KESKUSTELU

Hedelmöityshoitolaki ulottaa ilkeämielisellä tavalla sairaus- tai toimintavajavuuskäsitteen koskemaan myös sukupuolista suuntautuneisuutta. Naistentautien luetteloon tulee uuden lain myötä kaksi uutta diagnoosia.

Kyvyttömyyden tai haluttomuuden luoda kestävää suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen tartuntatapaa tutkitaan. Todennäköisesti alttiudella ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa miehiin.

Yksinäisen, hämillisen naisen on kuitenkin oltava tarkkana ettei joudu ojasta allikkoon, sillä myös vakava altistuminen samaa sukupuolta olevaan kumppaniin aiheuttaa uuden lain mukaan indikaation lääketieteelliselle hoidolle.

Miksi valtaväestöstä poikkeava seksuaalinen ja sosiaalinen mieltymys leimataan tällä tavalla? Miksi juuri naiset pannaan lain tarkoittamalla tavalla näin räikeästi eriarvoiseen asemaan yksin elävien miesten ja homoparien kanssa, joiden sosiaalista avuttomuutta tai seksuaalista suuntautuneisuutta ei nähdä hoitoa edellyttävänä sairautena?

Törkeää leimaamista ja medikalisaation mukanaan tuoma surkuhupaisa lapsus Suomen lainsäädännössä.

Kaikki yksineläjät, lesbot ja homot barrikaadeille. Tulen mukaan. Vaikka olen jo parkkiintunut hetero ja vietän ensi viikolla timanttihäitä oman pupuni kanssa, ymmärrän hyvin miltä tämä teistä tuntuu.

Olisin todella loukkaantunut mies, jos oma mieltymykseni naisia kohtaan ja hyvät muistot kahdeksantoista lapsen vanhakantaisesta tekemisestä määriteltäisiin käänteisellä tavalla sairaudeksi.

Vieläkös täällä vingutaan. Kansa on sanansa sanonut ja sillä siisti, sanoi suunnilleen suuri epäihanteeni Raimo Ilaskivi hävittyään pressanvaalit.

Bloggaaja ikkunaiines kirjoitti paremmin kuin itse osaan, siispä lainaan häikäilemättömästi:

[i]"Mistä se on miehellä kiinni, kun hän vastustaa hedelmöityshoitoa yksinäiselle naiselle tai naisparille? Eihän sen häntä pitäisi koskettaa niin paljon kuin naista, ja kuitenkin erään tutkimuksen mukaan suurin vastustajaryhmä ovat keski-ikäiset miehet.

Voisiko pohjalla olla hissukseen vanhenevan miehen pelko libidonsa heikkenemisestä? Se olisi laajentunut peloksi vapaita hedelmöityshoitoja kohtaan, jonkinlaiseksi naarauden peloksi? Jos ei pippelikään enää pelitä, miten meidän miesten käy? Voitaisiinko mennä freudilaisittain aina kastraatiopelkoon asti? Vai olisiko syynä yksinkertaisesti vain pelko seksuaalisten markkinoiden kapeutumisesta, tarjonnan supistumisesta, mikä voi kolahtaa myös omaan nilkkaan? Pelätään että naisista tulee omillaan pärjääviä amatsoneja, jotka eivät kelpuuta miestä enää lakanoidensa väliin."

Ja kaiken lisäksi voi homokin tulla isäksi (kas kun rimmaa). Menee vaan tekemään spermapankkiin talletuksen ja kahdeksantoista vuoden kulutta saapi lapsonen tietää hedelmöittäjän henkilöllisyyden.

Lain vastustajat voivat tietysti seurata Lysistrateen viitoittamaa tietä ja ruveta spermanluovutuslakkoon.

Loppukaneettikin on ikkunaineksen blogista:

"Minäkin kysyn edelleen, eikö ole tärkeintä, että lapsi on haluttu ja rakastettu. Kysyn myös niiltä miehiltä, jotka eivät sallisi hedelmöityshoitoja muille kuin omille mahoille naisilleen: miksi te ette ole kelpuuttaneet aikanaan yksinäisiä, hyviä ja kunnollisia naisia kumppaneiksenne? Miksi olette jättäneet heidät yksin? Miksi teille kelpaavat vain mahdollisimman kauniit, povekkaat ja mielellään rotusääriset naiset? Miksi olette kieltäneet heiltä pippelinne ja rakkautenne? Ja lopuksi kysyn teiltä, arvoisat kukkahattumiehet: miksi tuomitsette heidät myös yksinäisyyteen sallimatta heidän täyttää kotiaan, sydäntään ja koko maailmaa rakkaudella?

Jotta lisää vauvoja, jippii

Ei täällä muut vingu kuin minä, ja vieläpä samalla logiikalla kuin millä laki syntyi: kun on jo paskat housussa.

Tunnistin juu provoksi, mutta ei pysynyt pää kylmänä. Kun on helposti hikeentyvässä mummossa kiinni.

Mut itke vaan, jos helpottaa, niinkuin joku lauloi liitukaudella.