KESKUSTELU

Jokainen meistä on varmaan joskus hävennyt jotain tai joutunut suuren nöyryytyksen kohteeksi. Kysymys kuuluukin, että jos joutuu aivan käsittämättömän valtavaan häpeään, niin miten siitä voi selviytyä? Jos esimerkiksi joku lähipiiristäsi saa sinusta selville jotain niin häpeällistä ja nöyryyttävää, mitä et milloinkaan missään tilanteessa olisi suonut kenenkään saavan tietää, niin miten pääset sellaisesta tilanteesta yli? Miten tällaiset voi unohtaa?

Juomalla. Juomalla kovasti.

Niin, arvasin tämän Tunnetusti kuitenkin juominen lopulta vain pahentaa ongelmia. Hyvässä nousuhumalassa kaikki on hyvin, ilot ovat suuria ja murheet olemattomia. Mutta kun rapulapäivä koittaa, tilanne on päinvastainen kymmenen kertaa pahempana.

Ei häpeää välttämättä voi unohtaa. Itse ainakin muistan häpeämäni asiat erittäin hyvin ja häpeän monia niistä edelleen. Se kuuluu elämään. Se kasvattaa. Jos tuttavapiiri joidenkin tekemisiesi vuoksi halveksuu sinua, tuttavapiiriä täytyy vaihtaa.

Jouko Turkka kirjoitti aikoinaan Finlandia-ehdokkaaksikin päätyneen kirjan Häpeä, mutta häpeällisintä siinä oli se, että se ei synnyttänyt myötähäpeää. Kannattaa silti lukea. Se on tunnevaltaisen ihmisen kirja häpeästä.

Ajan kanssa unohtaen. Kestää kymmeniä vuosia ja pikkuhiljaa unohtaa (olen alle komikymppinen). Olen jo lähes päässyt ekalla luokalla koetusta häpeästä irti.

Häpeän taakka on kova. Taisi jossain vaiheessa musertaa meikäläisen melkolisen loppuun (jota tietysti häpeän).

Jos vertaisin häpeäntapahtumiani muiden kanssa, olisivat ne melko mietoja keskiverrolle tallaajalle.

Häpeällistä.

Normaalisti antaisinkin olla ja hyväksyisin sen, että näin on nyt päässyt tapahtumaan ja siitä pitää vain ottaa opiksi. Nyt tunne on kuitenkin niin sietämättömän vahva, että se vie kaiken tilan muilta tunteilta. En pysty käsittelemään tätä, ja se vetää mielen todella alas.

Kiitos vinkistä, täytyy hakea tuo kirja lainaan.

On, on todella kova. Tuntuu että mulle käy nyt juuri noin. Toivon hartaasti, että voisin itsekin joskus todeta häpeäväni tätä häpeää. Ei kai tässä auta kuin toivoa ja odottaa että aika kuluisi ja toisi edes vähän helpotusta tähän sietämättömään olotilaan.

Ihmisen muisti on onneksi sen verran armollinen, että aikaa myöten ne hävettävät jutut tulee harvemmin ja harvemmin mieleen eikä niistä silloinkaan, kun tulee mieleen, niin paljoa ärräpäitä enää irtoa. Aika myös antaa etäisyyttä tarkastella niitä asioita hieman tunteettomammin.

Elämä jatkuu, pää painuksissa kohti uusia pettymyksiä. Tai jotain sinnepäin.

Freudin Psykoanalyysin mukaan ihmisen yliminässä eli superegossa on kaikki ihmisen omaksumat arvot, normit ja käsitys siitä mikä on moraalisesti oikein. Moraali on aina varsin suhteellista koska on runsaasti erilaisia käsityksiä siitä mikä on moraalisesti oikein. Siksi monet filosofit ovat pyrkineet määrittelemään yleisesti päteviä oikeusnormeja.
Jos ihminen itse tai joku toinen ihminen on rikkonut omia tai yhteisön yleisesti hyväksymiä normeja niin siitä usein voi seurata häpeän tunne. Esimerkiksi jos henkilö x juo itsensä kovaan humalaan ja joutuu riitoihin henkilön y kanssa ja päätyy pahoinpitelemään tämän ja jää teostaan viranomaisille kiinni ja joutuu teostaan oikeuteen, niin tällöin on normaalia että henkilö x häpeää tekoaan jos hän yleensä on sitä mieltä että pahoinpiteleminen on väärin.
Häpeä voi olla lähellä itsesääliä mutta se ei ole yhtä voimakasta. Häpeä on pikemminkin toive siitä että olisi elämässään tehnyt jonkin asian toisin. En usko että häpeään auttaa muu kuin tilanteen hyväksyminen, sen ymmärtäminen että myös itselle on oltava armollinen ja muille anteeksiantavainen. "Elä ja anna toisten elää" on sanonta joka käy mielestäni tähän tilanteeseen hyvin.

Mä unohdan ne aina sillä, että ensin vedän pääni täyteen pahimpaan oloon. Sitten kun seuraavana aamuna herään krapuloissani en edes muista koko asiaa. Oikeasti, ei tässä elämässä pitäisi olla mitenkään kauheasti hävettävää, ellei nyt satu olemaan jotain todella poikkeuksellisen erikoista ja yhteiskunnan käytössääntöjen/lakien vastaista.

Mulla nuo nollaukset liittyy siihen, että omaan erikoisen fetissin joka ei nyt kuitenkaan sitten tänne sen enempää kuulu.

Kannattaa miettiä sitä, että mahtaako kanssaihmisilläsi olla yhtään mitään hävettävää, jota eivät ole kertoneet . Kovimmat tuomiot ja arvostelut tulevat monesti niiltä, joilla saattaa olla kaikesta eniten hävettävää. Ei muuta kuin päätä pystyyn, eiköhän meillä kaikilla ole joitain "luurankoja" kaapissa. Ainakin minulla on

Jep, näin juuri.Kaikki "mokaa" joskus, se on varma. Kannattaako asiaa miettiä sen enempää? Ei.

Kannattaa sitä sen verran miettiä, että edes yrittää ottaa opikseen ja välttää saman tyhmyyden tekemistä uudelleen.

Minä ainakin olisin mielummin toistamatta kaikkia niitä tyhmyyksiä mitä on joskus tullut tehtyä.

Juu, kyllä virheistä pitää oppia.

Häpeää on monenlaista.

Se on pistänyt monen tutun sijoittamaan kuulan päähänsä, kun yritys on kaatunut ja raha-asiat menneet persiilleen. Israelin Palestiinassa 80 hujakoilla veivät sukulaiset esiaviollista seksiä tehneen tytön aavikolle kuolemaan. Joku ajoi nokkakolarin, joku kallioleikkaukseen, joku meni hirteen, joku hukuttautui, joku tappoi vaimonsa ja ampui sitten itsensä.... Jotain mainitakseni. Ei huvita oikein tämä listaus.

Häpeä on yksi vahvimmista tunteista jota manipuloimalla saa paljon aikaan. Omerta, vendetta, kasvojen menetys Siinä sanoja jotka kaikki tuntevat. Häpeä on yksi kantavista voimista kaikissa vahvoissa järjestöissä. Kunnia ja häpeä ovat toistensa vastakohdat. Kunniakäsitteet luo ympäristö ja niiden rikkominen tuo häpeän. .


Lääke on ryhtyä suvaitsevaisemmaksi toisia ja sitä kautta itseään kohtaan. Se että päättää olla entistä "parempi" yhteisön silmissä pahentaa tilannetta, koska silloin kun koventaa arvojaan, koventaa niitä myös itseään kohtaan.