KESKUSTELU

Oli vähän hankala muotoilla otsikkoa ja keksiä mille palstalle tämä aihe sopisi. Oletko kokenut elämässäsi mitään todella merkillistä yhteensattumaa? Tuntuiko kuin joku olisi varjellut esimerkiksi onnettomuudessa? Entäpä Jungin synkronisiteettiajatus merkityksellisistä sattumista, onko tuttu? Uskovainen tai ei nyt kirjoittelemaan.

Itse en valitettavasti tai onneksi ole kokenut mitään älyttömän merkillistä - ainakaan en ole huomannut. Jotain pientä vain, kuten joskus opiskeluaikoina kun löysin satasen ja olin mielissäni että sainpas ilmaisen junamatkan. Olin seuraavana päivänä lähdössä matkoille ja harmittelin jo etukäteen, että kun kaikki menee junalippuun. Seuraavana päivänä pankkiin nostamaan lippurahoja. Jotain sekaannusta oli ollut, koska rahaa ei ollutkaan niin paljon kuin luulin. Vajaus oli melkein sen satasen...

Jotain tällaista mutta paljon mielettömämpää on varmasti monikin kokenut.

Heh! Hyvä aihe! Toivottavasti tulee tarinoita. Itellä ei ole (vielä) mitään mielessä mutta pitää koittaa muistella.

Ei ole kohdalle osunut, vaikka odottanut olen. Josko sen voittavan lottokupongin maasta löytäisi.

ensimmäisenä nyt tulee mieleen ihminen johon törmäsin viime vuoden puolella ja joka muutti elämäni kulkusuuntaa aika paljolti.

sitä ennen tulee mieleen, että löysin 50$ setelin maasta heti sen jälkeen, kun lokki paskansi isukin päähän.

Isukille ei käynyt tässä ihan yhtä hyvä säkä.

Viimeviikolla meidän toimistomme muutti ja sen johdosta olimme suljettuna. Pidin kuitenkin puhelinta auki sen takia että jos joku kolleega soittelee tms. Kahvituntiin mennessä en ollut saanut ainoatakaan puhelua asiakkaalta tai kolleegoilta. Kahvitunnilla joku kolleegani sitten sanoi että vaikka olimme ilmoittaneet olevamme kiinni, niin hän oli saanut useita soittoja asiakkailta. Minä aloin juuri sanomaan että minulle ei ole tullut ainoatakaan soittoa kun puhelimeni soi ja sain ainoan soiton asiakkaalta sen päivän aikana. Herätti aikalailla hilpeyttä kahvipöydässä.

Hämmästyttävin sattuma oli se, että rakennustyömaalla hiekka-auto kippasi 10 m3 hiekkaa pihaan ja hiekanjyvät asettuivat kasaa tiettyyn nimenomaiseen järjestykseen.

Kuinka suuri todennäköisyys on, että ne ovat juuri tuossa järjestyksessä? Kuinka monta vuotta apinat saisivat heitellä hiekkaa kasaan, että tulisi täsmälleen samanlainen kasa? Olenko todistanut ihmettä?

Ei voi olla totta! En usko!

Läpäisin 18-vuotiaana inssiajon ensi yrittämällä, ja marssin sitten toiveikkaana juhannusviikon keskiviikkona lähimpään nimismiehen kansliaan ajokorttia hakemaan. Valitettavasti nimismies ei enää ennen juhannusta ollut tavattavissa ja siihen väliaikaiskorttiin olisi tarvittu välttämättä hänen allekirjoituksensa. Harmitti tietenkin viettää juhannusta ajokokeen läpäisseenä mutta ilman ajo-oikeutta.

No, seuraavana maanantaina sain kuitenkin sen himoitun ajokortin. Allekirjoitus oli yllätys: Vt nimismiehen sukunimi oli sama kuin omani (ei tosin sukua). Eikä meitä tämän sukunimen omaavia ole Suomessa kahtasataakaan...

Olin Pietarissa vuonna 1996. Kävelin kadulla ja kuulin yhtäkkiä huutoja takaani. Käännyin katsomaan ja näin kun vanha mies käveli kepin kanssa autotien yli. Häntä kohti peruutti hitaasti kuorma-auto, jonka lavalla oli kaivinkone. Ympärillä olevat ihmiset huusivat miehelle varoituksia, mutta hän oli ilmeisesti huonokuuloinen.

Auto tönäisi miehen kumoon. Toinen käsi jäi pyörän alle. Mies yritti kiskoa sitä pois. Pyörä nousi hitaasti miehen hartian yli. Sitten pään.

Autonkuljettaja pysäytti viimein, kun pyörä oli kulkenut miehen yli. Kuljettaja tuli katsomaan, mitä oli tapahtunut. Sitten hän lähti juoksemaan johonkin.

En mennyt katsomaan kuinka miehen oli käynyt. Lähdin pois.

Piti hehkuttaa viittä oikein lotossa, mutta tämä tarina kiskoi kyllä aika pahasti maton sen jutun alta.

tämä ei sattunut itselleni,vaan tädille(isän sisko) ja enolle(siis äidin veljelle)jotka eivät paljoltikaan tunne toisiaan,mutta asuvat samalla keski-suomalaisella paikkakunnalla ja tietävät toisensa ulkonäöltä,koska enoni on paikkakunnalla jossain määrin julkinen hahmo ammatti/harrastuksensa takia.

He tulivat lähes yhtäaikaa kolmen valtakunnan rajapyykille kilpisjärvellä.
Enoni,kokenut lapinkävijä,oli kävelemässä tuolta turistikohteelta pois päin,kun taas tätini perheineen käveli juuri rajapyykkiä päin.He olivat saapuneet ko.kohteelle ehkä 5-10 minuution erolla.
Normaalisti he eivät liene edes puhevälituttuja,mutta siinä tilanteessa tietysti vähän mielipiteitä vaihdettiin,kun oli matkattu toisistaan tietämättä lappiin 1000km matka samasta pienestä keski-suomalaisesta kaupungista lapin perimmäiseen hunttaan ja parin minuutin erolla tultiin saman nähtävyyden luokse.
Etäisen sukulaisuus suhteen he toki tunnistivat.Siis minun isäni ja minun äitini kautta kulkevan sukul.suhteen joka nyt ei ole edes sukulaisuutta.

Olin koulupoika niin mieleltäni ja mitoiltanikin. Vastaani tuli nainen, juuri aikuinen kaunokainen. Hän katsoi minulle täysin uudella tavalla, minua suoraan silmiin kuin miestä, arvelin minä kun ehdin sitä ajattelemaan. Olin silloin mies juuri sillä hetkellä ensi kertaa eläessäni. Hän oli ensimmäinen naiseni myös. Miehuus saadaan juuri noin.

Omiatan tasan kaksi pankkien automaattikorttia. Kummallain on sama nelinumeroinen tunnusluku. Mitä en kuitenkaan tässä paljasta.

Viime keväänä mietin sitä, että saako paperin taivutettua yli 7kertaa. Päädyin loogisesti helvetin isoon paperiin, seuraavassa Myytinmurtajien jaksossa ne teki sen.
Mietin kanssa kerran, että miksei kukaan ikinä paina niistä jonotusautomaateista vitusti numeroita. Että sä saat sitte jonkun numeron 837, kun kassalla on vasta 50. Työkkärissä joku pentu oli tehnyt juuri näin, kun painoin itelleni vuoronumeroa.
Syksyllä mietin Torinon käärinliinoja, ja sattumalla telkkarista tuli juuri juttu, kuinka tutkijat oli saaneet valmistettua sen ajan välineillä feikkiliinat.

Oonko mää riivattu? Halp plz.