KESKUSTELU

Googletin eilen sitä arginiinia ja kovasti siellä tuli vastaan juuri tuota seksuaalisen halukkuuden lisääntymistä (tai sen yritystä).

Niin, minähän olen sairastanut vulvodyniaa joulusta 2005 ja reilun vuoden mittaisen lähes terveen kauden jälkeen sairaus taas paheni tänä vuonna ja seksi voisi aiheuttaa oireiden vieläkin pahempaa pahenemista (varsinainen lausehirviö mutta menköön). Sen nyt vielä jotenkin kestän että jos silloin tällöin haluan langeta itsesaastutuksen syntiin ja tämän seurauksena koen orgasmin seurauksena raatelevan kivun kuin kehostani revittäisiin puukkojen kanssa palasia irti - meneehän se sentään ohi aina aikanaan - niin se on vähän liikaa että hauskan asian eli seksin jälkeen saisi päivätolkulla "nautiskella" niin sietämättömästä ärsytyksestä, kutinasta, "neulanpistoista" tai "tikarilla tökkäämisistä" ja turvotuksesta että menee yöunetkin, eikä meinaa kärsiä edes suihkussa käydä jos oikein pahaksi menee. Pääasiassa vulvodyniani muoto on ilmeisesti syklistä (äityy kuukautiskierron tietyissä vaiheissa, vaihe vaihtelee eri naisilla), mutta tuo repivä kipu on puolestaan neuropaattista ja viittaa ehkä hermovaurioon jonka lienen saanut tulehdustilan jälkisairautena. Olen lisäksi lukenut että vulvodyniapotilailla on havaittu jonkinlaista hermosolujen ylituotantoa, eli jostain syystä tulehdustilat aiheuttavat sen että keho luo lisää ja lisää hermopäätteitä aistimaan ärsyttäviä tuntemuksia, ja lopulta keho sitten reagoi väärin ja harmittomimmatkin aistimukset aistitaan kiputuntemuksina. Pahimmat sairaustapaukset eivät pysty yhtymään ollenkaan, eli heille tulee siitä välitön kipu, eikä jälkioireita kuten itselleni. Jotkut eivät pysty ajamaan polkupyörällä ja moni joutuu käyttämään hameita ja luopumaan alushousuista kun mitään ei siedä. Käytin minäkin pahimmassa vaiheessa.

Kun ei sitä kumppaniakaan ole (ahdistumaan siitä että seksiä ei ole jatkuvalla syötöllä), niin parempi kun ei mitenkään yllytä omaa seksuaalisuuttaan ja yrittää ennemmin pitää sen säästöliekillä ainakin siihen asti että tulee parempi kausi.

Kun tuo [sensuroitu painokelvottomana] hallitsi elämääni niin monta vuotta, tehden siitä sietämätöntä helvettiä pahimmassa vaiheessa, en tietenkään ole kiinnostunut elämään uutta sellaista vaihetta. Tässä joutuu ikäänkuin psyykkaamaan itseään seksinvastaiseksi, miettimää kaikki mahdolliset hyvät ja huonot syyt miksi seksiä ei kannata harrastaa ja mikä kaikki siinä on vastenmielistä jotta ei vahingossakaan tekisi mieli ja järkkäisi itseään huonompaan kuntoon jolloin menisi taas päivät itkua vääntäessä. Sikäli tuntuu aina jotenkin niin väärältä että kun tulee seksistä tai seksuaalisuudesta puhe ja menen möläyttämään jotain negatiivista koko asiasta, niin moni luulee että olen joku seksinvastainen nutturapää. Olisinkin, mikäs siinä, mutta kun...

Joskus kielteisyys on turvakeino. Siksihän sitä kai masennutaankin että saisi levätä, kun uhkaa käämi kärähtää päässä pahemman kerran. Ehkäpä näitä on muitakin asioita joissa joutuu ikäänkuin vastapooliin koko muuhun ihmiskuntaan nähden, jotta saisi pidettyä päänsä kasassa edes jotenkuten. Mutta jos tästä (taas) tervehdyn niin saa sitten nähdä josko se halun lisääntyminenkin kiinnostaisi.

Että tämmöistä tämän herneprinsessan taholta. Olen kieltämättä herkkä vetämään sen herneen vaikka lippusalkoon kun tulee näistä tämän sortin terveysasioista kyse, se on niin hyvässä muistissa vielä se kaikki shaisse vuosien takaa. Ja vahva epäilys että aiheutti tai joudutti parisuhteeni päättymisen.