KESKUSTELU

Tähän pitkästi otsikoituun aiheeseen ei ole tarkoitus kerätä scifille tyypillisimpiä mukatieteellisiä faktoja, joihin suuri osa scifi-materiaalista enemmän tai vähemmän perustuu. Sellaisia ovat esimerkiksi aikamatkailu ("Jos tapamme Hitlerin...") tai satakertainen valonnopeus ("Pitäkää kiinni, nyt kiihtyy!"). Ne on jo listattu kaikissa klisée-listoissa ympäri Internetiä, ja niiltä täytyy osata sulkea silmänsä tiettyyn pisteeseen asti pystyäkseen nauttimaan scifistä.

Tässä haetaan enemmänkin sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat jääneet kutkuttamaan palstalaisten mieliä. Sellaisia, joista olisi hauska nipottaa muille sohvalla istuville ("Hetkinen, miten muuten noin voi käydä, jos tuo kerran toimii noin!"); sellaisia, jotka yleensä joko naurattavat hervottomasti tai alkavat ärsyttää. Jos muistatte, niin laittakaa huomoidenne perään mistä sarjasta/kirjasta tms. huomionne on peräisin.

Aloitan parilla omalla havainnolla.

----

Stargate: Jos unohdetaan se, että on onnistuttu vakauttamaan sataprosenttisesti ihmiselle turvallinen madonreikä (kuten tämän topicin ensimmäisessä kappaleessa kehoitan unohtamaan), on mielenkiintoista kuinka liike-energia säilyy portin läpi matkattaessa. Matkaajat tulevat portin läpi juuri sellaisella vauhdilla ja sukelluksella kuin miten he siihen toisella puolella astuivat. Vaikka välissä on siis lukuisien valovuosien hyppäys, jota vielä havainnollistetaan "putkianimaatiolla". Hauskin esimerkki tästä oli eräässä jaksossa, jossa madonreiän läpi kaadettiin vangeille puuroa niin, että se valui kauniina norona odottavien vankien kouruun (ilmeisesti joku kaatoi sitä toisella puolella nätisti juuri tiettyyn kohtaan madonreikää tähdäten).


Stargate yms: Lingvistien ja/tai antropologien hämmästyttävät kyvyt oppia ymmärtämään ja puhumaan vieraita kieliä parin nerokkaan historiallisiin kieliin perustuvan oivalluksen perusteella, ilman minkäänlaista muistia virkistävää tukimateriaalia. Lingvistinä tämä kutkuttaa minua aina suuresti Alla fiktiivinen esimerkki.

Hirviö: "Allhha pekraa!"

Pomo: "Mitä se sanoo?"

Tieteilijä: "En ole varma... Puhe ei kuulosta miltään tuntemaltani kieleltä."

Hirviö: "Molla tekraa!"

Tieteilijä: "Tekraa... Hetkinen, tietenkin! Muinaisaramenialainen prefiksi 'tek' tarkoittaa parissa sen länsimurteessa rauhaa ja 'raa' on tietyissä lineaari-b:n talonpoikaismurteilla raapustetuissa savitauluissa pähkinän symboli! Eli siis... 'Molla tekraa, sulla ballah rangtaka zappa?'"

Pomo: "Mitä sinä juuri sanoit?"

Tieteilijä: "Kysyin siltä, onko kukaan tällä planeetalla nähnyt jättimäistä kuparista kiekkoa, johon on kaiverrettu piin likiarvo seitsemän desimaalin tarkkuudella."

Olen aina ystävieni kanssa sohvalla istuessani ja snapsia napsiessani hölmistellyt sitä kun joulualusviikoilla telkusta näytetään joulupukin poroineen ja lahjatavaroista täysine rekineen lentelevän pitkin taivaankantta. Kyllä siinä on usein ollut uskottavuus kovilla.

Varmaan melko useassa scifi-pätkässä jokin vieras eliö tunkeutuu ihmisen ruumiiseen (vaikkapa bakteeri) ja ottaa vallan isännästään muuttaen tämän fenotyyppiä hieman kammottavampaan suuntaan.

Ja siinä mielestäni omituisinta on että ihminen säilyy (ainakin toistaiseksi) hengissä. Joskus jopa saadaan loinen pois ja ihminen heiluu siinä kuin mitään ei olisi tapahtunut!

Yli valonnopeutta meno sekä äänet avaruudessa.

Katsoin juuri boxista pois leffan Equilibrium joka oli nerokkaasti suomennettu nimelle Cubic jotain. Leffan idea oli että koska sotien syynä ovat tunteet, kaikki tunteet pitää hävittää ja latistaa jatkuvalla turrukekemikaalilla, plus kaikki laittomasti tuntevat ihmiset tapettava ja tunteilemiseen johtava materiaali kuten kirjallisuus ja taide hävitettävä.

Leffan puolivälissä kyllä joku hoksasi kysyä pidättäjältään että miksi ylipäänsä elää lainkaan jos ei tunne mitään. Leffan loppupuolella päähenkilön eli "pappi"-gestapotyypin pomo rähjäsi kuin mielipuoli. Silloin olisi kaiken logiikan perusteella koko tyyppi tietenkin pitänyt välittömästi lahdata siihen paikkaan, mutta katinkontit!

Niin - mitä järkeä, mitä tarkoitusta palvelisi sellainen maailma jossa oikein mikään ei tunnu miltään? Miten lapsiakaan tehtäisiin, kun mies ei pystyisi kiihottumaan eikä laukeamaan? Miksi lapsia tehtäisiin kun nainen ei tuntisi mitään niitä kohtaan? Olen aina pitänyt mr. Spock -tyyppistä hahmoa mielenkiintoisena, mutta tuossa mentiin täysin överiksi. Miksi ylipäätään myöskään tappaa tuntevia ihmisiä, jos kerta itse ei tunne yhtään mitään, ja on ihan paskan hailea vaikka nämä tuntevat ihmiset tunteellisuudessaan räjäyttäisivät koko maailman tuusannuuskaksi? Ei mene jakeluun.

Ehkä mielenkiintoisempi olisikin vaihteeksi SciFi-pätkä jossa kaikkien on pakko olla iloisia kuin Hangon keksit, naama jatkuvassa virneessä ja ilo ikenillä vaikka elämä tuntuisi kuinka v-tumaiselta? Varmasti näitäkin on, vaikka itselleni näyttää osuvan hollille kaikki ankean maailman kuvaukset joissa ihmisiä vai ohjaillaan tyyliin 1984.

Ärsyttää jos kaikki sattuu juuri sopivasti juonen kannalta. Olisi paljon kivempaa, jos sattuisi jotain yllättävää, joka sotkisi kuviot niin, että ei olisi uskonut.

Mitä tarkoitat? Ei kai se joulupukki sentään teitä pitkin sellaisella vauhdilla kaahaile, että ehtii käymään joka talossa. Sehän olisi liikenteen vaarantamista, etenkin kun ottaa huomioon, että hengityksessä haiskahtaa usein jonkin sortin viina!

Time Warping on hassua. Yhdistetäänkö siinä kahta aikalinjaa vai taivutetaanko yhtä aikalinjaa niin että kun janan eri osat kohtaavat, kulkija voikin siirtyä jananosalta toiselle? Taivuttaa/varpata?

Vai onko varppaaminen yksinkertaisesti lautan sauvomista?

Ja jaunttaaminen, sehän se vasta hommaa onkin. Oppis vaan joskus.

Qadesha kirjoitti:

Elokuva ei varmaan kertonut kyseisten lääkkeiden sivuvaikutuksista, puhumattakaan minkälaisia toimintahäiriötä ilmenee esimerkiksi päätöksentekoprosessissa sosiaalisella ja henkilökohtaisella elämänalueella. Damasion teorioihin viittaan, ties kuinka monetta kertaa tällä foorumilla.

(H)inttikaverini, joka oli ilmeinen homoseksuaali, kehotti katsomaan kyseisen tekeleen. Huomasin toki, että kehottajan leffamaku ei ollut erityisen sofistikoutunut ja tiesin mitä odottaa. Varsin nolo elokuva kaikenkaikkiaan. Asiasta toiseen, inttikaverin homoseksuaalisuus ei liity aiheeseen saatika tämän elokuvapreferensseihin mitenkään, mutta oli niin kiva laittaa h-kirjain tuonne alkuun...thihihiii .

Kloonaaminen on esitetty jonakin suurena, mullistavana ja pelottavana tulevaisuuden ihmeenä scifissä. Tämä on kuitenkin se todellisuus:



Jippii. Eipä kenellekkään scifikirjailijalle tainnut tulla mieleen, että kun kloonauksen mahdollistava tekniikka kehitetään, niin sitä käytetään ensisijaisesti koiranpentujen monistamiseen. Pelottavaa.

Ei kai se ole vaikeaa, kun Gully Foylekin sen oppi?

Sen yleinen käyttöönotto on tosin jo vuosikymmeniä estetty erinäisten "Avaruusautojen" valmistajien ja "tulevaisuusgurujen" toimesta, koska nämä menettäisivät miljoonien dollarien sijoituksensa tuon helpon liikkumistavan tullessa tunnetuksi.

Se on ärsyttävää scifissä, että yleensä aina kun jostain löytyy tuntematon elämänmuoto, se jollain tavalla on ulkoisesti sukua jollekin maassa elävälle olennolle.

Esim. Vernor Vingen kirjoissa, joissa löytyy älyllistä elämää, toiset otukset ovat älykkäitä hämähäkkejä ja toiset älykkäitä koiria. Sitten näitten älyt ja tarpeet ovat jokseenkin samat kuin ihmisillä pienin hämähäkkimäisin tai koiramaisin muutoksin.

Tietenkin voi olla vaikea kirjoittaa kirjaa, jossa tämä äly olisi niin erilaista kuin ihmisen äly, ettei ihminen edes oikein tunnistaisi sitä älyksi, koska sitä käytetään niin eri tavoin kuin ihminen omaansa.

Luin sinänsä ihan kammottavan tekeleen nimeltä Pedot, mutta siinä oli sentään älytty käsitellä tätä ongelmaa. Tosin sen oma ratkaisu (maailman valtamerissä elävä kollektiivisesti älykäs bakteeri) oli kökkö sekin. Tai ainakin toteutettu todella kökösti.

Ei varsinaisesti scifiä, tai on, riippuu mistä roikkuu.
Eli näiden ufotarinoiden heikkouksia osa I:
Meihin verrasttuna älyllisesti ylivertainen laji osaa matkata miljoonien/miljardien valovuosien päästä halki ajan ja avaruuden tänne meidän tähtijärjestelmäämme ja muitta mutkitta selvittää suurten planeettojen ohitukset ja asteroidivyöhykkeet.

Silti päästyään lähelle pientä vetistä planeettaamme näiden olentojen ylivertainen äly ei heitä säästä heitä perusinhimilliseltä typeryydeltä ja ufomiehet aluksineen törmäävät planeetan pintaan ja kuolevat. Siitä huolimatta törmäys onnistuu olemaan niin lievä, että olentojen ruumiit ja alus säilyvät melko ehjinä, mikä sinällään on mielenkiintoista kun muistetaan mitä meidän lentolaitteillemme ja niillä matkustaneille käy vastaavassa tilanteessa.

Aluksen mystinen ja ylivertaisesti kehittynyt teknologia voidaan jollain ihmeellä selvittää jopa meidän apinan aivoillamme (?) ja ottaa ainakin osin käyttöön. Tosin vain mitä turhemmilla ja eriskummallisilla tavoilla.

Hämmentävimpiä scifissä vastaantulleita käytännön mokia oli muuan vanhan X-Files-jakson tulivuorissa elävä sieni, joka oli siis elellyt siellä muutaman sadan asteen kuumuudessa täysin eristyneenä kaikesta muusta elämästä koko kehityshistoriansa ajan. Lisäksi sen molekyylit olivat piipohjaisia hiilen sijaan, joten sen ei tietenkään olisi pitänyt ensinkään pystyä käyttämään mitään hiilipohjaista ravintonaan. Päästyään kosketuksiin ihmisten kanssa tämä eliö osoittautui kuitenkin oitis täydelliseksi ihmislajin loiseksi elinkiertoineen kaikkineen.
Sama muuten pätee Alien-leffojen muuten varsin viehättäviin otuksiin.

Myös useimpien scifileffojen oletus, että kaikki suurikokoiset petoeläimet automaattisesti ovat mielipuolisen verenhimoisia saalistajia, ja kaikkien lempiruokaa on tietysti ihminen, on vähintäänkin epäilyttävä. Lisäksi ne käyttävät hämmentävän paljon aikaa kuolaamiseen, pullisteluun ja ärisemiseen ollakseen uskottavia petoja. Alienit, lohikäärmeet, dinosaurukset, anakondat, jättiläismutanttihämähäkit.. You name it.

Jurassic Parkin Velociraptorit muuten olivat yli tuplasti suurempia kuin todellinen vastineensa. Toki ne olivat myös nopeampia ja älykkäämpiä kuin raptorin ruumiinrakenteella olisi oikeastaan mahdollista. Lisäksi niiltä tietysti puuttui höyhenpeite, mutta se oli 90-luvun alussa vielä ihan ymmärrettävää. Ärsyttävää on, että sama puute esiintyy myös myöhemmissä elokuvissa, kun pitäisi jo tietää paremmin. Ehkä lauma untuvapeitteisiä kultaisennoutajan kokoisia dinoja siipisulkineen ei kuitenkaan olisi kovin pelottava.
Michael Crichton kyllä teki Jurassic Park-kirjassaan myös muutaman rohkean oletuksen, jotka myöhemmin löytynyt fossiiliaineisto on todistanut oikeaksi. Lähinnä tarkoitan sitä, että raptorit todella liikkuivat laumoissa ja pitivät pidentynyttä varpaankynttään (ja koko varvasta) ilmassa kävellessään. Juttua hienosta jalanjälkilöydöstä esimerkiksi täällä.