KESKUSTELU

Koska edelleen ihmettelen asiaa, eikä kysymystäni alakarppausketjussa noteerattu mitenkään, täytyy oikein perustaa erillinen ketju.

Kysymys kuuluu: Mikseivät alakarppaajat tiedosta lainkaan guarkumin olemassaoloa?

Guarkumi on geeliytyvä kasvikuitu joka sitoo ruuan hiilihydraatit niin että ne vapautuvat ruuansulatuksessa hitaasti. Eli ruuan glykeeminen indeksi laskee. Plim!

Aikuistyypin diabeetikot käyttävät guarkumia verensokerinsa tasoittamiseen. Guarkumi myös alentaa kolesterolia. Saa apteekista ilman reseptiä. Plim!

Miksei aiheesta puhuta yhtään enempää alakarppaajapiireissä?

Kyllä Guarkumi tiedostetaan. http://karppaus.info foorumilla mm. on asiaa.

Plim!

En tiiä. Ittellä ei muutaman kilon pudotus ole ollut ongelma. Ei vaan kertakaikkiaan jaksa kiinnostaa "poppakonstit".

Guarkumi on vähän siinä rajoilla onko se "poppakonsti" vaiko ei. Itsellänikään ei ole mitään paino-ongelmia, mutta pidän guarkumin verensokeria tasaavasta vaikutuksesta. Tutkiskelen tässä myös omakohtaisesti voisiko se myös ehkäistä aikuistyypin diabetesta.

Muistan guargumiviestisi, kiitos PeterH. Ainekin on tuttu jo diabeetikkoäitini kautta vuosikymmenten takaa.

Alkuperäisessä karppausjuonteesa hain neuvoja GI- ruokavalion aloittamiselle, Tarkoitukseni oli jatkaa vuosikymmenien puolustussotaani diabetesta vastaa. Sukuperimä taudin puhkeamiselle on erittäin vahva, mutta jos saan siirrettyä sairastumista vielä tästä vaikka kymmenellä vuodella, ehdin kuolla vaikka nauruun, ennen kuin dibeteksen ikävät seuralaiset, munuaisten prakaaminen, neuropatiat, infektioherkkyydet sun muut pääsevät huonontamaan elämänlaatua.

Lisäravinteita en suostu käyttämään kuin lääkärin määräyksestä eli talvella kolmen kuukauden D-vitamiinikuurin. Tavallisen akan on pärjättävä tavallisella ruoalla.

Toinen syy karppailukiinnostukseen oli tupakanpolton lopettamista seuranut painonnousu. En ole varreltani muutenkaan mikään virpi, joten lisäkiloista ei tosiaan olisi väliksi. Ensin kokeilin Painonvartijoiden systeemiä, mutta se ei sopinut. Pojojen laskeminen raivostutti ja nälkä oli koko ajan.

Viimeinen täräys tuli labrakokeissa: paastoverensokeri oli 6.6 eli ihan hilkulla.

Nyt on viides GI-syöntikuu meneillään, joten joitain tuloksia voin raportoida. Kiitos MD:n en aivan atkinssiksi heittäytynyt, vaan valitsi ns. hyväkarppauksen ja rasvatietoisen linjan.

Karsin kokonaan vaalean leivän, perunan, riisin ja tavallisen pastan. Mitään sokerista en ole syönyt ennenkään. En vaan pidä makeasta.

Aamulla ja illalla syön joko ruis- tai näkkileivän. Aterioilla vähärasvaista lihaa tai mitä tahansa kalaa usean kerran viikossa. niiden kanssa vaihdellen runsaasti vihanneksia, erityisesti wokkivihannespakasteet ovat suosikkejani.

Pasta on suurta herkkuani, mutta onneksi löysin ruispastan, jota syön kerran kaksi viikossa. Joskus munakas tai keitto tai kanasalaatti on päivällisruokana.

Hedelmiä syön vaihdellen 1-2 päivässä, marjoja en lainkaan. Rypsiöljyä paistamiseen, oliiviöljyä salaatteihin. Rasvalevite 30% leivän päällä parin juustoviipaleen kera.

Ruokavaliota on ollut todella helppo noudattaa. Mitään kalorilaskentaa en tee, mutta pitäydyn säännöllisiin ruoka-aikoihin ja syön rauhallisesti massuni täyteen.

Ällistyksekseni paino on tippunut hiljalleen, mitä nyt jouluna tuli kilon verran takaisin. Liikun ihan yhtä vähän kuin ennenkin. Viinipulloja tyhjenee viikossa kaksi, muuta alkoholia tuskin koskaan.

Painonpudotus johtuu useammastakin asiasta. Tärkein on varmaan proteiinien kyky pitää nälkä poissa, ei tee mieli repiä jääkaapin ovea aterioiden välillä. Kuituisat hiilarit eivät visko verensokeria, joten hypoglykemiaraivareitakaan ei ole ollut.

Leivänsyöntini ja sitä myötä juustonmäärät ovat vähentyneet. Tästä olen tosin repsahtanut muutaman kerran.

Kuukauden kuluttua on kontrollilabrojen aika. Silloin katsotaan paastosokerin lisäksi pitkäaikaissokerit ja jännitän jo nyt, miten karppaus on niihin vaikuttanut.

Saahan saman vaikutuksen toki myös syömällä vihanneksia, ja kotona niitä onkin minulla aika varasto. Mutta töissä syömme lounasravintolassa jossa on usein tarjolla vain nopeita hiilareita (perunaa, pastaa, riisiä) ruuan kanssa.

Ei kai liene paheksuttavaa jos hidastan tällaisten ruokien hiilihydraatteja guarkumilla vaikken diabeetikko olekaan?

Kuulostaa laiskalta, mutta minusta on yksinkertaisesti helpompaa syödä sitä mitä tarjotaan ja korjata ongelma guaremilla, kuin ruveta tarkasti valvomaan ja rajoittamaan ruokavaliotani.

Joo, ihan järkevää guarkumin käyttö on noissa tapauksissa.

Himatuikkuna valmistan itse omat sapuskani ja voin silloin väsätä ruoat mieleni mukaan. Puoliso syö lounaan töissä ja saa halutessaan vehnäleipää, jätskiä ja muita herkkujaan.

Mummo kirjoitti:
"Karsin kokonaan vaalean leivän, perunan, riisin ja tavallisen pastan. Mitään sokerista en ole syönyt ennenkään. En vaan pidä makeasta."

Olen itselleni kehitellyt ruokavaliota.
Siinä ei vehnää sisältävillä leivillä ole sijaa.
Pidän hiivaleivästä ja setsuuirimallisesta "mitä se nyt sisältää" leivästä.
Kuuluuko ne ns. vaaleisiin leipiin?

Kuuluu ne, valitettavasti. Vain ruisleipä ja näkkileipä käy. Leivänhimo on ollut vaikein juttu, nytkin setsuuri-sanan näkeminen saa suun vettymään.

Tein haun tuolla foorumissa hakusanoilla "guarem" ja "guarkumi". Löytyihän tuolta muutama maininta ja resepti. Aika harvojen huvilta se kuitenkin vaikuttaa.

Leipä on kyllä yliarvostettua evästä nykyisessä yltäkylläisyydessä, mutta mieli sitä tekee toisinaan. Itse syön kotioloissa kuivattua ruisleipää, jonka kuituprosentti on 14. Ravintolassa ja kylässä sitten vaalea leipäkin menee kuin huomaamatta ja voin kanssa.

Lähes kaikki dieetit perustuvat siihen, että hiilarit korvataan proteiinilla. Täytyy vain saada myös tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, tässä minulla on ollut lisäravinteista isoa apua, tai sanotaanko niin, että en laiskuuttani kehtaa valmistaa sellaista ruokaa mikssä on vitamiineja ja proteiineja omasta takaa. Kuulemma parsakaali on hyvin proteiinipitoista.

En halua, enkä uskalla korvata kaikkia hiilareita protskuilla, mutta koetan karsia liian nopeasti verensokeria nostavat h:t. Hedelmät ovat ongelmallisia, ne taitavat olla aika nopeita?

Olen lisännyt kasvisten käyttöä, niistähän maku proteiineihinkin tulee. Lisäravinteita vieroksun.

Pidän kovasti leivästä, joten sen karsiminen on ollut haikeaa. Onneksi ruisreipä maistuu ranskanpullaa paremmin.

Mikäs noista kaupassa myytävistä ruisleivistä on paras? Suuri(n?) osa ruisleivistäkin sisältää vehnäjauhoja, ainakin mietä tuoteselosteeseen tulee. Mikä ruisleipävalmiste siis sisältää parhaita hiilareita?

Mummo kirjoitti:
"En halua, enkä uskalla korvata kaikkia hiilareita protskuilla, mutta koetan karsia liian nopeasti verensokeria nostavat h:t. Hedelmät ovat ongelmallisia, ne taitavat olla aika nopeita?"

Olen makean ystävä.
Ongelmaa olen itse ratkaissut sillä lailla, että ostan kaupasta kaikenlaisia hedelmiä. Mitä kulloinkin käteen sattuu.
Pääasiassa kuitenkin omenoita ja mandariineja ja appelsiineja. Pilkon ne pienempään muotoon ja sekoitan ne Doyle( ananas-jotain siihen tapaan) hedelmäsäilyke purkin sisällön kanssa.
Mitä pidätte seoksestani diettiä ajatellen?

Toki askel makeisista aitoihin luonnontuotteisiin on aina harppaus parempaan suuntaan; hiilihydraattien laatu on hedelmäsokereissa parempi ja kokonaisenergiasisältö pienempi.

Varsinkin, jos tällä hedelmäcocktaililla sivuutat jonkin toisen aterian. Vitamiineja hedelmistäkin saa. Kunhan vain pidät huolen, että laskeva verensokeri ei aiheuta lisäsyömistä heti tunnin kuluttua.