KESKUSTELU

Siis ihan oikeasti, eikö teistä kenenkään mielestä kehon oikeanlaisella ravitsemuksella ole mitään tekemistä sairauksien kanssa; joko sairauksien ehkäisyssä tai sitten jopa hoidossa?? Miten voi olla mahdollista, että olette tuota mieltä? Eihän elimistö voi toimia oikein, jos se ei saa oikeita rakennusaineita ja sitä kautta voimaa hoitaa ja parantaa itseään. Ja nyt en missään nimessä puhu mistään henkisistä, uskonnollisista "halleluuja"-voimista, vaan täysin fysiologisista ominaisuuksista.

En väitä, että kaikkia sairauksia pystyy parantamaan pelkällä ruokavaliolla, mutta onhan se ainakin hyvä ja tärkeä pohja. Keho ja elimistö on äärimmäisen vahva järjestelmä, joka pystyy torjumaan sairauksia ja jopa korjaamaan ongelmia, jos se saa tarvitsemansa materiaalin siihen.
Ilmeisesti kuitenkin teidän mielestä voin alkaa syömään pelkkää pullamössöä, koska ravinto ei vaikuta esim. riskiin sairastua syöpään jne.?

Hienosti karrikoitu. Bravo!

Myönnän, pahoittelut siitä. Mun ajatusmaailma on ikävä kyllä melko mustavalkoinen, elän mentaliteetilla "joko-tai". Mutta siis pointti tuli varmaan kuitenkin selväksi. Koska kukaan ei ole puolustanut ravintotekijöitä elimistön hyvinvoinnin kannalta, ja oikeastaan vain vähätellyt niitä, niin olisi kiva kuulla miksi, vaikka pitäisi olla aika selvä asia, että elimistö tarvitsee hyviä rakennusaineita voidakseen hyvin.


Muoks. Lisäisin tähän vielä pointin siitä, että tilastollisesti katsottunahan syövät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka ihmisen geeniperimä ei ole muuttunut siinä ajassa käytännössä mihinkään. Eli tarvitaan jokin muuttuja, joka tämänkin aiheuttaa. Mikähän se olisi? Veikkaan itse saasteita ja myrkkyjä, mutta hyvin vahvasti myös ihmisten ruokatottumuksia, plus ruokien lisäaineita.

Ruokaakin on monenlaista, kaikki ruoat eivät ole yhtä ... mustavalkoisia, toiset silti selvästi terveellisempiä kuin jotkut muut. Mitä on mielestäsi terveellinen ja syöpää ehkäisevä, jopa parantava ruoka?



Syöpä lisääntyy vaikka lääketiede yhä ahkerammin (lue, enemmän varoja siihen käyttäen) etsii (tai on etsivinään) parannuskeinoja. Markkinatalouden ehdoilla toimivan bisneksen ei kannata ulkoistaa asiakkaitaan, s.o. ei kannata parantaa asiakkaitaan, ainakaan useimpia, toisaalta jotkut kannattaa parantaa, jotta saataisiin markkinointimateriaalia. Eikä tietenkään haittaa, jos jotkut parannetut kertoisivat parantumistaan julkisuudessa. Toisaalta koululääketieteen markkinointia ei yhtään haittaa, jos vaihtoehtoisiin tukeutuneet eivät paranisikaan, joten ehkäpä kaikkein huonoimmat kortit pelaa itselleen, jos ensin tukeutuu vaihtoehtoisiin ja sen jälkeen vasta hakeutuu koululääketieteen pariin ...

Mikäänhän ei tietenkään estä maksimoimasta eli ruokailemalla terveellisesti, vaikkapa joitain tehokkaiksi väitettyjä yrttejä tai luontaislääkkeitä käyttäen, sen lisäksi, että ottaa vastaan koululääketieteen tarjoamia hoitoja. Molempi parempi?

Mitä hemmettiä, etkö muka nyt yhtäkkiä tiedäkkään mikä on se parantava ruoka?
Kirjoitithan edellisellä sivulla:

Missasinko nyt jotain, vai onko se nyt ihan vaan mielipidekysymys mikä ruoka kenenkin mielestä parantaa syövästä? Tiedät siis että ruoka ja asenne parantaa, mutta kysyt sitten itse että mikä ruoka parantaa ja ei "terveellinen" ei riitä vastaukseksi.

Vain Jobs itse oli vastuussa valitsemistaan hoidoista. Kukaan muu ei voinut olla vastuussa, olettaen, ettei Jobs ollut syyntakeettomassa tilassa valintoja tehdessään.


Vaikkei saarnaisi, mutta jos lapselle käy selväksi, ettei isä tiedä ja että äiti salaa, niin lapselle voi olla vaikea ottaa rooli kummankaan hyväksi. Ristiriita ja stressi on molempien vanhempien osalta peilautunut tai oikeastaan siirtynyt lapsen kärsimykseksi. Lapsi ei varmaankaan syytä itseään, muusta kuin ehkä tirkistelystä ... mutta stressi aiheuttaa sairauksia, aikuisillakin.


Lapsi voi kyllä syyttää itseään sellaisissa tapauksissa, että aikuinen hänen läsnäollessaan tai häntä kohtaan käyttäytyy väärin, mutta tuskin sellaisista tapauksista, joissa lapsi ei itse ole ollut edes paikalla - paitsi jos joku on uhkaillut tekevänsä jotain ja sitten toteuttaa uhkauksensa.


Useimmilla lapsilla on kai kyky olla välittämättä sellaisista asioista, joilla ei ole häneen suoraa vaikutusta. Kuten myös kyky ilmaista paha olonsa vähintään kiukutteluna, jolloin pitkän ajan patoumia ei synny. Aikuisilla taas purkamattomat patoumat helpommin kertyvät ja aiheuttavat sairauksia.


Kyllä, mielen kouluttaminen hyväntekoon olisi tämän maailman ykkösasia, Ikävästi vain bisnes ja pelkkä oma napa menee monella edelle - eikä taida edes aiheuttaa mitään stressiä ... sillä eihän varsinkaan toisten maiden köyhät ole mitenkään silmäin alla häiritsemässä.


Perhosvaikutusta myös rankasti liioitellaan. Sillähän tarkoitetaan ymmärtääkseni vain tilanteita, jotka ovat hiuskarvan varassa, kaatuuko oikeaan vai vasempaan, eikä kaatumissuunnallakaan aina ole suurta merkitystä. Jos tallaat vahingossa muurahaisen kuoliaaksi, on vieressä kuitenkin toinen joka jää henkiin. Sen sijaan jos tallaat pesän kuningattaren hengiltä, jotain vaikutusta varmasti onkin, ainakin väliaikaisesti.

Taikausko nimenomaan on voimaa. Jos valkotakkinen sanoo, että elinaikaa on jäljellä 9 kuukautta, sen helposti uskoo, sillä toisinaan ihmisten terveys romahtaa varsin nopeasti. Mutta terveys romahtaa nopeasti myös sen takia, että uskoo kuolevansa pian ja alkaa valmistautua kuolemaan, ei tappele vastaan.


Jos lapsi kertoo edellisestä elämästään aiheutuvista seurauksista ilman aiemmin kuulemaansa esimerkkiä vastaavista tapauksista, toki höristäisin korviani. Onko jokin viite, että noin olisi ollut?

Täytyy kyllä sanoa, että en osaa tuohon vastata. Yritän tässä itsekin ihmetellen asiaa selvittää, kun "koulukuntia" tuntuu olevan moneen lähtöön. Minulla tosin on oma pieni aavistus asiasta, jonka jätän tässä kohtaa omaksi tiedokseni, koska en halua joutua tappelemaan asiasta nyt.

Henk. koht. en luota "lahjottuihin/maksettuihin professoreihin" iltapäivälehtien sivuilla, kun oma järki ja muu näkemäni näyttö kertoo ihan toista, mutta ei mennä siihenkään sen enempää.

Vastaisin tuohon kysymykseesi niin, että terveellinen ja syöpää ehkäisevä ruoka on sellainen, josta elimistö saa kaiken tarpeellisen materiaalin pysyäkseen hyvinvoivana ja terveenä. Ikävä kyllä näyttää siltä, että viisaat professorit ja muut asiaan ikään kuin perehtyneet gurutkaan eivät (vieläkään) tiedä mitä se konkreettisesti on, mitä kaikkea keho tarvitsee ja missä määrin. Eipä auta kuin arvailla ja kokeilla.

Siihen uskon, että ihmiskeho ei ole niin heikko, että huolimatta siitä, että se saisi kaikki tarvitsemansa ainekset ja olisi muuten täysin toimiva ja terve, kehittäisi tappavia sairauksia. Poikkeuksen muodostaa heikko elimistö, jossa esim. aineiden imeytyminen on heikentynyt ehkä jonkun puutoksen takia tai esim. ruoasta saatujen myrkyllisten lisäaineiden vaikutuksesta tms. jolloin keho ei pysty käyttämään saamiaan aineita hyväksi tai on muuten huonossa kunnossa.

En mene väittämään (kun en voi tietää) että "ilman aiemmin kuulemaansa esimerkkiä" -tyyppisiä tapauksia varmuudella olisi, mutta onhan näitä lasten lurittelemia muistokertomuksia kyllä koottu ja tutkittu. Näemmä yliopistotasollakin:

http://abcnews.go.com/GMA/story?id=2232830

"At the University of Virginia, we've studied over 2,500 cases of children who seem to talk about previous lives when they're little," Tucker said. "They start at 2 or 3, and by the time they're 6 or 7 they forget all about it and go on to live the rest of their lives."

Aina kun tästä edelliseen elämään viittaavista lapsista kuulee, on tyypillistä että lapsi lopettaa menneistä puhumisen ennen kouluikää.

Televisiosta tuli taannoin joltain kanavalta juttua pojasta joka ahdistui suuresti jos joutui liian ahtaaseen tilaan, ja hänen kertomansa perusteella hahmotettiin että hän olisi aiemmassa elämässään ollut elokuvakäsikirjoituksia tehnyt tietty mies joka oli kuollut murskautumalla autotallissaan liikkeelle lähteneen auton ja seinän väliin. Yleistä lasten muistoille tapaakin kaiketi olla juuri väkivaltaisten ja äkillisten kuolemien muistaminen ja joskus painajaiset ja pelot jotka tapahtumasta juontuvat.

Mielenkiintoistahan on että jos lapsi on vasta 2- tai 3-vuotias kuvaillessaan (tyypillisesti) että hänen vanhempansa eivät ole hänen vanhempiaan vaan hänellä on toiset vanhemmat toisaalla, hän tykkää sitä ja tästä ja hänellä on auto tms. että mikä tällaiseen "taruiluun" oikein yllyttää? Varsin usein vanhempien reaktiot ovat kielteiset (loukkaannutaan kun lapsi sanoo että et ole äitini/isäni), joten mitään erityistä palkintoahan lapsi ei kyllä jutuistaan saa. Jos syynä "luikurin lasketteluun" on huomionhakuisuus, niin eiköhän sitä saa helpommin muutenkin. Vaikkapa rikkomalla paikkoja, jos kielteinen huomio on se mitä kaipaa.

Kaikkihan tietävät että on ruoka-aineita joita kannattaa syödä ja joita ei kannata syödä. Ehkäpä täten ei ole erityistä tarvetta alkaa paapottamaan niistä?

Ennen kuoltiin synnytyksiin, kuppaan, sodissa ja kahakoissa, keuhkotauteihin, liiallisen fyysisen rasituksen ennen aikojaan vanhentamana, joten eipä tainnut kovin moni ehtiä niin vanhaksi että keho ei enää kykene pitämään solunjakautumista hallinnassaan. Mutta jos on huomattavia syöpäkeskittymiä jollain tietyllä alueella varsinkin alaikäisten keskuudessa, niin tokihan sitä kannattaa tutkia.

Halusit korostaa ravinnon merkitystä ja kun toit asiaa esiin syöpään liittyvässä keskustelussa, niin kaiketi sinulla sitten oli joitain perusteita korostus tehdä?

Vai pitääkö ymmärtää, ettet halunnutkaan asiaa mitenkään korostaa? Ei kai kukaan pyydä/vaadi tappelemaan, sillä itsehän sinä kaiketi aloit avautua?


Halusit korostaa, mutta et keskustella. Siinäkö se?

Toki, palkkansa ja elantonsa eteen lausujia on moneen lähtöön ...


Tarkoitatko ettei toisten kokemuksista voi tai kannata oppia mitään?

Lyhyesti, terveellisestä ruoasta seuraa terveempi olo kuin epäterveellisestä. Terveellinen ruoka jopa parantaa, epäterveellinen sen sijaan altistaa sairauksille.



Puutos ei ole terveyttä, myrkylliset lisäaineet eivät ole terveellisiä eikä huonokuntoinen elimistö ole terve, tai ainakaan mahdollisimman hyvässä kunnossa vastustamaan tauteja ja sairauksia. Voitanee siis määritellä, että (mistä syystä tahansa) heikentynyt elimistö on paljon alttiimpi sairauksille kuin terve. Jos on heikko, ei ehkä kovin kauaa ole terve.

Terveys ei kuitenkaan ole pelkästään ravitsemuksellista terveyttä vaan kyse on myös mielialoista ja psyyken terveydestä. Vaikka saisi kaikki mahdolliset ravintoaineet ja juuri oikeissa suhteissa niin masentunut mieli sairastuttaa helposti terveenkin ruumiin. Olen siis eri mieltä. Heikkous/Vahvuus ei ole pelkästään ravitsemuksesta kiinni, se on kiinni myös henkisestä kyvystä olla vahva.


Lainauksia aiemmin mainitsemastani opuksesta:

Tutkimus osoitti kuitenkin jo 1970-luvulla, että immuunisolut olivat hyvin läheisessä yhteydessä hermostoon. Peptidit ovat ruumiin toimintaa olennaisesti sääteleviä molekyylejä ja aivoissa toimivien peptidireseptorien havaittiin sijaitsevan immuunijärjestelmän solujen pinnalla.

Aivot pystyvät siis kommunikoimaan immuunijärjestelmän kanssa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että psyykkinen elämämme saattaa vaikuttaa jatkuvasti immuunijärjestelmäämme.

Sanotaanhan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus - tuolla perusteella se on ilmeisen totta. Ravinnon täytyy siis olla tervettä ja terveyttä edistävää kahdella tavalla, sekä ruoansulatuksen kautta, että hermoston kautta.

Hmm, mielenkiintoista. Toisaalla olen kuullut/nähnyt väitettävän, että lasten henkiset kyvyt olisivat selvästi parempia kuin aikuisilla, avoimemmat ja vähemmän lukkiutuneet, ei niin torjuvasti suhtautuvaa ja kielteistä. Aikuisillahan ns. arkijärki yleensä pyrkii pääsemään eroon 'hullutuksista' ja 'kummallisista' ajatuksista. Eikä niistä uskalleta puhuakaan, jottei vain saisi hullun leimaa raahattavakseen. Tulihan aiheesta jopa yksi tv-dokumentti, jossa ihmiset näkijän avulla onkivat tietoja edellisistä elämisistään. Samainen näkijä nimenomaan korosti, että lapset ovat henkisiä olentoja, kunnes aikuisten jatkuva torjunta jne. saa lapsenkin unohtamaan kokemuksensa ja kyky häviää. Viimeistään koulu aloittaminen on siis se aika jolloin asiat unohtuvat, tullee niin paljon kaikkea uutta, joten oma aiempi elämä unohtuu ja samalla henkiset kyvyt häviävät.


Tuskinpa satuilusta palkintoakaan saa ... eräs mielenkiintoinen piirre lapsissa ovat heidän mielikuvitusystävänsä, joista edellä esille ottamani näkijä sanoi, että kyse on lasten suojelusenkeleistä, ihan siis henkiolennoista, jotka pitävät lapsesta huolta ja ovat siis tälle samalla seurana. Nekin lapsi unohtaa ja lakkaa lopulta näkemästä, koska ympäristö painostaa olemaan näkemättä. Vain herkimmillä kyky säilyy ja toisilla kyky saattaa aikuisiällä palatakin, mutta ei kai kovin helposti, sillä aikuisen ajatukset ovat jo helposti liian lukkiutuneet vallitsevaan ja rajoittuneeseen 3d-maailmaan.

Vastasit itse omaan kysymykseesi.

Itselläni se kriittisempi puoli paukahtaa helpommin päälle kun tulee näitä termejä "näkijä" tai "suojelusenkeli", tai vaikkapa "kanavointi" (mikä nyt ei kuulu tähän). Näkisinkin että näkijöitä ei välttämättä ainakaan ensimmäiseksi kannata rynnätä konsultoimaan jos haluaa tutkiskella menneitä elämiä, milläs nämä todistavat näkökannoistaan mitään... Sitähän voi sanoa sitä, tai tätä. Jos on omia muistikuvia, niin ensimmäiseksi kannattaa luottaa niihin. Jos läheisellä on, kannattaa kuunnella häntä. Mutta jos kellään koko perheessä ei ole mitään ja sitten mennään sille näkijälle ja tämä ilmoittaa että "Maija oli edellisessä elämässään intiaani ja Heikki papitar egyptiläisessä temppelissä", niin sitten pari jää vaan romantisoimaan kuulemaansa ja se siitä. Ehkäpä kumpikaan ei ollutkaan kumpaakaan, ja ehkäpä todelliset muistot jäävät peittoon kun huijari höpisi jotain lämpimikseen ja nämä alkoivat siihen uskomaan.

Mutta en sano etteikö selvästi näkeviä näkijöitä voi ollakin.

Nämä suojelusenkelit, henget ja näkymättömät ystäväthän voisivat olla vaikkapa tietoisuuksia jotka eivät jostain syystä ole tällä hetkellä fyysisessä kehossa. Jos Reino ja Anna ovat rakastaneet toisiaan kovin, mutta jostain syystä heidän kuoltuaan vain Anna inkarnoituu ja Reino jää aineettomaksi entiteetiksi, niin voihan se Reino aina silloin tällöin käydä vilkaisemassa mitä Annalle kuuluu. Uuden kehon ja (olettaisin että) uuden egon saatuaan/kehitettyään Anna ei tietenkään muista enää koko Reinoa, ei ainakaan päiväsaikaan kehossaan ollessaan.

- Mahtaa ketjun aloittaja nyt kauhistella mitä kauheaa New Agea tässä harjoitankaan. Mutta edelleenkin olen sitä mieltä että maltti on valttia ja noissa parannusjutuissa kannattaa ihan konsultoida lääkäriä. Puhuahan voi mistä tahansa ja ajatella ja spekuloida mitä vain.

Pakenen vastuuta