttaa hyvä verenpainetaso ja kohtuullisen hyvä sokeritasapaino.
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/r ... t_dieetit/

Eli nopeat hiilarit lähes pois ja tietysti vähentää muutenkin niiden määrää, mutta ei liikaa.

Antti Heikkilän höpötyksiin kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella. Se ei kuitenkaan ole tämän ketjun aihe, siitä lisää tarvittaessa jossain muussa ketjussa.

Monilla ylipainoisilla serotoniinin määrä on liian alhainen, serotoniini hillitsee ruokahalua, sen puute aiheuttaa lisäksi masennusta, mikä saa monet syömään siksikin liikaa.
Eräs 400 kiloa painava nainen kärsi aliravitsemuksesta, ruokavalio koostui pääasiassa rasvasta ja hiilareista.
mm. serotoniinin puutteesta kärsi hän, koska ei ollut tarjolla tryptofaania riittävästi, joka on proteiineista saatava aminohappo.
Tryptofaanista syntyy serotoniinia elimistössä.
Tuolta löytyy Jukka Ruukin hyvä artikkeli aiheesta, http://www.tiede.fi/artikkeli/131/syo_aivosi_virkeiksi

Itse allekirjoitan tuon suosituksen. Rytmihäiriöitä alkoi tulla, kun pudotin hiilarit liian alas. Lisäksi mässäsin liikaa proteiinia. Paino toki putosi nopeasti ja olo oli muuten hyvä.

Jotkut saattaa karpata väärin ja virallinen taho ei edes halua tietää, mitä on oikea karppaus. Heidän mielestään se on rasvausta ja proteiinin mässäystä, jotta viljat maistuis jatkossakin ja ettei heidän vaan tarttis myöntää olevansa väärässä.

Tutkitun tiedon mukaan täysjyväleipä on siis yleensä nopeasti imeytyvää hiilihydraattia kuten vaalea vehnäleipäkin.
http://ravitsemusjaterveys.wordpress.co ... fogelholm/

Aina voi sen sokerimittarin kanssa katsoa paljonko verensokeri nousee ruisleivällä versus kasvismunakas.


Nostaako VHH-ruokavalio kolesterolia?

Kyllä, ei ja ehkä. Juju on siinä, että kokonaiskolesteroli ei sinällään vielä kerro kaikkea.

Niin sanottu hyvä kolesteroli eli HDL nousee yleensä VHH:lla, joskus myös huono LDL-kolesteroli kohoaa. Mutta kaikki LDL ei ole pahasta. Sitä on sekä pienijakoisina että suurempina sydäntautineutraaleina partikkeleina. VHH:lla LDL:n nousu selittyy juuri isompien partikkelien lisääntymisellä.

Kolesteroliin liittyvät myös triglyserit eli veressä kiertävät rasvat, jotka ovat peräisin joko ruuasta tai maksasta. Ruuasta tulleet triglyseridit häviävät verenkierrosta nopeasti, mutta maksasta tulleet kiertävät veressä ja ovat muun muassa sydäntautien riskitekijä. Maksa puskee triglyseridejä vereen, kun ruokavalio on erittäin hiilihydraattipitoista. Joten nämä arvot suorastaan romahtavat VHH:n myötä.

Tiivitettynä voi sanoa, että VHH sekä nostaa että laskee kolesterolia, mutta muutokset ovat terveydelle hyödyllisiä.



Mutta aina kannattaa kokeilla, mikä sopii.

Kirjastosta löytyy kirjoja, joissa on monen viikon ruokapäiväohjeeet, jotta tietää mitä syödä.

Juuri noin! Mullekin kok. kole 7 -arvolla oltiin kauppaamassa, siis lääkärin toimesta (?!) monta eri statiinivaihtoehtoa mutta kieltäydyin ja aloitin VHH:n ja tulos em. eli ns. rasva-arvoni eivät koskaan ole olleet näin hyvät ja ikää mulla 57 v ja isäni kärsi sepelvaltimotaudista jo alle 50 v kuin myös siippani isä joka jo kuoli em. tautiin 58 v...

_________________
Don't give up!

Itseäni aina vähän särähtää korvaan se kun sanotaan että ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen. No siis sehän kuulostaa teitenkin fiksulta ja loogiselta, mutta onko se totta? Monet nisäkkäät syövät ihan pirun yksipuolisesti, joten herää kysymys eläisivätkö ne paljon pidempään ja terveempinä jos alkaisivat syömään erittäin monipuolisesti?

Jotenkin voisin kuvitella, että ihminen pärjäisi suhteellisen yksipuolisella ravinnolla hyvin, ellei jopa paremmin kuin nämä vilja, liha, kasvis, hedelmä, kala, oliivi, pähkinä, soija, juures, marja, höttö ja mattö -ihmiset, jos vaan joku osaisi kertoa mitä sen tulisi sisältää.

Kuinka yksipuoliseksi raaka-aineet voidaan rajata jotta niistä saisi tarvittavat vitamiinit, proteiinit ja hivenaineet?

_________________
Alla talar ötökkä