Markus kirjoitti:
Minua hoitavan lääkärin ja muiden asiantuntijoiden mukaan kaikki viittaa siihen, että pitkäaikainen SSRI-lääkitys on muuttanut geenien ilmentymää jossain osassa dopamiiniketjua. Kenties dopamiinireseptoreissa? Dopamiini aivoissani ei "toimi oikein" ja seksuaalinen ärsyke ei löydä tietään perille.
Muutokset ovat olleet lääkehoidossa pysyviä ja konkreettisia, joku lääkeuskovainen saattaisi hurrata voitonriemuisesti.
Lainaa:
Merkillistä tilanteessa on se, että fyysinen stimulaatio saa aikaan erektion ja lopulta ejakulaation, mutta en tunne koko aikana yhtään mitään! Seksuaalisuus kaikkine tunteineen on täysin kuollut.
Et puhunut mitään iästäsi saati siitä, kuinka pitkän ajanjakson tämä oireiden havaitseminen, tutkimuksissa käynti, ymks, ovat vieneet aikaa? Iällä ja hoitosuhteiden pituuksilla, lääkeaineiden ja lisäravinteiden kokeiluijen pituuksilla, ne ovat erittäin olennaisia asioita, mutta ymmärrän, jos et halua kertoa niistä julkisesti. Voisi kuvitella, että tämä koko rulianssi on vienyt sinun elämästäsi aikaa ainakin 1-3 vuotta ellei enemmänkin. Olenko oikeassa?
Lainaa:
Mutta mutta... mikäli aivoissani on todella tapahtunut muutos geenien ilmentymässä (gene expression), voiko mikään korjata tilannetta pysyvästi entiselleen?! Mistä löytää tehokas "reset-nappi"? Ennen kiihotuin valtavasti visuaalisesta ärsykkeestä. Esim. vaimoni näkeminen paljas peppu pystyssä sai aikaan sellaisen panetuksen, että oksat pois.
'Reset' nappia ei ole olemassa eikä myöskään 'undo' toimintoa. Kannattaisi tutustua omaan seksuaalisuuteen uudelleen ja vieläpä siten, että annat sen libidon kasaantua. On aivan varmaa, että entinen suuren libidon - mahdollisesti keskivertoa kovempi masturboija - ei tunne tarvetta runkkaukseen samalla tavoin, kuin joskus aiemmin. Sanoisin, että lääke on saattanut nostaa psykofysiologista kynnystä saavuttaa kliimaksi. Suosittelen, että hakeudut mielummin psykoterapeutin juttusille kuin kokeilet jotain shokkihoitoja. Nuo shokkihoidot ovat varmaan verrattavissa johonkin kemoterapiaan muutamilla eroilla. Tökitään neuloilla mantelitumaketta ja katotaan itkettääkö vai naurattaako.
Kannattaa oikeasti hyväksyä lääketieteen avuttomuus tietyillä osa-alueilla, vaikka jotkut lääketieteen edustajat ovat liian ylpeitä myöntääkseen hävinneensä tilanteessa. On olemassa asioita, joita ei voi ikinä elämäsi aikana korjata.
Lainaa:
Jos amfetamiinijohdannainen saisikin jotain positiivista aikaan, mitä sen jälkeen?
Amfetamiinilla ja kokaiinilla voisi olla kykyä saavuttaa entisiä kiksejä. Mikäli aineriippuvaisuutta ei koe haittana, niin miksi ei. Toisaalta sivuvaikutukset voi noillakin aineilla olla sellaisia, että nuppisi menee ehkä entistä enemmän sekaisemmaksi. Mitä jos lähdet liikkeelle siitä, että aineilla et enää korvaa menetyksiäsi?
Koko hoitorulianssi vaikuttaa muutenkin siltä, että olet kehittänyt ainekokeiluista jonkinlaisen lohdukkeen saada elämääsi täytettä ja touhua, jonka palkintona voisi lopussa siintää 'graalin maljamainen' seksuaalinen kyvykkyys. Tosiasiassa tuo touhuaminen on sinulle paljon tärkeämpää kuin saavutetut tulokset. Tekstisi kirjoitusasukin kuvastaa sitä innostuneisuutta, mitä koet, kun etsit ratkaisua ongelmaasi. Kyseessä ei mielestäni ole itsensä sairaaksi tuntevan ihmisen käsialaa.
Lainaa:
Oma S-testoni putosi SSRI/SNRI- lääkkeillä 32:sta yhdeksääntoista muutamassa kuukaudessa
Joka on edelleen selvästi viitearvojen keskivaiheilla ja aivan normaalin miehen pitoisuudet. Yksi ulkoinen ja sekundaarinen lisäsyy jatkaa vainoharhaisen tuntuista ongelmanetsintää.
Vaikuttaa siltä, että silloin kun otit masennuslääkkeitä eka kerran, se saattoi laukaista sinussa kiinnostuksen muihin asioihin kuin seksi, josta sinä selvästi tunnut tekevän ongelman. Alkuperäisen masennuksesi taustalla saattoi olla asioita, jotka liittyivät seksuaaliseen kyvykkyyteen, kelpoisuuteen jne... joiden tulokseton tai puutteellinen analyysi - kärsimättömyys terapiahoitoja kohtaan - johti siihen, että masennuslääke toi parannuksen, sillä seurauksella, että kiinnostuit muustakin kuin seksiin liittyvistä ongelmistasi. Se muu kiinnostus kuin seksi näyttää nyt olevan se, että haluat löytää 'kuvitteellisen' libidon uudestaan. Saatoit ehkä kadottaa kokemuksen siihen, minkä koit ennen olevasi sitä 'aitoa' minuutta, josta johtuen narsistisen tasapainon häiriintyminen on luonut turvattomuutta, joka ilmenee lievänä vainoharhaisuutena käytöksessä.
Suosittelin vilpittömästi menemistä uudelleen sinne psykodynaamiseen terapiahoitoon. Lääkkeillä et löydä libidoasi ikinä, vaan se vie ainoastaan sinun rahat ja aikasi. Toisaalta terapeuttejakin on hyviä, että huonoja. Aina ei onnista sielläkään.
Kaneli kirjoitti:
Tuli mieleen vielä hypnoosi. Mahtaisiko siitä olla kohdallasi apua?
Hypnoosista tuskin on apua. Hypnoosi ei ole muuta kuin kognitiivisen toiminnan operoimista suggeroimalla alitajuntaan tarkoituksen omaisia vaikuttimia. Vaikutus on aivan sama kuin hokisit rakastellessasi, että: "tuntuu hyvältä. tuntuu hyvältä." vaan ei silti tuntuisi. Henkilö tuskin haluaa, että seksistä muodostuu fakiiritempuksi muodostunut asia?
Tunteen takaisin saamiselle ei mielestäni ole mitään muuta keinoa kuin oppia löytämään seksuaalisuus uudelleen. Mitään täsmälääkettä ei todennäköisesti ole. Lääkärien voimattomuus on tuossa ihan selvästi tullut jo esille. On aivan turha olla samastuneena lääkäreihin, jotka tuntevat varmaan suurelta osin älyllistä mielenkiintoa sinun tapauksestasi. Heitä ei todennäköisesti paljoa kiinnosta, juoksisitko vaikka koko elämäsi lääkäreiden ronkittavana. Nimenomaan tuo lääketieteellisen julkaisun mainitseminen SINUN toimestasi, kertoo samastumisesta lääkäriin ja hänen innostuksen kohteisiin. Usealla lääkärillä laukkaaminen on myös saanut sinut kiinnostumaan lääketieteestä yhä enemmän, jolloin kaikki on kausaalisessa mielessä kumuloituvaa ja toisiaan edesauttavia seikkoja.
Itse tietysti päätät, mihin aikaisi käytät.
Lainaa:
Mutta seksuaalisuus ja sosiaaliset emootiot ovat poissa.
Oletko miettinyt koskaan, että se seksuaalisen kiihoittumisen vähentymisen kokeminen voisi olla jotenkin eduksi? Niin kuin sillä tavalla, että nyt laukkaat etsimässä tietoa kadonneesta libidostasi? Että olisit kiinnostunut muustakin kuin seksistä? Tällaisiin asioihin terapiassa todennäköisesti pyrittäisiin kiinnittämään huomiota. Luot itsellesi ihan selvästi liikaa paineita ja olit aivan liian impulsiivinen, kun ensimmäisen kerran tartuit lääkkeisiin. 'Ihmepilleri' asenteella liikkeellä oleminen on kohtalokasta. Moderni lääketiede ei ole vielä NIIN hyvää, vaikka se kyllä elääkin kukoistuskautta.
Juha kirjoitti:
Vaikka kyseessä olisikin alkujaan neurologisen tason ongelma, eikä psykologinen, niin sairauden kuin sairauden oireet tuntuvat sitä voimakkaammilta, mitä ahdistuneempi niistä on ja mitä intensiivisemmin niitä tarkkailee. Vaikka kyseessä olisikin neurologinen ongelma, mistä en olisi lainkaan vakuuttunut, niin se hätääntyneisyys, mitä viesteistäsi on luettavissa, vie varmasti loputkin seksuaalisista tuntemuksista pois.
Vihdoinkin fiksuja pointteja lukuunottamatta hypnoosi ehdotusta. Hypnoosi toimii paremmin pakko-oireisiin, kuten esim. tupakoinnin lopettamiseen. Toisaalta suggeroidutkin vaikuttimet kumoutuvat, kun psyykkistä painetta kasaantuu tarpeeksi. Mieli keksii pian korvike kiinnostuksia, jonka kautta voidaan ajatua entisiin 'kuvioihin' takaisin. Mikäli hypnoosia käytettäisiin tuon lievän vainoharhan hillitsemiseen, niin sillä voisi olla terapiaa ajatellen hyvä alkuasetelma. Muuten en kyllä itse näe oikein hyötyä hypnoosista.
Markus kirjoitti:
Tämän vuoksi kävin kolmella eri psykiatrilla. He kaikki totesivat minun parantuneen depressiosta, eikä masennus siis selittänyt libidon totaalista katoamista.
Tempperamenttisuudesta ja omasta uskosta libidon katoamiseen kaikki todennäköisesti johtuu. On tähän ikään jo saanut huomata, kuinka alhaisen libidon omaavilla ihmisillä on vaikea ymmärtää suuren libidon omaavia ihmisiä. Jos lääkärit ovat olleet juuri vastakkaista sorttia kuin sinä, he ovat taipuvaisempia etsimään selitystä muualta kuin masennuksesta. Myös terapeuttiesi sokeus on saattanut johtaa siihen, että ovat suositelleet sinulle lääkehoitoja, kun oma osaamattomuus on voinut olla heidän kohdalla selittävämpi tekijä. Terapeutteja opetetaan käännyttämään potilas usein toisen terapeutin puoleen ongelmatilanteissa, mutta käytännön syyt(taloudelliset, potilaan vaatimukset, yms.) , sekä liiallinen ylpeys omiin terapeuttisiin kykyihin, ovat saattaneet ohjata toimimaan 'lyhyt näköisesti' ja käännyttämään lääkehoitojen puoleen.
Muutama kirjoitus jäi lukematta, mutta palaan niihin kun minulla on enemmän aikaa ja kommentoin tarvittaessa. Tässä nyt aluksi jotain syntyneitä ajatuksia kirjoitusten pohjalta.
Sain itse reseptin masennuslääkkeisin hiljattain, mutta nyt nimimerkki Markuksen tarina viimeistään estää minua koskemasta mokomiin pillereihin. Ei nyt eikä ikinä. Kaikilla tosin ei ole samanlaista tietämystä noiden lääkkeiden vaikutuksista ja on helppo tuudittautua impulsiivisuudessaan ja epätoivossaan auktoriteettien lupauksiin.
12
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
