acedia kirjoitti:
Köppä kirjoitti:
Katolinen kirkko tuki Hitleriä. Protestanttinen yritti pistää hanttiin eikä pärjännyt.
Lutherin mukaan paavi olikin saatanan inkarnaatio. Mitä Sutinen sanoo tästä? Miksi on niin erilaisia näkemyksiä kirkon piirissä, mistä tiedämme että me protestantit emme ole vääräuskoisia?
Kaikki ajatukset eivät ole Jumalasta. Meille tarjotaan syöttejä, pieniä herkkupaloja, josko tarttuisimme johonkin väärään ajatukseen, ja alkaisimme tutkistella sitä mielessämme. Jos meitä ei saada epäilemään Jumalan hyvyyttä, ehkä meidät voisi saada epäilemään omaa uskoamme. Vihollinen soisi mielellään meidän tuomitsevan itseämme, edes ihan vähän..
Aina kun huomaat jonkin asian missä et onnistunut, missä uskosi ei (muka) toiminut, aina silloin vihollinen on (lihan kautta) paikalla antamassa oman diagnoosinsa. Se tulee mieleesi järkevänä selkeänä ajatuksena: ”Minähän sanoin, minähän varoitin.. Arvostelitko todella sen innoittavan saarnan, olitko realistinen? Oliko se Pyhä Henki? Sanotaanko sanassa todella niin – se olikin hyvin rohkea tulkinta. Nyt taas nähtiin, ei se toimi käytännössä.. Ei kukaan ota sitä niin todesta, kunhan saarnaavat. Tee kompromissi, Jumala on vähän alempana… Ole nyt järkevä.”
Alat uskoa näitä ajatuksia kun niitä tuodaan jatkuvasti ja salakavalasti mieleesi päivästä päivään, ja samalla näet kuinka tosiasiat puhuvat oppimaasi sanaa vastaan. Olet sairas. Se ei varmasti ole harha. Tunnet kipua. Et saanut mitä pyysit. Asettamasi määräaika tuli ja meni, ja mitään ei tapahtunut. Ystäväsi ei osoita uskoontulon merkkejä, vaan ajautuikin kauemmaksi. Miksi oikeastaan rukoilitkaan. Kyyninen mielesi sanoo, että jos et olisi rukoillut, olisi vielä ollut toivoa, mutta epäuskon rukouksesi pilasi kaiken (tällaisen lainalaisuuden kyllä uskot).
Sinä saatat hetken kuunnella (toisella korvalla) näitä ajatuksia, ihan vain selvittääksesi mikä meni pieleen.. joka tapauksessa tarvitset jonkin selityksen. Näethän itse oman uskosi toimimattomuuden, alat arvostaa itseäsi oletetun uskosi määrän mukaan, niinhän sana kehoittaa, ja joku ääni muistuttaa siitä vähän väliä. Sen täytyy olla Pyhä Henki. Olen kuvitellut liikoja itsestäni. Sana ehkä lupaa terveyden sille joka uskoo, mutta minä en siis kuulukaan siihen joukkoon. En vielä, en ehkä koskaan. Olen yrittänyt enkä jaksa enää. Minussa on jotain vikaa. Miksi siis vaivautua.
En pysty muuttumaan, en pysty puristamaan uskoa, siispä varmaan joudun tuomittavaksi kaikesta mihin en pystynyt..
Kun on päästy tähän asti, syytökset käyvät yhä räikeämmäksi, ja edelleen saatamme puolittain luulla että Jumala on äänessä. Emme ole enää mitään, ja olemme pilanneet kaiken. Väärä tunnustus on vienyt mahdollisuuteni pitkäksi aikaa, ja joka kerta kun suuni avaan, tulee taas ne pahat sanat, syytökset itseä ja Jumalaa vastaan. Mitä väliä siis enää vaikka sanonkin suoraan mitä tunnen: Jumala on vaatinut liikaa, en ollut luottamuksen arvoinen, enkä tule koskaan olemaan.
Syyttäjä ei ole Pyhä Henki! Uudessa liitossa Pyhä Henki ei koskaan esiinny syyttäjän roolissa. Hän on Puolustaja.
Oma sydämemme syyttää, jos on aihetta, ja vihollinen silloin kun ei ole aihetta. Vihollinen tekeytyy oman sydämemme ääneksi, omaksitunnoksi. Vihollinen voi pommittaa ajatuksilla jotka ovat osatotuuksia, mutta johtavat vääriin johtopäätöksiin, jos emme kurita mieltämme totuudella. Väärä johtopäätös on: usko ei toimi, tai: minulla ei ole uskoa. Molemmat väitteet ovat sanan vastaisia, ja siksi "tapettava heti tavattaessa". Jumala ei määrää mitä ajattelemme, vaan me itse.
Sanan mukaan meillä on uskoa, ja usko toimii.
Tiedon puute on kompastuskivi. Voi olla että luulimme uskoksi jotain joka ei ollut uskoa. Siksi se ei toiminut, ja siksi aloimme epäillä Jumalan sanaa.
Usko toimii aina. Se on hengellinen laki. Jeesus asetti lain sanomalla: jos joku sanoisi tälle vuorelle, heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, niin se hänelle tapahtuisi. Mutta hän puhui sydämen uskosta, ei pään uskosta. Miten pään uskosta tulee sydämen uskoa? Vastaus: Puhumalla. Siis PUHUMALLA. Sana on lähellä sinua, sinun suussasi, ja sinun sydämessäsi. Sana on ensin sinun suussasi, ja sitten sinun sydämessäsi.
Kiertokulku alkaa suusta, sitten se menee sydämeen, ja sieltä se tulee taas suuhun, sillä "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Vain sydämestä tulevat uskon sanat toimivat. Ja mitä sydämessä on, se on siellä sanojen kautta. Ihminen on rakennettu niin että hän puhuu mitä uskoo, ja uskoo mitä puhuu. Sekä oikea että väärä menee sydämeen puhumalla. Sanat jotka tulevat sydämestä, saastuttavat ihmisen, jos ne ovat vääriä sanoja. Sillä kaikki mikä tulee sydämestä, on tehokasta, oli se hyvää tai pahaa. Voi olla että paha on kitkettävä pois, että oikea kylvö voisi menestyä. Ohdakkeet tukahduttavat kasvun. Totuuden Hengen myllertämä maa on hyvä maa, joka tuottaa satoa. Murheen maaperässä uskolla ei ole tulevaisuutta.
Jos ”usko” ei toimi, se ei ole sydämen uskoa. Me luulemme usein toivoa uskoksi. Toivo on hyvä, sekin on Jumalasta, ja se pitää meidät hengissä silloin kun emme vielä tunnista uskoa, mutta toivo ei tuo tuloksia. Usko tuo. Usko ei vain toimi, vaan se on jo toiminut. Usko on todiste siitä että sait pyytämäsi. Usko ei ole näkyvän todisteen odottamista, vaan usko on jo itsessään todiste siitä mikä on tulossa näkyväksi. Tätä Raamattu tarkoittaa uskolla. Uskon kautta saivat vanhat todistuksen (Hebr.11:39). Mikä voisi olla parempaa kuin omistaa todiste? Me emme vaella näkemisessä, mutta sen sijaan meillä on todiste.
Voitko sanoa että sinun uskosi on todiste? Riittääkö se sinulle ainoaksi todisteeksi, vai alkaako ”uskosi” horjua kun tosiasiat todistavat vastaan. Jos näin on, älä itke tällaisen uskon perään. Se saakin mennä, ole iloinen että menetät tällaisen uskon. Koetukset vievät sen mennessään niin että rytisee.
Jos uskosi ei toimi, päästä siitä irti ja katso Jumalaan. Odota Häneltä silmien aukaisu palvelua, että näkisit mitä sinulla on. Sanan mukaan sinulla on määräosa uskoa, sinulla on tätä todistetta, ja se kasvaa käytössä.
Me todellakin usein luulemme uskoksi jotain mikä ei ole uskoa, ja tuomitsemme sitten itsemme epäuskosta, vaikka käytimme vain väärää työkalua.
Usko on todellakin ydin ainesta (eng. käännös Hebr.1:11) Jos esimerkiksi tarvitset auton, ja uskot sen saavasi, sinulla on jo auton ydin! Sinulla on autosi ”sydän”. Näkyvä auto muotoutuu kyllä ytimensä ympärille. Et voi pitää hallussasi asian ydintä kauaa, etteikö kuori myös tule pihaasi. Usko on sen asian ydin mitä toivotaan.
Älä koskaan yritä saada uskoa toimimaan. Jos se ei laita sinua toimimaan, se ei ole uskoa, etkä sinä ainakaan saa sitä toimimaan. Se saa sinut.
Jos sinulla on usko, sinulla on teot. Se on laki. Jos et tee, se johtuu siitä että et usko kyseiseen asiaan. Eli ihan turhaan tuomitset itseäsi ja muita tekemättömyydestä. Uskolla on teot, ja se on laki. ”Minä uskon, sen tähden minä puhun.” Jos sinä uskot sydämessäsi, sinun on mahdoton olla tekemättä ja puhumatta. Ei ole olemassa uskoa joka ei tee.
Älä koskaan yritä parantua. Älä koskaan yritä evankelioida ketään. Älä yritä onnistua missään. Älä yritä yhtään mitään, koska usko ei yritä. Usko on jo onnistunut, siksi sen ei tarvitse yrittää. Niin kauan kuin sinä yrität, sinä et toimi uskossa, etkä tule onnistumaan. Sinä tulet vain kuulemaan syyttäjän äänen, tulet uskomaan siihen, ja kylvämään sen mukaisen kylvön henkeesi ajatuksillasi ja sanoillasi. Mitätöi tämä väärä kylvö tunnustamalla se ja vetoamalla Jeesuksen vereen.
Jeesuksen veri on sinun elämäsi perusta, siinä on sinun uskosi. Älä pidä kiinni mistään, sillä veri on. Vihollinen ei voi mitään sille että veri on. Jeesuksen elämä on uhrattu ihmiskunnan puolesta, ja sinä kuulut tuohon ihmiskuntaan. Kukaan ei voi tälle tosiasialle mitään! Samoin kukaan ei voi sille mitään, että tunnustamalla Jumalan sanaa sinä alat uskoa siihen, ja uskolle kaikki on mahdollista. Tämä on laki jota edes sinä et voi muuttaa etkä pilata.
19
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
