KESKUSTELU

No sitten sinun täytyy vain löytää juoksua harrastavilta naisilta erityisen paljon lonkkien kipeytymistä. Itse en ole ainakaan törmännyt tällaiseen ilmiöön, että lenkkeilevillä tai enemmänkin tosissaan juoksevilla naisilla olisi erityisen paljon lonkkavaivoja.

Lisäksi pitäisi löytää joku korrelaatio näiden lonkkien kipeytymisestä aikanaan kärsineiden naisten ja myöhemmin reisiluun kaulan murtaneiden välillä, että teoriasi saisi tukea. Heidän pitäisi kai myös olla nimenomaan näitä sinun kuvailemiasi 'hyvin muodostuneita' eli erityisen leveälanteisia tyyppejä ja vastaavasti vähän kapeammanmallisten pitäisi vanhuksinakin säästyä lonkkavaurioilta.

Tottakai vaivat lonkassa voivat olla 'anatomisperäisiä'. Mutta ihan heti en kyllä osta väitettä, että naisen lantion anatomia aiheuttaa vanhuusiässä lonkkamurtumia. Osteoporoottiset muutokset, heikentynyt lihaskunto ja erilaiset tasapainohäiriöitä aiheuttavat ongelmat ovat ennemminkin selittäjinä näissä.

Jos kaadut taaksepäin, tulet alas joko koko vartalollasi tai perseelleen(lantioluu+nivelet). Ei tämä ole mielestäni tämän vaikeampi asia.

Minusta mummojen tai pappojen liikkuminen on sellaista, että sivuttaisluistotilanteet vaikuttavat harvinaisimmilta.



Eipäs, vaan rähmälleen mennään, kun korjaavat askeleet eivät riitä tasapainon saavuttamiseksi.



Kumma kyllä, että nyt sinun mielessäsi hidas vanhus yhtäkkiä kykeneekin tekemään vaikka mitä temppuja ilmalennon aikana. Miten olis tuplavoltti taittaen, jolloin kyljelleen lentäminen olisi todennäköisintä?



Jakkaran keikahtaessa, kyljelleen rojahtaminen on todennäköistä, mutta jos pysytään siinä oletuksessa, että suurinosa murtumista sattuu liukastumistilanteissa.

Kirjoitin, että taaksepäin kaatuessa niitä mahdollisuuksia korjausliikkeisiin ja kaatumiselta välttymiseen on vähemmän.



Sen aiheuttaakin usein se ympäristö: liukas vetinen jää yhdistettynä kulkusuuntaan nähden sivusuuntaisesti kaltevaa pintaan. Sellaisella alustalla jalka luistaa sivusuunnassa helposti liikkumisen tavasta riippumatta.

Mistä johtuvat vanhojen miesten lonkkamurtumat, jotka ovat hyvin yleisiä ottaen huomioon, että miehet sairastavat osteoporoosia selvästi naisia vähemmän?



Kaatuminen lonkan päälle on mielestäsi samanlaista "liikkumista" kuin juoksu? Vai miten näet yhteyden näiden asioiden välillä? Se ei ole vieläkään valjennut minulle, vaikka kuinka toistelet teoriaasi eri sanoin. Yhtä selkeä on yhteys ranteen päälle kaatumisen ja tikanheiton välillä, eli ei yhteyttä.



Kyllä sisäkierto johtuu nimenomaan anatomiasta. Se on rakenteellinen ominaisuus ainakin minun tapauksessani. Ja uskoakseni tämä rakenne saattaa liittyä sukupuoleen, siitä en tosin ole saanut mitään faktaa. Kovin vahvasti sisäkierto ei liene sukupuoleen sidottu ominaisuus, koska sitä kerran esiintyy miesjuoksijoillakin sen verran yleisesti.



"Enimmäkseen"? Tässä ketjussa on tainnut vain yksi henkilö (Tarkkailija) vannoa kalliiden lenkkitossujen nimeen, yleinen mielipide on ollut täysin päinvastainen: ihminen ei pääsääntöisesti tarvitse juoksuun kalliita/laadukkaita/tukevia/vaimennettuja tossuja vaan niistä voi olla jopa haittaa.



Vakuuttavampi missä asiassa? Eihän siinä ensimmäisessä lähteessä (Käypähoito) annettu mitään prosentteja koskien osteoporoosin yleisyydestä miehillä ja naisilla?

Eiköhän nyt vaikka sovita yhdessä, että 1) mummot eivät saa lonkkamurtumia kaatumisista, koska Shriek on osoittanut ettei lonkka voi murtua kaatumisessa, vaan murtumat ilmestyvät jostain muusta mystisestä syystä, ja 2) mummojen lonkkamurtumien yleisyys selittää juoksijoiden lonkkavaivoja. Jos nyt vaikka päästäisiin tästä erikoisesta keskustelunaiheesta eteenpäin.

Lonkassa on tyypillisesti jonkin verran sitä mahdollisuutta kiertoliikkeeseen. Joillakin se liikemahdollisuus on enemmän aukikiertoon ja joillakin sisäkiertoon päin painottunutta. Hyvin suuri sekä sisä- että ulkokiertomahdollisuus on harvinaisempaa.

Lisäksi ilmenee joillakin kiertymää sääriluussa. Tällöin jalkaterän ja polven suunta ei olekaan linjassa kuten yleensä. Tällainen sääriluun kiertymä voi syntyä esim. siitä, että pikkulapsena (jolloin luut ovat vielä pehmeitä) tapaa istua lattialla aina jalka käännettynä sääri reiden ulkopuolelle koukkuun (sisäkiertoon). Aiheutunut vääntö muokkaa lopulta luun spiraalimaisesti kiertyneeksi. Tällaisessa jalassa ei oikeastaan hyvää ja kuormittamatonta liikerataa enää saa aikaiseksi.

Naisilla on käsittääkseni yleensä isompi liikelaajuus lonkissaan, oli se sitten sisä- tai ulkokiertoon enemmän painottunut. Mutta on joillakin miehilläkin 'löysät' lonkat. Balettitanssijoista heitä löytynee paljonkin, mutta nimenomaan enemmän siihen aukikiertoon painottuneita tyyppejä. Lonkkanivelen liikelaajuus mahdollistaa jalan suuret liikeradat, kunhan myös lihakset ovat vastaavasti venyneet.

Plaah. Luulin, että päästiin yhteisymmärykseen siitä, että 70% murtumista tapahtuu naisille ja 30% miehille. Mitä luulet, miten käy ennen pitkään ihmisen ruumiin sukupuoleen katsomatta?

Kuva reisiluusta:


Ok, myönnän, että ajattelin kokoajan, että puhuttaessa lonkkamurtumista, murtuma tapahtuu naisilla yleensä alueella, jossa kulma y-akseliin nähden on suurin(punainen alue). Toisaalta, jos taas lonkkamurtumista puhuttaessa alue, jossa murtumat tapahtuvat useinmiten on sinisellä alueella, niin siinä tapauksessa naisen anatomialla tuskin on hirveästi merkitystä.



Onko sinulla tarjota jotain kuvaa tuosta sisäkiertoliikkeestä, kun en tarkkaan ymmärrä, mitä sillä tarkoitat?



Sori, tarkoitin tuota tarjoamaani stakesin linkkiä.

Ei tuo punainen alue ole lonkkaa. Sehän ulottuu puoleenväliin reisiluuta, ja taatusti sitä aluetta ei tarkoiteta puhuttaessa lonkan murtumista. Kaatumisen aiheuttamassa lonkkamurtumassa yleensä reisiluun kaula, eli tuo sinisen renkaan oikea reuna, napsahtaa poikki.



Piirsin itse kun en googlella löytänyt:



Eli jalan tullessa maahan lonkka sallii sen kääntyä liikaa sisään, polvi ja nilkka vääntyvät vasemmalle. Selkeämmin tämän huomaa kun teen yhden jalan kyykkyä: polvi lähtee ihan vänkyränä sisäänpäin. Lonkan ulkokiertäjät yrittävät vastustaa liikettä, kiristyvät ja lopulta tulehtuvat, kun rasitus on jatkuvaa.

Ok, tarkennan edelleen alkuperäistä ajatustani. Juoksussa syntyvät vastustavat voimat - siis painovoiman vaikutuksesta juoksijan iskeytyessä jaloillaan maahan - kuormittuu eniten polvi- ja lonkkanivelet. Mitä pidempi matka x-akselilla polvinivelen ja lonkkanivelen välillä, ja mitä suurempi kaarevuus reisiluussa, sitä voimakkaampi rasitus syntyy polvi- tai lonkkanivelelle. Myös eri lihasryhmien voima ohjaa sitä, kumpaan niveleen kohdistuu suurempi rasitus.

Toki on myös miehiä, joilla on leveä lantio, mutta miehillä testosteroni aiheuttaa mm. luuston kypsymisen pidemmälle kuin naisilla, jolloin luut paksunevat ja niihin liittyvät kaarevuus häviää yleensä keski-ikään mennessä. Näin siis vain tietyillä miehillä, jotka saavat riittävästi luuston rakennusaineita.



Itse tiedän naisen, jolla lenkkeily ei onnistu harrastuksena, sillä hänellä polviniveliin kohdistuu jostain syystä niin kova paine. Hän kävi aikanaan fysioterapeutin juttusilla, joka antoi oman mielipiteensä polvivaivoihin. En valitettavasti enää muista, mikä oli hänen mielipiteensä noista ongelmista. Tätä naista ei kuitenkaan auttanut edes tärähdyksiä vaimentavat lenkkitossut, jolloin hän sitten tyytyi toisenlaisiin liikuntalajeihin.

En myöskään jaksa uskoa siihen, että avojaloin juokseminen olisi helpottanut asiaa tai lopulta korjannut nuo vaivat. Tuo fysioterapeutti taisi sanoa, että tuon naisen kävely tai juoksutekniikassa olisi ilmeisesti ollut viilaamisen varaa... mutta en siltikään jaksa uskoa, että lenkkitossut tai tekniikan korjaaminen olisi häntä välttämättä auttanut, vaikkakin olisivat voineet minimoida anatomiasta koituvia haittoja.

Väitin lähinnä sitä, että tietyt mittasuhteet anatomiassa voivat johtaa herkemmin tietynlaisiin nivelongelmiin. Tässä tapauksessa esim. lonkkaniveleen liittyvät vaivat saattavat johtua alakropasta, joka sopii paremmin synnyttäjälle kuin juoksijalle. Aivan samoin kuin itse en esim. pitkäraajaisena henkilönä ole anatomisesti tarkasteltuna hyvin varustettu menestyäkseni voimanostossa kilpailutasolla. Enkä usko, että menestyisin, vaikka käyttäisin steroideja.

Hyvinkin mahdollista.



Niin, tuskin paljain jaloin juokseminen mikään ihmelääke on, joka korjaa kaikki askelvirheet, varsinkaan jos "virhe" johtuu anatomiasta. Kaikki eivät voi juoksua harrastaa.

Vanhukset myös kaatuilevat nuoria useammin, mikä lisää selvästi luunmurtumia. Tasapaino ja kaikenlaiset siihen vaikuttavat tekijät aina lihaskunnosta ja äkillisistä verenpaineen alenemisista (kuten ortostaattisesta hypotensiosta) lähtien vaikuttavat siis kaatumisten taustalla.

On myös sellainen mahdollisuus, että polvinivelten inflammaatio aiheuttaa kiputiloja, kuten hyvin monilla tutuillani on käynyt. Tulehdusta lietsova ruoakvalio ja elämäntapa voi olla taustalla, eli aina kipujen ei tarvitse selittyä vain anatomisilla seikoilla.

Neonomide kirjoitti:
"Tulehdusta lietsova ruokavalio ja elämäntapa voi olla taustalla, eli aina kipujen ei tarvitse selittyä vain anatomisilla seikoilla."

Heitäpä tuosta pari käytännön esimerkkiä, niin osaisi ihan oikeasti varoja tällaisia virheitä omassa elämässään.

kaikkei helpoiten välttää kaatumisen, kun jalat lähtee sutimaan, jos ponkaisee toisella jalalla vähän ilmaan ja korjaa asennon.