KESKUSTELU

Tuoreen tutkimuksen mukaan sikiöaikainen altistuminen mm. ympäristön estrogeeneille voi johtaa lihomistaipumukseen. Verrattaessa hiiriä jotka sikiöinä altistettiin tietylle kemikaalille altistamattomaan ryhmään niin samalla
energiankulutuksella ja ravinnolla vain ensimmäiset lihosivat.

http://www.playfuls.com/news_004777_Che ... tists.html

Tuo usein tarjottu selitys että kansa lihoo siksi että ruokaa on helposti saatavilla ja hyötyliikunta on vähäistä onkin mielestäni koko ajan tuntunut vähän epäilyttävältä. Ylipainoisuus on sen verran epämiellyttävä olotila että sen selittäminen pelkällä tahdonvoiman puutteella ontuu.

Mielestäni ei onnu. Liikunnan arvostus on subjektiivisen empirian mukaan laskenut kuin lehmän häntä sitten 80-luvun. Karkkia puolestaan myydään nykyään puolen kilon pusseissa.

Varmasti monen tekijän tulos, mutta silti peräänkuuluttaisin yksilön vastuuta hyvinvoinnistaan, lähinnä ravinnon laadusta ja liikunnan määrästä. Ehkä moni plösö ei vain katso tarpeeksi usein peiliin. Liikuntaharrastuksen aloittaminen kun ylimääräistä on 10-20 kiloa voi olla jo liian ylivoimaista, monelle tulee yllätyksenä kuinka paljon liikuntaa oikeastaan tarvitseekaan solakoitumiseen. Ilman hikeä ei tule tuloksia. Tosin pullukoilla hiki tulee herkemmin. Lisäksi helppoa laihtumista lupaavat ihmevalmisteet ja painonvartijat ovat varmasti tuloksettomuudellaan karistaneet monesta uskon laihtumiseen: Jos ei näillä ihmekonsteilla niin ei sitten millään muullakaan, ja taas korkataan uusi puolentoista litran kola.

Toisaalta on paljon laihtumaan pyrkiviä ylipainoisia joita ei voi tahdonvoiman puutteesta syyttää. Jotkut noudattavat niin tiukkaa dieettiä ja askeettista elämäntapaa että siinä voisi monella syntymälahjana "läpipaskoisuuden" saaneella tulla itku puseroon jos joutuisi noudattamaan vastaavaa elämäntapaa. Ja silti laihtuminen jää haaveeksi. Eli mielestäni jotain muuta siinä täytyy olla.

Ympäristökemikaaleja pidetään syyllisenä mm. nuorten miesten spermanlaadun heikkenemiseen. Olisi kai outoa jos niiden vaikutukset rajoittuisivat vain siihen.

Onko tarkoituksena pönkittää lihavien itsetuntoa, tuomalla jokin sellainen syy, johon ei itse pysty vaikuttamaan?

On totta että ihmiset ovat erilaisia, joillakin on toisia parempi aineenvaihdunta ja ruumiskin solakampi perusrakenteeltaan.

Fakta vaan on se, että jos kulutat enemmän kuin syöt, laihdut. Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihavoidut. Fysiikasta sitten riippuu kuinka paljon lihavoituu.

Entä sitten jos ympäristökemikaaleilla osoitetaan olevan suora yhteys ihmisten lihavuuteen? Tarkoittaako se sitä, että he saavat olla lihavia, koska eivät sille itse mitään voi, vai kannattaako heidän edelleen pyrkiä elämään terveellisesti ja laihtumaan normaalimittoihin?

Laihdutussysteemit ovat bisnestä, ja jokaisen pitäisi ymmärtää se, ettei kukaan yrittäjä halua asiakkaistaan luopua. Jos laihdutussystemit toimisivat satavarmasti kaikille, olisi niiden tuottaja tuota pikaa ilman asiakkaita ja leipää.

Näitähän toki on, mutta omat kokemukset himolaihduttajista joilla tuloksia ei vain synny tukevat enemmänkin tiedon puutetta. Jos ollaan laihiksella, ei saisi syödä sitä suklaakakkua tai sipsipussia päivässä. Moni elämäntapasyöjä ahtaa itseensä niin paljon energiaa päivässä, että runsaalla liikunnallakin jäädään silti plussan puolelle, eli lihotaan. Piilokalorit pitäisi minimoida ja liikunnasta on tehtävä säännöllistä ja porrastettua. Ei satakiloinen jaksa lenkille lähteä ennenkuin on muutama kilo karissut. Ja ne pitää karistaa tarkalla ruokavaliolla sekä kävelylenkeillä, tai vaikka uimalla.


Varmasti vaikutuksia on enemmänkin. Nyt on vain kyse siitä, mikä niiden kontribuutio on lihavuuteen. Väittäisin että marginaalinen. Lihavuuteen ei saisi antaa synninpäästöjä tähän tapaan, ikäänkuin itsessä ei olisi parannettavaa ja yhteiskunta kantaa vastuun. Joillekin geenit voivat oikeasti olla riesa eikä päärynävartalo muutu kärkikolmioksi vaikka mitä tekisi. Näillä ihmisillä kuitenkin on ihan oikea ongelma, eikä siinä ympäristökemikaalit varmaan enää paljoa merkkaa.

Väitän, että ympäristökemikaalit eivät ole syy lihavuusepidemiaan. Ruuan saannin helppous, ruuan laatu sekä liikkumisen minimointi ovat ne liikalihavuutta aiheuttavat tekijät, joista en lähtisi viemään huomiota pois ihan heppoisin perustein. Monen elämäntyyli on myös puhtaan välinpitämätön ja hedonistinen sekä reviiri korkeintaan lähikaupan etäisyydellä. Esteettiset arvot, terveys ja sosiaalinen elämä ovat monelle pullukalle toissijaisia asioita. Toki samaa voi sanoa kaikenkokoisista ihmisistä.

Paras tapa taistella lihavuutta vastaan on syödä terveellisesti mutta riittävästi, liikkua ja jos ongelma on äitynyt pahaksi, täytyy aluksi laihduttaa. Jos lihavan saa ymmärtämään, että kaikki on hänestä itsestään kiinni, voidaan saada hyviä tuloksia. Vihjailemalla taas läskin kertyvän ympäristön vaikutuksesta voidaan luoda pahemmanlaatuinen illuusio omien toimien riittämättömyydestä, jolloin kilot eivät välttämättä karise. Lihavuuden medikalisoitumista pitäisi myös pyrkiä vähentämään.