KESKUSTELU

Uusimmassa Tieteessä tapahtuu -lehdessä on psykiatri Hannu Lauerman erinomainen yleiskielinen esitys siitä, mikä erottaa lääketieteen ja puoskariuden.

Sopii sekä humaisteille että insnörteille.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Lauerma0606.pdf

Ei parantunut noin pitkää tekstiä osaa lukea.

Täytyypä lukea, jahka kerkiän.

Entisaikoina lääkärit nimittivät puoskareiksi niitä, jotka suurimmaksi osaksi kansalaisten erilaisten vaivojen parantamisesta vastasivat. Taustat parantajilla olivat mitä moninaisimmat ja yleensä he hoitivat potilaitaan muiden töiden ohessa. Ai niin juu - siihen aikaan lääkäreitä oli todella harvassa ja heidän parannuskonstinsa olivat muuten aikalailla samoja kuin näillä erilaisilla kansanparantajilla.

Monet vanhanajan kansanparantajista olivat lukeneet huomattavan määrän oman aikansa suomennetusta lääkintään liittyvästä kirjallisuudesta. He ostivat lääkkeiden perusaineet apteekista ja sekoittivat joukkoon itse keräämiään yrttejä, käärmeen nahasta kaapimaansa rasvaa jne. Taitavat nykypäivän echinaforssit ja carmolis-tipat olla tuota vanhaa perua? Osa kansanparantajista oli "noitia", "tietäjiä" yms. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, he paransivat moniakin ihmisiä mitä omituisimmin keinoin.

Omituisia keinoja: Lämmitä sauna, makaa lauteella vasemmalla kyljellä, juo muki outoa nestettä. Samalla joku saunan ulkopuolella aiheuttaa sellaisen äkämölön, että sekä potilas että tauti "pelästyvät" ja sairaus lähtee matkoihinsa. Saunasta pitää tulla ulos takaperin kontaten ja kulkea kotia kohden kolme kilometriä taakseen katsomatta. Ja joihinkin tämä tehosi! Vaiva lähti (ei kai pure keuhkokuumeeseen). Tietysti joku tämän päivän dosentti yrittää keksiä tuosta sitä jippoa, joka paransi, mutta kun muistaa, että monet sairaudet ovat kiinni hiukan psyykkeestäkin, niin arvaahan sen, että vahva usko paransi - tuskin sen mukin sisältö.

Lääkäreiden yleistyessä "puoskarit" vähenivät, koska eihän heitä enää tarvittu (vai tarvittiinko sittenkin?). Useat yrtin/lääkkeidensekoittaja-parantajista olivat taitavia parantamaan ihosairauksia - parempia kuin lääkärit. Niinpä toisin paikoin lääkäritkin kävivät pyytämässä ohjeita näiltä ihmepapoilta ja -mummuilta. Hyvin harvoin lääkärit haastoivat näitä parantajia oikeuteen, mutta sellaistakin tapahtui. Joissain tapauksissa parantaja jätettiin sitten rauhaan, kun oikeudessa todistajat kertoivat parantajan kyenneen parantamaan heidät vaivoista, joiden parantamista lääkärit eivät osanneet. Ehkä toisenkinlaisia tuomiota tuli?

Noista ajoista on tultu tähän päivään monta vuosikymmentä, mutta yhä vielä on olemassa näitä "puoskareiksi" nimitettyjä taitajia, jotka kykenevät parantamaan vaivoja, joita ei nykylääketiede lääkäreiden voimalla länsimaissa pysty (Hmmm... olikos se niin, että lääkärin tehtävä ylipäätään on vain tehdä diagnoosi ja varsinaiset hoitotoimenpiteet jätetään muille? Kuulostaisi järkevältä työnjaolta).

Ihan mielenkiintoista. Tekstissä mainittiin, että puoskareiden alaan kuuluukin nämä luksaatioiden hoidot, joiden hoitoa lääkäreille ei juurikaan edes opeteta.

"Puoskari - Se tarkoitti partureita ja haavureita, joilla oli tuolloin oma ammattikuntansa ja lupa hoitaa ulkotauteja, kuten haavoja, murtumia, ihottumia ja luksaatioita."

Miksi tuokin on heiltä nyt evätty? Eikä ketään ole koulutettu tilalle?

Onhan se lääketiede ollut monessa asiassa suhteellisen väärässä ja myöhemmin olemme saaneet siitä maksaa. Asbesti, elohopea, lobotomia,... vain pari mainitakseni.

Onhan se lääketiede ollut joskus oikeassakin. Mutta mitä suotta niitä muistelemaan. Valitetaan vain. Amalgaamihan on, mikäli parantuneen aiheesta kirjoittamaa viestimäärää voi pitää minään mittarina, suurin epäkohta, mikä sivilisaatiotamme on koskaan kohdannut. Lobotomia on täysin verrattavissa holokaustiin hirveytensä ja yleisyytensä takia. Asbesti puolestaan oli Kansainvälisen Lääkärijärjestön salaliitto eristetyöntekijöiden ja muiden raksaduunareiden kitkemiseksi planeetalta. On myös syytä huomioida, että ennen asbestia vain niksauteltiin talon perustukset oikeaan asentoon, ja paloturvallinen eristerakenne muodostui kuin itsestään.

Höh! Miten muuten niitä muutoksia parempaan suuntaan tulisi?
Kehut voit laittaa sitten toiseen ketjuun... olishan mullakin antaa kehuja.

Pitäisiköhän teidän lukea koko juttu, eikä vain yhtä lausetta sen keskeltä. Vaikka siihen ollaan kyllä jo totuttu, ettei tämän puoskaripoppoon voi olettaakaan lukevan kauheasti mitään. Kunhan floodaillaan tekstinpätkiä jonkin ugandalaisen sivuston -80 luvun "tutkimuksista". Sillä "oppimäärällä" sitten rusikoidaan niin Musti kuin mummokin.

Mene lääkikseen, lue itsesi tutkijalääkäriksi ja tee mitä lystäät. Jos siihen ei riitä rahkeita, niin ei riitä kyllä ammatin kritiikkiinkään. Jos kuvittelet maailman muuttuvan mieleiseksesi sillä, että kiukuttelet nettifoorumeilla, olen pahoillani.

Edit: Minua vitutti ympäristön tila. Tein asian korjaamisesta itselleni ammatinvalintakysymyksen. Lopeta se itkeminen ja astu joskus ulos kotoa. Maailma on loppupeleissä aika mukava paikka, varsinkin kun sattuu asumaan Suomessa. Jossa on yksi kehittyneimmistä julkisista terveydenhuoltojärjestelmistä.

Nyt en ymmärrä. Miksi lääketieteen alalla ei kuunnella lainkaan maksavia asiakkaita? Kaikilla muilla aloilla sitä jopa odotetaan ja jos ei saada, niin pyydetään... ja jos ei sittenkään saada, niin aletaan miettimään, että mitä tehdään väärin? Lääketieteen alalla se palaute tulkitaan turhaksi kitinäksi.

Mullekin aikoinaan nappas eräs urheilulääkäri selkään kortisonipiikin ja pyysi, että soitan viikon kuluttua ja kerron auttoiko. Soitin ja kerroin, että eipä auttanut. Toivottavasti hän oppi siitä jotakin... Ja sun mielestä hänen ois pitäny mennä takaisin lääkikseen?

Koska lähtökohtaisesti potilaalla ei ole mitään kykyjä haastaa lääkärin ammattitaitoa. "Musta tuntuu että mulla on syöpä" on vissiin kuultu aika monta kertaa terveyskeskuksessa. Nykyään on sitten näitä rokotus"valistuneita" ja puoskareiden aivopesemiä luulosairaita.

Se, että paras ja tehokkainkin lääkäri voi tehdä virhediagnoosin, ei sulje pois sitä, että aina joku samasta vaivasta viidennelle lääkärille kitisijä on luulosairas.

Mielenkiintoista. Entä kun potilas sanoo, että on kipuja ja lääkäri vastaa siihen, että koska mitään syytä ei löydy, niin potilas vain kuvittelee ne, eli on luulosairas!

Ja sitten toinen lääkäri löytääkin syyn kipuihin. Tuo jälkimmäinen lääkärikö on sitten väärässä, koska toinen lääkäri häntä ennen totesi toisin?

Psykiatrian dosentti Hannu Lauerman artikkeli oli oikein hyvä ja jopa hauska. H. Lauerma on kurssikaverini veli ja olen kuullut hänen luennoitaan livenä.

"Herbalisti käyttää yrttejä, verbalisti parantavia
sanoja, ekstaatikko hypnoosia ja teknikko
manipulaatiohoitoja. Diagnoosina voi olla kirous,
energioiden epätasapaino tai virheasento
”yhdessä selkärangan noin sadasta nikamasta”.

Shamaanikoulutuksia jo onkin tarjolla, joskin
ns. city-shamaanit näyttävät selviävän melko
kepeillä viikonloppukursseilla siinä missä shamaaniksi
kehittyminen varhaisissa kulttuureissa
oli usein työlästä ja tuskallistakin. Shamaanista
polveutunut suomalainen parantaja on usein ollut
monialainen. Lönnrotin mukaan esimerkiksi
kukkaromies oli:

varustettu kukkarolla, jossa on monenlaista taikamoskaa:
kalmanluita, karhun kämmen luita, kotkan
kynsiä, sammakon luurankoja, käärmeen pääkalloja,
talia ja käräjäkiviä, ukontalttoja, kirkon tahi kolmesti
muutetun huoneen seinästä saatuja puumuruja, lukusuoloja
ynnä muuta törkyä.”

Joopa joo. Säitä pidellyt.

Ahaa. Et ole koskaan kuullutkaan, että monesti suositellaan useammankin lääkärin mielipidettä...

Suomen Perthes ry
"Kallio tuki ajatusta, että vanhempien kannattaa halutessaan kysyä toisen lääkärin mielipidettä. Yhdistyksessä toisen lääkärin konsultointi on koettu hyväksi vaihtoehdoksi vakuuttua oikean hoidon saamiseta"

Lääkäriliitto
"Lääkärin on sopimatonta moittia potilaalle kollegansa toimintaa. Jos lääkäri havaitsee, että toisen lääkärin diagnoosi, hoito tai muu menettely on ollut virheellinen, on hänen ilmoitettava havainnoistaan asiallisesti sekä potilaalle että kyseiselle kollegalle. Lääkärin on aina muistettava myös oman erehtymisen mahdollisuus."

Mutta mielestäsi tämä ei ole edes mahdollista??? Ja vaikka olisi, niin näin ei saa tehdä siltikään?

Ja jos lääkäri yrittää tuota neuvoa noudattaa, niiin muut haukkuvat hänet! Sääli...

Näitähän on paljon:
"..toisen lääkärin mukaan liian pitkä QT-aika aiheuttaa niitä rytmihäiriöitä ja toisen lääkärin mukaan taas ne ovat kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja niitä on tutkittu hyvin monessa paikkaa vaihtelevalla menestyksellä ja hoitoja ja tutkimuksia ei ole kunnolla viety loppuun saakka. - Minulla on noihin rytmihäiriöihin lääkityksenä beetasalpaajaa tarvittaessa. Toisen lääkärin mukaan niitä pitäisi syödä koko ajan ja toisen mielestä vain tarvittaessa. "

Voimapuoti
"Käsittämätöntä touhua kyllä, joka v***n kerta saa eri diagnoosin kun käy eri lääkärillä."

Vastaus edelliseen:
"Sun tapauksessa on kyllä oikein hyvä esimerkki mitä hoito-ala on tällä hetkellä. Eli oireet yritetän hoitaa...lääkkeillä...muttei syytä. Ja se tosiaan pitkässä juoksussa kostautuu koko yhteiskunnalle.
Eräs mun kaveri....treenaili, tein ohjelmat yms. ajo kolarin...siitä äity selkä ja niskat....käynyt monella specialistilla...ja jokaisella eri tuomio?? Ja vakuutus yhtiö yrittää luistaa maksuista..yks lääkäreistä oli ainakin vakuutus yhtiön "maksama". "

Jokunen
"On paljon helpompaa uskoa se ensimmäinen diagnoosi minkä se paikallinen eläinlääkäri on antanut. Syöttää koiralle parit antibiootit ja jättää tutkimukset silleen. Joka menee vielä toiselle eläinlääkärille saa yleensä eri diagnoosin vaivaan. Maailmanlaajuisesti ja suomenkin mittakaavassa on hyvin monta erilaista koulukuntaa tekemässä omia ” tutkimuksiaan ja päätelmiään” sairauksista, niiden syntymekanismista, tutkimuksesta ja hoidoista."

Oikeutesi potilaana
"Potilaana sinulla on määrätyissä tapaukissa oikeus niin sanottuun ”second opinion” eli toisen lääkärin lausuntoon. Tämä merkitsee, että voit keskustella sairaudestasi ja hoidostasi myös toisen lääkärin kanssa."

HS-Keskustelu
"Minulla on esim. nivelvaivoja, jotka pääsivät aika pahaksi sen takia että sain aina eri lääkäriltä eri diagnoosin. Yleensä uusi lääkäri aina mollasi edellisten lääkärien arvioita. (Järjestyksessä kolmas lääkäri julisti kaksi edellistä "aivan asiantuntemattomiksi" - Apu löytyi lopulta kiropraktikon, akupunktion ja rauhallisesti asennoituvan lääkärin yhteistyöllä."

Tällöin potilaan tehtäväksi jää sitten ilmeisesti valita ketä lääkäriä hän uskoo, jos lääkärit ovat eri mieltä, eikös? Jos hän sitten valitsee uskovansa lääkäriä, jolta sai parhaan avun, niin miksi se on väärin? En ymmärrä...

Kiitos kun editoit sanojani paremmin itsellesi ymmärrettäviksi.