KESKUSTELU

Miksi? Lihaksilla on monia nimikkeitä, joista osa viittaa lihaksen sijaintiin, osa toimintaan, osa vaikkapa muotoon. Niillä on oma historiansa ja mielekkyytensä. Joissakin tilanteissa "paras" nimike on toinen ja joissakin toinen. Eikä tämä edes ole mikään juuri lääketieteelle ominainen "epäloogisuus", vaan ennemminkin jotakuinkin tavanomainen ilmiö. Lääketieteessä sentään on tämä "yhteinen" kieli - latina - kun muilla aloilla vielä käännöksistä aiheutuu muuntelua termistössä.

Eikös postural viittaa asentoa ylläpitävään lihakseen ja phasics liikettä tuottaviin lihaksiin, joiden lihassyyt ovat erilaisia (postural = hitaita lihassyitä, phasics= nopeita lihassyitä)? Asentoa ylläpitävät lihakset jaksavat "tehdä työtä" pitkään ja olla jännittyneinä jatkuvasti, kun taas liikettä tuottavat lihakset väsyvät nopeasti, vaikkakin pystyvät tuottamaan voimaa ja reagoimaan nopeasti. Asentoa ylläpitäviä lihaksia on mm. keskivartalossa selän ja lantion asentoa säätelemässä. Niiden toiminta luo pohjan voimakkaille raajojen liikkeille, joita sitten saadaan näillä liikettä tuottavilla lihaksilla tehtyä, kun vartalo ei "hötky" mukana, vaan on stabiloitu. Jalkaterän alueellakin on sekä tarvetta asennon ylläpitoon että liikkeen tuottamiseen. Ovatko nämä sinun lukko- ja ponnistuslihaksesi näitä tehtäviä tekeviä lihaksia?

Hyvä emp, nämähän siis eivät ole minun keksintöjäni vaan käsittääkseni ihan ns. koululääketieteen tunnustamia asioita.

Tekisipä mieleni olettaa, että tuon logiikan perusteella emp on mahdollisesti naispuoleinen ja jänkäämisen perusteella mahdollisesti feministi.

JOS näin on, niin vaihtoehdot ovat:

a) Emp jatkaa lenkkeilyä entiseen malliin klopsulenkkareilla hikeä valuen ja kipeitä jalkojaan manaillen. Hermot ovat tietysti kireällä ja lastenvaunut yms. esteet aiheuttavat kuuluvia äyskähdyksiä. Kaikkiaan tämä näkymä lenkkeilevästä suomalaisesta naishenkilöstä ei ole esteettinen.

b) Emp kultturellina ja modernina henkilönä siirtyy ns. avojalkajuoksuun ja aloittaa uuden elämän. Tämä onnistuu esim. ostamalla Hakaniemen torilla mummoilta 2-paria muotiväreissä oleviat villasukkia ja sävy-sävyyn lapaset ja tupsupipon. Jalkaan voimistelutossut ja päälle villasukat ja sitten menoksi. Jalkakivut häviävät, itsetunto kasvaa ja kunto nousee. Elämä on kaikkinensa yhtä hymyä.

a) vai b)?

(tietysti tämä ei käy jos emp on mieshenkilö tai ei ole feministi, sitten täytyy keksiä jotain muuta)

Tarkoitan, että onko lukkolihas siis sama kuin asentoa ylläpitävä postural ja ponnistuslihas sama kuin se phasics. Että ovatko nämä termit mielestäsi siinä koululääketieteessä samaa tarkoittavia asioita? Vai ovatko lukkolihakset ja ponnistuslihakset jotain muuta? Ihan vain, että ymmärtäisin, mistä puhut. Mutta jos et halua tullakaan ymmärretyksi, niin ei sitten.

Janda käyttää sanaparia tonic ja phasic joista tonic on tuo ponnistuslihas ja phasic lukkolihas.

Tosissa lähteissä käytetään sanaparia postural (ryhtilihas) ja phasic (liikettä tekevä lihas).

Että sotku olisi vielä suurempi, niin punaiset (hitaat) ja valkoiset (nopeat) lihassyyt sotkeentuvat vielä termeissä. Ongelma näyttää olevan se, että lääketieteessä eri erikoistumisalat ajautuvat helposti käyttämään samoista termeistä eri merkityksiä jolloin sotku on valmis.

No, oli latina miten hyvänsä, nuo pohkeen reunoilla olevat lihakset ovat noita lukkolihaksia ja keskellä olevilla ponnistetaan.

Itse olen huomannut jalkojen lihasten hermotuksen muuttuneen radikaalisti harjoituksen tuloksena, nykyään juostessa mielellään "lepää" noiden lukkolihasten varassa mahdollisimman paljon ja yrittää pitää ponnistusvaiheen mahdollisimman lyhyenä. Tämän takia myös asfaltilla juokseminen on nykyään mukavaa, koska juoksuasennon ja ponnistushetken voi "säätää" kovalla alustalla tarkasti joten juoksu onnistuu minimienergialla.

Muutos on suurin alamäkijuoksussa jossa n. 8kk:n treenin jälkeen pystyi "istumaan" polvet koukussa mäet alas kokonaan ilman ponnistusvaihetta. Pitkien alamäkien jälkeen hengityssyke laskee erittäin alas, joka viittaa myös hyvin taloudelliseen tekniikkaan.

Se selittäisi myös sen, miksi maastojuoksussa valkonahkat eivät pärjää ollenkaan. Etu paljasjalkajuoksijoille muodostuu liian suureksi kun juostaan alamäkeä.

Väitän että myös esim. tanssijoiden ja permantovoimisteljoiden tulisi juosta avojaloin noiden lukkolihasten vahvistamiseksi. Maahantulossa nuo lihakset ja jänteet joutuu niin koville, että vammariski on todellinen. Itse asiassa joku noiden lukkolihasten tyypillisistä vammoistakin on nimetty "tanssijanjalaksi" tms.

Suosittelen vieläkin emp:ille avojalkajuoksun kokeilua, ei se muuten avaudu.

Nämä ns. ryhtilihaksethan ovat tyypillisesti hitaita ja ponnistuslihakset nopeita. Mutta toisaalta jako ei ole selkeä, vaan lisäksi on näiden sekoituksia. Lisäksi on olemassa välimuotoisia lihassoluja (15 %) kaikista), joilla on potentiaali muovautua lapsena (4-8 vuoden iässä) kumpaan suuntaan vain saatujen ärsykkeiden mukaisesti. Jako eri lihastyyppien välillä ei siis ole mitenkään selkeä, vaan osa lihaksista on vähän siltä väliltä.

I

No minulla kait sitten on tuo lihasten hermotus muun harjoitelun takia jo niin kehittynyt, ettei askelluksen muuntelu tuota mitään vaikeuksia, vaan pystyn helposti säätämään sitä eri asioita painottaen - myös lenkkareilla juostessani. Muutenkin lenkillä tapanani on etsiä kaikenlaista vaihtelua hommaan ja muunnella liikkumista tilanteen, lenkin eri vaiheiden, alustan, kaltevuuksien mukaan ja ihan vain mielenkiintoa ylläpitääkseni.



Pitääkö tätä ihan harjoitella? Minusta tuo nyt onnistuu ihan helposti, kun vain päättää tuolla tyylillä mennä. Ehkä olen vain tottunut kaiken kaikkiaan säätämään liikkumistani muutenkin, joten tuollaiset muutokset on jokseenkin helppoa toteuttaa saman tien.



Tota...tanssijat ja permantovoimistelijat treenaavat jatkuvasti jalkaterälle suuria haasteita asettavia liikkeitä paljain jaloin tai tossuissa, jotka ovat jopa paljasjalkatossuja vähemmän jalkaa tukevia tai jopa sen supinaatio-pronaatio -liikkeille erityisiä haasteita asettavia . Veikkaan, että oikein treenatulla tanssijalla / voimistelijalla lukkolihakset ovat erinomaisessa kunnossa. Vähän olisi vaikeaa pystyä esim. pyörimään piruetteja yhdellä jalalla varpaillaan ilman erinomaisen voimakkaita lukkolihaksia. (Tekniikkavirheet ovat sitten tietenkin asia erikseen.) Ilman vahvoja lukkolihaksia epäilen myös, ettei olisi mahdollista ponnistaa tai tulla alas yhdelle jalalle suurista hypyistä.

Itse veikkaan, että jo itse lajitreeni on sekä tanssijoilla että voimistelijoilla lukkolihaksia vahvistavaa. Juoksusta he tuskin tätä aspektia painottavat, vaan juoksun ideana heille on aerobisen kunnon kehittäminen. Tanssi tai voimistelu kun on pääsääntöisesti anaerobisia pyrähdysmäisiä lyhyitä suorituksia, ei niinkään pitkäkestoista matalan sykkeen hommaa. Jo pelkästään nilkan liikeradan laajuus juoksussa on mitättömän pieni verrattuna niihin liikeratoihin, jotka lajeissa ovat tyypillisiä. Lajeissa lihasvoimaa olisi tarvis taas olla erityisesti nivelen ääriliikkeitä tukemassa.

Mikä mahtaa olla tuo "tanssijanjalka" -tila? Mikä silloin rasittuu, mikä ei toimi oikein? En ole tähän vaivaan törmännyt - tai termiin.

"Tanssijan tendiitti"=Flexor hallucis longuksen tendiniitti

Emp vaikuttaa omaavan luonnostaan niin ylivertaisen fysiikan, että en usko edes nykylääketieteen olevan mahdollisuuksia ymmärtää sitä!

Lueskelin muutamia kuvauksia tästä, mutta missään niistä ei kyllä esitetty, että paljasjalkajuoksu - tai edes niiden lukkolihasten vahvistaminen - tähän auttaisi. Kyseessähän on rasitusvamma, joka liittyy nimenomaan yleisimmin varvastossuilla tanssimiseen. Siinähän ponnistetaan varpaankärjille suoraan kokojalalta ilman välivaihetta ns. puolivarpailla eli päkiällä seisten. Se ei ole kovin luonnollinen liike jalkaterälle.



Höpsis. Minulla on vain monikymmenvuotisen harjoittelun tuottamana suhteellisen kehittynyt motorinen taito ohjata liikkeitäni tarkasti. Ei siinä ole mitään ylivertaista, mutta toki aivan tavalliseen pulliaiseen jotkin asiat ovat minulle sen myötä vähän helpommin hallittavissa - vaikkapa se askellus juostessa. Olisihan se nyt hiukka noloa, jos kaikkien noiden vuosien jälkeenkään ei mitään taitoa olisi kehittynyt verrattuna harjoittelemattomiin.

No, hiukka noloa kyllä on sitten juosta lenkkikengillä, silloin kun noista tasopainotaidoista ei ole paljon hyötyä.

Mutta, voihan sitä juosta vaikka puukengillä, jos ei paremmasta tiedä...

Minä hyödynnän niitä taitoja ihan muissa yhteyksissä. Lenkkeilyhän on aerobisen kunnon kasvattamisen tapa, ei mikään motorisen taitavuuden kehittämistreeni. Idioottimaistahan olisi yrittää lenkkeillen hakea motorisia haasteita. Ballerinojen taito tanssia varvastossuilla ei taatusti kehity lenkkeilemällä. Lenkkeilyssä tekniikan päätarkoitus on - ainakin minulle - saada homma luistamaan sillä tavoin, ettei tämä pitkäkestoinen rasitus tuota rasitusvammoja. Itse en havittele edes nopeutta, koska en juokse kilpaa.

Vain riittävän pitkäkestoisen harjoituksen mahdollistuminen riittävän oikealla tekniikalla, joka ehkäisee rasitusvammojen syntymistä, on olennaista. Siksi juuri pohdin, tuoko paljasjalkaisuus tässä suhteessa lisäetua verrattuna lenkkareilla juoksemiseen vai ei. Vai onko kyse nimenomaan päkiäaskelluksen tuomista eduista, jolloin voi sitten itse päättää, sujuuko se omalla kohdalla helpoimmin jonkinlaisilla lenkkareilla vai paremmin paljasjalkatossuilla / ilman kenkiä. Saattaa olla, että jo kenkä sinänsä saa jalan lihaksiston passivoitumaan ja toimimaan epäoptimaalisesti. Toisaalta tätä vaikutusta saattaa olla myös sillä paljasjalkatossullakin eli pitäisikin juosta oikeasti paljain jaloin. Tai sitten ero on niin marginaalinen, ettei sillä ole käytännön merkitystä ja askellustapa ratkaisee. Tai riittääkö, että rajoittaa juoksemisensa vain pururadoille ja välttää asfalttia?

Ehkä vain tyydyn kokonaan välttämään juoksua aerobisen kunnon treeninä, koska siihen väistämättä kuuluu näitä keholle aiheutuvia iskuja. Kun se oma päälajikin tuottaa niitä jo vähän liikaakin kehon siedon kannalta, voisi olla parempi siirtyä kokonaan uintiin, jossa aerobista harjoitusta saa tyystin ilman iskurasitusta. Juoksussa toisaalta on vain se kätevyysetu, kun ei tarvitse lähteä minnekään, vaan treeni alkaa jo kotipihalta.

Itselläni kun on taipumusta päkiän alueen ärtsyilyyn iskujen ym. rasituksen seurauksena, tuntuu pajasjalkatossuilla juoksentelukin hieman pelottavalta. Noinkohan saisin sillä ja päkiäalastuloisella juoksutyylillä taas kipeän tulehduksen päkiän alueelle? Turvallisemmalta tuntuisi, että kamaran ja päkiän välillä on sentään edes jonkinlainen pohja iskua vaimentamassa.

Mitäs aihetta tutkineet tuumailette semmoisesta, kun rupesin kiinnittämään huomiota juoksuasentoon ja huomasin että juoksen hieman etukenossa/kyyryssä minkä takia tuli jännitettyä hartioita. Vaikkei siitä mitään oireita tullutkaan niin aloin juoksemaan pystymmässä ja samalla koittanut pitää liikkeet symmetrisempinä. Nämä muutti jotenkin askellusta niin että reisilihakset ruvennut rasittumaan enemmän. Juoksen ehkä nyt myös enemmän päkiäpainotteisesti, ja hitaammin juostessa tulee jonkinlainen tepsuttelun tuntu mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. En ole kerennyt vielä tarkemmin tunnustelemaan.

Tuntuisi että nyt energiaa kuluu hitusen enemmän samalla matkalla, mikä ei ole tietenkään ihme kun rasitus siirtynyt isompiin lihaksiin, mutta tuntuma ihan hyvä.
Reisien sivuosissa on ruvennut enemmän tuntumaan lenkistä päivienkin jälkeen semmoista hyväntuntuista kihelmöintiä, josta kuitenkin tulee sellainen fiilis että tarvisi ehkä antaa vielä palautua pidempään, vaikka olo muuten ihan valmis seuraavalle lenkille. Ei ole ihan selvinnyt tämäkään vielä.
Mietin että se kihelmöintihän voisi olla seurausta myös siitä että verenkierron ohella myös paikallinen rasva-aineenvaihdunta on vilkastunut(?).

Vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä, kuinka etukenossa ennen tapasit olla ja kuinka pystyyn nyt olet asentosi nostanut. Aivan varmasti jonkin verran etukenoa olisi kyllä hyvä olla taloudellisessa juoksutavassa, koska idea eteenpäinmenossahan on viedä vartalon painopistettä eteenpäin, jotta sitten voi siirtää jalkojaan tämän eteenpäin menossa olevan painopisteen alle. Jaloillahan ei voi niinkään vetää itseään eteenpäin, vaan kyse on työnnöstä. Työntö on vähän epätaloudellista, jos samalla itse siirrettävä paino pidetään työntävän osan päällä tai takana. Kävely ja juoksu ovat tavallaan hallittua jatkuvaa kaatumista. Kävellessä kaatuminen lähinnä vastaanotetaan, mutta juostessa hommaan lisätään vielä työntöä.

Mutta voihan sitä myös juosta liian etukenossa - tai esim. etukenossa liiaksi hartioitaan jännittäen. Tällöin toki kannattaa muuttaa asentoaan. Liian etukenossa tai kumarassa vartalon paino pitää hallita lihaksilla, kun taas sopivassa etukenossa se "lepää" luisen tukirakenteen päällä vaatien vain vähän lihasvoimaa pystyssä pysymiseen. Optimaalisen etukenon määrä riippuu juoksuvauhdista ja askelpituudesta / -tiheydestä. 100 m juoksussa ollaan hieman eri asennossa kuin maratonilla.

Tanssijan tendinitis viittaa siihen, että tanssijat käyttävät väärää tekniikkaa alastulossa. Tuossa ballerinojen varpaillenousussa on käsittääkseni nippanappa estetiikan kärsimättä mahdollista tulla alas ulkosyrjälle. Tämä vaatinee nopean painopisteensiirron jalkaterällä, joka on varmasti epämukavaa noissa nopeissa varpaillenousuissa (olisi mielenkiintoista tietää kuinka esim. venäläinen klassinen koulukunta opettaa tuon varpaillenousun jälkeisen alastulon).

Jos alastulo tehdään isovarpaan tyvelle, seurauksena on noiden sisäsyrjän puoleisten lukkolihasten ylirasitus. Tässä alastulossa kantaluu jää jäykäksi ja jalan luontaisesta joustosta jää suurin osa pois.

Tanssijoille tyypillinen jalkaterät ulospäin -kävelytyyli viittaa myös tuohon lukkolihasten epätasapainoon. Tällöin pitäisi nimenomaan juosta avojaloin ja painottaa ulkosyrjää. jotta normaali lihastasapaino palautuisi.

Emp, polvesi menevät lopullisesti rikki jos jatkat juoksemista lenkkikengillä ja jos taas aloitat avojalkajuoksemaan on riski saada ennestään rikkinäiset jalkateräsi murskaksi.

Vaikea valinta, sorry.

No tuo nyt on täysin ilmiselvä tekniikkavirhe. Jos se tendinitis tuosta aiheutuu, niin kyllä tuo asia olisi pitänyt korjata jo hieman varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta jo ammatissa toimiessa. Alastulo ilman ylipronaatiota on täysin mahdollinen - jopa sille ns. aukikierretylle jalalle (josta ulospäin käännetty jalkaterä on se näkyvin merkki). Haastavaa toki - mutta mikäpä baletissa helpolla tulisi?



Totta helkkarissa. Eikä muitakaan liikkeitä kannata tuollaisen ylirpronaation kanssa harrastaa. Siinä kyllä paikat hajoaa alta aikayksikön. Muutkin kuin flexor hallucis longus. Eikä se edes näytä hyvältä, joten esteettisetkään vaatimukset eivät täyty.



Voi kun oikeaoppisesti tehtynä tuo asento tehdään pääsääntöisesti lonkkanivelestä. Siellä tuo aukikierto tapahtuu. Toki myös polvesta ja nilkasta tapahtuu osa siitä, mutta ylipronaatiolla sitä ei pitäisi saada aikaiseksi. Ylipronatoitu jalka on epävakaa, heikko ja rasittuu liiaksi. Eikä paljasjalkajuoksu taida tuohon ongemaan auttaa, koska siinä lihakset toimivat aivan toisella tapaa. Ei se opeta sitä, miten aukikierron kanssa liikutaan.

Tanssijoiden aukikierretty jalkaterä ei ole vahinko, vaan tyyliin ja tekniikkaan kuuluva vaatimus, jota treenataan vuosikausia. Se on itse asiassa baletin yksi selvimpiä tyylillisiä tunnusmerkkejä. Tämä lonkan aukikiertokyky on yksi, joka jo oppilaaksiottovaiheessa tutkitaan, kun valitaan ammattiin valmistavaan koulutukseen. Ei sinne ole asiaa, ellei lonkan liikkuvuus tässä suunnassa ole riittävä (joka on aika paljon). Mutta aukikiertoa käyttävät muutkin tanssijat, koska se mahdollistaa mm. lonkassa aivan erilaiset liikeradat kuin ns. paralel-asento. Itämaisissa tanssilajeissakin se on varsin voimakkaasti käytössä ja sitä treenataan lapsilla jopa aika brutaalein tavoin (voimalla vääntämällä).



Minulla ei ole polvissani mitään vikaa. Eli miten niin "lopullisesti rikki"? Päkiäni ovat tällä hetkellä oikein hyvässä kunnossa, mutta tosiaankin epäilen, ettei se paljasjalkajuoksu ehkä niille olisi paras vaihtoehto. Näin, vaikka suuremmista ongelmista on nyt sellaiset runsaat 20 vuotta aikaa.



No jaa. Luulen, että jopa polvilleni on paljon suurempia uhkaajia muissa rasitustekijöissä. Juokseminen ei pääse listalla kovin korkealle. Mutta toistaiseksi nimenomaan polvissa ei mitään vaivoja ole ollut, joten enpä usko, että ne tässä ensimmäisenä uhkaavat heittää hanskat tiskiin. Ennemminkin olen huolissani siitä, kuinka SI-niveleni jaksaa pysyä liikkuvana. ja kuinka pitkää isovrapaan tyviniveleni vielä suostuu taipumaan, kun siinä on alkavaa nivelrikkoa (sukuvika). Toistaiseksi näyttää hyvältä - varsinkin ikääni nähden erinomaiselta. Enkä sitäpaitsi missään tapauksessa edes aio ryhtyä maratooneja juoksemaan, joten kilometrit ovat aika maltillisia kohdallani. (En edes jaksaisi aika yksitoikkoista juoksemista sellaisia määriä. HIemna vaihtelevammat liikunnan muodot ovat enemmän mieleeni.) Jos joku, niin polviani ennemmin uhkaa laskettelu - jota tosin teen niin vähän ja rauhalliseen tapaan, ettei tuokaan ole suuri uhka.

Jotain tämän tapaista olen ajatellut myös.

Semmonen heitto väliin että itselläni polvet kipeytyivät aiemmin aivan järkyttävän paljon suht lyhyidenkin lenkkien jälkeen. Juostessa jo tuntui ja yöllä säky voimistui niin että uni kärsi. Taisin lopettaa joskus junnuna futiksen pelaamisenkin osin tämän takia.
Jossain vaiheessa rupesin syömään kalaöljyä ja pienellä annoksella d-vitamiinia, minkä jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia edes kovalla pakkasella. Ongelma siis hävisi kun tuhka tuuleen.
Olen aika varma että mulla on ollut ainakin d-vitamiinista huomattavaa puutetta nuorempana.

Periaatteessahan itselleen optimaalisen juoksuasennon kyllä tuntee itse. Ongelmana on se, osaako erottaa tottumuksen tuottaman "tuntuu luontevalta ja hyvältä" siitä fysiologisesta optimaalisuudesta. Uusi n tietenkin auksi hieman väkinäistä, eikä heti onnistu oikeanlaisella lihastyölläkään.