KESKUSTELU

Tuossa katsauksessa viitataan kolmeen eri tutkimukseen, joiden mukaan kengät eivät paranna iskunvaimennusta:

Measurements of the vertical component of ground-reaction force during running provide no support for the notion that running shoes reduce shock. Robbins and Gouw (1990) reported that running shoes did not reduce shock during running at 14 km/h on a treadmill. Bergmann et al. (1995) found that the forces acting on the hip joint were lower for barefoot jogging than for jogging in various kinds of shoe. Clarke et al. (1983) observed no substantial change in impact force when they increased the amount of heel cushioning by 50% in the shoes of well-trained runners.

Tuo lonkkaan kohdistuvien voimien suureneminen kengillä on kiinnostavaa tällaiselle lonkkavammaiselle, ja olenkin jo kauan sitten huomannut, että mitä tukevammat lenkkarit, sitä pahemmat lonkkakivut. Tuota tutkimusta lukemattomana arvaan kuitenkin että syyllinen on ehkä korkeakantaisten lenkkarien pakottama kanta-askellus eikä kengät sinänsä.

Kenkien heikkoa vaikutusta iskunvaimennukseen on artikkelin mukaan selitetty sillä, että jalkojen omien iskuja vaimentavien mekanismien heikentyminen syö kenkävaimennuksesta saadun hyödyn:

The less-cushioned shoe permitted increases in plantar discomfort to be sensed and moderated, a phenomenon that they termed "shock setting". Footwear with greater cushioning apparently provokes a sharp reduction in shock-moderating behaviour, thus increasing impact force (Robbins and Hanna, 1987; Robbins et al., 1989; Robbins and Gouw, 1990).

Todennäköisesti nuo lonkkakivut määräytyvät myös anatomian mukaan. Mikäli omaa kurvikkuutta alavartalon osalta, niin todennäköisesti juostessa se suurin rasitus kohdistuu lonkkiin, eikä esim. polviin, tai jakaudu tasapainoisemmin molemmille nivelille.

Mahdollisesti myös kurvikkaamman alavartalon omaavat henkilöt kärsivät tästä syystä enemmän murtumista vanhempina.

Väestön ikääntyessä reisiluun yläosan murtumat eli lonkkamurtumat ovat merkittävimpiä terveydenhuollon haasteita Suomessa. Vuonna 2003 lonkkamurtuman takia sairaalahoitoa sai noin 7700 henkilöä ja ensimmäisiä lonkkamurtumia oli noin 6100. Näistä noin 70 % sattuu naisille. Murtuman saaneet naiset ovat iältään keskimäärin 80-vuotiaita ja miehet vastaavasti 75-vuotiaita. Noin 20 % lonkkamurtumista tapahtuu pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalle väestölle. Lonkkamurtumapotilailla on tyypillisesti runsaasti liitännäissairauksia.

http://info.stakes.fi/perfect/FI/hankkeet/lonkkamurtuma/lonkkamurtuma.htm

Eivätkös vanhusten lonkkamurtumat synny kaatumisista? Miten se liittyy juoksuun, laitosmummot tuskin paljoa juoksevat?

Kurvikkuuden vaikutuksesta lonkkavaivoihin en tiedä, kun tiedän myös useamman kapealanteisen juoksijamiehen jolla on ongelmia lonkan ulkokiertäjien kanssa (niin kuin minulla).

Hormonit, kuten estrogeeni, muovaavat naisen kehoa erilaiseen suuntaan kuin miehen. Lonkkamurtumien yleisyys naisten kohdalla saattaa aiheutua mm. tästä syystä. On todennäköisestä, että luuston kehittymiseen vaikuttavat sukupuolihormonit. Sillä esim. miehillä epifyysilevyjen umpeutuminen tapahtuu testosteronin vaikutuksesta.

Testosteronilla on sekä androgeenisiä että anabolisia vaikutuksia. Sen androgeeniset vaikutukset ovat vastuussa miehen sukupuolielinten erilaistumisesta, ne aiheuttavat murrosiässä siittimen, kivespussin ja siemenrakkuloiden kasvua sekä lisäävät karvoitusta. Testosteronin anaboliset vaikutukset kohdistuvat muiden kuin sukupuolielinten toimintaan ja näkyvät mm. lihasmassan kasvuna, rasvakudoksen vähenemisenä, talirauhasten kasvuna, ihon paksuuntumisena, kurkunpään kasvuna (ääni madaltuu), punaisten verisolujen lisääntymisenä sekä puberteetissa pituuskasvupyrähdyksenä ja epifyysilevyjen sulkeutumisena, minkä seurauksena pituuskasvu loppuu (Seppälä ym. 1995).

http://ffp.uku.fi/intro/anaboli.htm



Miehillä, kuten myös naisillakin, voi tulla kyseeseen myös sellainen anatominen tekijä, että jalat ovat erimittaiset, jolloin toisen puolen lantioniveleen saattaa kohdistua tavallista suurempi rasitus ja tietysti pitkään harrastaessa, se on voinut aiheuttaa niveleen suurempaa kulumista.

Elämän pituinen tutkimus kehon epäsymmetriasta

Ainakin yksi vaivoista, lonkkavika, tuli vakiovarusteena eli syntymästä saakka. Kuntoon lonkka tuli 13-vuotiaana Invalidisäätiön sairaalassa. Samalla minusta tosin tuli ainakin tilastollisesti ”pysyvästi 50% invalidi”, jolla oli terästuilla ja luunsiirroilla jäykistetty lonkka ja 9 cm toista lyhyempi jalka. Mutta kivut olivat poissa ja jalka oli ihan käyttökelpoinen.

Liki elinikäinen kehon epäsymmetria on valaissut syvällisesti, miten se vuosikymmenien saatossa voi aiheuttaa eri tavoin epäsymmetristä rasitusta kehon eri puolilla. Uusia keinoja on joutunut etsimään jatkuvasti.

http://www.topis.fi/

Toki, mutta jos mummot kaatuilevat ja saavat lonkkamurtumia osteoporoosin vuoksi, joka johtuu naissukupuolihormoneista, niin outoa vetää tästä väite "kurvikkuus aiheuttaa lonkkavaivoja juoksijoille". Osteoporoottinen lonkkamurtuma ja juoksun aiheuttama lonkkavamma ovat hieman eri asioita. Eri juttu on, jos on tutkittu, että naisten leveämpi lantio aiheuttaa suurempaa kuormitusta lonkkaniveleen (onko tutkittu?).

Tietysti urheilun aiheuttama rasitusmurtuma voi tulla myös lonkkaan / reisiluun kaulaan, mutta sellainen lonkkavamma on harvinainen. Rasitusmurtumia syntyy pääasiassa jalkateriin ja sääriin. Naisilla enemmän kuin miehillä.

Tiedän kyllä omien lonkkavaivojeni syyn, ja se on oikean jalan kohtalaisen voimakas sisäkierto. Se lienee yleinen syy lonkan ulkokiertäjien tulehtumiselle, ainakin Juoksija-lehdessä oli kokonainen artikkeli aiheesta taannoin. Jalkojen pituusero on minulta tutkittu ja sitä ei kuulemma ole, jalat ovat muuten vaan vähän eri paria ja oikeaan jalkaan tulee yleensä kaikki vammat.

Ei tietenkään pelkkä leveä lantio - jos sellaisen kehittyminen seurausta esim. estrogeenin vaikutuksesta - yksistään määrittele syytä syntyville vammoille. Muutenkin, vaikka tuollainen peräänkuuluttamasi tutkimus olisi tehty, se ainoastaan asettaisi todennäköisyydet jotakin tiettyä suuntaa kohden eli kohottaisi lähinnä riskiä. Riskeistä ja todennäköisyyksistä puhuin itsekin.

Naisilla selvästi yleisemmät lonkkamurtumat tuon esittämäni tutkimuksen mukaan saattavat selittyä sellaisista tekijöistä käsin, jotka ovat naissukupuolelle ominaisia. Vaikka lonkkamurtuma, lihasvamma ja nivelkuluma ovatkin eriasioita, niin kyllä tuo saattaa silti kertoa siitä, että minne se rasitus liikkuessa noin yleensä kohdistuu.

The body's centre of mass is typically somewhere in the lower abdominal area between the hips. The supporting foot touches the ground slightly ahead of the point that lies directly below the body's centre of mass. The knee joint is at its greatest extension just prior to the support phase. When contact is made with the ground, the knee joint begins to flex, and the extent it flexes varies with running style.

http://en.wikipedia.org/wiki/Running#Support

Kuormitus vaihtelee anatomiasta riippuen. Pidemmän selän(suuremman kehon) ja töppöjalat omaava henkilö, saa todennäköisesti erilaisia vastavoimia juostessa kuin esim. henkilö, jolla on lyhyt selkä(pienempi keho) ja pidemmät raajat. Juostessa pidemmät raajat voivat tasapainottaa paremmin juoksua, jolloin esim. käsien liikkeellä pystytään tukemaan paremmin jouksua. Henkilö, jonka kädet ovat lyhyet, mutta selkä pitkä, ei välttämättä voi tukea omaa juoksuaan yhtä hyvin käsillä. Tämä todennäköisesti synnyttää suurempaa rasitusta alaselän, vatsan ja lantion seudulle. Tuo naisten leveämpi lantio, mikäli yhdistettynä kurvikkaasti muodostuneisiin reisiluihin, aiheuttaa vastustavien voimien vaikutuksen siirtymisen erikohtaan, mitä se on esim. kapealanteisella juoksijalla.

Monimutkainen asia. Tarkoituksena oli vain osoittaa se, että pelkkä juoksukenkiin keskittyminen ei välttämättä anna hyvää kokonaiskuvaa asiasta.

Kysyin kuormituksesta. En vammoista. Tämä siksi, että sanoit näin: "mikäli omaa kurvikkuutta alavartalon osalta, niin todennäköisesti juostessa se suurin rasitus kohdistuu lonkkiin". Mutta siis ei ole tutkittu, tämä selvä.



?

Edelleenkin, mummoilta murtuu lonkkia, koska he kaatuilevat. Hauras lonkka murtuu siis kovan, äkillisen iskun vuoksi, kun lanne tömähtää lattiaan. Millä logiikalla tästä voi vetää johtopäätöksiä jonkin urheilulajin aiheuttamiin rasitusvammoihin? Skeittareilta murtuu usein ranteita ja he ovat usein poikia - oletko siis sitä mieltä, että erityisesti pojat altistuvat myös esim. tikanheitossa rannevammoille, vaikka ne olisivatkin jotain ihan muuta kuin murtumia?

Mistä sinä tuon kaatumisen vedät? Käsittääkseni tuossa tutkimuksessa, jonka linkitin, ei puhuta mitään siitä, mikä aiheuttaa murtumat.

Sinä et spesifioinut tarkemmin, mikä on syynä miespuolisen tuttavasi lonkkakipuihin.

Miksi tartuit juuri tuohon rasitusvammaan, sillä tuossa lauseessa esitin vain asioita, mistä kivut saattavat johtua... kun et itse kuvaillut tarkemmin, mistä miespuolisen tuttavasi lonkkakivut johtuvat?



En tietenkään, sillä tässä syy on todennäköisesti se, että kaatumiset otetaan vastaan käsillä. Rullalautailu on myös aivan eriasia kuin juoksu. Juoksu on varmasti lähempänä sitä tapaa, millä mummot normaalisti liikkuvat. Mummot tuskin skeittaavat.

Ei niin, mutta eikös se ole yleistietoa.

Lonkkamurtumista yhdeksän kymmenestä syntyy kaatuessa.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu ... hp00055#s2

Ok, yksi lonkkamurtuma kymmenestä johtuu jostain muusta syystä.



En tiedä mistä muiden juoksijoiden lonkkakivut johtuvat. Tartuin lonkkamurtumaan, koska otit sen esimerkiksi, ja se oli minusta aika outo esimerkki. (Olen tavannut ainakin kolme lonkkavaivaista juoksijamiestä, mutta ei se sinänsä tarkoita että lonkkavammat olisivat erityisen yleisiä vammoja. Kyllä penikkatauti, plantaarifaskiitti ja itb-syndrooma taitavat kaikki olla yleisempiä juoksijan vaivoja.)

No eikö sinusta ole outoa, että naisilla murtuu lonkka, vaikka lähteessäsi puhutaan etukumarasta.

Tuki- ja liikuntaelimistö sekä keskushermoston toiminta heikkenevät ikääntyessä. Kun kävelyasento muuttuu kumaraksi, askelkorkeus madaltuu ja peräkkäiset askeleet ovat eripituisia, kompastumisen vaara kasvaa.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu/naytaartikkeli/tunnus/khp00055#s2

...jolloin miettii, että miksei tuo etukumarassa kulkeminen johda siihen, että ranteet tai käsi murtuvat kaatuessa useammin? Siksi ajattelen, että tilanteessa on jotain mätää. Takapuoli, kädet ja polvet lienee ne yleisimmät kohdat, johon kaatuessa tulee hittiä. Skeittaamista varten on olemassa polvi- ja kyynärsuojat. Nekin kertovat siitä, mihin tulee kaatuessa kovimmat tai vahingollisimmat iskut. Silti murtuu lonkka, hmm?



Minä ajoin lonkkamurtumalla sitä takaa, että jostain kumman syystä naisilla murtuu ensimmäisenä lonkka, silloin kun luut ovat hauraassa iässä.

Jos ajatellaan, että liikunta vahvistaa luustoa, niin on pakko alkaa ajattelemaan, että juostessa se suurin rasitus kohdistuu tästä huolimatta niveliin. Sillä jos kurvikkaasti muodostuneet reidet kohtaavat rasitusta muualle kuin nivelten kohdalle, niin niiden voisi ajatella vahvistuneen vuosien kuluessa. Näin ei kuitenkaan jostain syystä ole tilastojen mukaan.

Eli päädyn ajattelemaan, että lonkkanivelet saattavat kipeytyä kurvikkaasta alavartalosta johtuen. 'Synnyttäjän' ruumista ei ole välttämättä tehty juoksemista varten. Aivan samoin, kun joitakin miesvartaloita ei ole tehty voimanostoa varten.

Ne 'luut ovat hauraassa iässä' naisilla nimenomaan hormonaalisista syistä. Katsos kun naisilla on sellainen menopaussi, jolloin hormonitasapaino muuttuu. Tuo muutos vaikuttaa luustoon ja altistaa osteoporoottisille muutoksille. Lonkka ennen tuollaisia muutoksia ei murru kovin helposti kaatuessa, mutta haurastuttuaan murtuu. Tästä hyvä esimerkki on naiskollegani, joka kaatuessaan sai lonkkansa sijoiltaan. Osteoporoottinen lonkka varmaankin olisi murtunut ennemmin, sillä lonkan sijoiltaanmeno vaatii jo aikamoisen voimakkaan väännön.

Jos kerran naisten lantio on epäedullinen mallinsa takia, niin miksi niitä lonkkamurtumia ei sitten tapahdu yhtä lailla nuoremmille naisille? Ranteiden luut ovat sen verran hennompaa kamaa jo alunperinkin, että ne murtuvat helposti jo ennen menopaussi-ikää, kun sopivasti kaatuessa kädellään ottaa vastaan. Mummoikäisillä luultavasti myös käsillä vastaanottaminen kaatuessa vähenee, kun niidenkin liikkuvuus ja voima ovat vähentyneet. Refleksit toimivat heillä hitaammin. Mummot kaatuvatkin ns. suorin vartaloin ja siten sen lonkkansa päälle. Käsillä kaatumista vastaan ottavat ne näpsäkästi liikkuvat nuoremmat ihmiset.



??? Kaiken muotoisten kehojen 'rasitus' kohdistuu niveliin. Ei se mitenkään lihaksiin 'siirry'. Eivät lihakset sillä tavalla voi ottaa luuston tehtävää itselleen. Lihaskudos ottaa rasituksen vastaan omalla tavallaan ja luinen rakenne omalla tavallaan. Kyllä se painovoiman vaikutus 'kulkee' aina sen luisen rakenteen kautta, vaikka olisi millainen malliltaan.



Lonkkanivelet kipeytyvät väärin suuntautuvasta rasituksesta johtuen (linjausvirheet), huonosta lihastasapainosta johtuen, vääristä niveliä rasittavista liiikeradoista johtuen. Naisen vartalolla on täysin mahdollista kävellä ja juosta fysiologisesti hyvällä ja rasituksen ergonomisesti hyvin suuntaavalla tavalla - aivan samoin kuin miehenkin. Sekä miehen että naisen vartalolla on myös mahdollista tehdä virheliikkeitä, kehittää huonoja liiketottumuksia ja epäedullinen lihastasapaino, rasittaa niveliä yrittämällä liikkua niiden mahdollisuuksia suuremmilla liikeradoilla, rasittaa niveliä liian isolla elopainolla jne. Yksilöllisesti joillakin on enemmän taipumusta esim. nivelrikkoon kuin toisilla. Viimeisin tekolonkkaleikkaus, josta itse olen tuttavapiirissäni kuullut, tehtiin keski-ikäiselle miehelle.

Nämä mummojen lonkkamurtumat sitäpaitsi eivät käsittääkseni ole erityisesti jo aiemmin lonkkavaivaisia kohtaavia tapaturmia. Naisten suuren edustuksen näissä selittää kyllä tuo menopaussi-iän jälkeinen hormonitasapainon muutos ja sen edistämä osteoporoottinen kehitys.

Vastaat itse omaan kysymykseesi. Hormoonitoiminta on silloin vielä vilkasta ja osteoporoottiset vaikutukset elimistössä pienempää.



Silloinkin, kun ei oteta käsillä vastaan, kaadutaan todennäköisesti koko vartalon kera. Ensimmäinen osuma tulee etukumarassa liikkuessa todennäköisesti polviniveliin, jos ei kaadu ihan reporankana, jolloin osuma tulisi koko keholle. Tästä huolimatta naisilla murtuu lonkka. En näe tässä mitään seikkaa, mikä todistaisi siitä, että hyvin muodostuneen naisen reisiluut eivät ole muotonsa takia taipuvaisia rikkoutumaan.



Niin ja?... mitä yrität sanoa?



Väitätkö, että kaikki nuo 70% lonkkamurtuman saaneista naisista on kävelleet tai liikkuneet koko ikänsä väärällä tavalla? Nyt on feministinen propagandakoneisto vauhdissa. Alahan vielä argumentoimaan, että naisten lantion keikuttaminen on epäterveellinen tapa kävellä.

Luuletko, että ainoastaan hormonit tekevät esim. Caster Semenyasta lahjakkaan juoksijan?



Se ei selitä sitä, miksi nimenomaan lonkka murtuu. Se selittää lähinnä luuston muutoksia ihmisen(naisen) eliniän aikana.

Vai että mätää. Salaliitto? Onko jossain sanottu, että mummoilta ei murru kaatuessa myös muita luita? Onko sinulla tilastoa esim. mummojen rannemurtumista? Epäilisin että niitäkin saattaa esiintyä. Mutta Feminine tuossa jo vastasikin hyvin, eli mummoilta puuttuu a) voimaa ottaa käsillä vastaan riittävän tehokkaasti, jotta lonkkaan ei osuisi, ja b) refleksejä laittaa kädet eteen.

Vanhusten lonkkamurtumista hälistään enemmän kuin jostain mitättömämmistä murtumista, kuten rannemurtumista, koska lonkkamurtuma on erittäin vakava murtuma joka invalidisoi vanhuksen ja pakottaa vuoteeseen ehkä loppuelämäksi. Myös oma mummoni on murtanut lonkkansa kaatuessaan ja ennuste oli huono, mutta mummo tokeni ja henki pihisee edelleen, vaikka laitoksesta hän ei tule pääsemään pois.



Jostain kumman syystä 30 % vanhusten lonkkamurtumista tapahtuu miehille, vaikka miehistä vain 8 % sairastuu osteoporoosiin (naisista kolmannes). Lähde http://www.vaihdevuodet.com/luusto.asp

Eli lonkkamurtuma on osteoporoosilukuihin suhteutettuna todennäköisempi miehillä! Hämmästyttää kummastuttaa...

Kommentoin nyt tähänkin, vaikka vastasit Femininelle:



En tajua yhteyttä lainaamaasi kohtaan vaikka luin monta kertaa. Miten luulet kaatumisesta syntyvän lonkkamurtuman korreloivan virheelliseen askellukseen, josta Feminine puhui?



Tästäkään en tiedä miten liittyy asiaan, mutta kyllä, nimenomaan hormonit tekevät Semenyasta lahjakkaan. Semeneyalla on miehen hormonitoiminta (sisäiset kivekset), ja siihen nähden hän ei edes ole erityisen lahjakas. Ei pääsisi edes SM-kisoihin miehissä ennätyksellään 1:55.

Tyypillinen kaatumisen syyhän on liukastuminen. Vaikka kuinka kulkisi etukumarassa, se liukastuminen tuskin kovin usein tapahtuu jalan luistamisena taaksepäin 'sutien'. (Kävelyhän on oikeastaan hallitua eteenpäin kaatumista, joten siihen suuntaan kaatumisen estävät korjausliiikkeet ovat kaikkein helpoimpia.) Usein liukastuminen tapahtuu joko kantapään luistaessa eteenpäin askeleen juuri osuessa maahan (jolloin kaatumissuunta on tietenkin selälleen, vaikka kulkisikin etukumarassa) tai jalan luistaminen sivusuunnassa, jolloin kaatuminen juurikin tapahtuu sivuttain lonkan päälle. Varsinkin taaksepäin tapahtuvan tasapainon menetyksen korjaaminen on paljon vaikeampaa kuin muihin suuntiin. Meitä kun ei ole suunniteltu kulkemaan takaperin.

Hieman jäin myös epäilemään tuota kuvailemaasi polvilleen kaatumista. Jos kävellessään kaatuu eteenpäin luultavasti yrittää korjata tasapainon menetystä ottamalla askelta eteen. Kun tämä tehdään epätasapainoisessa tilanteessa, sen luulisi olevan omiaan aiheuttamaan vartalon kiertymistä ja kääntymistä, joten maahan kaatuessaan ihminen onkin kääntynyt jo hieman sivuttain. Ihminen varmasti myös pyrkii välttämään naamalleen kaatumista, joten hän pyrkii kääntymään myös aktiivisesti. Jos vauhtia on sen verran, että nurin mennään kokonaan, siitä mahdollisesta polvikosketuksestakin pyrkimys on jatkaa vähintäänkin kääntämällä kasvot sivuun, jolloin tietenkin myös vartalo helposti kääntyy mukana.

Toinen tyypillinen kaatumisen tapa on kotona pudota joltakin ylemmäs kurottamiseen käytettävältä jakkaralta. Siskipä vanhoja ihmisiä kovasti varoitellaankin kiipeilemästä mihinkään pienenkään korokkeen päälle. Tässä mikään yleinen etukumaruustaipuvaisuus ei tietenkään vaikuta siihen, mikä vartalonosa ottaa iskun vastaan. Harva sitä tavaroita hyllyltä etukumarassa kurkottelee.

Muilta osin taisit jo saadakin vastauksen.

En ole puhunut salaliitoista, vaan ilmiöön liittyvästä epäselvyydestä.

Ehkä, mutta jos lähdetään liikkeelle siitä, että lonkkamurtumat vanhoilla naisilla ovat nousseet etualalle, niin pysyn edelleenkin siinä oletuksessa, reiden muodosta johtuen, suurin rasitus tulee liikkuessa polvi- ja reisinivelille - riippuen myös lihasten kunnosta - sillä jos se tulisi tasaisesti koko luun mittaiselle alueelle, se todennäköisesti ei näkyisi tilastoissa lonkkamurtumien yleisyytenä.



Voi olla, että esittämästäsi asiasta johtuen, on päädytty tekemään tutkimus, jossa lonkkamurtumien osuus on paistanut tutkijoiden silmiin. Ehkä siksi, että niistä koituvat seuraukset ovat myös taloudellisesti kuormittavimpia. Taloudelliset seikat mielessä tarkastelu ei kuitenkaan eliminoi anatomisia faktoja. Olen edelleen sitä mieltä, että naisilla, joilla lantion leveys pakottaa luun vinoon, kestää huonommin juoksusta aiheutuvaa rasitusta.

Eli, jos sinä esim. väitit, että lonkkien kipeytyminen johtuisi kengistä tai sisäkierrosta, niin minä sanoisin, että se voi johtua myös anatomiasta. Toki kengät, ja sisäkierron korvaaminen sinulle sopivammalla tekniikalla, voisi kompensoida syntyviä haittoja.



Semenyasta tekevät lahjakkaan juoksijan myös monet muutkin muuttujat. Mm. anatomiset tekijät ja psykologiset tekijät, eikä esim. kalliit ja laadukkaat lenkkitosut, niin kuin tässä ketjussa on enimmäkseen argumentoitu.



Minusta sinun ensin tarjoamasi lähde on vakuuttavampi. Sen lisäksi, ei kaikkien tarvitse saada diagnoosia varsinaiselle osteoporoosille, vaan on yleisesti tiedettyä, että vanhuksilla luuston kunto heikentyy, jonka seurauksena murtumat yleistyvät.