KESKUSTELU

Kappas kun en ole huomannut, neurolepti keskustelu. Kerronpa teille oman KAMMOTTAVAN kokemukseni noista neurolepteistä.

Kärsin nukahtamis ongelmista, ei mitään kroonista mutta joskus vähän kiusallista, saattaa kokonainen viikko mennä perseelleen kun joku yö menee harakoille ja sit on rytmit sekasin. Ongelma ollut pienestä pitäen. Lääkäriltä saan yleensä Imovaneja, Stelloja tai Zopinoxeja yms mietoja nukahtamis troppeja respalle. Tenoxejakin oon joskus kokeillu ja Dormareita, toimivat.

Niin, luojan kiitos tämä juttu sattu perjentai-iltana niin en sentään töistä joutunu saikulle. Nimittäin kerran tuskissani vääntelehdin kun ei taas uni tullu niin pirullakaan. Töiden takia en ehtiny uusiin Imo reseptiä joten joten nappeja ei ollu. Lopulta meni hermot ja soitin kaverille (jolla on yleensä aika pullee lääkekaappi) että josko heittäisi mulle jonkun uni napin. Tuli sitten käymään ja valitteli ettei oikein mitään löytäny mutta yhen pillerin löi mulle käteen ja sano että sillä ainakin nukun. Nappi oli neurolepti, Levozin 50mg. Juu niin nukuinkin...

Vedin napin naamaan ja neppailin siinä vielä jotain, kävin jääkaapilta hakeen mehu pullon ja alotin parin metrin matkan kohti sänkyä. Jäi puoliväliin kun pullo tippu kädestä, jalat meni alta, maaemo kutsu ja en varmaan ehtiny edes tuntee kolahdusta kun olin jo tajuton. Veikkaisin että noi pari tuntia myöhemmin heräsin siitä lattialta aivan tokkurassa, siis oikein zombina ja suu niin kuivana että luulin tukehtuvani. Sain ryömittyä (jalat vieläkin pois pelistä) suihkuhuoneeseen jossa vaivoin pysyin tajuissani muutaman sekunnin että sain hanan päälle ja muutaman hörpyn vettä suuhun kun taju meni taas siihen suihkuhuoneen lattialle. Siitä heräsin käsittääkseni noin 6-7 tuntia myöhemmin.

Seuraavat 2 päivää olin olotilassa joka muistutti oikein kuningas kankkusta, oksentelin ja voin muutenkin pahoin, fiilis oli niinkun olis suorittanu spontaanin triathlonin, lojuin sängyllä ja hikoilin ja itkin. Kaikkein kamalinta siinä olotilassa oli se missä kunnossa mun pää oli. Jos olisitte kysyny mun nimee niin en olis vastannu koska en olis jaksanu ajatella niin paljoo että muistelisin mikä mun nimi on.

Todella kammottava kokemus, sen jälkeen en ole koskenu minkään valtakunnan neurolepteihin, mieluummin löisin moralla sydämeeni. Koskee siis myös Seroquelia, Zyprexaa yms. Tämän kaverini niskojen nurin vääntämistä kohdattaessa kyllä harkitsin moneen kertaan, tosin sätin kyllä itteenikin, otan aina selvää tarkasti mitä kurkusta alas vedän mutta sehän se murphyn laki että sen kerran kun jätän sen tekemättä niin käy niinkun kävi.

Gilthanas: Minusta tarinasi todistaa siitä, ettei neurolepteja todellakaan tulisi käyttää unilääkkeenä. En ymmärrä miksi suomalaiset lääkärit määräävät niitä unettomuuteen, vaikka neuroleptien haitat ja vaarat tiedetään hyvin. Ehkä rauhoittaviin lääkkeisiin liittyvästä riippuvuusriskistä ollaan niin huolissaan, että määrätään mieluummin vaikka neurolepteja. Kuitenkin riippuvuusriski koskee lähinnä päihderiippuvaisia potilaita. Neurolepteilla on tuhoisia vaikutuksia aivoja kohtaan, nehän laskevat dopamiinitasoja aivoissa, ja voivat pahimmillaan heikentää älyllistä suorituskykyä.

Sinun tapauksessasi sait lääkkeet kaveriltasi. Toisten reseptilääkkeitä ei saisi koskaan lainata! Muuten, unettomuuteen on muitakin hoitokeinoja kuin lääkkeet. Oletko kokeillut ns. unikoulua, jossa opetellaan erilaisia rentoutumis - nukahtamiskeinoja ? Kognitiivinen terapia on myös osoittautunut tehokkaaksi unettomuuden hoidossa. Yhdessä tutkimuksessa se tehosi jopa paremmin kuin ssri-lääkkeet, joita niitäkin käytetään toisinaan unettomuuteen.

Käytetäänkö muuten sairaaloissa esilääkityksenä neurolepteja ennen
nukutusta?

Ihan vittuillessanikin nyt paljastan. Olen autistinen, koska mulla on havaittu AS eli asperger. Olen itse opiskellut taviksien eli valtaväestön/hyödyntavoittelijoiden/... no, naiivien olentojen käyttäytymisen.

Itse viihdyn vaimoni kanssa omissa oloissani, harrastan luontoa yms... Ja minä ja vaimoni olemme sosiaalisia ulospäin. Normaali-ihmisistä puhumme taviksina, (ystäviä on, paljonkin, joista välitämme, mutta erotamme aina kuka on autisti ja kuka ei- käytöksestä) joita minä usein kiukuspäissäni sanon myös sanalla peruskaura, eli hyödyn välikappale.Eli jos en tiedä jotain näyttele avutonta, ja jos toisaalta tiedät enemmän kuin he, he maksavat jopa rahaa...
liittyy psykologiaan, mutta luulivat eräät mun olleen psykan proffa jopa taannoin.

Ja kaikki on samaa kaavakäyttäytymistä kuin formica rufan pesässä...
Ihminen, häpeä, oletko ylempänä kuin kekomuurahainen vai etkö?


Osaan pärjätä tässä yhteiskunnassa aivan omilla avuillani, ilman psyykenlääkkeitä. Olen oppinut jopa hyödyntämään taviksia- eli normaali-ihmisiä vrt autisteihin- urakehityksessäni- päästäkseni esimiesasemaan. Eli kaikki on kiinni oppimiskyvystä. Ja tavalliset ihmiset ovat kuin koneita. Ainoastaan erilainen voi katsoa ulospäin huomatakseen toistuvuuden. Hyönteisiä me olemme. No, jos te olette muurahaisia, minä olen biologian kannalta maakiitäjäinen.

Saakaamme tähän sananen neodominelta.

taiteilijatyyppi: Millaisesta käytöksestä tunnistat toisen autistin? Asperger diagnoosihan sisältää myös positiivisia ominaisuuksia, joten ole ylpeä siitä mitä olet. Minä inhoan sydämeni pohjasta ihmisten muottiin pakottamista. Koska asperger ei edes ole psyykkinen sairaus vaan neurologinen ominaisuus, sinun ei varmasti tarvitse syödä vahvoja psyykelääkkeitä pärjätäksesi.

Elintasomaassamme on oikeasti ruokajonot

Kai asperger on nykyisin itsenäinen diagnoosi, autismi toinen?'
...kunhan viisastelen tässä, tulin juuri Juha Siltalan loistavalta ilmaisluennolta ja pää on älyllisissä pyörteissä.


Lauma-ihmisiä me olemme.

Tokihan nämä naturalistis-romanttiset eläinviittaukset ovat hauskoja, mutta toisaalta mmasentavassa pelkistävyydessään kovin munattomia. Olemme lauma-ihmisiä, joissain suhteissa ehkä enemmän lauma-eläimiä. Mutta silloinkin pikemmin lauma-apinoita, kuin fysikaalisessa mielessä aivottomia feromonikoneita, muurahaisia.

On muuten huomionarvoista, että Sociobiology New Synthesis -teoksen ja Konsilienssin kirjoittaja Wilson on nimenomaan muurahaistutkija. En voi olla miettimättä tuota lukiessani hänen teoksiaan ja jälkipositivismilla optimistisesti heruttelevaa argumentatiivista logiikkaansa.


Oikeasti, ei tuo nimmarini noin vakea voi olla oikolukea: neo-no-mi-de.

Olihaan ne pari hoitsua tai jotain tuomiolla kun rauhoittivat insuliinilla täyshiljaiseksi.

Just!

omituista miten kertomukset poikkeaa
minun kokemuksista...

50 millii levotzinia ja oltu
päiviä tokkurassa ? ? ?
todella omituista..
siis omasta vinkellistä katsottuna...

omat kokemukset ovat suuremmilla
annoksilla levotzinia ja eipä tosiaankaan mitään
ihmeellisiä kokemuksia..
(lääkärin määrämänä.. ei mitään päihde meininkejä)

Lukekaas täältä psykoosilääkkeiden eli neuroleptien vaikutuksista oikeilla ihmisillä heidän kirjoittaminaan. Kauheita juttuja. Hullun kävely ja pysähtely zombilääkittynä mielisairaalan käytävillä on varmasti lähes jokaiselle tuttua ja sen aiheuttaa nimenomaan lääkitys. Vanteen kiristäminen päässä, lihominen, aloitekyvyttömyys, tunne-elämän latistuminen ja havainnointikyvyn supistuminen johtuvat myös psyykelääkkeistä. Monille niitä käyttäville jää loppuelämäksi vaurioita psyykeen. Kuitenkin jopa lähes 50 % ensipsykooseista tokenee melko nopeasti ilman niitä, useimmat muutkin ajan kanssa ja psykoterapialla, puhumattakaan vanhusten ja nuorten lääkitsemisestä. Ainut syy on pitää potilaat flegmaattisen rauhallisina, joka helpottaa hoitotyötä. Potilaat syötetään psyykevammaisiksi, ja monet eivät voi tämän takia palata normaaliin työelämään.


Yleistä keskustelua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&subcat=709

Yksi viesti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000031185491&view_mode=flat

Kuitenkin parhaiten psykoosista (ja muistakin mielenterveyden ongelmista) parantumista ennustaa se, että muistaako asiakas ottaa lääkeensä. Se merkitsee enemmän kuin muu asiakkaan saama tuki. Psykoosin kohdalla asiaan vaikuttaa vielä se, että jokainen psykoosi vahingoittaa aivoja ja vaikeuttaa kuntoutumista.

Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa on lähinnä vain mielenterveyshoitoa. Mielenterveyskuntoutusta, jossa autetaan asiakasta pääsemään takaisin tavalliseen elämään (ja parhaimmillaan eroon lääkkeistä tai hyvin pieniin lääkemääriin) on huomattavasti vähemmän.

Samoin jokainen känni ja huumausaineiden käyttökerta vahingoittaa aivoja. Kaiken lisäksi vaikkapa kannabiksen käyttö lisää mielenterveyssairauksien (mm. psykoosien) riskiä.
Neurolepteillä on paljon vaikutuksia psyykeen, ja osa niistä on pysyviä. Psykoosipotilas saa siis sekä psykoosin että lääkityksen haitat. Ja usein lääkkeet ovat lobattuja, vaikka Risperdal, jota syötetään kaikissa muissa paitsi yhdessä sairaalassa heti alusta asti, vaikka on huomattu että ainakin noin 50 % ensipsykooseista tokenee melko pian itsestään. Osa näistä turhaan lääkityistä ei ole entisellään lääkityksen jälkeen.

Vanhustenhoidossa psykoosilääkkeitten käytön tarkoitus on lamaannuttaa potilas ja saada hänet täysin passiiviseksi. Ja jatko onkin sitten tiedossa...

Jep, mutta näytä kumpaakaan ei voi verrata psykoosin tekemään vahinkoon. Ja mitä useampi psykoosi, sitä enemmän vahinkoa.



Lääkityksen haitta on huomattavasti pienempi kuin se haitta mikä syntyy lääkityksen poisjättämisestä ja uuden psykoosivaiheen alkamisesta. Psykoosivaiheen kestollakin on paljon merkitystä. Kuka tahansa voi joutua psykoosiin ja siitä on mahdollista parantua tosiaan myös ilman lääkkeitä. Mutta mitä pitempään psykoosi kestää, sitä pahempia vahingot ovat. Siksi lääkkeitä käytetään. Vähänkään pidemmän psykoosivaiheen jälkeen kukaan ei ole entisensä, käytettiin sitten lääkkeitä tai ei.