KESKUSTELU

Oletteko kokeillut pelata esim. quakea tai doomia mörköystävällisesti,
siis niin, että mahdollisimman monta mörköä jää eloon vierailunne
jälkeen?
Tietysti joku toteaa, että tuossa ei ole mitään järkeä, mutta mielestäni
körömölleilläkin on oikeus elää.

Ei oo kyllä tullut kokeiltua.
Joskus jättäny tappamatta kun on halunnut läpäistä kentän mahdollisimman nopeasti.

Satuitko, o_turunen, huomaamaan, millä palstalla olet?

Itse asiassa osaan vain kirjoittaa, en lukea, joten minulle on täysin
epäselvää, millä palstalla olen. Voisitko ehkä valaista asiaa, ja ehkä
vieläpä taivuttaa sen rautalangasta, ehkäpä jopa valokaapelista, niin että pääsisin asiasta jyvälle. Palstalla saattaa olla muitakin epätietoisia, jotka
olisivat kovin kiitollisia.

Anteeksi olen vähän eksyskissä, onko tuo aurinko vai kuu???

http://video.google.com/videoplay?docid ... &q=doom+id

Joskus on tullut strategiapelejä kokeiltua siten, että pyrkii vain saartamaan vihollisen tuhoamatta sitä ja leikkien sitten kuin kissa saaliillaan. Esimerkiksi merisodassa satamien tuhoaminen ja laivastosaarto (laivatykinkantaman päässä rannikosta estäen uusien satamien rakentamisen) eristää vihollisen kotisaarelleen varsin tehokkaasti. Kun se sitten kasaa tukikohtaansa valtavan maa-armeijan, "pääsee" ottamaan tosissaan miehestä mittaa, kun leikkiin lopulta kyllästyy; sotapelit kuitenkin loppuvat vain sotimalla...

Oletkos pelalilut Command and Conguer Generalsia?

Minä käytän vastaavaa taktiikkaa aika useinkin erityisesti vanhassa, mutta hyvässä Age Of Empires 2:sessa.

Enpä ole, mutta Age of Empiresia (I ja II) on kyllä tullut pelailtua, joskus vähän liikaakin... kakkoseen muuten on ladattavissa täältä erään fiksun kaverin tekemä modpack, joka sallii 500 miehen armeijat aiemman 200:n sijaan. Sillä saa jo aikaan kunnon ryskettä . Kolmosta olen kokeillut, enkä oikein pitänyt. Koneelta löytyvät myös kaikki Warcraftit ykkösestä kolmoseen, jonka ostin tuossa hiljattain, kun halvalla satuin löytämään. Kiintoisa 3D-grafiikka ja komeat maisemat, mutta pahasti ylityyliteltyjen hahmojen "ansiosta" taistelukohtauksissa kärryillä pysyminen on yhtä tuskaa, kun omia joukkoja ei meinaa erottaa taikojen, tulipallojen ja hakkelukseksi pilkottavien ukkojen sekamelskasta. Pelien avaruusversio Starcraft on myöskin hyvinkin tuttu. Hetken mielijohteesta ostin lisäosalla varustetun Settlers: Heritage of Kings -pelin, josta yritän hiljalleen päästä jyvälle. Tämän pelin kenttäeditorista ei kyllä sitten ota pirukaan selvää.

Kuitenkin ehdottomasti parhaat taistelukokemukset on tarjonnut jo "vanhahko" (vuoden peli 2001) Empire Earth varustettuna Art of Conquest-lisäosallaan. Peli kattaa sellaiset 500 000 vuotta ihmiskunnan historiaa 15 "epookkiin" jaettuna, joten siinä on kaikkea apinamaisista nuijamiehistä Rooman legiooniin, muskettisoturien aikaan, toisen maailmansodan kamppailuihin ja futuristisiin, tähtienvälisiin avaruustaisteluihin, vaikka usein rajoitankin epookit "moderniin". Peli on suorastaan täydellinen; oikeastaan ainoa asia, mitä jää kaipaamaan, on kamerarotaatio. Muuten 3D-hahmoilla varustetussa pelissä saa kiintoisia kuvakulmia laskemalla (ei siis zoomaamalla) kamerakulmaa tavallisen jalkamiehen silmien tasolle (tällöin näkee vaakasuoraan horisonttiin), jolloin pääsee kiehtovasti suoraan keskelle tapahtumia. Armeijaan saa hankittua erikoiskykyjä omaavia (ja kalliita) "sankareita" Hannibalista ja Caesarista alkaen, joita voi päivittää epookkien edistyessä. Dreadnoughtien aikakaudelle saavuttaessa sotalaivat saavat kääntyvät tykkitornit, jolloin niiden ei enää tarvitse kääntää keulaansa tai kylkeään kohti vihollista ampuakseen; mm. tämä ominaisuus puuttuu kakkosversiosta, jossa on luonnollisesti parannellun grafiikan lisäksi muutamia kiintoisia uutuuksia, kuten paljon kaivattu kamerarotaatio ja vallatun alueen koosta riippuvainen populaatio, mutta muuten se ei oikein tavoita EE1:n henkeä. Ydinpommituskaan ei ole yhtään niin hauskaa, kun ei uudesta pommista tunnu olevan mihinkään.

Tällä hetkellä metsästän demon perusteella oivalta vaikuttavaa Empires: Dawn of the Modern World -peliä, jonka pitäisi sisältää kaikki hauskuudet rotaatiosta zoomaukseen ja käytännössä rajoittamattomaan populaatioon; ei enää hidasta kahnailua pikkuporukoilla. Aikaskaala ei ole aivan yhtä laaja kuin EE-peleissä, mutta ristiretkistä toiseen maailmansotaan kyllä riittää minulle.