KESKUSTELU

Jussipussi: puhut vähän mutta asiaa! Antioksidantti ja ravitsemusasiat ovat olleet yksi mielenkiinnon kohde MS-tautiin liittyen ja muutenkin.

Tuohon operaation "kestävyyteen" ei osaa sanoa Erkkikään mutta operaatioita tehneet ovat varovaisesti viestittäneet että laskimon uudelleen ahtautumistaipumus on pidempään sairastaneilla.. ja vastaavasti aktiivisesti liikkumaan kykenevillä laskimo todennäköisemmin pysyy auki. Tämä re-stenoosi on edelleen tutkimuksien kohde ja siihen etsitään ratkaisuja. Seuraavia tutkitaan ja on kokeiltukin:
- laskimostentti --> laskimoon sijoitettavat stentit ovat paljolti vielä uudempi juttu, kehitystyön kohde. Huolta on herättänyt stenttien kestävyys pitkällä aikajänteellä, etc.
- usemman pallolaajennuksen sarja --> eräät operoijat (mm. Sal Sclafani New York) ovat esittäneet että laskimo pysyisi todennäköisemmin auki, kun laajennus toistetaan esim. 3:n peräkkäisen operaation sarjana (en muista että oliko parin viikon välein vai kuukauden)
- laskimosiirre? --> Mayo klinikalla jo kokeiltu. Eräälle jenkkimiehelle tehtiin siirre, kun laskimo ei vain pysynyt auki. Siirteen jälkeen ei ole ilmennyt ongelmia.

Tulevat tutkimukset tuovat varmasti paljon uutta dataa. "Zamboni on oikeilla jäljillä".. kutakuinkin näin totesi magneettikuvantamisen kärkinimi Mark Haacke - joka on omissa tutkimuksissaan löytänyt CCSVI:tä vahvistavaa dataa (rautakertymät noudattavat laskimovirtauslogiikkaa, ahtaumien kuvantaminen uudenlaisella magneettikuvantamismetodilla)

"Lyhyestä virsi kaunis"

Mielestäni kannattaa edetä ns kahdella rintamalla, seurata tiiviisti tuota laskimoteoriaa ja samalla varmistaa että vaimosi saa ne kaikki parhaimmat vesi ja rasvaliukoiset antioksidantit mitä nykytiede tietää/on tieteellisesti varmistanut tehokkaiksi ja saa niitä myos optimaaliset määrät.

Seurantasi luotettavuutta toisaalta lisäisi se, jos referoisit negatiivisiakin tuloksia. Niitä löytyy eri puolilla maailmaa tehtyinä varsinkin sellaisista raporteista, joissa Zamboni ei ole ollut yksi kirjoittajista.

Alla yksi pitkä kriittinen katsaus, jossa käydään läpi mm. CCSVI kriteerien mielekkyys perustuen muihin ennen ja jälkeen tehtyihin tutkimuksiin. Zambonin avoimen tutkimuksen ongelmia käydään läpi. Sivu vaatii ilmaisen kirjautumisen. Lopussa ainakin on lähdeluettelo, johon voi tutustua.

http://www.remedicajournals.com/FileOpe ... ?iaid=1091

Pari esimerkkiä ko katsauksesta:

>0.88 sekunnin refluksin keston valinta CCSVI kriteereiksi: >0.88 sekuntia on poimittu kokonaan täysin toisenlaisesta tutkimuksesta, jossa pyrittiin erottamaan laskimoläppien insuffisienssin (toiminnanvajaus) aiheuttama takaisinvirtaus normaalista takaisinvirtauksesta, joka syntyy ennen kuin laskimoläpät ehtivät sulkeutua estäen takaisinvirtauksen. Insuffisienssissa läpät sulkeutuvat >1.23 sekunnissa ja normaali läppä sulkeutuu 0.22-0.78 sekunnissa eli takaisinvirtausaika pitenee. Cut -off arvoksi läppäinsuffisienssille oli tutkimuksessa valittu 0.88 sek. Zambonin tutkimuksessa, jossa eiis edes tutkittu läppien toimintaa, käytetään arvoa, jonka perusteena on läppävika laskimoissa. MS-potilailla cut-off ylittyi 77%:lla vs. kontrolleilla 0%. Läppäinsuffisienssia on arvioitu esiintyvän normaalipopulaatiossa noin 30%:lla eli oletettavasti tutkituista MS-potilaistakin isolla osalla löydös voisi perustua vain tähän läppäinsuffisienssiin eikä mihinkään ahtaumaan. Tätä muualta lainattua kriteeriä käyttäen Zamboni ei kuitenkaan löytänyt yhdeltäkään verrokilta poikkeavuutta. Takaisinvirtaus on yksi keskeinen selitys CCSVI:ssä eli se osaltaan lisäisi painetta ja rikkoisi veri-aivoestettä. MS-sairautta ei kuitenkaan ole lähelläkään 30%:lla populaatiosta.

Toisena syvien aivolaskimoiden refluksi >0.5 sekuntia perustuu yhteen yksittäiseen potilasraporttiin eikä sitä ole käytetty muissa tutkimuksissa (Zambonin mukaan 54%:lla MS-potilaista vs 0 % varrokeista > 0.5 sek). Syvien laskimoiden kallonulkoinen ultraäänitutkimus on ilmeisen haastavaa, koska vain lyhyitä pätkiä heikolla signaalilla pystytään havaitsemaan. Virtauksen suunnan määrittämisessä tulee jo helposti hankaluuksia. Epäilynä on, että Zamboni adoptoi 0.5 sekunnin keston alaraajojen verisuonitutkimuksista, joissa arvo on validoitu. Jos kyseistä arvoa käyttää aivolaskimoissa poikkeavuuden mittarina, pitäisi tietää, onko se ylipäänsä poikkeava ja paljonko sitä on normaalipopulaatiossa. Tämän tutkimuksen mukaan sen esiintyvyys on siis 0% normaalipopulaatiossa ja tulos pitäisi vähintään toistaa ennenkuin jotain arvoa siis voi väittää muuksi kuin normaaliksi.

Stenoosin määritelma on myös ongelmallinen. Kriteerejä Zambonilla on kaksi erilaista eli poikkipinta-ala <0.3 mm2 ja >50%:n vähenemä poikkipinta-alasta (joka siis voisi olla myös vaikka 0.4 tai 0.5 mm2:kin, kunhan vaan on > 50%). Zambonin tulos oli 37% MS potilailla ja 0% verrokeilla. Näitä molempi mittareita käyttäen on tehty useita tutkimuksia eri menetelmillä eikä eroa MS:n tai verrokkien välillä ole ollut tai jos on ollut, mm. yhdessä tutkimuksessa, jossa <0.3 mm2 poikkipinta-ala löytyi 57.1%:lla MS-taudin ensioireen yhteydessä, 64%:lla MS-diagnoosin saaneista, 46,2 %:lla muita neurologisia sairauksia sairastavilla, niin 38,3%:lla terveistä kontrolleistakin löytyi sama. Ko. kriteerillä löytyy siis ahtauma useissa neurologisissa sairauksissa ja myös verrokeilla. Edes niissä tutkimuksissa, joissa eroa ei ole tullut esille, ahtauman esiintyvyys ei ole 0% vaan molemmilla saman verran.

Ero Zambonin 37% vs 0% on yksinkertaisesti liian suuri, jollei ajattele, että sokkouttamaton ja kontrolloimaton tutkimusmenetelmä on vaikuttanut (kaikkien parametrien) tulosten analyysiin. Varsinkin 0%:n löydökset missä tahansa muissa laskimotutkimuksissa näyttävät loistavan poissaolollaan ja toisaalta löydökset eivät näytä olevan edes mitenkään MS:lle spesifisiä. Zambonilla 0% löydöksiä oli heti ainakin 3 samassa tutkimuksessa ja spesisifisyys (ja sensitiivisyys) luokkaa 100%. Tämä takia sokkoutetut ja kontrolloidut tutkimukset ovat tärkeitä ainakin silloin, jos niitä käytetään hoidon perustana.

artikkelissa lisää.

Zambonin työ on ihan arvokasta ja uusia näkökulmia tarvitaan, mutta tässä on hypätty suoraan myymään "parantavia" operaatioita MS-potilaille aika kevyin perustein.

Toden totta, aihe on erittäin controversial (tuo sana toistuu suurinpiirtein kaikessa mediassa). Selvennän hieman miksi uutisoin lähinnä CCSVI:n perehtyneiden verisuoniasiantuntijoiden tutkimuksia ja artikkeleita. Ilmiö on jakanut tutkijat tai paremminkin tiedekentän kahteen ääripäähän; puolesta ja vastaan. Tämä näkyy varsin selvästi mm. tiedekonferenssien ohjelmissa: CCSVI:tä tutkineiden verisuoniasiantuntijoiden ohjelmassa on vain "oman kentän tutkimustyötä" ja vastaavasti MS-tutkijoiden kokoontuessa on nostettu vain kielteiset ja kriittiset tutkimukset -- kentällä on voimakas jännite. Esimerkiksi tällä hetkellä Italiassa on todella iso sanasota, missä vastakkain CCSVI vs perinteinen näkemys MS-taudista ..tai jos henkilöinä niin Zamboni/Salvi vs Giancarlo Comi (neurologia kärkinimi).

On erittäin valitettavaa että yhteistyö kahden tieteenalan välillä on lähtenyt nihkeästi käyntiin. Perinteisen autoimmuuniteorian ympärille rakentunut tutkija- ja hoitokoneisto näki laskimolöydöksen uhkana, ja usein mediassa nähtiin ns. Semmelweiss refleksi; tunnetut MS-tutkijat kiistivät laskimolöydöksen heti kättelyssä, ennenkuin edes tutustuivat siihen. 2009 lähtien asiasta on väännetty kättä ja suurimmaksi kiistakapulaksi on tullut dopplertutkimukset, neurologisissa julkaisuissa on julkaistu lukuisia artikkeleita joiden otsikko on ollut kutakuinkin näin "No CCSVI in Multiple Sclerosis patients". Kärjistetysti ilmaisten neurolginen kenttä on hakenut evidenssiä sille että "tämä ei ole totta" ja vastaavasti CCSVI asiantuntijat evidenssiä "tämä on totta". Nyt on syntynyt jonkinalinen valintatilanne, uskoako niitä tutkimuksia missä CCSVI:tä ei tunnisteta ja korostetaan kaikki mahdolliset ikävät puolet asiasta vai uskoako tutkimustuotoksia, missä CCSVI on tunnistettu ja havaittu liitos MS-tautiin?

Minä tutustuin aiheeseen 2009 kesällä ja pikkuhiljaa minun valintani oli se, että CCSVI liittyy MS-tautiin ja kallistuin uskomaan verisuoniasiantuntijoita. Olin kerännyt valtavasti tietoa ennen kesää 2010 jolloin vaimoni ahtautunut vasen kaulalaskimo operoitiin. Erittäin onnistunut tulos, mikä on säilynyt jo 1,5 vuotta on aivan mahtava juttu - käytännössä hänen MS-oireet ovat pysyneet poissa näin pitkään. Tietenkään tämä ei ole tiedetuotos, vain yksi anekdoottinen kokemus.. mikä kieltämättä on tehnyt minusta aktiivisemman asian puolesta puhujan. Verisuoniasioissa luotan enemmän verisuoniasiantuntijoihin kuin neurologeihin - siksi siis luotan heidän tekemiin tutkimustuotoksiin CCSVI:ssä

Tiedekentällä on vielä valtavasti työtä ja siinä Miquel olet aivan oikeassa, että laskimo operaatioista tuli liian nopeasti kaupallinen juttu - ennenkuin plasebokontrolloidut tutkimukset ovat valmiita. Mutta käytännössä perinteisen tiederumban läpikäynti olisi tarkoittanut noin 5-10 vuoden odotusta - ennenkuin hoito olisi osana käypähoitoa. MS-taudissa aika voi olla vihollinen. Mitä tuo aika olisi tarkoittanut vaimoni tilanteessa? Hänen oireensa lisääntyivät 2010 aikana siinä määrin että "elämä ei ollut helppoa" (fatiikki, mielialat, motoriikka ongelmat..). Minun ja erittäin monen MS-tautia sairastavan toive on asian pikainen eteneminen. Zambonista on sanottava että hän ei ole "myymässä pallolaajennuksia", vaan hänen intressinsä ovat tieteelliset (ja henkilökohtaiset: hänen vaimollaan on MS).

Kanadalaiskirurgi Sandy McDonald ehti tehdä 6 operaatiota Kanadassa, ennenkuin neurologit vaikuttivat päätösvallallaan siten että Kanadassa verisuoniasiantuntijat eivät saaneet tehdä operaatioita. McDonald:n operaatioista 4:n kohdalla radikaali muutos parempaan, mm. Steve Garvien tapaus. Hän pääsi pois hoitokodista saatuaan liikuntakykynsä takaisin ja ei tarvinnut enää pyörätuolia (yksi parhaimpia uutisoituja hoitotuloksia): MS patients tell MPs about life after 'liberation' Tuollon Kanadan mediassa kirjoitettiin kovasti että "pitäisikö MS-tautia sairastavien odottaa.. vai aloitetaanko hoito ja tutkimus rinnakkain hetimmiten?". Minusta tämä olisi ollut paras mahdollinen vaihtoehto, eli hoito olisi tarjolla kotimaassa, niille jotka sen haluavat ja mikään ei estä tutkimuksien tekemistä samaan aikaan. Laskimoahtauma on laskimoahtauma, on se sitten jalassa, maksassa tai keskushermostossa.

Anekdoottisen kirjoittelun määrä on valtava. Ihmiset ovat halunneet jakaa kokemuksiaan, parhaimmillaan operaatio voi vaikuttaa kuten tällä ruotsalaisnaisella (joka operoitiin samassa paikassa kuin vaimoni):
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=VaUNt9b6Qwg

Tämä läppien vajaatoiminta on eri asia kuin CCSVI. Se on liitetty TGA:n (transient global amnesiaan = tilapäinen muistinmenetys. Läppien vajaatoimintaa tutkitaan käyttämällä ns. valsalva metodia eli tuotetaan korkea paine rintakehään, puristamalla sieraimet kiinni ja puhaltamalla niin että ilma ei pääse ulos. Sama ilmiö on havaittu esim. punttiharjoittelun yhteydessä, jalkakyykky on loistava esimerkki liikkeestä jolloin rintakehän paine kasvaa, jolloin todellakin mitataan laskimoläppien toimintaa ettei veri lähde virtaamaan väärään suuntaan.
Tämä on yleinen väärinkäsitys, mitä on oikaistu Zamboninkin teksteissä. CCSVI:ssä takaisinvirtaus tapahtuu jokaisen uloshengityksen yhteydessä, se on eri asia kuin läppien vajaatoiminta.

Lainausta: http://www.direct-ms.org/pdf/CCSVI/Zamboni%20CCVI%20Cause%20MS%2009.pdf

The mechanism underlying this reflux differs from the reflux
caused by incompetence of the jugular valve. In the latter case,
valvular insufficiency tested with Valsalva can be related to a
picture of transient global amnesia.

In our study, the reflux occurred in any body position without the
need to elicit it by a forced movement, suggesting that it is not an
expression of valvular incompetence but rather of a stenosing lesion
that cannot be crossed with postural or respiratory mechanisms,
thereby becoming a long-lasting reverse flow.

Onko tuosta "ahtauttavasta vammasta" kuvia, onko niissä vammakohdissa kerääntynyttä kolesteroliplakkia?
Jos ne on vammautuneita kohtia niissä on myos tulehdusreaktio päällä koska keho pyrkii korjaamaan vammaa mutta jostain syystä ei pysty siihen?

Ne laskimoahtaumat ovat pääasiassa patologisia läppiä, kalvoja, seinämiä, rengasmaisia rakenteita suonessa, eli suonensisäisiä virtausesteitä. Amerikkalaiset laskimoasiantuntijat tuottivat 2010 tuotoksen, jonka mukaan ahtaumien juuret olisivat kehitysvirheitä:
"Embryological background of truncular venous malformation in the extracranial venous pathways as the cause of chronic cerebro spinal venous insufficiency"

Olen kohtuu paljon katsellut venografia kuvia ahtautuneista laskimoista ja ne näyttävät kutakuinkin tältä:


tai tältä:
http://jnnp.bmj.com/content/80/4/392/F2.large.jpg

Nuo kuvat ovat Zambonin ryhmän tutkimuksista, missä tutkimuksen myötä saivat luvan varmistaa dopplerlöydöksensä tarkimmalla mahdollisella metodilla. Vaimon kaulalaskimon ahtauma varmistui kunnolla vasta venografiassa; oikea kaulan laskimo oli ohuempi ja veren (tai oikeastaan varjoaineen) liike oli sujuvaa. Vasen laskimo (kuvassa) oli kuin "säkki" missä veri näytti lähinnä seisovan, siis ennen operaatiota:

D-vitamiinin puutteen ohella on MS-tauti on yhdistetty myös häiriöihin dopaamireseptorien toiminnassa ja jodin puutteeseen (pohjoisilla leveysasteilla maaperässä on vähemmän jodia). Artikkelissa annetaan myös hypoteesin pohjalta hoitosuosituksia. Suositus SODin lisäämisestä onnistunee kuitenkin paremmin glisodinilla kuin artikkelissa mainitulla lisäravinnekombolla.

http://orthomolecular.org/library/jom/1 ... p128.shtml

Onko jossain papereita joissa on verrattu tuota Glisodinia "normaaleihin" antioksidantteihin?

Ei tietääkseni, mutta Glisodinilla on saatu aikaan seuraavaa:

"Table 2. Effect of a supplementation with SOD-gliadin combination
on circulating antioxidants


Supplementation


Control ------------------------------- Glisodin®
Antioxidant status (mmol/L) 1.39 ± 0.03 1.98 ± 0.06
SOD (U/g Hb) 1720 ± 125 ---------- 3250 ± 255
Gpx (U/g Hb) 800 ± 33 ------------- 1210 ± 89
Catalase (kU/g Hb) 35 ± 5 ---------- 95 ± 6


Animals were fed every day with control diet or with control
diet supplemented with 1 mg/mouse/day of Glisodin® for
28 days. Blood samples were collected and SOD, Gpx and
catalase activities were evaluated in erythrocytes. Data represent
the mean ± SD of ten animals/group from one representative
experiment."

.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21558574

Antioksidanttikapasiteettia näyttää kyllä nostavan mutta "oksidatiivisiin haittoihin" ei näyttänyt ainakaan tämän paperin mukaan vaikuttavan eli yleensä "paras loputulos" saavutetaan monen erilaisen vesi/rasvaliukoisen antioksidantin yhteisvaikutuksella.

Kyseisen tutkimuksen mukaan SOD ei siis vaikuttanut harjoittelun aiheuttamiin oksidatiivisiin haittoihin. Tuloksesta ei seuraa, etteikö SOD vaikuttaisi oksidatiivisiin haittoihin yleensä. Toisen tutkimuksen Discussion-osuudesta:

The results of this animal study were dual: the Glisodin® dietary supplementation not only promoted the circulating and tissue antioxidant defences (increased SOD, Gpx and catalase activities) but also improved cell resistance to oxidative stress. In the circulation, RBC from animals receiving Glisodin® were less susceptible to oxidative stress- induced hemolysis. In addition hepatocytes from animals receiving Glisodin® dietary supplementation were resistant to peroxynitrite-induced apoptosis and
mitochondrial depolarization.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.1542/pdf

siis ihan kalkkeutumista mietit, no enpä arvaisi muuta kuin kohentaa todella ravitsemusta,kunnes on vakaa ja terveellinen ravintoainesaanti,sekä pohtia niitä tukoksia sen huuhtelun osalta, sekä ennaltaehkäisten tukoksia,sekä kalkkeutumia.

Kannattaa todella "kelata" ja tutkia MS taudin ja D-vitamiinin mahdollista korrelaatiorta, uutta tutkimusta pukkaa koko ajan lisää..

Ehdottomasti seuraan ja olen seurannut 2007 lähtien. Tein jossakin vaiheessa sivun aiheesta, mitä pitäisi päivittääkin: D-vitamiini ja MS

D-vitamiini liittyy kehossamme niin moneen juttuun kuin olla ja voi, mm. verisuoniston kuntoon ja toimintaan.

D-vitamiinista CCSVI:n: Jenkeissä Floridassa oli todella iso kansainvälinen konferenssi, missä MS-taudin laskimovirtaus ongelmia esiteltiin lukuisien uusien tuotoksien myötä. Kokoontumisen järjesti ISNVD eli International society for neurovascular disease ja se kesti peräti 5 päivää. Jenkeissä ja maailmalla verisuoniasiantuntijat ovat alkaneet viemään asiaa voimakkaammin eteenpäin ja tiedekentällä on erittäin selkeä kahtiajako: kaikkki CCSVI myönteiset tulokset julkaistaan vaskulaarikentän julkaisuissa ja kielteiset (paljolti dopplertutkimukset) julkaistaan neurologisen kentän julkaisuissa (tämän totesi Buffalon yliopiston keulakuva R. Zivadinov puheessaan Floridassa). Floridan kokoontumisen esite: http://isnvd.org/files/ISNVD_2012_BROCHURE.pdf