Human2.0 kirjoitti:
Miksi ainoastaan ne lääkkeet ja hoitomuodot tepsisivät millä Isot Lääkefirmat ovat keksineet rahastaa?
Julmaa mutta totta- koska niillä on monopoliasema ja patentit...
No ei. Mutta valitettavan usein länsimaalaisessakin lääketieteessä/terapiamuodoissa käytetään muotoja esim. itämaisesta lääketieteestä. Nämä tulevat eniten esiin fysioterapiassa ja osteopatiassa, jossa esimerkiksi hieronnassa/lihasten painelussa käytettävä tietous on osittain peräisin itämaista. Osa lääkkeistä onkin kehitetty nimenomaan luonnonaineista... Sanotaan, että sademetsien kasveissa ja eläimissä piilee lääke moneen sairauteen, ja monet lääkkeet onkin jo menetetty sukupuuttoon ajautuneiden kasvien/eläimien takia. Luontoa arvostetaan valitettavasti liian vähän. ---> asia josta sinnemaan kanssa olen samaa mieltä..
Tuttavani oli matkalla tuolla itämaiden suunnalla ja sai miehensä kanssa aivan hillittömän "turisti-paska-mäihä-ripulin". Paikallinen tohtori määräso ripuliin nappeja, joista ei ollut mitään apua. Hotellipojan äiti kuitenkin valmisti ystävällisyyttään turistiparoille helevetan pahan hajuisen, makuisen ja näköisen "mikstuuran" joka vei kuumeen ja paransi ripulin. Joko tauti säikähti moista tököttiä, tai tädillä oli hallussa yrttien käyttö!
Kumpi vain, apu löytyi.
EDIT: Vyöhyketerapia
Vyöhyketerapian perusperiaatteena on, että koko keho heijastuu pienoiskoossa mm. jalkapohjiin. Tietyn vyöhykkeen ärsyttäminen jalkapohjassa saa aikaan fysiologisia muutoksia samassa vyöhykkeessä muualla kehossa.
Kudosta painetaan voimakkaasti sormilla tai peukalolla pyörittävällä liikkeellä. Pisteiden painaminen voi tuottaa kipua, mutta lopputulos on silti rentouttava. Hoito kestää tunnin ja siihen sisältyy lopuksi lepotauko.
Hoitoa ei voida antaa kuumeiselle tai flunssaa sairastavalle henkilölle.
Vyöhyketerapia on tuhansia vuosia vanha hoitomenetelmä, jota on harjoitettu niin idässä kuin lännessäkin. Intiassa, Kiinassa, Japanissa, Egyptissä, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa (erityisesti Pohjois-Amerikan intiaanit). 1900-luvun alkupuolella amerikkalainen William.F.Fitzgerald alkoi kartoittaa systemaattisesti tähän hoitomenetelmään liittyvää tietoutta. Työtä jatkoi Eunice Ingham, joka toi vyöhyketerapian Euroopan puolelle.
Tänä päivänä vyöhyketerapia onkin ehkä tunnetuin ja käytetyin ns. täydentävistä hoitomenetelmistä, luontaishoidoista. Vyöhyketerapiasta ja sen käytöstä eri sairauksien ja ongelmien hoidossa on tehty lukuisia tutkimuksia, myös tieteellisesti hyväksyttyjä. (Tutkimuksiin pääsee tutustumaan esim. internetin välityksellä, hakusanalla reflexology research)
Vyöhyketerapian perustana on ajatus, että ihminen heijastuu kokonaisuutena jollekin kehonsa osa-alueelle, pienoiskoossa. Esimerkiksi jalkoihin muodostuu täydellinen kuva ihmisestä; varpaat vastaavat pään alueita, kantapää lantiota, pakaroita. Näiden välille jäävät kaikki muut kehon osat ja elimet juuri siinä järjestyksessä, kuin ne fyysisessäkin kehossa ovat olemassa.
Oikeassa jalassa on kehon oikea puoli, vasemmassa vasen. Täten esimerkiksi maksaa vastaava alue löytyy vain oikeasta jalasta, koska se on fyysisesti kehomme oikealla puolella. Nämä kaikki, mm. sisäelimiämme vastaavat alueet, heijasteet eli vyöhykkeet, ovat tarkka, todellisuutta vastaava kuva kokonaisuudestamme, ollen heijastamallaan alueella täsmälleen kuten fyysisessäkin kehossamme.
Ihmisessä on 4 kohtaa, joihin hän heijastuu kokonaisuutena; jalat, kädet, korvat ja silmät.
Vyöhyketerapiassa hyödynnetään näistä kolmea ensiksi mainittua. Muut terapiassa käytetyt, kehomme muista kohdista löytyvät alueet perustuvat lähinnä meridiaaneihin ja akupisteisiin.
Aivan kuten kaikki meissä rakentuu jo sikiövaiheessa, niin muodostuvat myös vyöhykkeet. Siksipä ihminen heijastuukin aiemmin mainituille alueille aina sikiöasennossa.
TOIMINTAMEKANISMI
Vyöhyketerapian toiminta perustuu ennen kaikkea hermostoon ja sen kautta tapahtuvaan viestintään. Kun terapeutti käsittelee esim. jaloissa olevia vyöhykkeitä, kulkeutuu viesti mm. ääreishermoston kautta keskushermostoon ja sieltä
vegetatiivisen hermoston kautta kohde-elimeensä. Vegetatiivinen, tahdosta riippumaton hermosto valvoo ja säätelee mm. sisäelinten toimintaa..
Kehomme ja koko psykofyysinen kokonaisuutemme lukee tätä hermoston kautta tulevaa viestiä siten, että se alkaa pyrkiä normaaliin, tasapainoiseen tilaansa ja toimintaansa.
Oli sitten kyseessä yli- tai alitila, keho pyrkii tasapainoon ja parantaa periaatteessa siten itse itsensä. Terapeutti ei ole parantaja, hän on pikemminkin koneen käynnistäjä, joka tarvittaessa kykenee ohjailemaan hoitoa haluamaansa suuntaan.
copyright Merja Pennanen--> anteeksi.