KESKUSTELU

Oman käsitykseni mukaan liian raju ja nopea painonpudotus tuottaa saman lopputuloksen rajoitti niitä kaloreita sitten millä tavoin tahansa -> kärvistely miinuskaloreilla loppuu aikanaan ja sen jälkeen on totaalisen repsahduksen mahdollisuus kun henkisesti ei tarvitse enää panostaa asiaan.
Oikea laihduttaminen ei mielestäni ole laihduttamista vaan uusi tapa syödä, siihen ei myöskään kuulu ajatusmalli: miten syön seuraavat 6kk tai 1v? Vaan: miten syön seuraavan loppuelämäni ajan?
Laihtumisen pitäisi tulla ruokavalion muutoksen sivutuotteena ja tapahtua riittävän hitaasti ettei tule liian voimakasta yrittämisen tunnetta.
Ehkä laihduttamisen ei pitäisikään olla se päämäärä vaan hyvänolon- ja jaksamisentunteen? Eikös se ole terveyden ohella laihduttamisen syy, ei kilomäärät vaa'alla.

Nämä tutkimukset panevat väkisinkin hymyilemään En ole koskaan tavannut vielä ihmistä joka ei olisi hyötynyt liikunnasta, sekä kunnon paranemisen että vartalon kiinteytymisen muodossa (ruokavalio huomioituna myös). Jokainen ihminen joka on kanssani liikkunut tai noudattanut terveellisiä ruokavalioita on huomannut muutoksen kunnossa ja kehonsa kiinteydessä. Siis kuntoilukaverit ja ne jotka olen saanut "piiskattua" treenauksen ja parempien ruokavalioiden pariin omalla esimerkilläni. Tuo on pahinta kakkaa jota ihmisille voidaan syöttää, ettei edes kannata aloittaa liikuntaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Aivan samanlaista jaskaa kuin se ettei kalorimäärää laskemalla laihdu. Kyse on enemmän siitä onko ihmisillä itsekuria liikkua säännöllisesti ja syödä terveellisesti (myös säännöllisesti). Useilla into alkuinnostuksen jälkeen lopahtaa, tai sitten vaikka ensimmäisen yskän ym. pienen vastoinkäymisen jälkeen. Siis vaikka liikunta toisi hyvää oloa ja selvää olon kohetumista. Jokainen löytää miljoona syytä miksei tarvitsisi tänään treenata. Enkä nyt tarkoita mitään älyttömiä rääkkejä, vaan normaalia säännöllistä kuntoliikunaa. Mielellään vastusharjoittelun(punttis) ja aerobisen vaihtelua, sekä liikkuvuusharjoituksia.

Tarkoitin tässä siis perustervettä ihmistä, jolla ei ole todettu mitään vakavia sairauksia, joihin en lue metabolista oireyhtymää, joka paranee säännöllisellä liikunnalla ja ruokavaliolla, eli elämäntapamuutoksella. Tiettyjen lääkkeiden käyttö on asia erikseen, mutta mainittu viidesosa ihmisistä tuskin on tutkimuksessa ollut näitä.

Tuo talousvaaka voi silti olla alkuun hyvä laite koska ihmisellä ei välttämättä ole oikein tietoa minkä verran sitä oikeasti syö ja kuinka paljon jokin annos sisältää. Ja saattaa auttaa myös poistamaan epävarmuuden siitä, että syönkö nyt ihan päin honkia vai en. Siitä se sitten vähitellen muuttuu tavaksi.

Ja kysyjälle, itse ostin tuollaisen gramman tarkkuudella punnitsevan talousvaa'an Lidlistä pari vuotta sitten alle 20€, kerran pariston vaihtanut ja hyvin toimii. En tiedä onko niitä vielä valikoimassa, mutta ainakin on halpa ja toimiva.

Eihän siinä mitään jos saat kuitenkin tarpeeksi hiilihydraatteja. Kyllä muuten alkaa olla veto poissa ja kuntoilu vajaatehoista ajan kanssa. Itselläni puuro, leipä, peruna, pasta ja couscous sekä riisi eivät ole koskaan olleet mikään este laihtumiselle. Ehkä siksi että noudatan lautasmallia jossa 1/2 lautasesta kasviksia, 1/4 perunaa/pastaa/couscousia/riisiä ja 1/4 lihaa/kalaa/munaa. Ja puuro/leipä/pasta/couscous/riisi aina 100% täysjyväisenä. Aamulla syön aina täysjyväkaurahiutalepuuroa tai neljän viljan täysjyväpuuroa sekä vehnänalkioita. Leipää syön molemmilla pääaterioilla pari siivua ja vielä 2-4 siivua päivän mittaan "kahvileipänä". Tietenkin 100% täysjyväleipiä mm. Uotilan maalaisruislimppua. Päälle kasviksia, kalkkunaleikettä, kirjolohta, broilerin rintaa ym.
Rasvat kylmäpuristetuista kasvisöljyistä (lähinnä neitsytoliiviöljy) ja kalasta sekä omega-3 kalaöljystä.

Eipä tuohon ole muuta lisättävää.
Terve ihminen ei mieti laihduttamista, vaan omaa toimivuutta, aktiivisuutta ja hyvää oloa, elämää ruoan ja syömisen ulkopuolella.

Toki, ruokaa ja syömistä tulee miettiä, mutta sen ei tarvitse olla negatiivista, kuten nykyään se usein tuntuu olevan.

Mitä tahansa suuhusi laitakin, niin tulee morkkis ja pelko syövästä.

Kaikki eivät tietysti hyödy tai kehity samalla tavalla. Toiset ovat lahjakkuuksia toiset eivät. Rasva palaa kaikilla aivan varmasti ja lihaksisto kehittyy. Ainakin jossain määrin.

Omasta mielestäni suunnilleen kaikki tietävät mitä ja miten pitäisi syödä, osa vaan ei jaksa nähdä vaivaa kun on nämä valmisruuat, jotka ensialkuun jopa maistuvat paremmilta. Siis ennen tottumista kunnon itse tehtyyn perusruokaan.

Ei tarvita mitään ihme kikkailua, vaan syödään lautasmallin mukaan, 1/2 lautasta kasviksia, 1/4 "tärkkelyshiilareita", 1/4 lihaa/kalaa/munaa. Ja valitaan ruoka-aineiksi terveellisiä peruselintarvikkeita.

Paljon kasviksia (vihannekset, tomaattituotteet:tuore, paseerattu ja pyre, juurekset, sipulit, kaalit, palkokasvit, tuoreyrtit, hedelmät, marjat). Täysjyväviljatuotteita, vähärasvaisia maitotuotteita ja lihaa (paistiliha/jauheliha, broilerin rinta), sekä kalaa, kananmunaa, kylmäpuristettuja kasvisöljyjä (neitsytoliiviöljy, vehnänalkioöljy, soijalesitiini), suolaamattomia/paahtamattomia pähkinöitä, siemeniä, sieniä. Ei mitään Light- ym. käsiteltyjä kevyttuotteita tai valmispöperöjä. Runsaasti puhdasta vettä. Suodatinkahvi, vihreä tee (ilman maitoa) ja raakakaakao (ilman maitoa), oluthiiva, spiruliina/chorella-makeanveden levät, merilevä, vehnänoras ym. tuovat vielä lisää vitaaliaineita. Ei mitään tabletti/jauholisäravinteita, vaan ravinteet aidoista tuoreista tai kuvatuista ravintoaineista.
Lisätyn sokerin, höttöleivät ja vaalean pastan sekä riisin voi jättää pois, siis vaihtaa täysjyväversioihin. Tavallisen suolan voi vaihtaa merisuolaan.

Ruoka jaettuna mielummin useampaan ateriaan esim. 3-4 tunnin välein. Kunnon aamupala ja lounas sekä päivällinen. Iltaa kohti keventäen. Pari välipala-ateriaa ja iltapala. 20-30g valkuaista ateriaa kohti.

Sopivan kokoiset ateriat, ei siis liikaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Mielellään perunat kuorineen ja uuniperunoina. Kasviksia ei oikeastaan voi syödä liikaa, lähinnä perunaa tai vastaavia lukuunottamatta.
Höyrytetyillä kaaleilla, sipuleilla, porkkanoilla ja palkokasveilla voi korvata hyvin osan myös aterian perunoista/pastasta/riisistä, jos haluaa nopeampaa painonpudotusta.

Tällaista ruokavaliota (ns. bodaajan ruokavalio) noudattaa suurin osa bodaajista, fitness-kuntoilijoista ym. keholajien harrastajista ja tulokset ovat taatut, kun lisää kohtuullisen liikunnan mukaan. Yksi viikottainen kohtuudessa pysyvä karkkipäivä ei tuhoa hyötyjä.

Ei tarvitse noudattaa mitään rajoitettuja ruokavalioita tai nälkädieettejä, terve arkijärki riittää.

Ei riitä. Ei ollenkaan kaikille. Mutta ne joille ei riitä, harvoin innostuvat liikunnasta tai fitness-harrastuksista. Käyvät häpeillen uimalassa jos sielläkään.

Rasvan varastoituminen on aineenvaihdunnan sairaus.

Kuten aiemmin olen kertonut, minullakin on ollut vaihe elämässä jolloin painoindeksi oli jossain 35-40 %:n välillä ja paino 130 kilon hujakoilla. Olisin voinut syyttää kaikkea muuta paitsi omaa saamattomuutta. Mutta enpä syyttänyt. Kun olin saanut tarpeekseni olotilasta ja räjähtämispisteessä olevasta vatsanahasta sekä itseinhosta, päätin muuttaa asian. En koskaan ole epäillyt, etteikö rasvan lähtö olisi kiinni vain siitä että saa itsestään irti ja muutettua liikunta- ja ravintotavat.
Eihän se tie alussa helppoa ole sohvaperunasta liikkujaksi, ja herkkujen syöjästä tarkempaan ruokavalioon, mutta ei se mahdotontakaan ole. Juokseminen tai uiminen ei ole mukavaa hyllyvällä vatsalla kun naama vielä hikoilee punaisena. Mutta se on vaan kummaa mitä aika ja terveelliset elintavat tekevät. Sitä muuttuu naamasta alkaen aivan eri näköiseksi, kun se velttous ja roikkuvuus häviää. Energiaa tulee valehtelematta tuplasti enemmän ja kroppa vaatii liikkumaan myös kuntoilun ulkopuolella. Ja kaiken lisäksi itsekuri kasvaa.

Nostan hattua jokaiselle ylipainoiselle kuntoilijalle joka kadulla juoksee ohi tai uimahallissa kauhoo naama punaisena. Tota kun jaksatte vaan niin..

Katso nyt vaikka suurin pudottaja ohjelmaa. Sielläkin sohvaperunoista muotoutuu kummasti hoikempia ihmisiä, vaikka heillä jos kellä on tuo muotitermi "aineenvaihdunnan sairaus". Vaikken kannusta tuon tyyliseen painonpudotusnopeuteen, tuloksia tulee. Omasta mielestä se noin 500g viikossa on hyvä nopeus tiputtaa ylipainoa liikunnan ja ruokavalion yhdistelmällä. Se onnistuu jokaiselta perusterveeltä ihmiseltä, joka vain uskoo että paino laskee järkevän ruokavalion ja liikunnan yhdistelmällä, eikä ylipaino ole geeneistä tai laiskasta aineenvaihdunnasta kiinni. Ei siinä tosin onnistu takuulla kokeilematta ja sohvalla valitellen, se on varma.

Olen koko nuoruuteni syönyt virallisten suositusten mukaan ja liikkunut varsin paljon. Ei toiminut. Painoindeksi nousi vuosien mittaan 27:ään vaikka aina oli nälkä. Vasta VHH toimii, jopa vähäisellä liikunnalla.

Omalla kokemuksellani voisin väittää, että liikunnalla ei ole yhtään mitään merkitystä. Vain hiilihydraattirajoituksella. Mutta en väitä, koska tiedän, että meitä on moneksi.

Mutta laajat ja lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunnalla ei ole juurikaan vaikutusta laihtumiseen. Korkeintaan lihomisen ehkäisyyn.

^ Gary Taubes ilmaisi tämän melko kärjistetysti: liikunta ei laihduta, vaan ainoastaan synnyttää nälkää. Pahimmillaan liika itserääkki ja nälkä vain näivettävät kehoa; paino laskee mutta väärällä tavalla. Liikunnan tulisi olla siis keino nimenomaan yleiskunnon kohottamiseen, eikä laihduttamiseen. Laihduttavan vaikutuksen tulee siis olla välillinen eikä suora. Siksi ei kannata mitata urheillessa kalorinkulutusta, vaan sen sijaan keskittyä suoritusten parantamiseen.

Hieman kärjistetty näkemys, mutta mieleni minun tekevi yhtyä siihen silti.

Urheilu on myös erinomainen keino hillitä verensokeria sekä parantaa insuliiniherkkyyttä. Kun lihaksissa ja maksassa on tilaa ruuasta tuleville sokereille, insuliinin ei tarvitse kohota niin voimakkaasti.

Otetaanko tutkimuksissa huomioon psyykkisiä puolia painoa pudottaessa?
Koska laihduttaessa pitää joka tapauksessa syödä miinuskaloreilla, pelkkä ylläpito ei riitä, niin liikunta myöskin lisää ruokamäärää jonka voi syödä. Eli tulisi esimerkkinä mieleen, että pudotus entisestä "elämästä" uuteen ei olisi niin radikaali kalorimäärän suhteen jos lisätään samalla liikuntaa...

Kylläisyyskään ei ole suoraan riippuvainen pelkästä kalorimäärästä, kuten - no sanotaan tuo taikasana jälleen - karppaus osoittaa. Runsaasti kaloreita sisältävä sokeripommi (esimerkiksi pulla ja limu) tekee hyvin pian uudestaan nälkäiseksi. Kohonnut insuliini nimittäin synnyttää nälkää (ts. kaikki ravinteet verestä viedään nälkäisten solujen nenän edestä jemmaan läskeihin).

Urheilu voi tämän vuoksi toisaalta myös vähentää nälkää, sillä se auttaa pitämään insuliinitasot hallinnassa.

Miinuskalorit ovat psyykkisesti (ja myös fyysisesti) rankkoja vain silloin jos keho joutuu kokemaan nälkää.

Ei se insuliini sokereita läskeihin vie, jos niitä tarvitaan lihaksessa / maksassa. Vaikka olisi millainen sokerinen kaloripommi.

Mihin muuallekaan ne menisivät, jos lihakset ja maksa ovat jo täynnä sokeria ja aivot joutuvat käymään sillä 90-prosenttisesti? Monilla, jotka eivät urheile (mikä "tekee tilaa" sokereille), tilanne on juuri tämä. Insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, orastava kakkostyypin diabetes ja sitä rataa.

Pakkotoiston puolella on sanottu siellä täällä että ihmiskeho kykenee varastoimaan maksimissaan noin 500g hiilihydraatteja. Kaikki siitä yli joudutaan jemmaamaan muilla keinoin.