KESKUSTELU

Näin siis suunnitelman mukaan. Käytännössä ero jäi vielä paljon pienemmäksi. (Muistaakseni.)

Samanlaisilla ruokavalioilla samanlaisia tuloksia.

Pääasiahan lienee, ettei eksistentiaalista tyhjiötä pääse tapahtumaan.

Kaikkea sitä oppii...

Jos syön 100g ruisleipää, siitä on noin 45g hiilihydraatteja. Loput 5g kertyy muualta aivan helposti vahingossa.
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=1036&lang=fi

Ööö.. Vähähiilarisessa dieetissä ei ole tarkoitus syödä leipää?

Edit. Niin kuin voi päätellä tosta kokonaisenergian jakautumisesta, se ei ole kovin vähähiilarista ruokaa. 100 grammaa leipää on myös aika paljon. Turhaa ruokaa.

Käytännössä vain harvat onnistuvat noudattaan noin vähähiilihydraattista, se on nähty useissa Atkinsin ruokavaliota koskevissa tutkimuksissa.

Koehenkilön kannalta tutkimusten ongelma on sellainen, että hän joutuu noudattamaan arvottua ja määrättyä ruokavaliota pitkän aikaa. (Mutta tietty satunnaistamisella on oma arvonsa.)

Tilanne on hiukan parempi, jos ruokavalio on itse valittu ja motivaatiota riittää.

En tiedä, mistä Neonomiden kertoma raja on tullut, mutta varmaankin aika monille 50-100 g on ihan hyvä määrä.

Onko noin tiukassa määrässä mitään järkeä useimmilla? Jos keskushermosto kuitenkin kuluttaa jo tuota enemmän vuorokaudessa ja siihen päälle vielä vähän liikuntaa, niin joku 150-200 g ei kuitenkaan pitäisi olla liikaa aikuiselle yhtään liikkuvalle miehelle. Siis liikaa siinä mielessä, että niitä hiilareita ei käytettäisi, vaan jouduttaisiin varastoimaan. Varsinkaan, jos hiilareiden laatu on kohdallaan ja ajoitus suunnilleen järkevä, eli syödään silloin kun niitä tarvitaan.

Mitä hyötyä on saatavissa siitä, että rajoitetaan hiilarit alle sadan gramman? Vai oliko tuo ohje laihduttajille tai aloitteleville diabeetikoille? Itse siis mietin tätä ihan terveen normaalipainoisen ihmisen näkökulmasta.

Elimistö kyllä muuttaa polttoainepolitiikkaansa ja sopeutuu pienempiinkin määriin glukoosia ihan mainiosti. 50-100 g väliltä taitaa löytyä sellainen elimistölle stressitön määrä, Kwasniewskin ja Heikkilän linjoilla. Hyöty taitaa olla optimaalinen terveys. Kuten em. tutkimuksesta havaittiin, ehdottamallasi määrällä ei vielä saada terveyshyötyä.

Sopiva määrä on todennäköisesti yksilöllistä. Jos lihoo herkästi (on nälkäinen hiilareita syötyään) tai rasva/sokeriaineenvaihdunnassa on ongelmia, niin vähempi parempi. Urheilijat sietänevät enemmän.

Se on vähän vaikia sanoa yhtään mitään noista hiilareista perstuntumalta kun se vaatii sen pitkän ajan jotta elimistö tottuu siihen vähähiilariseen ruokavalioon. Sen aikaa se paneekin hanttiin ja antaa vaikutelman että vähäinen hiilarien saanti pistää elimistön sekaisin ja aiheuttaa ongelmia. Vaan sitten kun siihen on keho tottunut, se toimii paremmin kuin tällä virallisella hiilaripainotteisella ruokavaliolla. Paljon lienee kaikenlaisia yleisessä tiedossa olevia uskomuksia, jotka johtuu siitä että lähes kaikki ihmiset maailmassa nykyään yksinkertaisesti syövät ihan väärin. Siksi sanotaan, että hammasongelmat ja akne kuuluvat ihmisluontoon, eikä niille välttämättä voi mitään muuta kuin harjata entistä enemmän hampaita ja yrittää hinkata naamaa jollain toinen toistaan paremmilla ihonhoitotuotteilla jotka ei loppupeleissä edes auta mitään. Toisilla vaan on taipumusta korkeaan kolesteroliin ja sydän ja verisuoni tauteihin, vaikka oikeasti ne lienevät seurausta syömästämme paskaruuasta (viljat, sokerit). Nii. Näin olen oppinut tiedefoorumilla. Lähden valistamaan kansaa kauppatorille.

"Paljon lienee kaikenlaisia yleisessä tiedossa olevia uskomuksia, jotka johtuu siitä että lähes kaikki ihmiset maailmassa nykyään yksinkertaisesti syövät ihan väärin. Siksi sanotaan, että hammasongelmat ja akne kuuluvat ihmisluontoon, eikä niille välttämättä voi mitään muuta kuin harjata entistä enemmän hampaita ja yrittää hinkata naamaa jollain toinen toistaan paremmilla ihonhoitotuotteilla jotka ei loppupeleissä edes auta mitään. Toisilla vaan on taipumusta korkeaan kolesteroliin ja sydän ja verisuoni tauteihin, vaikka oikeasti ne lienevät seurausta syömästämme paskaruuasta (viljat, sokerit). Nii. Näin olen oppinut tiedefoorumilla. Lähden valistamaan kansaa kauppatorille."

-presiis.Paljon on luuloja liikkeellä.Myös tuommoisia arkisempia puhekielessä kuultuja ovat "hyvät verenpaineet ikäisekseen" ikäänkuin verenpaineen kuuluisi nousta iän myötä.Minun käsittääkseni näin ei ole.Myös jo nelikymppisten kuulee leikillisesti puhuvan ikä ei tule yksin -henkisiä aforismeja.
Joku varmaan osaa kertoa tarkempaa ja oikeampaa tietoa siitä milloin hammaslääkärin ammatti alkoi nauttia arvostusta ja leviämään "normaaliksi" ihmiselämään kuuluvaksi pakkokäynniksi.Muistaakseni siitä on hämmentävän lyhyt aika.Alle 150 vuotta.


Siinä on mies,kuka on 'ikääntynyt' minun makuuni.Ja (lavan)vierestä jokusen kerran nähtynä,on tuo askelkin kepeä.
Tosin elää kyllä täysin mauttomalla "high in whole grain-low in fat"-valmennuksella ja uskomattomalla määrällä liikunta.Joka kylläkin lienee synnynnäinen ja kotoa opittu koko elämän kestänyt tapa,eli sinänsä luonnollisempaa.
Ikä on hyvin muistissa,kun viettää aina äitini kanssa syntymäpäivää samana päivänä.Viime kesänä 66 vuotispäivää.
Jotkut teokset väittää,ettei Jagger ole ikinä kärsinyt mistään oikeista sairauksista.Mitkään kulumat tai nivelvaivat eivät edelleenkään estä raakaakaan liikuntaa.Kun taas flunssataipumus on vahva.Ilmeisesti jatkuvasta kuntroilusta johtuen.

Minun on kyllä vaikea nähdä, että mitä haittaa ne hiilarit aiheuttaisivat, jos niitä syödään kulutuksen mukaan. Jos glukoosia käytetään keskushermoston ja liikkumisen polttoaineeksi vaikka 200g vuorokaudessa, niin miksi sitä ei söisi niin paljoa? Toki olettaen, että verensokeri pysyy kurissa. Mikä olisi se haitallinen mekanismi tuossa tapauksessa?

Ja toki vastaavasti voisi kysyä, että miksi sitä söisi tuota enemmän, jos ei sitä kuitenkaan pystytä käyttämään enempää, vaan joka tapauksessa se ensin muutetaan rasvaksi. Tuo kulutuksen ylittävä osahan tuskin tuo mitään merkittäviä hyötyjä urheilusuorituksiinkaan.

Mitäs, jos äkillisen ruokavalion säätämisen sijasta siirtyisi lempeämmin uuteen ruokavalioon vähentämällä hiilihydraattien osuutta asteittain, jotta ei tulisi äkillisestä muutoksesta aiheutuvia oireita?

Kuinka pitkä siirtymäaika olisi riittävän pitkä?

Näitä asioita on monien melko vaikea nähdä luotettavasti tuosta vain. Siksi näistä tehdään tutkimuksia, joihin on syytä nojautua.

Kun se ilmeisesti (mitä täällä olen lukenut aika pitkään ja mielenkiinnolla) ei ole niin simppeliä. Hiilarit taitavat vaikuttaa elimistöön jotenkin epäsuotuisasti, ne eivät ole hyvä energianlähde ihmiselle. Tietty niissäkin on eroja, esim fruktoosiko se nyt vaikuttaisi olevan kaikista pahin. Aiheuttaa ties mitä rasvamaksaa ja diabetesta sun muuta kivaa. Mutta hiilarit yleensäkin, kyllähän niitä vissiin vähän tarttee mutta ei paljoa. En osaa sanoa mekanismeista joilla se tekee damagee, mutta ilmeisesti keho vaan on sopeutunut luonnossa saamaan sitä niukalti, ja enimmäkseen rasvasta sen energian.

Elän käsityksessä, että ne viljat on kaikkein pahimpia, ei vain hiilareittensa takia vaan jonkun gluteenin ja muiden myrkkyjen. En edes tiedä mihin ryhmään se gluteeni kuuluu, onko se sokeri vai proteiini, aika vakuuttavaa eiks je?

Jos ryhdyn joskus tutkijaksi niin alan tutkimaan ravintojuttuja. Toistaiseksi en ymmärrä mikrotasolla näistä asioista juuri mitään, mutta olen silti vakuuttunut, että ainakin 90% maapallon ihmisistä syö päin helvettiä, että viljat ei sovi ihmiselle kovin hyvin ja virallinen ravintosuositus on joko vale tai paha virhe.

En tiedä, pitäisikö puhua haitasta vaiko vähemmästä hyödystä. Aika monella verensokeri ei pysy kurissa noin korkeilla määrillä. Niille, joilla pysyy, saattaa tietty olla ok. Tutkimustuloksissa kun kuitenkin nähdään vain keskiarvoja. Mekanismia osaan lähinnä arvailla. Se voisi liittyä jotenkin tuohon sokeri/insuliiniaineenvaihduntaan. Vastahan havaittiin, että iso hiilaripiikki heikentää verisuonten toimintaa, ja väestötutkimuksissa glykeeminen kuorma on ollut parhaita kansantautien ennustajia.