KESKUSTELU

vielä tähän juttuun liittyen täytyy mainostaa...

muistaakseni viime syksynä tuli tv-kakkoselta dokkari amerikkalaisten ydinpommipropagandasta. nimi taisi olla 'atomic cafe'

siinä mm. nunna ja pappi kertoi, että kyllä ne pommit pitäisi pudottaa japaniin, tai ainakin uhata pudottaa eli hankkia niitä pommeja.

ja esitettiin pätkiä legendaarisesta propaganda piirretystä/ohjelmasta. kilpikonna bert kehottaa kumartumaan ja suojautumaan kun välähtää eli ' duck and cower'
esim. 1) perhe on piknikillä, ja kun välähtää äiti ja tytär sukeltavat liinan allle ja isä vetää päänsä päällä sanomalehden.
2) poika ajaa pyöräänsä tiellä, ja kun välähtää hän hyppää suinpäin alas ja sukeltaa maahan.

tuo kuva taitaa juuri edustaa duck and cower ideaa.

pelottavinta on kuitenkin se, että kun latasin netistä kokonaisuudessaan tuon propagandapiirretyn/dokumentin, se kuulosti melkein järkevältä.
"onhan se parempi suojautua jotenkin kuin ei mitenkään"... niin.. joo?

Eikös se kenttä yleensä lopu vain jos ollaan jossain korvessa?

Enkä usko että siinä on edes mitään kovin ihmeellistä, enemmän ihmeteltävää on siinä, että Suomesta ei sellaista korpea löydykään missä ei olisi kenttää.

Ja mitä akkujen loppumiseen tulee, niin ihmekös tuo... Noinhan käy aina tosielämässäkin, kännykkä voi olla toimintakunnossa 95-99% ajasta, mutta tuuttaa tyhjää aina kun on joku tärkeä puhelu kesken, tai jotain muuta vastaavaa.

Kaiken muun ohessa kannattaa myös huomioida se, että etenkin televisiossa näytettävät elokuvat ovat aina muutaman vuoden ikäisiä, ja siten eivät koskaan kuvasta nykytilannetta, vaan ovat aina vähän jäljessä.

Vaikka toisaalta onhan se niinkin, että toisinaan tuntuu siltä että jotkut tilanteet tuntuvat toistuvan vähän turhan usein...

Haha, yksi loistavimmista oli, en nyt enää muista missä elokuvassa tämä tapahtui, että koiravaljakko juoksi alas jyrkänteeltä ja räjähti...

Perheauto Keski-Maassa oli myös kiehtova yksityiskohta.

Jack Bauerin ällistyttävä kyky suojautua ydinräjähdykseltä hiekkadyynin taakse on myös aika kiehtovaa.

Tom Cruisen elokuvassa Viimeinen Samurai nuoremmat samurait löivät vetoa rahasta. Tämä on ( ainakin minun tietojeni pohjalta) virhe sikäli, että samurait pitivät rahan käsittelemistä likaisena, eivätkä koskaan tehneet sitä- raha-asiat olivat muiden hoidossa.

Sekä elokuvissa että tv-sarjoissa sekä kirjoissa käy myös ällistyttävän useni niin, että päähenkilö (useimmiten naispuolinen) havaitsee kotiin tullessaan oven olevan auki. Kyseinen henkilö ei luonnollisestikaan soita poliiseja, vaan astuu sisään. Hän ei sytytä valoja, vaan alkaa sen sijaan huhuilla: " Hello? Is someone there?" Tämänkään jälkeen hän ei soita poliisia tai sytytä valoja. Vaan mitä hän tekee? Lähtee yläkertaan katsomaan, olisiko siellä tosiaan joku puukko hampaissa väijyksissä...

ihanat epäloogisuudet.

Eräässä Uuno Turhapuro -elokuvassa Vesa-Matti Loiri oli hauska. Se, jos mikä, on todiste elokuvien esittämän maailmankuvan valheellisuudesta.

Seuraava ei liity suoranaisesti elokuvien epäloogisuuksiin, mutta sallittaneen vanha juttu näin perjantai-yön kevennyksenä muutaman oluen jälkeen.

Last Action Herossa Iso Arska tulee pikkupojan kanssa kämpälleen, ampuu ensitöikseen rutiininomaisesti vaatekomeron täyteen reikiä - ja hetken kuluttua kaapista kaatuu kovalla rytinällä lattialle seulaksi ammuttu pyssymies. Sankariaan silmät pyöreinä ylöspäin tuijottava poika kysyy hämmästyneenä, "vau, kuinka tiesit, että siellä oli äijä?", johon Arska jo muita puuhaillen lakoniseen tapaansa toteaa: "siellä on aina äijä".

Itseironia - Arska-filmien suosion salaisuus. Minun mielestäni.

Mitä muuta sitten voisi tehdä tilanteessa, jossa ei ole bunkkeria tai kuoppaa lähettyvillä? Tuolloin räjähdyksen sattuessa loogisinta on heittäytyä maahan.

Simpsoneissa kerran Homer juoksi puuhun ja räjähti.
Oli aika kummallista että seuraavassa kohtauksessa Homer oli taas kunnossa.

En lukenut koko ketjua läpi, joten joku on saattanut jo mainitakin, mutta on se merkillistä, miten elokuvissa ei puhelinkeskustelun lopuksi sanota mitään. Katkaistaan vain puhelu kylmästi heti asian tultua selväksi.

Toinen juttu on se miten aina joku roolihahmoista huutaa: "Tule katsomaan TV:tä, on tapahtunut jotain", ja kun päähenkilö menee katsomaan, juttu alkaa vasta juuri sillä sekunnilla pyöriä uutisissa. Aikamoisia ennustajan lahjoja.

Tämähän on aivan luonnollista. Amerikkalaisissa sarjoissa täytyy olla räjähdyksiä.


Itse asiassa ei. Käsittääkseni jokaisessa Simpsonit-jaksossa on vähintään yksi klaffivirhe.

Ei ole elokuvien haihattelua. Siskoni on vanha amerikankävijä ja niin siellä oikeastikin tehdään. Nykyään edistyksellisimmät kuulemma opettelevat byen sanomista.

Missään muualla maailmassa ei käytetä tuulikaappia tai oteta kenkiä pois sisään tullessa kuin Suomessa ja Japanissa. Muualla kuraiset kengät saatetaan vaihtaa kävelykenkiin, mutta ei sitten muuta.

Hyvin usein käy elokuvissa, että kun henkilö A soittaa puhelimella henkilö B:lle, niin hän jo 2-3 soittoäänen jälkeen luovuttaa ja päättelee, ettei B ole kotona. Samoin ovikellon soiton kanssa. Toisaalta, jos kuvataan B:n näkökulmasta - olipa B sitten kylvyssä tai huussissa - soittelija A ei luovuta millään, vaan rimputtaa vaikka maailman tappiin asti.

Tosin tässä on oma logiikkansa. Kun A soittaa B:n ovikelloa, ja B sattuukin olemaan kotona, niin tämä avaa oven sekunnin kuluttua ikäänkuin olisi oven takana valmiiksi odottamassa, niinkuin tietysti olikin koska Hollywoodin kässärissä lukee niin.

Telkkarista tuli äsken leffa nimeltänsä Armageddon. Jos sen älyttömyyksiä lähtisi tässä listaamaan, niin sitä määrää ei mitattaisi yksittäisissä kohdissa vaan sivuissa .

Olipa hyvä kun selitit. Eipä tarvitse enää laskea tuota huonon ohjaajan syyksi.