KESKUSTELU

Missä kaikissa tuotteissa on botuliinimyrkytyksen riskit?
Yleisesti botulismi yhdistetään ilmakuivattuun lihaan ja kalaan, mutta nythän oli taannoin myös skandaali botuliinimyrkytyksiä aiheuttaneista oliiveista.
Suojaako lihassa olevat säilöntäaineet, kuten E250-E252 tuotetta pilaantumasta niin, että botuliinibakteeri pääsisi lisääntymään?

Onko mitään tehtävissä, jos ihminen on saanut botuliinimyrkytyksen?

Bakteeri viihtyy ilmattomissa olosuhteissa, esimerkiksi tyhjiöpakatussa kalassa.

Hoito

Koska botulismi on hengenvaarallinen, potilas kuuluu aina sairaalahoitoon ja aluksi tehohoitoon (CDC 1998, Cherington 1998, Shapiro ym. 1998). Tärkeintä hoidossa on riittävän hengityksen takaaminen sekä sydämen ja verenkierron toimintojen varmistaminen. Vitaalikapasiteettia on seurattava alusta alkaen, ja useimmiten potilas on kytkettävä respiraattoriin, ainakin jos vitaalikapasiteetti pienenee yhteen litraan. Respiraattorihoitoa tarvitaan tavallisesti 2–8 viikkoa. Varhaisvaiheessa voidaan yrittää poistaa toksiinia mahanhuuhtelulla ja suoliston tyhjennyksellä (ellei ileusta). Suoliston ja virtsarakon lamautumisen vuoksi nenä-mahaletku ja virtsakatetri ovat tarpeen ja potilasta on ravittava aluksi suonensisäisesti ja neste- ja suolatasapainosta on huolehdittava. Autonomisen labiiliuden vuoksi myös sydämen rytmin ja verenpaineen seuranta on tarpeen. Haavabotulismia epäiltäessä on suoritettava haavan tai paiseen revisio.

Botuliinin antitoksiinin antaminen on botulismin ainoa spesifinen farmakologinen hoito (CDC 1998, Cherington 1998). Ainetta on saatavissa Kansanterveyslaitoksesta. Se sisältää hevosen seerumia, jossa on vasta-aineita tyyppejä A, B ja E kohtaan. Sitä annetaan yksi lääkepullollinen laskimoon mahdollisimman varhaisessa myrkytyksen vaiheessa jo ennen laboratoriotutkimusten vastauksia, mikäli diagnoosi vaikuttaa kliinisesti varmalta. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka pitkän ajan kuluttua oireiden alusta antitoksiinia kannattaa vielä antaa, mutta ainakaan tilanteissa, joissa oireet eivät etene, sitä ei suositella enää annettavaksi. Antitoksiinin käyttöön liittyy nimittäin anafylaktisen sokin ja viivästyneiden allergisten reaktioiden riski. Tämän vuoksi potilaalle pitäisi ensin tehdä ihotesti hevosenseerumiherkkyyden selvittämiseksi. Tämä tehdään antamalla laimennettua antitoksiinia (1:10) 0.1 ml käsivarren ihon sisään. Mikäli potilaalle ei kehity noin 20 minuutin kuluessa yli 0.5 cm:n läpimittaista ihoreaktiota tai allergisia yleisoireita, hänelle voidaan antaa antitoksiinia. Imeväisiän botulismissa ei antitoksiinia suositella annettavaksi. Penisilliinin hyödystä ei ole selvää näyttöä. On huomattava, että potilaan eritteet sisältävät alkuvaiheessa toksiinia, ja niitä on käsiteltävä asianmukaisesti suojautuen ja inaktivoitava eritteiden myrkky esimerkiksi hypokloriitilla.

Parantuneen respiraattorihoidon myötä botulismin aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt noin 10 %:iin. Kuolinsyynä on tavallisimmin hengityshalvaus tai sekundaarinen infektio. Botulismista toipuminen on hidasta, viikkoja tai kuukausia kestävää, mutta yleensä täydellistä. Botuliinihan ei tuhoa lopullisesti kolinergisia hermopäätteitä, vaan ne pystyvät kasvamaan vähitellen uudelleen ("versominen") ja syntetisoimaan asetyylikoliinia. Kuitenkin osalle potilaista voi jäädä vuosiksi lihasheikkoutta ja hengenahdistusta. Myrkytys ei aiheuta pysyvää immuniteettia.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... uo92090#s5