Normaalisti virtsaan erittyy vain vähän aminohappoja; suurin osa (85 - 99 %) primäärivirtsan aminohapoista reabsorboituu tubuluksissa aktiivisen prosessin seurauksena. Virtsaan erittyy noin 30 eri vapaata aminohappoa, joista 9 vastaa 85 - 99 % kokonaisaminohappomäärästä. Nämä aminohapot ovat erityksen suuruusjärjestyksessä (iästä riippuen) glysiini, histidiini, glutamiini, alaniini, seriini, lysiini, 1-metyylihistidiini, tauriini ja beeta-aminoisovoihappo. Muita, esim. asparagiinia, metioniinia, arginiinia ja ornitiinia erittyy vähän. Aikuisilla aminohappoeritys vastaa noin 1 % totaalityppierityksestä, vastasyntyneillä 3 % ja keskosilla yli 4 %. Aminohappotaso plasmassa ja eritys virtsaan riippuu lapsilla proteiinin saannin vaihteluista. Vastasyntyneillä eritys on runsasta ja keskosilla voimakkaampaa kuin täysiaikaisilla. Ensimmäisen elinvuoden aikana lapsen aminohappoeritys laskee lähes aikuisen tasolle, mutta vasta n. 2 vuoden iässä se vastaa aikuisen aminohappoeritystä.
Primaariset aminoasiduriat: Yhden tai useamman aminohapon pitoisuus plasmassa on lisääntynyt, jolloin aminohappoa erittyy myös virtsaan. Tällaisia tauteja ovat esim. fenylketonuria, tyrosinemia, histidinemia, vaahterasiirappitauti, homokystinuria jne.
Renaalisessa aminoasiduriassa plasman aminohappopitoisuus on normaali tai alentunut, eritys virtsaan on sen sijaan lisääntynyt. Tällainen tauti on esim. lysinurinen proteiini-intoleranssi.
Sekundaariset aminohappouriat ovat paljon tavallisempia, taustalla voi olla esim. maksavaurio, tubulaarinen munuaisvaurio, palovamma, glykogenoosit, esim. Wilsonin tauti, Fanconin syndrooma, riisitauti, okulo-serebrorenaalinen syndrooma, galaktosemia.
http://www.tyks.fi/store/tykslab/ohjekirja/1062.html