h&h kirjoitti:
Kuinka aitona ja tavoittelemisen arvoisena politisoitunutta ja/tai propagoitua virallista todellisuuskäsitystä voi pitää? Tai vanhentunutta?
En jaarittele tästä off topicista enempää tässä ketjussa. Anteeksi.
Ei, tämähän on nimenomaan yksi niitä tärkeimpiä kysymyksiä jopa tämänkin substanssithreadin osalta!
Totta kuitenkin on, että tämä off-topic sopisi omaksi threadiksi...
Vaikka minunkin pitäisi olla jossakin aivan muualla tekemässä minun kannaltani oleellisia asioita, olen ikäänkuin pakotettu puimaan tätä --- sanottakoon tätä minun "tiedolliseksi intohimoksi", kuten joillekin voi vaikkapa kolikkojen historia olla intohimon aihe.
Aiheeseen sopiva threadi:
Koulukiusaaminen ja evoluutioEtenkin Femininen, Aslakin ja Javertin dialogi...
Pari eri aihealueen videota: 1
Kaaoksen matematiikkaa; 7:ssä osassa=>mielenkiintoinen näkökanta matematiikan kehityksestä ja sen vaikutuksesta perinteiseen, newtonilaiseen käsitykseen todellisuudesta...ja tietenkin wanhan systeemin hylkimisreaktiosta. Tämähän tuli toissapäivänä ja eilen
Prismassa.
2
Anthrax War; 7:ssä osassa=>Tutkivaa journalismia CBS-kanavalta, jossa pernaruttoa tutkivien sotilaallisten laboratorioiden tutkijat ovat yhdessä valokeilassa suurvaltojen politiikanteon kanssa. Ulkolinjassa tämä tuli Kanadan talviolympialaisten aikaan.
Vielä yksi sivusto kaikille propagandasta kiinnostuneille:
Gatecreepers=>Perustuu PSYOP -materiaaliin vuodelta 1979. Enimmäkseen päivitettyjä nimityksiä argumentaatiovirheille, mutta semantiikkaahan se.
...
Mikä siis näitä yhdistää?Salaisuuden käsite, tai tarkemmin sanottuna informaation erikoistuminen; nykyään lähes kaikelle on olemassa oma käsitteistön lokeronsa ja sille sen informaation käsittelijä eli ammattilainen. Tavalliselle työläiselle eli oman alansa ammattilaiselle ei välttämättä aukea juurikaan jonkin toisen, erilaisen ammatin termistö ja mekanismit...ihminen kun voi vain oppia rajallisen määrän (=elinikä, jonka pituutta ei yleensäkään tiedetä). Ymmärrettäväähän se on, että silloin luotetaan entuudestaan tuntemattoman aihealueen ammattilaiseen.
Se, että kehitys on tuonut uusia näkymiä ja mahdollisuuksia, on myöskin tuonut mukanaan sen tosiasian, että tietoa on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pakkaa sekoittaa etenkin internet ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja vaivat; nettiähän halutaan hallita nyt enemmän kuin koskaan.
Kun tavalliset pulliaiset innostuvat jostakin asiasta pyyteettömästi ja jopa alkavat opettelemaan jotakin aihealuetta jopa niinkin pitkälle, että sillä tiedolla saattaisi saada jopa tutkinnon...niin sehän voidaan tulkita "toisten varpaille astumiseksi" eli kilpailuksi; väittely yleensä alkaa tästä. Miksi? Kyseessä taitaa olla jonkinsortin kypsyyden osoittamisen rituaali --- tämähän on arkipäivää tälläkin foorumilla! Tässä myöskin näen sen kiusaamisen evolutiivisen merkityksen ja myöskin sen ihmisiä rappeuttavan vaikutuksen.
Sehän nyt voisi tuntua päivänselvältä, että suurin osa ei halua kilpailla, mutta taas pakkaa sekoittaa selviytymisen käsite, jota esim. PaulM arvoillaan toi esille --- kuinka monella meistä on edes ollut mahdollisuus kokeilla metsästämistä saatikka sitten minkäänlaista käsiasetta? Hänhän kokee olevansa erikoistunut ja tuo oivalluksen siemeniään meille julki. Hyvä hänelle.
"Virallinen todellisuus" kuitenkin on jotakin niin paljon moniselitteisempää kuin pelkkä laki eli yhteiskuntasopimus:
Suurin osa meistä ei ole kiinnostunut jonkun valmisteltavan lain taustatekijöistä, sillä yleensähän siellä vaikuttaa taustalla nämä erikoistujat, joihin me luotamme --- ei ole mitään aihetta alkaa tutkimaan asioita, koska on priorisoinut itselleen aikataulun, miten elää ja tekee. Internet kuitenkin on mahdollistanut entistä paremmin ajankohtaisen tiedon etsimisen, joten aina joku kiinnostuu juurikin noiden tehtyjen lakien taustavoimista ja sidosryhmistä, sillä niitähän on ja hyvin moninaisilla tavoilla vieläpä...mutta näitä asioita ei voi puida, ellei ole näyttöä eli mustaa valkoisella ja entäpä sitten vaikka olisikin? Se vaan olisi "bisnestä, kuten tavallista". Eturyhmät ja heidän arvonsa siis potkivat aina jotakin päähän; tätä on politiikka.
Ei varmaankaan ollut punaista lankaa löydettävissä?
Lyhyesti: Kun meillä on yhä enemmän tietoa (internet ja kirjat yleensä) ja taitoa (ammatit) ja sen päälle konsensussopimus, jonka ansiosta me luotetaan toisiimme sopimuksen puitteissa...niin miltä se "virallinen todellisuus" näyttäisi, jos kaikki salaisuudet, kytkökset ja sidokset olisivat läpinäkyviä politiikanteossa yhä globaalistuvassa maailmassa? Tieteenteon kannalta tämä on lähes elinehto, mutta politiikan saralta ei tosiaankaan.
Ehkä suurin ongelma on siinä, ettei sitä ns. "kaveria ei jätetä" sellaisenaan enää ole, vaan Suomenkin väestö on alkanut eriytymään toisistaan niinkin paljon, ettei enää ole ns. isoja eturyhmiä, joita kosiskella poliittisilla puheilla.
Elinpiiri on alkanut näennäisesti pienentyä ja "perhe ensin" -ajattelu on saanut vallan, varsinkin keskiluokkaisten keskuudessa; edelleenkin tässä maassa isoin eturyhmä.
Miksi tämä olisi ongelma?
Lähinnä siksi, että kun nämä ryhmät kokevat olevansa uhattuja monelta eri suunnalta (=kilpailu, rikollisuus, jälkikasvun hairahtuvuus [huumelait], yms.) niin he myöskin käyttäytyvät sen pelon mukaisesti ja valitsevat päättäjiksi sellaisia henkilöitä, jotka edustavat heidän huolestumisen tuottamia arvojaan mahdollisimman paljon.
Tulos? Lautakasoja, poliittista takinkääntöä ja entistä vähemmän yksilön oikeuksia --- ja tähän yleensä riittää argumenttina se, että meitä on liikaa!
*pieru*

Eli olemmeko loppujen lopuksikin sitten kavereita kaikki keskenämme, vaikka jokaisella onkin veitsi selkänsä takana vertauskuvallisesti sanoen? Eli jos se on "virallinen todellisuus", niin aika hiljaista taitaa monen mielenterveyden osalta olla, mikäli kaikki ovat shakkinappuloita pelissä, jonka säännöt nimenomaan kannustaa niinkin mekaaniseen käytökseen kuin
tapa tai tule tapetuksi?