KESKUSTELU

Eikös olekin looginen väite?

Tutkimuksiin asiasta en ole törmännyt, mutta järki sanoo, että jos esim. R- tai S- vikainen kiertää kiusallista kirjaintaan, niin sanavarasto ja lauserakenteiden hienoudet väkisinkin kehittyvät. Ja itsetunnon kehityttyä riittäväksi, on kiertely tarpeetonta.

Voi jopa olla niin, että se itsetunto kehittyy verbaalisen lahjakkuuden ansiosta niin hyväksi, että hankalien kirjainten kiertely muuttuu jo sen vuoksi tarpeettomaksi.

Lukeminen boostaa kehitystä. Lähes varmasti.

Arvostaisin arvostettuja tutkimuksia (linkattuna) arvoitukselliseen pohdintaani.

Ja kannattaako käyttää tunti viikossa vuoden ajan yhden epäoleellisen kirjaimen muka-puhtaan ääntämisen opetteluun?

No on kyllä huomattu. Mitä korkeamman tason "erikoisasiantuntija" on kyseessä niin puheesta löytyy lispaava s,r tai muu ärsyttävä vika.
Suurimmalla osalla tiede -lehden keskustelupalstalle kirjoittavistakin todennäköisesti on ko. puheviat.
Ollaan "erikoisasiantuntijoita", eikä osata edes puhua kunnolla ?

Tai sitten kun aivojen puhekeskus ei toimi kunnolla tai ole kunnolla kehittynyt, se energia mikä muuten haaskaantuisi kunnollisen puheen tuottamiseen kuluu johonkin muuhun aivotoimintaan ja ihminen voi osoittaa älykkyyttä, jopa neroutta jossain muussa. Kuten vaikkapa avaruudellisessa hahmottamisessa.

Eli puhevika kehittäisi myös mahdollisesti muita älykkyyden muotoja?

Käy tälle antijehkulle.

Tuskinpa vain kehittää. Ennemminkin se heikentää kielellisiä kykyjä puhevikaisen alkaessa välttää tilanteita, joissa joutuu puhumaan ja puhumalla silloinkin mahdollisimman vähän. Joka tavalla hänelle hyödyllisintä on opetella ne puuttuvat äänteet silloin kun siihen vielä on mahdollisuus.

Ennen ku kuolee, vai sitte vastavai?
Mulla oli ärrävika 30 vuotiaaks asti, käytin vain sanoja, josta se puuttu.
Sit sanoin ääneen harri ja huomasin et osaa jo sanoo ärrän.
Aika paljo jäi sanomatta, kannattaa opetella sanoilla, missä on pari ärrää peräkkäin.

Kuoleman jälkeen tietenkin, mitä sillä nyt elinaikana tekisi. Tarkoitin, että se kannattaa tehdä mahdollisimman nuorena. Vanhemmiten se käy vaikeammaksi, vaikkei nyt mahdottomaksi kuitenkaan.

Sssissus saatana kun en ole muissstanutkaan, mutta minullahan on itselläni ässävika. Kai se on edelleenkin, kun ei sitä hoidettu. Nimittäin ala-asteella minut yhtäkkiä kiikutettiin jonnekin tukiopetustiloihin ja tungettiin joku helvetin lasta suuhun että nyt aletaan opettelemaan sitä S-kirjaimen lausumista, kun se on minulla ilmeisesti liian sihahtava. (Mikä on muistaakseni suomalaisille naisille aika yleinen ilmiö, jonkun väitteen mukaan.) Meitsihän ei siitä pelleilystä tykännyt, enkä sinne hoitoon toista kertaa suostunut menemään.

Mutta en ole koskaan sen koommin kuullut kenenkään valittavan ässistäni. Kumma juttu.

Sanoppa äshiis ty äshiis dast ty dast niin kuunnellaan...

OIkein kunnon äännevirheissä saatta olla kyse myös ns kielen laiskuudesta. Se taas voi aiheuttaa avopurentaa, kun kieli tuppaa aina olemaan hampaiden välissä niitä väärään asentoon työntäen. Äänneharjoitukset ovat myös hyvää kielijumppaa. Jumppaliikkeitähän sitä myös puheterapeutin luona opastetaan tekemään niiden äänteiden eteen, oikein peilin edessä. Ongelma on siis mahdollisesti hieman monitahoisempi kuin vain puheen vaikeus.

Varsinkin lapsilla kyllä. Puheviasta joutuu kuitenkin kärsimään tavalla tai toisella koko ikänsä. Aikuisena ei välttämättä kannata, mutta jos on vaikkapa sosiaalisessa työssä, kyllä puheviasta voi olla haittaa.

She sells sea shells on a sea shore.