KESKUSTELU

Se on ihan totta, että olosuhteet vaikuttavat siihen, tehoavatko lääkkeet vai eivät. Tässä todetaan, että hyvässä avohoidossa paraneminen olisi nimenomaan tehokkainta ja kroonistuneisiin tapauksiin lääkitys ei enää niin tehoakkaan.


Though various investigators have reported considerable differences
in the percentage of patients who respond fully, to those with
considerable residual, and those who fail to show improvement,
much of the observed differences can be attributable to the setting
in which observations are made. In an outpatient setting which caters
to patients with medical insurance and with good employment
histories, the response rate for disorders within the schizophrenic
spectrum is quite favorable. As many as 80-90% of patients can be
expected to make dramatic recoveries and return to essentially premorbid
levels of functioning. At the other extreme, cohorts of
chronically institutionalized patients receiving antipsychotic drugs
are often quite refractory to treatment, showing little or no improvement
following drug initiation. Between these two extremes,
many patients in the public sector manifest episodic psychosis with
only partial remissions. Frequently, psychotic exacerbations are
associated with medication non-compliance, with progressive withdrawal
of interests and relationships following each psychotic episode.

Overall, the prognosis of patients who initially present with
illnesses within the schizophrenia spectrum appears to be: one-third
“good prognosis,” one-third “episodic with progressive residual
symptoms,” and one-third “guarded or poor” outcome [2].


(Garver, Current Drug Targets, 2006, 7, 1205-1215)

Olen lukenut että kaikkiin psykooseihin lääkkeet eivät ole paras vaihtoehto. Suomessa lääkkeettömän hoidon tutkimusprojektissa mukana olleen ylilääkäri Klaus Lehtisen mukaan elämän kriisitilanteen yhteydessä puhjenneeseen sairauteen ei lääkehoitoa useinkaan tarvittaisi. Hän oli tavannut osastolla miehen, joka kärsi aviokriisistä, kun asia viimein otettiin puheeksi, psykoottisuus hävisi yhden istunnon aikana. On siis potilaita joilla on vaikea perheongelma ja tämän asian selvittelyn sijaan aletaan syöttämään voimakkaita lääkkeitä. Toinen lääkkeistä hyötymätön ryhmä, jonka Lehtinen mainitsi, oli eristäytyneet nuoret, joista lääkitys saattaa tehdä entistä tokkuraisempia ja sisäänpäinkääntyneempiä. Minä en tajua miksi sellasille nuorille alun perinkään ehdotetaan neurolepteja, nehän auttavat tutkimusten mukaan lähinnä avoimeen psykoottisuuteen, jota pelkkä epäsosiaalisuus ei ole. En ole lääkäri, mutta epäilen että Suomessa saatetaan virheellisesti diagnosoida autisteja ja muista sosiaalisista syistä syrjäytyneitä ihmisiä skitsofreenikoiksi, koska eristäytyneisyys sekoitetaan skitsofrenian "negatiivisiksi" oireiksi. Skitsofrenia ei kuitenkaan ole yhtään lisääntynyt, niin kuin ei muutkaan aidot mielisairaudet, vaikka sosiaalisia ongelmia saattaakin olla enemmän.

Lähde: Mielenterveys, Psyykkisen hyvinvoinnin erikoislehti 5/2003

Kaikkia noita kolmea kokeilleena voinen sanoa, että Risperdal ja Zyprexa ovat aivan sairasta tavaraa. Seroquel meni jotenkin, auttoi erittäin hyvin univaikeuksiin, mutta ei loppujen lopuksi ollut järkevä vaihtoehto minulle. Tällähetkellä ei varsinaista tarvetta muulle kuin nukahtamislääkkeelle, satunnaisesti.

Mut ainakin lääkebusiness, pitopalvelut ja hautaustoimistot pärjäävät, vai kuinka?

Sumutus on parasta lääkettä kansalle ja eliitti pörrää!

Mutta niitä eivät omista kunnat, eikä Kela.

Kun säästetään tarpeeksi, niin joku siinä kuitenkin tienaa!

Jos säästetään viisaasti, veronmaksajalle jää enemmän rahaa itselleen. Jos säästetään typerästi, niin säästöjen vaikutukset aiheuttavat lisää kuluja.

Lazlo

Ystäväni kertoi, että kun vuosi sitten oli ollut sairaalahoidossa vuodepotilaana täällä pääkaupunkiseudulla hänen vierustoveriksi oli tuotu nainen, joka oli tuodessa ihan tokkurassa. Heti perään oli tullut sairaanhoitaja, naapurimaasta lähtöisin, joka oli antanut ruiskeen käsivarteen. Nainen oli saanut sydänkohtauksen ja meinannut menehtyä.

Kun nainen oli selvinnyt tästä paukusta, hän oli perännyt tietoa, että mitä hänelle annettiin. Koska oli huoneeseen tuotuna ollut niin tokkurassa, ei ollut voinut silloin havahtua. Naisella oli keuhkokuume. Eli hän oli tullut ensiavun kautta sairaalaan ja saanut ensimmäisen lääkeannoksen, antibiotteja, jo ensiavussa. Huoneeseen päästyään sai heti toisen annoksen.

Naiselle oli selitetty, että tapahtuma on puhdas vahinko, koska tieto ei kulje osastolta osastolle.

Ystäväni, nuorempi työssäoleva ihminen oli ihmetellyt, etteikö nainen luota hoitajiin. Hän ainakin luottaa täysin ammatitaitoisiin hoitajiin. Nainen oli sanonut ystävälleni, että tarkasta aina, mitä lääkkeitä saat. Hän ei luota. Ystäväni oli seurannut sairaalan touhua ja on nyt hyvin järkyttynyt , mitä potilaille voidaan tehdä.

Ja pointtisi oli? Jos tuollaista pääsee tapahtumaan, niin kysehän on selkeästi tiedonkulun ongelmasta. Sairaalaan kannattaisi siis tutkailla hoitoprosessiaan. Joku jossakin ei kirjannut lääkkeenantoa tai sitten tämä henkilö, joka antoi lääkettä, ei lukenut kirjauksia.

Kuinka paljon tällaisia tapauksia onkaan Suomessa, joissa hoitohenkilökunta ei ole lukenut potilaan papereita ja potilas on saanut ylimääräisiä lääkeannoksia.

Jos ihminen on tokkuraisessa kuumeessa, sokissa tai muuten muissa maailmoissa, kuten kertomassani tapauksessa, kuinka silloin voi olla valpas, ja kysellä onko hoitohenkilö nyt varmasti lukenut paperit, mitä lääkettä mahdollinen annos sisältää ja minkälaisia sivuoireita siitä syntyy!

Eikö sairaanhoidon pitäisi olla sitä, että henkilökunta tietää mitä tekee parantaakseen potilaan eikä tappaakseen?

En tiedä. Tiedätkö sinä?



Tottakai hoito lähtee siitä, että potilas pyritään parantamaan. Kuvailemassasi tapauksessa on mitä ilmeisimmin kyse siitä, että tieto ei ole kulkeutunut osastolta toiselle (mikä on vielä myönnettykin). Jos näin pääsee käymään, on hoidon prosessissa jotakin vikaa, tai sitten kyseessä on ollut inhimillinen erehdys (joita sattuu, yllätys yllätys, myös hoitopuolella).

En tiedä.



Ja nämä inhimilliset erehdykset voivat koitua potilaan kohtaloksi!

Niinpä. Me ihmiset kun emme ole erehtymättömiä. Vaikkapa inhimillisestä erehdyksestä johtuvaan onnettomuuteen voi joutua meistä kuka vaan.

Kaikilla aloilla tarkoituksena on minimoida inhimillisten erehdysten mahdollisuus. Täysin poistaa sitä ei voida.

Voisikohan nämä inhimilliset erehdykset, jotka ovat tuttuja esim.vanhustenhoidossa selittää Effica-tietokoneohjelmalla kuten Espoossa on vuosia selitetty toimeentulotukiasiakkaiden pompottelu:

http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thre ... &tstart=15