KESKUSTELU

Bioteekin markkinatäti jonka tapasin vetää itse 80 µg päivässä ja sanoo että pitää sitä itse miniminä. Mukava nainen, soitti D-vitamiinivalmisteen kehittäjälle suoraan ja kysyi onko heidän pellavansiemenöljyssään kadmiumjäämiä. Ei ollut.

Suomessahan eletään jälleen ravitsemusasioiden suhteen täysin pullossa, mikä ei ole lainkaan yllättävää...

Wiki kertoo:

The exact long-term safe dose of vitamin D is not entirely known, but dosages up to 250 micrograms (10,000 IU) /day in healthy adults are believed to be safe.[13], and all known cases of vitamin D toxicity with hypercalcemia have involved intake of or over 1,000 micrograms (40,000 IU)/day[30]. The U.S. Dietary Reference Intake Tolerable Upper Intake Level (UL) of vitamin D for children and adults is 50 micrograms/day (2,000 IU/day), although this is widely presumed to be below actual physiological daily requirements. In adults, sustained intake of 2500 micrograms/day (100,000 IU) can produce toxicity within a few months.[2] For infants (birth to 12 months) the tolerable UL is set at 25 micrograms/day (1000 IU/day), and vitamin D concentrations of 1000 micrograms/day (40,000 IU) in infants has been shown to produce toxicity within 1 to 4 months. In the United States, overdose exposure of vitamin D was reported by 284 individuals in 2004, leading to 1 death.[32] The Nutrition Desk Reference states "The threshold for toxicity is 500 to 600 micrograms [vitamin D] per kilogram body weight per day."[33] The United States Environmental Protection Agency‎ published an oral LD50 of 619 mg/kg for female rats.[34]

Yliannostuksen riski on siis olematon, useimmat myrkytystapaukset ovat johtuneet onnettomuuksista. Tuon edellisissä viesteissä siteeratun asiantuntijan suositus on siis noin 25-50 µg päivässä (1000-2000 IU). Eikä tarvitse kaukaa hakea lähteitä (Suomi mukaan lukien), joiden mukaan tuokin on alakanttiin.

Suomalaiset ravintosuositukset kusevat varmaan pahiten foolihapon ja D3-vitamiinin suhteen - myös loistava seleenin (glutationiperoksidaasin käynnistäjä) ja sinkin (elintärkeä hivenaine) lähde poronliha jätetään usein ihan huomiotta kun puhutaan "hyvästä lihasta".

Omega-3-asioista vallitsee samankaltainen lapsenusko "kahden kala-aterian" riittävyyteen "kalalajeja vaihdellen" suositusten perustuessa edelleen vihreän kuu-ukon laatimiin minimisuosituksiin D-vitamiinin saannista joskus ennen sotia. Sen sijaan rypsiöljyä, seerumin arakidonihappopitoisuuksien ankaraa nostattajaa ja siten tulehdustekijöiden tuottajaa, hehkutetaan maasta taivaisiin. Kansantaudit sen kuin lisääntyvät ja ihmetellään, miksi ihmeessä.

Vain noin 15% D-vitamiinin tehoista menee luustoon, sillä on siis kehossa paljon tärkeitä tehtäviä joista ei julkisesti lauluja laulella:

http://en.wikipedia.org/wiki/Vitamin_D

Itse nautin joka tapauksessa vähintään 50 µg päivässä, saatan harkita nostamista. Osa ryyneistä (Bioteekin Vahva-D 25 µg + E-EPA 5 + 5 µg + ajoittainen kalsiumlisä 5µg), osa maitotuotteista ja kalasta, pieni osa auringosta. Ryyneistä saamani D3 on rasvan seassa, mikä voi parantaa biologista hyötykäyttöä.

Tässä melko uutta ja kiinnostavaa tutkimussettiä D-vitskusta, lukekaa alkuun nuo 19 sivua niin päästään vähän hajulle kuinka monipuolinen pikku molekyyli kolekalsiferoli onkaan:

http://findarticles.com/p/articles/mi_m ... tBody;col1

Neonomide kirjoitti: "Bioteekin markkinatäti jonka tapasin vetää itse 80 µg päivässä ja sanoo että pitää sitä itse miniminä. Mukava nainen, soitti D-vitamiinivalmisteen kehittäjälle suoraan ja kysyi onko heidän pellavansiemenöljyssään kadmiumjäämiä. Ei ollut."

Tuossa kommentissa kiinnittyi huomioni siihen, että raskasmetalli kadmiumia esiintyy luonnonvaraisesti hyvin vähäisiä määriä, eli ongelmaksi kadmiun muodostuu vasta ihmisen toimintojen kautta.
Pähkinänkuoressa sanottuna tuo markkinatädin markkinointipuhelu oli täyttä soopaa sen vuoksi, että kadmiumia esiintyy esimerkiksi tietyissa fosforilannoitteissa, ja se, onko joku pellavansiemenen tuottaja käyttänyt tällaisia lannoitteita vai ei, tietää vain viljelijä itse.
Niin kattavaa tuotetutkimusta ei pysty kukaan tekemään, että mitattaisiin jokaikisen pellavansiemenerän pitoisuudet.

Elintarvikevirastossa ollaan pidättyväisiä:

http://www.finfood.fi/finfood/finnfoo1. ... endocument


Bioteekin täti vakuutti, että heidän kylmäpuristettu öljynsä ei todellakaan sisällä kadmiumia edes mitattavia määriä.

Se on varmaan luomua.

Itse syön pellavansiemenrouhetta ja hampunsiemenrouhetta mehupirtelössäni.

http://www.sini-pellava.fi/pellavarouhe.htm

http://kotisivu.dnainternet.net/ashi53/hamppu/

En muista oliko Bioteekin öljy vielä tyhjiötislattua, mikä poistaisi mahdollisetkin raskasmetallit hyvin tehokkaasti.

Sori, sori.. en ole käynyt palstalla vähään aikaan. Oma d-vitamiinin käyttöni perustuu eri tutkijoiden (mm. Hollick, Cannell, Heaney) näkemyksiin eli veren 25ohd pitoisuus tulisi olla vähintään yli 80 mmol/l ja mielellään yli 100 nmol:a. Jotta talviaikana taso nousisi päälle tuon arvon, niin se 10 mcg ei missään nimessä riitä. Järkevintä on mittauttaa vaikka kerran vuodessa veriplasman d-vitamiini taso. Itse sain kovan tinkauksen jälkeen työpaikkalääkäriltä lähetteen labraan. Tähän hän totesi että "vain tämän kerran, jatkossa saat maksaa itse "
D-vitamiinin ja flunssan/influenssan suhteesta on ollut uutisointia eli lyhykäisesti korkea taso suojaa näiltä riesoilta. Tämä on tullut itsekin todettua eli viimeiset puoltoista vuotta olen ollut flunssasta vapaa. Nyt syksyn aikana pari kertaa on flunssa yrittänyt iskeä, mutta se on ikäänkuin "hyytynyt" alkumetreille.

Tässä hyvä infolinkki d-vitamiinista --> vitamin d council
http://www.vitamindcouncil.org/

ps. esim. tuolla todetaan optimitasoista seuraavaa:
"take 5,000 IU per day for three months, then obtain a 25-hydroxyvitamin D test. Adjust your dosage so that blood levels are between 50–80 ng/mL (or 125–200 nM/L) year around."

Vielä tuosta d:n ja flunssan/influenssan tiimoilta, kiinnostuin tästä nähtyäni John Cannell:n haastattelupätkän jossa hän puhuu aiheesta. Haastattelupätkä löytyy mm. täältä:

http://www.viddler.com/explore/mercola/videos/75/

Hain ibuprofeiinia apteekista, kassalla muistui tämä ketju mieleen ja pakottava tarve saada D-vitskua heti. Aspartaami-vapaata tietenkin.
Pihi minussa iski kipupisteeseen, ostin Multivita plussaa jossa 10 ug D3-vitamiinia, tuoteseloste kehuu tämän olevan 200% vuorokautisen saannin keskiarvosta. Tuoteselosteen (helevetin pienellä kirjoitettu) mukaan valmiste sisältää mm. etyyli- ja metyyliselluloosaa, butyylihydroksitolueenia ja osittain hydroksoitua soijaöljyä.
Kuulostaa myrkyllisiltä ainesosilta maallikosta.
Aspartaamia ei mainita. Onko tällaisista mitään hyötyä tai peräti haittaa?
Ei mitenkään ehtisi googlailla ja opiskella, olisin kiitollisehko jos joku viitsisi valaista tietämätöntä.

Mitä vittua, enkö ole nöyrä?

Tohtorit ilman rajoja, me ollaan kaikkien kavereita

Olet aivan oikeassa. Apteekkien päälimmäinen tehtävä on myrkyttää asiakkaansa eikä minkäänlaista valvontaa pillerien kohdalla ole. Siksi tarkistankin kaikki valmisteeni Suomi24 foorumin kautta -- ihme kun sitä ei käytetä tieteellisten julkaisujen lähteenä?

Mutta kysymykseen vastaten: itsekin otan päivittäin 5-10 mg päivässä D-vitamiinia, kun en maitoon halua koskea. Vielä elossa ollaan.

Mitä **? Viaton kysymys, herra tohtori?

Applebaum, kerro mulle, päärynälehto, voinko MÄ syödä tätä valmistetta?
*****Teidän kerallanne, kuinka altis luulet mun olevan kun kerjäät apua?

Henry Miller on loistava, lukekaa Sexus 1 ja kax.

Mä haluun vaan tietää!

Mitään en oo ottanu.

Anteeks ja nöyrä kiitos, lue enemmän ylös ja alas.
Tittu.

Mistä ostit tuota Bioteekin Vahva-D:tä? Bioteekin kymmenen mikrogramman tabuja löysin paikallisesta marketista, mutta tuota vahvempaa ei toistaiseksi ole löytynyt. Ei edes yliopistollisessa apteekissa ollut sitä. Seuraavana suuntaan luontaistuotekauppoihin. Netistä en kyllä viitsisi alkaa tilamaan mitään.